torstai 30. marraskuuta 2017

Masuvaivoja, maistuvia psyllium-mössöjä, lainaheppailua ja hammaslekureita



Tiivistettynä viime aikojen kuulumiset

Vähän tahallisesti blogi on unohtunut kaikkien muiden asioiden alle. En jaksa enää stressata siitä, että postauksia ei ole hetkeen kuulunut. Välillä on hyvä pitää pientä taukoa kuluttamatta itseään puhki kaiken keskellä, jonka jälkeen bloggaaminenkin voi jatkua vaivattomasti. 

Missä sitten tällä hetkellä mennään? Peetun kanssa treenit stoppasivat hetkeksi hevosen mahavaivojen vuoksi. Se on aina ollut tosi herkkä reagoimaan, toisinaan vatsa saattaa mennä sekaisin pienimmistäkin muutoksista. Tuolloin maa oli tarhassa sula ja sieltä pengottiin kovaan tahtiin juuria sun muuta mutusteltavaa, joten mahdollisesti ne ja niiden mukana tuoma moska on laittanut hevosen vatsan sekaisin. Instassa moni kommentoi, että myös heidän herkkämahoillaan on havaittavissa samaa ilmiötä näinä kurasyksyinä. Tulisipa talvi pian!


Yllä olevat kuvat on napattu silloin, kun ongelmat alkoivat. Ensin ajattelin sen olevan vain jotain huomaamatonta, mutta ratsastaessa fiilis oli ihan eri verrattuna tavalliseen. Hevonen kyllä työskenteli hyvin ja teki parhaansa, mutta se oli jotenkin niin "turvonnut" palloksi, että esimerkiksi jo meidän aikaisemmin hyvin istuva satulakin lähti valumaan eteen.

Turpoaminen oletettavasti liittyi edellispäivän löystyneeseen mahaan. Kun sitä lähti miettimään ja vertailemaan, oli ero aivan silmissä nähtävä. Kaikki sanoivat, että Peetu on paljon pyöreämmän näköinen kuin vähän aikaa sitten. Onhan se kyllä edelleen tosi lihava kesän jäljiltä, mutta se oli tässä välissä jo paljon parempi.

Pomppupallomaisen olemuksen, siitä huonosti asettuvan satulan ja muutenkin kipeän ratsun vuoksi jätin ratsastuksen lyhyeen. Nyt ollaan lomailtu ja touhuttu vähän rennommin. Peetu on jo ok ja sen kakka normaalia, mutta en ole vielä pitänyt kiirettä ratsastuksen suhteen. 

Syötin jokunen aika sitten koko konkkaronkalle varmuuden vuoksi psyllium-kuurit, vaikka kukaan ei varsinaista hiekansyöntiä harrastakaan. Vähän jännitin miten etenkään Peetu saa isoa kasaa limaa alas kun se on muutenkin nirso (uskokaa tai älkää, ulkomuoto huijaa!), mutta ilmeisesti epäilykseni olivat turhia. Yllä olevasta videosta voi sitten ihmetellä, kuinka sujuvasti se imuroi koko kupin tyhjäksi yhdellä ryystöllä. 

Disa oli ainut mitä piti hieman syöttää, mutta muuten jengi veteli ihan hyvällä ruokahalulla menemään. Annoin psylliumia viiden päivän kuurin. Nyt niillä on ollut taukoa, mutta katsotaan heitänkö vielä toiset viisi päivää vai antaako olla. Hiekkaa ei tullut pois, enkä usko, että siellä sitä "normaalia" pikkuhippusta lukuunottamatta olikaan. 

Toki jos olisi vahva epäilys hiekasta ja/tai mm. vatsahaavasta, niin ehdottomasti lähdettäisiin klinikalle tähystämään ja suorittamaan jatkotoimenpiteitä. Nyt kuitenkaan en usko, että tälle on tarvetta, sillä moisesta tuskin on kyse. Peetulla on ollut syksyisin herkän mahan vuoksi aina jotain pientä ohimenevää ongelmaa, mutta ikinä kyseessä ei ole ollut mitään vakava-asteisempaa, eivätkä tälläkään kertaa oireet, tilanne ja muut tekijät viittaa sellaiseen. Lisäksi tilanne on ollut jo pidemmän aikaa ohi ja tasoittuminen tapahtui nopeasti.



Ratsastamaan olen kuitenkin päässyt. Jokusen kerran Disalla tässä pikkusiskon ohella, mutta myös Torreksella sen omistajan saikkuillessa. Turde onkin osoittautunut olevansa varsinainen työmyyrä, koska sillä ei ole varmaan koskaan "huonoa" päivää, vaan se tekee joka kerta aivan kympillä töitä. Ihana harrastaa simppelillä ja toimivalla, mutta omalla tavallaan kuitenkin vaativalla hevosella. Allekirjoittaneen ratsastajan kohdalla se vaativuus tulee ehkä juuri siitä, että Torres on niin eri maata verrattuna omiin hevosiini. Tosi opettavaista sen puoleen ja onhan se myös muutenkin mielettömän kiva menopeli!

Nää kuvat on jo hieman vanhettuneita, ensimmäiseltä ratsastuskerralta täällä meillä. Nykyään löytyy jo sujuva tatsi hevoseen ja nappuloita on paljon enemmän hyödynnettävissä.

Aika tarkalleen kuukausi sitten oli myös hammaslääkäripäivä, jossa raspattiin ja tsekattiin kaikkien (lukuunottamatta Torreksen) suut purukalustoineen. Meidän hevoset saivat valtavasti kehuja hyvistä hampaista ja kuulemma kaikki oli suussa juuri kuten pitikin. Myös Peetulla oli neljävuotiaaksi tosi hyvä ja siisti hammasrivistö, josta napattiin yksi lähes irrallaan oleva maitohammas pois. 

Sitä se olikin jo mutustellut jonkin aikaa, koska hammas oli hieman vaihtanut paikkaa ientä pitkin ylemmäs pois tilalle kasvavan hampaan alta. Nyt kun moinen häirikkö napattiin pois, on suulla leikkiminenkin loppunut kokonaan.

Piikkejä ei ollut juuri yhtään. Disalla oli aavistuksen hammaskiveä torahampaissa, mutta raspaaja sanoi, että se on täysin normaalia etenkin noissa vähällä käytöllä olevissa hampaissa. Pyysin Aijaa myös tsekkaamaan Disan viimetalvisen sähellysepisodin (hammas irti karsinassa kamalan verenvuodon saattelemana, huoh...), vaikka se nyt ei ole sitä vaivannutkaan. Kuulemma kaikki näytti hyvältä, joten sen suhteen ei myöskään huolta.

Hyvä jatkaa treenejä, kun tietää, että kaikki on kondiksessa myös suiden kannalta! Suomenponin masukin on taas normaali, joten pian päästään jatkamaan siitä mihin jäätiin.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Sählävirtaa pakkasesta ja ensilumesta

Kuva: Elli, Ponitytön pilvilinnat
...ja ehkä vähän myös Torreksesta! Peetulla ainakin. Sunnuntaina ratsastimme hämärtyvässä talvi-illassa samaan aikaan. Suomenponilla takana oli kevyempi jakso, jonka aikana ei ratsastettu yhtään. Kävelytykset ja maastakäsittelyt ehkä mahdollistivat myös valtavan hösellyspurkauksen, mutta sen viimeisteli palava ihastus ja kiinnostus uutta hevoskaveria kohtaan. 

Hyvää harjoitusta kuitenkin lapselle. Tyydyimme tekemään vain rennon hölkän kunnon palailujakson saavuttamiseksi. Kuten jo sanottu, Peetu oli aika häslä ja epätasainen. Kyllä sieltä saatiin aikaiseksi useampi ihan ok pätkä, mutta enemmän tämä jäi nyt kaverin liikkeiden kyttäämiseen ja ihmettelyyn.

Kuva: Elli, Ponitytön pilvilinnat

Kuva: Elli, Ponitytön pilvilinnat

Kuva: Elli, Ponitytön pilvilinnat


Kuva: Elli, Ponitytön pilvilinnat
Kuva: Elli, Ponitytön pilvilinnat

Seuraavana päivänä ratsastin uudelleen ja Peetu oli jo huomattavasti parempi. Alkuun olin kyllä jo heittämässä hanskoja tiskiin, kun hevonen kohelsi ihan älyttömästi. Se kyttäsi ja kuikuili ihan kaikkea. Mörkökulma nyt vielä meni, mutta siinä vaiheessa kun hevonen säikkyi joka askeleella omia kavionjälkiään lumessa, alkoi jo pieni turhautuminen iskeä. Onneksi pönttöily meni ohi ja päästiin jatkamaan työskentelyä. 

Laukoissa Peetu oli ensimmäisen kierroksen tosi menossa. Jäin itse käsijarru päälle, joten hevonenkin muuttui jopa aavistuksen vahvaksi. Oma moka, jonka onneksi sain korjattua ihan vain aloittamalla oikeasti kunnon ratsastuksen. Kun ryhdistäydyin itse selässä, Peetu muuttui ihan silmänräpäyksessä tosi hyväksi! Kevyt, rento ja etenevä - hieno poika!

Tämän oivalluksen (kappas, hevonen toimii, kun itse ratsastaa) jälkeen Peetu oli koko lopputunnin tosi hyvä. Päästiin nyt ensimmäistä kertaa oikeasti jo vähän työstämään laukkaa ja se tuntui tosi kivalta.

Hyvä pohja oli vielä hyödynnettävä, joten otimme muutamat pomput parille kavaletille. Peetu meni tosi hyvin vaikka oli innokas. Se hyppäsi valtavia loikkia korvat hörössä, mutta voiko toista moittia, sillä onhan estetouhut kuitenkin ihan parasta. Odotan niin innolla, että päästään jossain vaiheessa oikeasti hyppäämään!


Olen ratsastanut nyt myös Disalla muutaman kerran. Viitisen päivää sitten kävimme islanninponin kanssa pellolla sekoilemassa ensimmäisten pakkaspäivien kunniaksi. Kenttä kun oli tuolloin turhan kova ja koppurainen käyntiä vauhdikkaampaa menoa ajatellen. Aukealla pellolla tietty vauhtia piisasi, mutta koetimme alkuverkkailla rauhassa pienen tuuppailutuokion innoittamana. Loppuun napattiin reippaat laukkapätkät, joiden aikana ponin töppösetkin pääsivät haluamaansa tahtiin. Innosta pinkeä poni!












Miten teidän hevoset ovat reagoineet pakkasiin?