Ville Vaurion opissa

Me ollaan Peetun kanssa päästy vihdoin starttaamaan meidän valmentautuminen! Melko vaatimattomasti Vaurion silmän alla, mutta jostainhan se on aloitettava ja aloitetaan sitten nyt ihan nimekkään koutsin opastuksessa.

Alunperin ei ollut tarkoituksena ihan vielä lähteä uuden valmentajan tarkkailtavaksi, vaan ensin näyttäytyä ihan kotivalmentajille ja hioa heidän parissa perusjuttuja eteenpäin. Tarkoituksena oli myös käydä tutustumassa halliin ensin etukäteen, mutta peruutuspaikan auettua tarvittiin yksi ratsukko mukaan ja pienen pohdinnan päätteeksi päätin ilmoittaa meidät viime perjantain kouluvalmennukseen.

Toivottavasti oon tässä kuvassa just kehunut ponia taputuksin, enkä könötä noin pahasti oikeasti!

Olimme varanneet rutkasti aikaa ennen valmennuksen alkua, sillä tarkoituksena oli poimia matkan varrelta vielä yksi hevonen mukaaan. Puoli kahden maissa ruvettiin pakkailemaan Peetua meidän päässä kyytiin ja poni yllätti lastauksessa erittäin positiivisesti. Se on matkustanut viimeeksi kesällä isossa jännittävässä hevosrekassa ja muutenkin kokemus tältä saraa on todella vähäistä, joten olin enemmän kuin tyytyväinen pentuponin kävellessä pienen pohdinnan päätteeksi suoraan traileriin. Super!

Koukkasimme nappaamassa kyytiin myös hurmaavan Lady-hevosen Peetun seuraksi ja jatkoimme sitten yhtä matkaa Rouhialaan. Hepat tulivat hyvin juttuun traikussa ja matkustivat nätisti keskenään.

Peetu myös purkautui kopista hyvin rauhassa ja nätisti, vaikka uusi ilmapiiri ja vieraat hevoset olivatkin aika jännittävä juttu. Pienen ulkona kävelyttämisen jälkeen aloimme varustamaan ponia (kiitos avusta Annille ja Ellille) ja pian pääsimme jo maneesiin tutustumaan. Meidän ryhmän alkua ennen oli sopivasti vartin tauko, jonka aikana ajattelin käydä näyttämässä ponille vähän mörkönurkkia ja toisen lyhyen sivun pelottavia peilejä.

Peetuhan ei ole koskaan ollut minkään sortin maneesissa, joten pienet kuumottelut oli itselläkin mielessä, että mitä tästä oikein taas seuraa. Olihan se joo jännittynyt ja stressasi, mutta käyttäytyi oikeasti tosi fiksusti! Kävelytin sitä alkuun muutamat kierrokset maastakäsin ja kävimme yhdessä tuijottamassa peilejä. Peetu ensimmäistä kertaa nähdessään peilikuvansa alkoi hirnumaan ja hörisemään sille, fiksu elukka siis.. :D

Kapusin pikkuhiljaa selkään, jonka jälkeen vielä käveltiin ympäriinsä. Peetu oli tosi rauhassa, toki tuijotteli ja ihmetteli, mutta jännitys näkyi sillä selkeästi enemmän mahan löystymisenä kuin seinille hyppimisenä. Ehkä ihan hyvä niin.

"Kato tuolla toi toinen heppa taas on!!"

Me olimme Peetun kanssa Villelle täysin uusi ratsukko, joten aloitin hieman kertomalla tarkemmin hevosesta. "Tää nyt on tämmönen viisvee, ikäisiään jäljessä. Tehdään tänään vähän sen mukaan miltä näyttää ja miltä hevonen tuntuu. Ekaa kertaa ollaan poissa kotoa, joten haetaan vaan kivaa kokemusta ja työstetään aivan perusasioita. Laukkaa ei välttämättä tarvitse ottaa ollenkaan, kun ei olla sitä vielä päästy nyt hirveästi vielä menemään. Tunti on muutenkin luultavasti sille liikaa, joten katsotaan vähän hevosen mukaan milloin lopetetaan ettei tuu liikaa tehtyä. Mutta ihan fiksu nuori tää on!"

Jatkoimme alkuverkkoja ravissa. Ville kehoitti ottamaan ensin yhden tilan hallista haltuun huolella, jonka seurauksena jäimme Peetun kanssa pyörimään enemmän katsomopäätyyn. Peetu alkoi rauhoittumaan hyvin kun pääsimme liikkumaan enemmän, mutta toki siitä läpi tunnin paistoi pieni stressi, joka heijastui myös meidän päivän työskentelyyn.

Kerroin Villelle ravaillessa, että meillä on ollut vähän ongelmana sisäpohkeen saaminen läpi oikeassa kierroksessa. Sitä ollaan kotona jo päästy hyvin korjaamaan, mutta nyt uudessa ympäristössä kaikkien mörköjen keskellä tuntui, että oltiin taas aivan alkutekijöissään ja virheet korostuivat kaksinkertaisina. Vasempaan ei ole ongelmaa ja Ville sanoikin, että huomaa selkeästi puolieron jalan ympärille taipumisessa.

Ville sanoi näkevänsä mielellään kuitenkin kaikki askellajit, joten päädyimme ottamaan myös laukkaa sillä ajatuksella, että kasataan sitten taas pakkaa sen jälkeen kokoon, jos nyt homma levähtää. Oikeaan Peetu nosti hyvin, vasempaan ensin kaksi väärää mun mokista. Istuin vähän huonosti, mutta kun korjasin oman kropan asentoa saatiin myös myötälaukka esiin. Ville sanoi, että sillähän on oikein kiva laukka, tarvitaan vaan siihenkin lisää sitä asettumista ja taipumista.Laukkaillessa kerroin, että ei olla koko talvena oikein päästy itse askellajin parissa edes työstämään. Kentällä ei viitsi riskeerata tasapainottoman nuoren kanssa saati vaatia hevoselta epäreilusti vaikeita juttuja pienellä alueella talvipohjilla, joten laukka ollaan otettu aina vain läpi maastossa pitkillä suorilla. Jossain siinä yhteydessä Ville tokaisikin, että onkos meillä kotona hallia. "Eii", oli mun vastaus josta seurasi "Oho, ai onks se ekaa kertaa hallissa? Se on sitten fiksu, ei vois nimittäin paremmin hevonen ensimmäistä kertaa mennä!", ja siitä oon kyllä aivan samaa mieltä. Huippu poni!

Välikäyntien jälkeen aloimme syventymään hieman tarkemmin tuohon sisäpohkeen läpisaamiseen. Teimme yksinkertaista, mutta hyödyllistä harjoitusta, jossa ensinnäkin kulmat ratsastettiin huolellisesti mahdollisimman syviksi ja toiseksi kulmiin tehtiin aina voltti.

Peetu oli helppoon kierrokseen ok, vaikeaan ei niinkään. Teki ihan hyviä reagointeja ja korjauksia välillä, mutta olisin voinut pyytää vielä enemmän. Ravissa ja loppua kohden homma jo parani, mutta emme yltäneet läheskään meidän normaalille suoritustasolle. Toki ihan ymmärrettävää, että pieni jännitys ehkä tarttui molempiin ja sai nyt virheet korostumaan entistä enemmän.

Ville neuvoi, että voin tarvittaessa ihan rohkeasti irrottaa ulkokättä ja samalla sitten pyytää asettumaan ja taipumaan sisäpohkeen ympäri. Selkeä pyyntö jalalla, johon oikealla reagoinnilla poni saa heti myös kiitoksen ja näin alkaa pikkuhiljaa tajuamaan ideaa myös oikeassa kierroksessa.

Loppupalautteessa Ville kehui, mutta myös huomautti siitä, että saan yhä rohkeammin ratsastaa ja pyytää siltä hevoselta. Pitää muistaa, että se ei kuitenkaan rikki mene ja nyt on tärkeää, että saadaan tässä vaiheessa ongelmaa ratkottua. Kotiläksyksi siis paljon kulmia, voltteja ja muuta hyödyllistä, joiden avulla saadaan herkisteltyä se kaivattu sisäpohje esiin.

Valmennuksen jälkeen hyvä fiilis vielä kasvoi, sillä oikeasti usea ihminen tuli sanomaan, että olen tehnyt kyllä oikeasti todella hyvää työtä tämän hevosen kanssa. Tuli niin kiva mieli kuulla tämä monelta henkilöltä. Ehkä tässä ei ihan metsään olla menty!

Peetu sai tästä tosi hyvän kokemuksen, Ville otti hyvin huomioon hevosen tason ja sääti kaiken meille sopivaksi. Eiköhän me myös ensi kerralla eksytä mukaan, silloin toivottavasti jo päästään esittelemään hyvää kehitystä edelliseen verrattuna!

Nyt sitten toivotaan onnistuneita kotitreenejä ja päästään jatkamaan vihdoin meidän valmennusputkea kohti kevättä ja häämöttävää kesää. Ihan loistavaa, tästä tää vihdoin lähtee!

Kuvista suuri kiitos Ellille!