Ville Vaurion opissa

Me ollaan Peetun kanssa päästy vihdoin starttaamaan meidän valmentautuminen! Melko vaatimattomasti Vaurion silmän alla, mutta jostainhan se on aloitettava ja aloitetaan sitten nyt ihan nimekkään koutsin opastuksessa.

Alunperin ei ollut tarkoituksena ihan vielä lähteä uuden valmentajan tarkkailtavaksi, vaan ensin näyttäytyä ihan kotivalmentajille ja hioa heidän parissa perusjuttuja eteenpäin. Tarkoituksena oli myös käydä tutustumassa halliin ensin etukäteen, mutta peruutuspaikan auettua tarvittiin yksi ratsukko mukaan ja pienen pohdinnan päätteeksi päätin ilmoittaa meidät viime perjantain kouluvalmennukseen.

Toivottavasti oon tässä kuvassa just kehunut ponia taputuksin, enkä könötä noin pahasti oikeasti!

Olimme varanneet rutkasti aikaa ennen valmennuksen alkua, sillä tarkoituksena oli poimia matkan varrelta vielä yksi hevonen mukaaan. Puoli kahden maissa ruvettiin pakkailemaan Peetua meidän päässä kyytiin ja poni yllätti lastauksessa erittäin positiivisesti. Se on matkustanut viimeeksi kesällä isossa jännittävässä hevosrekassa ja muutenkin kokemus tältä saraa on todella vähäistä, joten olin enemmän kuin tyytyväinen pentuponin kävellessä pienen pohdinnan päätteeksi suoraan traileriin. Super!

Koukkasimme nappaamassa kyytiin myös hurmaavan Lady-hevosen Peetun seuraksi ja jatkoimme sitten yhtä matkaa Rouhialaan. Hepat tulivat hyvin juttuun traikussa ja matkustivat nätisti keskenään.

Peetu myös purkautui kopista hyvin rauhassa ja nätisti, vaikka uusi ilmapiiri ja vieraat hevoset olivatkin aika jännittävä juttu. Pienen ulkona kävelyttämisen jälkeen aloimme varustamaan ponia (kiitos avusta Annille ja Ellille) ja pian pääsimme jo maneesiin tutustumaan. Meidän ryhmän alkua ennen oli sopivasti vartin tauko, jonka aikana ajattelin käydä näyttämässä ponille vähän mörkönurkkia ja toisen lyhyen sivun pelottavia peilejä.

Peetuhan ei ole koskaan ollut minkään sortin maneesissa, joten pienet kuumottelut oli itselläkin mielessä, että mitä tästä oikein taas seuraa. Olihan se joo jännittynyt ja stressasi, mutta käyttäytyi oikeasti tosi fiksusti! Kävelytin sitä alkuun muutamat kierrokset maastakäsin ja kävimme yhdessä tuijottamassa peilejä. Peetu ensimmäistä kertaa nähdessään peilikuvansa alkoi hirnumaan ja hörisemään sille, fiksu elukka siis.. :D

Kapusin pikkuhiljaa selkään, jonka jälkeen vielä käveltiin ympäriinsä. Peetu oli tosi rauhassa, toki tuijotteli ja ihmetteli, mutta jännitys näkyi sillä selkeästi enemmän mahan löystymisenä kuin seinille hyppimisenä. Ehkä ihan hyvä niin.

"Kato tuolla toi toinen heppa taas on!!"

Me olimme Peetun kanssa Villelle täysin uusi ratsukko, joten aloitin hieman kertomalla tarkemmin hevosesta. "Tää nyt on tämmönen viisvee, ikäisiään jäljessä. Tehdään tänään vähän sen mukaan miltä näyttää ja miltä hevonen tuntuu. Ekaa kertaa ollaan poissa kotoa, joten haetaan vaan kivaa kokemusta ja työstetään aivan perusasioita. Laukkaa ei välttämättä tarvitse ottaa ollenkaan, kun ei olla sitä vielä päästy nyt hirveästi vielä menemään. Tunti on muutenkin luultavasti sille liikaa, joten katsotaan vähän hevosen mukaan milloin lopetetaan ettei tuu liikaa tehtyä. Mutta ihan fiksu nuori tää on!"

Jatkoimme alkuverkkoja ravissa. Ville kehoitti ottamaan ensin yhden tilan hallista haltuun huolella, jonka seurauksena jäimme Peetun kanssa pyörimään enemmän katsomopäätyyn. Peetu alkoi rauhoittumaan hyvin kun pääsimme liikkumaan enemmän, mutta toki siitä läpi tunnin paistoi pieni stressi, joka heijastui myös meidän päivän työskentelyyn.

Kerroin Villelle ravaillessa, että meillä on ollut vähän ongelmana sisäpohkeen saaminen läpi oikeassa kierroksessa. Sitä ollaan kotona jo päästy hyvin korjaamaan, mutta nyt uudessa ympäristössä kaikkien mörköjen keskellä tuntui, että oltiin taas aivan alkutekijöissään ja virheet korostuivat kaksinkertaisina. Vasempaan ei ole ongelmaa ja Ville sanoikin, että huomaa selkeästi puolieron jalan ympärille taipumisessa.

Ville sanoi näkevänsä mielellään kuitenkin kaikki askellajit, joten päädyimme ottamaan myös laukkaa sillä ajatuksella, että kasataan sitten taas pakkaa sen jälkeen kokoon, jos nyt homma levähtää. Oikeaan Peetu nosti hyvin, vasempaan ensin kaksi väärää mun mokista. Istuin vähän huonosti, mutta kun korjasin oman kropan asentoa saatiin myös myötälaukka esiin. Ville sanoi, että sillähän on oikein kiva laukka, tarvitaan vaan siihenkin lisää sitä asettumista ja taipumista.Laukkaillessa kerroin, että ei olla koko talvena oikein päästy itse askellajin parissa edes työstämään. Kentällä ei viitsi riskeerata tasapainottoman nuoren kanssa saati vaatia hevoselta epäreilusti vaikeita juttuja pienellä alueella talvipohjilla, joten laukka ollaan otettu aina vain läpi maastossa pitkillä suorilla. Jossain siinä yhteydessä Ville tokaisikin, että onkos meillä kotona hallia. "Eii", oli mun vastaus josta seurasi "Oho, ai onks se ekaa kertaa hallissa? Se on sitten fiksu, ei vois nimittäin paremmin hevonen ensimmäistä kertaa mennä!", ja siitä oon kyllä aivan samaa mieltä. Huippu poni!

Välikäyntien jälkeen aloimme syventymään hieman tarkemmin tuohon sisäpohkeen läpisaamiseen. Teimme yksinkertaista, mutta hyödyllistä harjoitusta, jossa ensinnäkin kulmat ratsastettiin huolellisesti mahdollisimman syviksi ja toiseksi kulmiin tehtiin aina voltti.

Peetu oli helppoon kierrokseen ok, vaikeaan ei niinkään. Teki ihan hyviä reagointeja ja korjauksia välillä, mutta olisin voinut pyytää vielä enemmän. Ravissa ja loppua kohden homma jo parani, mutta emme yltäneet läheskään meidän normaalille suoritustasolle. Toki ihan ymmärrettävää, että pieni jännitys ehkä tarttui molempiin ja sai nyt virheet korostumaan entistä enemmän.

Ville neuvoi, että voin tarvittaessa ihan rohkeasti irrottaa ulkokättä ja samalla sitten pyytää asettumaan ja taipumaan sisäpohkeen ympäri. Selkeä pyyntö jalalla, johon oikealla reagoinnilla poni saa heti myös kiitoksen ja näin alkaa pikkuhiljaa tajuamaan ideaa myös oikeassa kierroksessa.

Loppupalautteessa Ville kehui, mutta myös huomautti siitä, että saan yhä rohkeammin ratsastaa ja pyytää siltä hevoselta. Pitää muistaa, että se ei kuitenkaan rikki mene ja nyt on tärkeää, että saadaan tässä vaiheessa ongelmaa ratkottua. Kotiläksyksi siis paljon kulmia, voltteja ja muuta hyödyllistä, joiden avulla saadaan herkisteltyä se kaivattu sisäpohje esiin.

Valmennuksen jälkeen hyvä fiilis vielä kasvoi, sillä oikeasti usea ihminen tuli sanomaan, että olen tehnyt kyllä oikeasti todella hyvää työtä tämän hevosen kanssa. Tuli niin kiva mieli kuulla tämä monelta henkilöltä. Ehkä tässä ei ihan metsään olla menty!

Peetu sai tästä tosi hyvän kokemuksen, Ville otti hyvin huomioon hevosen tason ja sääti kaiken meille sopivaksi. Eiköhän me myös ensi kerralla eksytä mukaan, silloin toivottavasti jo päästään esittelemään hyvää kehitystä edelliseen verrattuna!

Nyt sitten toivotaan onnistuneita kotitreenejä ja päästään jatkamaan vihdoin meidän valmennusputkea kohti kevättä ja häämöttävää kesää. Ihan loistavaa, tästä tää vihdoin lähtee!

Kuvista suuri kiitos Ellille!

Haikea helmikuu

Tammikuussa kokosin kuukausitiivistelmän, jota lupailin jatkaa koko vuoden ajan jokaisen kuun päätteeksi. Oon nyt hieman jäljessä aikatauluista, mutta kyllähän tähän väliin vielä helmikuu ehtii ja pian pääsettekin sitten jo maaliskuun pariin!

Jostain kumman syystä blogger sökertää näissä tekstien laadun aika minimiin, enkä saa ongelmaa juuri korjattua. Haluan kuitenkin pitää tämän toteutustavan yllä ja iskeä kuukauden kohokohdat huoliteltuina kuvina omaan tyyliini, joten toivottavasti pieni rakeisuus ei haittaa liikaa. Katseet voi kääntää vaikka näihin ihaniin kuviin, joita helmikuun aikana saatiin mukavan paljon napsittua!

 

Helmikuun postauksen jälkeen totesin, että toivottavasti seuraava kuu sujuu paremmin. Vitsailin lopussa ponin tavanomaisesta kevään aloituksesta eli itsensä rikkomisesta ja uskalsin jo elätellä toivoa paremmasta jatkosta. Loppujen lopuksi kaikki meni niin, että helmikuusta tuli vielä raskaampi ja vaikeampi edeltäjäänsä verrattuna. Nyt sinisellä samettitaivaalla on jälleen yksi kirkas ja lumoava, tuikkiva tähti.

Postaus: Kiitos kaikesta rakas

Iltaratsastus

Kirkkaan oranssin, korallin ja hempeän punaisen sävyissä hehkuva talvitaivas tarjosi meidän extempore-kuvailureissulle upean pohjan. Tämä tulinen taivaanranta tummine puineen yhdistettynä lumiseen etualaan ja läsipäiseen liinaharjaan tuo minusta kuviin hauskaa kontrastia. 

Suvi onnistui jälleen upeasti ja sai nämä meidän vaatimattomat poseerauskuvatkin näyttämään todella upeilta! Kuten viimeisimmässä postauksessa kerroin, oli Peetulla melkoinen tohelluspäivä ja ratsastuksellisesti nämä otokset eivät ole ihan niin onnistuneita kuin voisivat olla. Nautitaan kuitenkin upeasta maisemasta ja hienosta auringonlaskusta!

 

 

 

Meillä oli melko nopeat kuvaukset, joten jätin epähuomiossa vyön tosi löysälle ja Peetun pyöreyden vuoksi satula valahti vauhdikkaissa jäälaukoissa vähän turhan eteen. Älkää antako tämän seikan häiritä hirveästi!

 

 

 

 

 

Pöhköpeetun sydänsurut

Postauksen ihanista kuvista kiitos Ellille, Ponitytön pilvilinnat, @ellipolhophotography

Hiihtolomalla Peetu sai Ilon Pilkkeestä uuden suomenhevoskaverin. Poikien suhde muuttui heti ensisilmäyksellä rakkaudeksi (tai ainakin yksipuoliseksi sellaiseksi Peetun osalta), joten Ilon ja Olgan lähdettyä takaisin kotiinsa Peetulle luonnollisesti tuli pieni ikävä. Se reagoi muutokseen (sekä Samban, että Ilon katoamiseen) mahallaan ja oli sen lisäksi myös muutaman päivän ajan ihan sählääjä. Ratsastuksesta ei siis parina päivänä viikon lopulla ja seuraavan viikon alussa oikein tullut mitään.

Nämä kuvat on otettu kaksi viikkoa sitten sunnuntaina, jonka jälkeen maanantai oli vapaa. Tiistaina kuvattiin extempore Suvin kanssa jäällä, jolloin ponin järkytys kaverin katoamisesta oli kaikista pahimmillaan.

Laitan silloin otettuja kuvia seuraavaan postaukseen näytille. Onneksi oli nätti auringonlasku johon voi kiinnittää huomiota ja toivottavasti vähän samalla sivuuttaa meidän epäedustusta..

Torstaina sitten touhuttiin maasta ja perjantaina ajatuksena oli puomeilla. Peetu oli kuitenkin jo sileällä hieman haastavalla päällä, jonka vuoksi jouduin tekemään hirveän työn saadakseni sisäpohkeen kunnolla läpi.

Tätä ongelmaa työstettiin hyvä tovi ja puomeja tultiin vasta aivan lopussa, kun ratsu vastasi hyvin avuille ja toimi kuten pitikin. Mulla oli alkuperäisenäkin ideana pitkän talvitauon vuoksi aloittaa koko hevosen estekoulutus ns. alusta, joten päivän tehtävänä toimivat käynti- ja raviylitykset ensin yksittäisten ja myöhemmin puomisarjojen yli suorilla linjoilla.

Peetu aluksi hieman hypähteli puomien ylitse, mutta muutamien toistojen jälkeen rentoutui hyvin.

Perjantaina sai onneksi huomata edellispäivän huolellisen työn läpiratsastuksen parissa. Peetu oli alusta asti super ja teki mielettömän hyvin! Lähinnä sitten vain päädyttiin fiilistelemään hetkeksi ihanan helpon tuntuista hommaa ja jatkettiin sujuneen tuuppailuhetken päätteeksi vielä maastoon ottamaan laukat läpi. Olipa hauskaa: täydellinen, auringontäytteinen päivä ja intopinkeä, äärettömän iloinen hevonen. Kerta kaikkiaan onnistuneet treenit takana!

Sivuhuomautuksena ihana huomata, että Peetu alkaa saamaan jo kivasti voimaa yhä parempaan liikkumiseen! Sillä on kyllä luonnostaan kiva ja rytmikäs laukka, mutta nyt kun siihen alkaa löytyä yhä enemmän poweria ja aavistuksen jo jotain kokoamiskykyä muistuttavaa vibaa, alkavat fiilikset selässä olemaan tosi kivat. Eiköhän siitä vielä kelpo peli tule, vaikka vielä onkin tuollainen pullamahainen rääpäle-eläin.

"Ai minäkö pyöreä? Pyh."

Tällä viikolla Peetu sai maanantain vapaaksi ja tiistaina oli kävelytyspäivä. Keskiviikkona ratsastin illalla ponin kevyesti läpi. Lumimyräkän ja navakan tuulen vuoksi kenttä oli yhtä puuroa, joten työstettiin suurimmaksi osaksi käyntiä, täsmällisiä pysähdyksiä ja peruutuksia. Päivän raviosuudet jätettiin suosiolla muutamaan nostoon kohtalaisen raskaan pohjan vuoksi. 

Peetu oli muutenkin hyvin virkeällä päällä, joten oli ihan hyvä keskittyä ajatuksen kanssa käynnin ratsastamiseen ja läpikotaisin rentoon hevoseen. Hienosti se sitten alkoi keskittymään unohdettuaan ulkoiset häiriötekijät ja päästyään kunnolla töiden makuun.

Torstaina maastakäsittelin Peetun. Perusduunien jälkeen treenattiin hieman väistöjä kunnon ristiaskelein, sillä alan nyt pikkuhiljaa opettamaan sille pohkeenväistöjä käynnissä. Treenaamme liikkeen ensin maastakäsin huolella haltuun, jonka jälkeen kaikki on helppo yhdistää myös apuihin ratsastajan ollessa selässä. Peetu tajusi tosi kivasti ideaa ja lopetettiin onnistuneisiin väistöaskeleisiin!

Ajatus jätetään nyt hetkeksi muhimaan sen päähän ja jossain välissä harjoitellaan taas lisää. Peetun koulutuksessa tärkeintä on ollut aina muistaa antaa sille hetki aikaa käsitellä uusia opittuja asioita, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin vanhalla tekijällä.

Tää postaus venähti nyt aivan huomaamatta antamaan pientä kuvaa viime aikojen touhuista, vaikka alunperin piti mainita vain ponin mieshuolista (onneksi Peetu on tähän mennessä jo päässyt yli Ilon katoamisesta) ja jakaa nämä jo jokunen aika sitten räpsityt, kevättä ihanasti enteilevät poseerauskuvat tässä samalla. 

Koetin pitää muutaman viikon mittaisen treenikatsaukseni kuitenkin aika lyhykäisenä ja kertomaan asioista hyvin ympäripyöreästi. Myöhemmin on tulossa pitkästä aikaa vähän yksityiskohtaisempia ratsastuspostauksia, sillä näillä näkymin lähdetään seuraavana lauantaina ensimmäistä kertaa hallille ja heti perään sunnuntaina käydään pyörähtämässä kouluharkoissa.

Tulevista jutuista kuitenkin ehkä sitten myöhemmin lisää. Muistakaa myös, että päivitän instagramia @porkkananvoimalla hyvin tiheään tahtiin ja sieltä voi seurailla kätevästi meidän menoa melko reaaliajassa. Eipähän sitten välttämättä tarvitse lukea blogista tällaisia epämääräisiä sekametelisoppapostauksia jatkossa!