Ihana Suvi (suvin.kuvat.fi) laittoi viikolla viestiä ja sovimme kuvaussession perjantaiaamulle. Jotenkin perinteisesti tiesin, että aina kun on oikeasti hyvä kuvaaja messissä, tuntuu ettei mikään onnistu. Näinhän se tietty menee. Kuulostaako kenestäkään muusta yhtään tutulle?
Se aiheuttaa jotenkin kamalat suorituspaineet, kun ajattelee, että kaikki taltioidaan tarkasti kortille. Silloinhan pitäisi ratsastaa entistä paremmin, mutta minkäs teet kun homma jäätyy ja jäät vain matkustelemaan kyytiin. Heti ratsastuksen jälkeen tiesin mikä oli eniten pielessä, 1) olisi täytynyt ratsastaa rohkeammin jalalla ja 2) istunta.
Ja mitähän sille mun istunnalle on tapahtunut? Se on yksinkertaisesti aivan kamala. Aikaisemmin mulla ei ole ollut ongelmaa esimerkiksi käsien kanssa, mutta nyt olen alkanut hetkittäin lerputtamaan ranteita. Mopoilijakädet hyi, tästä tavasta on päästävä heti eroon!
Ryhti ja keskivartalon toiminta tarvitsevat myös korjausta, mutta silmiinpistävin on nyt tuo uusi käsiongelma. Ei auta muu, kuin alkaa miettimään jatkuvasti nyrkkien asentoa. Pitäisi saada tarjottua hevoselle tasainen tuki, mutta eihän se onnistu jos ranteet lerpattavat alaspäin.
Valmentajalle tässä ensitöikseen täytyy soittaa. Ehkä muutaman tehotunnin jälkeen mut saa taas ruotuun, jonka jälkeen voidaan alkaa tosissaan treenaamaan.
Toisaalta suurimmilta osin ratsastukset ovat sujuneet kuitenkin hyvin. Nuoren ja kaikkien muidenkin kanssa joukkoon mahtuu niitä päiviä, jolloin kaikki ei voi mennä niin täydellisesti. Jotenkin vain se oma osaamattomuus puskee liikaa esiin, kun tilanne jännittää sekä hevosta, että myös ratsastajaa.
Olihan tämä myös Peetulle hieman outo päivä. Raahasin sen heti aamulla kentälle, vaikka useinmiten työskennellään vasta iltapäivästä tai ihan illalla. Viereiselle laitumelle oli möngertänyt muutama lehmä, jotka ovat pojasta hurjan pelottavia.
Peetulle herkkupalkkio, koska tieltä meni jänskä auto ohitse. |
Toisaalta olen kyllä melko tyytyväinen molempiin näin kokonaisuutena. Peetusta on tullut hieno ja fiksu neljävuotias. Se oppii jatkuvasti uutta ja on aina hyvällä fiiliksellä lähdössä töihin. Meillä on tosi hyvät edellytykset, mahdollisuudet ja puitteet lähteä kehittymään yhä pidemmälle ja olla joskus ikuisuuksien päästä melko hyvässä pisteessä.
Päivän suoritusta olisin voinut parantaa pitämällä ne omat kädet kurissa ja samalla ratsastaa enemmän jalalla. Pohje tuntuu olevan ratkaisu lähes kaikkeen, mutta miten sekin on niin vaikea pitää mielessä?
Ei tämä nyt kuitenkaan mikään fiasko ollut. Enkä jaksanut jankata kauaa kentällä, sillä tärkeintä on edelleen mielestäni jättää hevoselle sellainen fiilis, että "jee tämä on kivaa". Saatiin hyviä hetkiä (silloin kun en itse vain matkustanut, vaan vaikutin istunnalla eniten), jotka riittävät meille. Niistä hyvistä hetkistä muodostuu melko nopeasti isompia kokonaisuuksia, joita parhaimpina päivinä olemme päässeet jo työstämään.
Suvi muuten sanoi, että Peetulla on ihan esteponin laukka. Jep, selkeesti siis ainesta siihen ;) |
Aivot kävimme nollaamassa pellolla laukkaillen ja loppuravaillen. Siellä sujui tosi hyvin! Vähän pelkäsin, että poni lähtee kuin nato-ohjus ja sinkaisee toiseen päähän sekunnissa, mutta hienosti se malttoi mennä sitä vauhtia mitä ratsastaja pyysi. Loppuravit olivat kivan rennot ja siellä tuli jo enemmän sellaista liikettä, jota olisi kentälläkin pitänyt osata ratsastaa esiin.
Kokoan näistä kuvista myöhemmin vielä kunnon kuvapostaukset, sillä tulen saamaan näitä vielä valtavan kasan lisää. Ratsastuskuvien ohella otimme ihania poseerauskuvia kesäisen koivukujan keskellä. Myös Disa pääsi malleilemaan, joista tulee oma postauksensa.
Suvin kuvia voi kuvasivujen lisäksi ihailla myös facebookista sivulta Hevoskuvagalleria Suvin.net ja instagramista käyttäjältä @suvinnet. Käykää ihmeessä seuraamassa!
Lempparipoika <3 |