Syyskuulumisia

Pakko tulla naputtelemaan jonkin sortin kuulumisia ennen kuin hautaudun koulukirjojen pariin miljoonan rästissä olevan kurssityön ja esseen, sekä ensi viikolla starttaavan koeviikon vuoksi. Syksy on lähtenyt käyntiin ja hiljalleen puut alkavat värjäytymään mitä ihanimpiin sävyihin. Kirpakan keltainen, pirteä oranssi ja tummanpunainen siirtyvät kesävihreän ylle. Pakko päästä joku päivä kuvailemaan kunnolla!

Heppahommiin alkaa tulla jälleen eloa, kun Peetu on saanut uuden satulan. Kirjoitan uutukaisesta hieman myöhemmin postausta, mutta nyt meillä on Albion K2 Legend -yleissatula. Ensivaikutelmiltaan penkki on aika passeli, mutta meidän satulansovittaja tulee vielä tsekkaamaan ja toppaamaan tulokkaan Peetun selkään täydelliseksi. Pientä haittaa tuo järkyttävä pallomaha, jonka vuoksi satula tuppaa hieman valumaan eteen, mutta ongelma korjautuu uskoakseni laihtumisen lähtiessä kunnolla käyntiin. Onneksi suurin osa tuosta kesälomalla kertyneestä tavarasta on nestettä, joten niistä päästään karisemaan nopeasti eroon.

Se tuli 😍 Meiän satulansovittaja tulee vielä tsekkaamaan ja toppaamaan tän Peetulle täydelliseksi, mutta näin ensivaikutelmalta tää vaikuttaa aika hyvälle jo nyt👌🏻 Viikonloppuna testiin ratsain, toivotaan että näyttää ja tuntuu myös silloin sopivalle! #albionsaddle

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 14. 09ta 2017 klo 11.13 PDT

Syksylle on kaikkia kivoja suunnitelmia ja tavoitteita kakaran kanssa. Pitäisi päästä käymään maneesilla tutustumassa, kunnon kohotessa valmennuksissa ja hyppytouhujakin taas harrastaa. Meillä on kotona ensi kuun 22. päivä kouluharkkarit ja kaavailin vähän josko ratsastaisin Peetulla luokan ulkopuolisena raviohjelman. En ole kuitenkaan mitään vielä lyönyt lukkoon, pitää katsella miten nää touhut tästä taas lähtee, mutta se olisi kokemuksena tosi hyvä. Päästäisin vähän treenaamaan "kisatilanteita" ja toki saataisiin myös pöytäkirjat tuomarilta.

Myös muille poneille ja aaseille kuuluu hyvää. Samba on tuttuun tapaan rentsuillut, yleensä käydään kävelemässä maastossa lenkkejä tai sitten se saa olla vapaana pihalla. Ehkä joku päivä touhutaan kentälläkin jotain. Jalka on ollut ihan ok, toki mietin että pitäisikö tässä ennen talvea taas piikittää kavionivel pakkasien kovettaman maan vuoksi. Lumen tulon varaan ei ihan voi laskea, joten voi olla että joudutaan pärjäilemään koppuramaalla pitkään. Toki peukut pystyssä, että valkea maa pehmeine puuterihankineen laskeutuisi tänne mahdollisimman pikaiseen tahtiin!

Disan kanssa olen touhuillut reippaasti, toki myös pikkusisko on sen kanssa puuhannut. Islantilainen on mennyt kivoja harppauksia eteenpäin ja sileällä kehittynyt taas entistä enemmän. Nyt kylmempien ilmojen saapuessa se on saanut taas mukavasti lisäboostia liikkumiseen, toki toisinaan vähän turhankin paljon, mutta itse henkilökohtaisesti pidän enemmän tästä talvi-Disasta. Tämä syys/talvi/kevätversio kun on ponin todellinen puoli ja oikea persoona. Kesällä se on ihottuman ja siitä johtuvien erinäisten ongelmien vuoksi hieman erilainen.

Disalla maastopäivä, poni oli aika reippaana aina tuttujen baanapätkien lähestyessä 🙈💗 Se häsläs ja pomppi aina "joko mennään, saako mennä, mennäänkö kovaa?" ja sitten kun sai, niin sitten kans mentiin! 😂 #maastoponi #icelandichorse #playssonnet

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 16. 09ta 2017 klo 10.45 PDT

Mua hirveästi ärsyttää, kun edelleen rästipostauksia on miljoona luonnoksissa. Kunhan mä nyt selviän hengissä näistä kouluprojekteista ja koeviikosta, palailen tänne tarkemmin uusien ja vähän vanhempien juttujen parissa. Joka tapauksessa syksy on kuitenkin startannut mukavasti käyntiin. Innolla odotan kaikkia kivoja ruskakuvauksia ja tietenkin Peetun kanssa treenien jatkamista. 

Metsänpeikot

Vielä yksi satsi kesän yhteiskuvia! Näiden kanssa olen viivytellyt, koska en itse oikein edusta missään kuvassa vaan näytän kamalalle: auringossa palaneet kaula ja kädet, pörröttynyt tukka ja epäedustava naamapäivä. Mutta hei, kunnon röllimatskua siis! :D

Kuvat on joka tapauksessa tosi hienoja. Näistä suuri kiitos Idalle!

 

Ämpärilistan purkua

Kasasin kesän alussa varmaan kaikille tutun summer bucket listin, joka nousi nopeasti hyvin suosituksi postaukseksi. Toteutuksen voi käydä halutessaan tsekkaamassa täältä. Luulen että suurin houkutusmagneetti oli omaan tyyliini visuaalisesti toteutettu esittämistapa, joka keräsi kiitosta useissa blogeissa. Oli aina päivän piristys bongata oma postaus toisten blogeista, joten kiitos siitä!

Miten toteutuksessa sitten onnistuttiin? Osittain ihan jees ja osittain aika surkeasti. Jälkimmäiseen selityksenä suunnitelmien muutokset. Peetulla piti olla parin viikon laidunloma, joka venyi lähes koko kesän mittaiseksi. Vauvaponille toki ihan jees, mutta halu treenaamaan on nyt kova. Onneksi ongelmaan tulee pian helpotusta uuden satulan vihdoin löydyttyä.

Disa

Poikki meni myös yksi pitkäaikainen kaverisuhde ja sen on ehkä voinut blogistakin huomata jos on tarkkaan aikaisemmin seurannut, sillä draama vaikutti myös talleilukuvioihin. Aluksi olin harmistunut, mutta onneksi pian sain itseni muiden ihanien ystävien avustuksella tajuamaan, että kusipäitä on turha sietää elämässä ja nyt voin ilman surkutteluja jatkaa elämää niiden henkilöiden parissa, joihin voi oikeasti luottaa.

Kokonaisuudessaan kesä oli kyllä aivan huikea! Vielä olisin kaivannut rinnalle sen Peetun kanssa treenaamisen, mutta ensi vuoden lomasta tulee sitäkin parempi.

YÖMAASTO ✓

Yömaastosta suoriuduttiin jo heti alkukesästä. Aikaisemmin kaikki moiset reissut on tullut heitettyä loppukesän pimeyksissä kiiltomatoja tiiraillen, mutta tällä kertaa päästiin aamuöisiin tunnelmiin. Tosi kaunista kyllä oli: sumupeitteiset järvet ja se kesäyön kuuluisa rauhallisuus. Matkaseurana mulla ja Disalla oli Venla hevosineen, ja oli kyllä huippureissu!

Tästä kuvasin muuten myös gopro-videon ja se on joskus (kunhan laiskuuksissani jaksaisin editoida ja ladata sen) päätymässä blogiin. Samaan syssyyn sitten tulee myös postaus Venlan ja Laulun vierailuista meillä, mutta se jarruttaa edelleen noiden muutaman pienen ikuisuuden kestävien kypäräkameravideoiden vuoksi.

Vierailulla Venla ja Laulu laitettiin myös kunnon treeniin, hienosti Laulu puomeilla!

HEVOSTEN UITTOA VENEEN PERÄSSÄ

Well, tätäpä ei saatu toteen. Uitin kyllä kelien ja lämpötilojen salliessa alkukesästä jonkin verran taluttaen ja ratsain, mutta venettä ei koskaan keretty testaamaan. Sen jälkeen iski joku kylmyysrintama, jonka seurauksena vesi muuttui järkyttävän jäiseksi. 

PIKNIK TALLILLA ✓

Toteutettu erittäin onnistuneissa merkeissä! Nurtsille levitetty liina suorastaan notkui kesäisistä herkuista: oli mansikoita, kirsikoita, kermavaahtoa, croissanteja, suklaakeksejä, vesimeloneja... Mukana maistelemassa tietenkin myös Samba-poni. 

Postauksen täydeltä ihania fiilistelykuvia voit katsella täältä.

PÄIVÄN MITTAINEN VAELLUS

Hups, olen näköjään kamala alisuorittaja. Pitkiä vaelluksia tehtiin tahallisesti ja tahattomasti, mutta kokonaista päivää ei maastorymyilyyn saatu törsättyä. Haaveena olisi kuitenkin vielä napata tämä tähän alkusyksyn tavotteisiin jos seuralaisia löytyy! Mukaan tietty ynnätään eväät ja joku ihana laavuretkeily syysruskassa. 

RAVIRADALLE BAANAAMAAN

Eih.. No tämä ainakin on pakko toteuttaa vielä syksyn aikana! Löysin hyvän reitinkin hiittiradalle, joten päästään kätevästi ilman trailerireissuja ratsastamaan naapuritallille.

PEETULLA VALMENTAUTUMINEN

Punaista piisaa. Mutta tähän puolustukseksi laitettakoon satulaongelmat! Syksyn aikana ryhdytään kuitenkin treenaamaan ihan huolella, joten ainakin tämä saadaan vielä toteutettua mahdollisimman moneen kertaan.

VIERAILLA HEVOSILLA RATSASTAMINEN ✓

Wuhuu, jotain saatu aikaiseksi! Kesä 2017 oli kyllä mukavasti uusia hevostuttavuuksia täynnä. Erityisesti mieleen jäivät Annin Torres ja Raisu sekä mielettömän upea Calle.

OMALLA TALLILLA RATAHARKKAREIDEN JÄRJESTÄMINEN ✓

Heinäkuun lopulla hypättiin meidän kentällä iltakisat. Luokkia oli rataesteiltä aina maastoesteradalle saakka. Erittäin onnistunut ja kivan mielen tapahtuma jälleen kerran, joten sen vuoksi syksyllekin on vielä suunnitteilla yhdet karkelot. Tällä kertaa sitten kouluratsastuksen parissa.

Meidän tallin estekisoista kuvia voi katsella täältä.

MAASTOESTERADAN RAKENTAMINEN ✓

Tehty ja loistava rata tulikin! Koko lenkin korkkaamista olen kyllä itse odotellut edelleen, sillä tällä hetkellä vain kisaajat ovat siinä ratsastaneet. Radasta tuli kyllä tosi hyvä ja monipuolinen, etenkin kauhean työn ja vaivan takana ollut vesieste oli raatamisen arvoinen.

Vaikka koko rataa en ole vielä hypännytkään, ylitettiin me Disan kanssa kuitenkin kesän aikana pieniä kiinteitä maastiksia nurmikujalla ja hiekkapohjalla. Nyt alkusyksystä lähdetään kyllä ehdottomasti ponin kanssa vielä tuolle pitkälle maastoradalle ja jos Peetun satula saadaan sopivaan aikaan, täytynee senkin kanssa lähteä maastoesteille treenaamaan. 

LASTAUSTREENIT ✓

Checkcheck! Lastausjuttuja harjoiteltiin mm. aasileirillä pitkäkorvien kanssa ja Peetukin pääsi tutustumaan traileriin. Tästä on tulossa aivan oma postauksensa, joten ei paljastella sen suhteen sitten enempää. Muutama viikko sitten lastauduttiin suomipojan kanssa myös hyvin sujuvasti isoon hevosrekkaan, mutta tämä taitaa olla jo enemmän syksyn puolella suoritettuja harjoituksia. 

TEEMAKUVAUKSET VALOKUVAAJAN KANSSA ✓

Jep ja saatiin Suvin kanssa aivan mielettömän hienoja kuvia! En nyt sanoisi ihan teemakuviksi, mutta toisaalta näissä on sellainen villi luonnonlapsi- ja kesäkeijufiilis. Mallikansion kuvia voi katsella lisää Kuin suoraan satukirjasta -kuvapostauksesta.

Kesän aikana sain muutenkin aivan ennätysmäärän näitä hieman "parempia" yhteiskuvia. Lisää voit katsella postauksista Leijonaharjat kultaisessa auringonlaskussa, Tyttö ja tytön hurjan rakas poni, Hahtuvapallojen keskellä ja Kesäkukkaset.

MAASTO AIKAISIN AURINGON NOUSTESSA

Tämä on vähän siinä ja siinä. Yömaastosta tullessamme ensimmäiset auringonsäteet kurkottelivat puiden lomasta, mutta varsinaista maastokertaa auringonnousuun en ajoittanut. Toisaalta tämä olisi kyllä paljon helpompi ja mun mielestä paaaaljon kauniimpi talvella. Sattuu varmaan jokaisen kesäihmisen korviin, mutta talvi pakkasine ja lumitähtineen on omaa lempparivuodenaikaani. 

UUSIEN ESTEIDEN MAALAAMINEN ✓

Muutamat puomit maalasin Venlan kanssa, joten suoritettu. Kolme kappaletta tikkuja kesäisissä väreissä. Valkeat raidat vedettiin vapaalla kädellä ja sen ne ovat näköisetkin, mutta ei sitä onneksi niin kauempaa huomaa. 

AASEILLA KÄRRYTTELY ✓

Tätä olisin tahtonut tehdä useamminkin, mutta ehdittiin me onneksi Lucian kanssa muutamat pikkulenkit heittää. Nyt syksyn tullen pitää taas tsempata ajojuttujen kanssa, sillä se on tosi hauskaa ja mielummin sitä nyt tietty itse istuu kärryillä kun juoksee aasin vieressä lenkeillä.. ;)

PEETULLA PIKKUKISAILU (HARKKA, I-TASO)

Ei tietenkään onnistunut ymmärrettävistä syistä. Toivotaan nyt kuitenkin, että ehkä loppuvuodesta päästään jossain pyörähtämään sen kanssa! Olisi niin hauskaa ja samalla hyvää treeniä juniorille.

AASILEIRI MEILLÄ ✓

Kunnialla läpi! Postaukset ovat edelleen tulossa, mutta tähän mennessä olen julkaissut juttua vain torstailta ja perjantailta. Onnistunut ja kiva leiri takana, jonka kohokohtana oli ainakin omasta mielestäni tosi hauska ja iloinen Aasipäivä. 

MUIHIN HEVOSBLOGGAAJIIN TUTUSTUMINEN ✓

Tehty, tosin montaa en ole vielä päässyt kasvokkain näkemään. Ehkäpä tilanteeseen tulee kuitenkin korjausta jossain välissä. Tietty Kaisa (yksi omista lempparibloggaajistani) tuli paremmin tutuksi aasileirillä!

LÄHEISELLE KAUPALLE RATSASTAMINEN
JA SIELTÄ JÄTSKIEN OSTAMINEN

Harmittaa, että tätä en ennättänyt tekemään. Kyseessä olisi ollut jo puolen päivän mittainen reissu, joten siihen olisi saanut vaikka hyvin ynnättyä tuon päivän vaelluksen. Mutta tämä on kyllä sellainen kohta, joka pitää jossain välissä saada ennemmin tai myöhemmin toteen!

ILMAN VARUSTEITA RATSASTAMINEN ✓

Jep, aina toisinaan on hauskaa humputella Disan kanssa näin. Harva ehkä enää uskoisi, että sillä ei ole joskus voinut mennä ilman satulaa. Nyt se on niin luotto ja toimii moitteettomasti. Varusteitta onnistuu kaikki perusjutut siirtymistä temponvaihteluihin ja kääntymisistä peruutuksiin. Joskus voisi ryhtyä hurjaksi ja koittaa suorittaa jotain koulurataa näin!

Viimeisenä lisäyksenä listalla oli vielä kesästä nauttiminen, joka on onnistunut oikein hyvin! Koska mulla jäi kuitenkin useampi kohta uupumaan, saatte te ehdotella "rangaistuksia" joita lähden näistä rikkeistä suorittamaan. Jotain hauskoja hevosaiheisia tehtäviä siis: mielikuvitusta saa käyttää, mutta ei mitään typeriä älyttömyyksiä kuitenkaan.

Nyt siis ideoita kehiin!

Agilitykoulutusta sateisissa tunnelmissa

PERJANTAI 4.8. - AASILEIRI OSA 2/5

Perjantaina leiriläisillä oli agilitykouluttaja Riina Harisen oppitunteja. Itse toimin lähinnä hieman jokapaikanhöylänä ja touhusin välissä aina kaikkea muuta samalla lainaillen aaseja leiriläiselle, joten ihan kaikkea en aivan ennättänyt seuraamaan. Kokosin kuitenkin tähän alle nappaamiani pointteja koulutussessioissa opiskelluista asioista. 

Tarkemmin koko tuntien sisällöistä "oppilaan näkökulmasta" voi lukea Muuliprojektista tästä postauksesta.

AGILITYKOULUTUKSEN PERUSTEET

• Perusteellinen eteneminen yksinkertaisesta haasteelliseen. Tuttua kauraa kaikille, mutta aina toisinaan tämä tunnutaan unohtavan. Kaikki uusi kannattaa aloittaa hyvin simppelistä ja vaikeustasoa nostaa myöhemmin tilanteen ja eläimen mukaan. 

• Naksuttimen/äänimerkin käyttö. Luultavasti myös hyvin monelle tuttu juttu, eli kun eläin tekee jotain oikein tai koulutusvaiheessa jotain haluttuun asiaan viittaavaa, annetaan merkki ja merkistä seuraa palkinto. Eläin yhdistää äänen positiivisena asiana ja muodostaa sen "kehuksi", jonka käytön perusteella se pian ymmärtää, mitä ihminen sitä pyytää tekemään.

• Ketjuttaminen. Agilityratoja "totisemmin" suorittaessa melko olennainen asia. Tehtäviä voidaan yhdistellä niin, että eläin saa palkan vasta viimeisellä esteellä. Se oppii halutun reitin ja muodostaa ketjun, jonka se pyrkii suorittamaan päästäkseen radan läpi ja saadakseen palkinnon. Myös tätä harjoitellessa on hyvä muistaa kiireettömyys: heti ei kannata ahnehtia useita temppuja putkeen vaan edetä maltillisesti ja varmasti.

Herkkuhetki on monelle eläimelle motivoiva palkinto. 

Esimerkki tehtävien vaikeuttamisesta, näin selvitään vesiesteestä:
1. Tyhjä puomeista kasattu kuja
2. Hyvin kapeaksi taiteltu pressukasa
3. Pressua levitetään hiljalleen isommalle alalle
4. Lisätään pehmopuomit reunoihin
5. Vettä vähän kerrallaan lisää

Vaikeustasoa saa nostaa vasta kun eläin tuntuu siihen valmiille. Kaiken ei myöskään tarvitse tapahtua päivässä, vaan toisinaan on hyvä edetä esimerkiksi jaksoittain. 

Lucia ei ennättänyt treenaamaan perjantaina vettä ollenkaan, mutta Daisy kävi ihmettelemässä sitä. Se ei ollut kuitenkaan lopulta uskaltautunut veteen.

Riina opastaa Eikka mallinaan, kuinka hevonen voidaan opettaa esim. tökkimään
tai potkimaan palloa. 

Daisy vähän jekuttaa ja seisoo vain puoliksi renkaassa.. :D 

Kaisa ja Muuli pääsivät professional-aksaharrastajina treenaamaan ketjuttamista.

Riinan tehtävät vaikuttivat katsojan silmistä oikein fiksuille ja kaikki pääsivät toteuttamaan niitä omalla tasollaan. Lucia ja Daisykin osasivat jo käyttäytyä, mutta olin todella hämmästynyt kuinka tarkkoja ne oikeasti ovat omista ihmisistään, eivätkä toimi laisinkaan yhtä sujuvasti vierailla. Olen aina luullut, että ne ovat mallia "tyrkkää kenelle vaan, se tekee mitä vaan" mutta eheiii, koko oletus täysin väärin. Eiväthän ne välttämättä liikkuneet mihinkään tai tehneet aluksi mitään, mutta puskivat tilaisuuden tullen luokseni hengailemaan. Ja jos ne jumittivat vierailla ohjastajilla, riitti että tulin kävelemään mukaan tai otin aasin hetkeksi talutukseen eikä seisoskelusta ollut tietoakaan. Tässä se taas nähtiin: aasit ovat oikeasti mielettömän fiksuja ja herkkiä eläimiä!

 

Agilitytreenit kestivät koko päivän verran, sillä harjoituksia tehtiin useissa ryhmissä aamu- ja iltapäivällä. Välissä leiriläiset kävivät syömässä ja lopuksi pidettiin vielä teoriaa koko päivän kestäneen tihutuksen yllyttyä kaatosateeksi. 

Illan juonimme seuraavan päivän kuvioita, sillä lauantaina vietettiin yleisölle aviointa Aasipäivää, joka sisälsi mm. jännittäviä kilpailuluokkia. Päädyin extempore vielä itse esittämään Lucian, jossa siis ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta eihän se ollut kerennyt edes näkemään kaikkia seuraavan päivän kilpailuesteitä (mm. vesieste, sininen lötköpötköeste jne). Vähän siis haasteita touhuun, mutta siitä sitten enemmän seuraavassa leiripostauksessa!

Nättiin Muulikuvaan on hyvä päättää postaus!

Turhauttava puomitunti

Varasin huvikseen Disan kanssa pitkästä aikaa tunnin. Omana ajatuksenani oli tehdä kevyttä kavalettitreeniä tai hypätä helppoja tehtäviä ponin mielenvirkistykseksi, mutta lopulta päädyimme työskentelemään puomien parissa. Ei siinä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa kun tikkuja alkoi kasaantumaan suht reippaasti ja päivän tehtävä hahmottua hieman paremmin, ajattelin jo, että tästä ei tulla selviämään kunnialla. 

Tehtävähän oli yksinkertaisuudessaan erittäin simppeli. Haastetta meille kuitenkin loi se, että Disalla ei ole riittävää kuntoa suorittaa tätä tiistaina vaadittua asiaa sujuvasti koko tuntia putkeen. Olisimme saattaneet selvitä, jos toistoja olisi ollut muutama, mutta nyt kun jatkoimme samaa koko ajan, oli se yksinkertaisesti liikaa ponille.

Kuvista kiitos Venla R Photography!

Ravin suhteen en ollut vielä niin huolestunut, mutta laukka... Läpi kesän olen hiljalleen kasvattanut Disalle voimaa, mutta edelleenkään se ei ole missään priimakuosissa. Me olemme laukanneet aina kevyesti,  irti satulasta ja vähän jopa reippaamassa tahdissa, jotta poni pystyy ottamaan jalat mukaan ja laukkaamaan takajalkojen päällä. En halua ratsastaa räpellyslaukkaa, jota ennen kaikkea syntyy jos ponia vaaditaan kootumpaan muotoon lihaskunnon ollessa liian heikko. Silloin se ei saa jalkoja (etenkään takaa) oikeaan tahtiin, sillä viisikäyntisyys kuitenkin rajoittaa touhua sen verran.

Disa laukkaa puhdasta laukkaa, mutta siihen tarvitaan hyvä kunto ja tässä tilanteessa hyvin kevyt laukka, jossa ponilla on tilaa edetä ja ottaa niitä jalkoja mukaan.

Aluksi Disa oli ihan ok, vaikkakin mielestäni hieman vahva ja jäykähkö. Epäilin jotain jumia, sillä liike oli muutenkin hieman normaalia rajoittuneempaa. Poni lähti kuitenkin vertymään ja liikkui ihan hyvin.

Puomitkin sujuivat siihen pisteeseen ihan mukavasti, kunnes voima loppui. Tätä tietenkin poni korjasi vauhdilla, hölmöillä hypyillä, hassuilla ratkaisuilla, nojailuna ja sähellyksenä. Mua niin turhautti selässä, koska tiesin että ei se tästä enää parane, koska ongelma on jaksamisessa. Tehtävässä, hevosessa, opetuksessa tai muussakaan ei siis ollut mitään vikaa, mutta juuri sillä hetkellä tämänkaltainen, koko tunnin kestävä, kootumpaa laukkaa vaativa ja valtavasti joka välissä puomeja sisällään pitävä soppa ei ollut ollenkaan ihanteellinen.

Loistava esimerkki huonosti pyörivästä laukasta, jota en haluaisi ratsastaa.

Lopputulos: täyskaaos kaikella osaa.

Molempien ilmeet kertovat kaiken!

Kaiken lisäksi alkoi satamaan vettä! Kameranvarjelusyistä lopputuntia ei siis kuvattu ollenkaan, mutta eipä se juurikaan haitannut. Mielummin olisin halunnut pyyhkiä koko ratsastuksen pois mielestä ja unohtaa koko homman.

Kun lopulta päästiin loppuverkkailemaan, oli Disakin kamalan kiukustunut. Ja ei ihme, reppana poni! Positiivisesti se jaksoi kuitenkin tsempata viimeisiin raveihin ja alkoi liikkumaan paljon paremmin. Se keveni kädelle, pysyi tasaisena ja oli hyvin avuilla. Anteeksiantavainen poni, vaikka sitä koko tunti kiusattiin. On se vaan kultaa!