torstai 29. joulukuuta 2016

Puhtaalta pöydältä

Kesäkuussa Porkkanan voimalla jäi ensimmäistä kertaa kolmivuotisen blogiuransa aikana vähän pidemmälle tauolle motivaatiopuutoksen seurauksena. Nyt olisi ehkä aika palailla jälleen näppäimistön ääreen, mutta silmäilen touhua silti vähän arvuutellen mitä tästä oikein tulee. Voi olla, että hurahdan kirjoittamiseen uudelleen, tai vastakohtaisesti lopetan bloggaamisen kokonaan.

Yksi syy mun blogitauolle olivat muuttuneet hevoskuviot ja elämäntilanne. Kesälläkin kaikki oli kyllä vähän epävarmaa arvuuttelua, mutta nyt samaan tahtiin ruskan sävyjen tullen ja siitä eteenpäin ensimmäisten lumihiutaleiden sadellessa maahan koko pakka on mennyt ihan sekaisin.

© Tessa
Palaaminen tänne tauon jälkeen tuntuu jotenkin haastavalle. Niin monta asiaa on kerennyt tapahtua siinä ajassa, kun viimeeksi olen pähkäillyt tätä valkeaa tekstiruutua tuijottaessani, mitä tänään sepittäisin talleiluista tai elämästäni. Kaikki ei todellakaan ole sitä samaa mitä ennen, vähän itseänikin kauhistuttaa, miten nopeasti muutokset ovat tapahtuneet.

Helpoin vaihtoehto blogin kannalta tuntui olevan kokonaan uusi alku, joten tässä sitä ollaan - ensimmäisen postauksen parissa. Ja mikäs sille sen kliseisempi jatko kuin "aloituspostaus", jossa esittelen itseni ja värikkään eläinkaartini.

© Venla
Olen siis Veera, 16-vuotias lukion ekaluokkalainen Mikkelistä. Minulla ja perheelläni on pihassa oma, kuuden karsinan suuruinen maalaistalli. Tähän kesään saakka meillä on ollut aina vain omia hevosia, mutta nyt kaverini Emilian Likka-poni on liittynyt värikkääseen ponijoukkioon mukaan. Tämän pienen tallitiimin muodostuessa meillä onkin luistanut ajatus lujaa ja kaikennäköistä tapahtumaa on tullut keksittyä. Syyskuun alussa järjestimme ensimmäiset kilpailut omalla kentällä, toki tietty vain rataharjoitusten merkeissä. Kisat olivat sateisesta säästä huolimatta lähestulkoon jymymenestys, jonka seurauksena mulle tipahtelee edelleen kiitosviestejä ja kyselyitä jo seuraavista skaboista Heikkilässä.

© Keijo M.
© Keijo M.

Tallissa meillä asuu jo edelläkin mainitun vuokralaisen lisäksi kolme muuta hevosta. Tällä hetkellä talliarkeni pyörii pitkälti perheemme nuorimmaisen, 3,5-vuotiaan suomenhevosruuna Rivakka-Pehtoorin vauhdittamana. Peetun kanssa keskityn maastakäsittelyyn ja yhdessä ammattilaisten kanssa sisäänratsastukseen, jonka jälkeen poika lähtee ratsuttajan työstettäväksi opettelemaan enemmän alkeita ja jatkoa. Toivon, että yhdessä monen alan ammattitaitajien kanssa putesta muokkautuisi mukava, vähän parempi harrasteluratsu joka lajin kisoihin.

Vähän homma kuitenkin kauhistuttaa, etenkin kun en koskaan kuvitellut päätyvinäni sen enempää suomenhevosihmiseksi. No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Eikä tuo läsipää nyt ainakaan vielä ole osoittanut mitään ylimääräisiä hullutuksia, joka saisi mut epäröimään sen suhteen. Katsotaan mitä nyt sitten jatkossa tulee tapahtumaan..


Toinen ponini Sharara Samba, eli tutummin Sara tai Samba muutti meille vuonna 2014. Alku kuumuvan ja vaikeahkon WPB-tamman kanssa ei ollut mitenkään helpointa, mutta päättäväisyydellä ja ahkeralla harjoittelulla sekä maastakäsittelyn tarjoamalla avulla seuraavan vuoden alkukesänä nähtävillä jo kehitystä ja vähän tuloksiakin. Poni kuitenkin rikkoi miltei heti kinttunsa ikävässä onnettomuudessa ja kuntoutui polven suuresta haavasta pitkälle loppuvuoteen. Talvella 2015-2016 kaikki olikin paremmin kuin hyvin, ratsastukseen löytyi tasaisuutta ja poni oli suoraansanottuna loistava. Keväällä sitten ongelmat alkoivat ja klinikkareissun jälkeen oikeasta etujalasta löydettiin kavionivelessä epämuodostumaa. Kesän 2016 Sara vietti jälleen parannellen ja nyt se jatkaa elämäänsä hieman kevyemmällä käytöllä. Käydään käyntimaastoissa, välillä pyörähdetään kentällä, tehdään maastakäsin kaikkea kivaa, touhutaan ponin mielijuttuja ja mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Sara nauttii täysillä elämästään, sillä on rakastava koti, oma lauma ja tilavat tarhat sekä laitumet omatoimiseen rallitteluun. Jalan kuntoa seuraillen ollaan pienin määrin lisätty liikuntaa, katsotaan mitä tästä vielä tulee. Kiire meillä ei ole.


Stjörnudís frá Stóra-Dal eli Disa on ensimmäinen oma ponini. Yhteistä historiaa meiltä löytyy jo vuodesta 2011 lähtien ja tämän karvakorvan kanssa olenkin opetellut lähestulkoon kaiken. Sanomattakin siis selvää, että Disa on juurikin se tärkeä, elämäni hevonen. Näppärän ponitamman kanssa päivät eivät koskaan ole tylsiä ja epäonnistumisillekin voi vain naureskella. Olen kierrellyt Disalla 12-vuotiaana seurakisoja heC ja 80cm tasolla, mutta nykyisemmin neiti toimii enemmän nuoremman sisarukseni opetusmestarina. Ratsastan kuitenkin säännöllisesti ponin läpi ja touhuan muutenkin sen kanssa paljon kaikenlaista.

© Venla
Ja koska omat hevoset eivät tällä hetkellä riitä, vuokraan 1-2 kertaa viikossa osaavaa pikkuponiruuna Toffeeta. Sen suhteen en blogia tule (ainakaan) kovin paljoa päivittelemään, mutta silloin tällöin julkaisen kuvia tai videoklippejä treenailuista blogin instagramtilille @porkkananvoimalla.

Mainittakoon nyt vielä tähän väliin, että omassa tallissa asuvat tietenkin myös kaksi aasitammaa, Daisy ja Lucia. Kaksikko toimii näppärästi tallimme ihastuttavana maskottinaparina. Keulakuvatyön lisäksi ne liikkuvat maastakäsin, ajaen tai pienempien kuskien ohjastamana myös ratsain. Blogin nimi (joka on alkujaan jostain neljän vuoden takaa) on peräisin aaseista: yleistäen moni (tietämätön) ihminen mieltää ne itsepäisiksi: ne saadaan liikkumaan vain porkkanoiden voimalla. Voisin tähän kumota moiset ennakkoluulot, mutta ehkä jätetään ne tarinat johonkin toiseen kertaan.


Siinä se esittely ehkä lyhykäisyydessään oli, katsotaan nyt vähän miten tästä bloggaamistouhusta innostun. Jos postailu jatkuu, Porkkanan voimalla tulee sisältämään hevosharrastelua moneen makuun: tavallista talliarkea, puskailua, valmentautumista ja kilpailuja, nuoren hevosen kehittymistä ja kasvua, väliin ehkä vähän aasijuttuja, päivittäisiä hevostenomistajan murheita, tavoitteita ja pohdintoja. Tervetuloa!

4 kommenttia:

  1. Miten oon missannu tän postauksen!? Mut jes, sustakin tulee nyt suokki ihminen! Millos tuut taas Laulua liikuttamaan? >:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe :D Pitää tulla joku päivä, tuu säkin tänne näillä pullaponeilla ratsastelemaan!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Sillon sattu kyllä tosi nätti ilta ja auringonlasku näky vielä sopivasti tuolta järveltä. :)

      Poista