Villiaaseja preerialla

Tai ei ihan, mutta jotain sinne päin. Ehkä villiintyneitä lemmikkiaaseja huhtikuisella pellolla mahtaisi olla parempi kuvaus näitä varten? Joka tapauksessa Emilialle kiitos valokuvaajana toimimisesta!

Keskiviikkona ajattelin, että voisi olla hauska idea päästää aasit pitkästä aikaa kokonaan irti. Ne eivät (yleensä, hehe) karkaa, mutta rallittavat senkin edestä suurella pellolla. Näin myös tällä kertaa ja intoa löytyi niin paljon, että käsistä meinattiin lähteä.

Kirjaimellisesti! Daisy oli jo irti, mutta Lurppa alkoi riehumaan ihan jäätävästi narussa - juoksi ympyrää pukkilaukalla ja huusi mun ympärillä. En nyt irtikään viitsinyt päästää (kun hieno karvanaru olisi kuraantunut) joten aasi kiepui ensin n. 10 minuuttia narussa, kunnes sain sen ruoan avulla pysähtymään hetkeksi ja päästin lukon auki.

Kun molemmat oltiin vihdoin saatu irti, alkoi se hurja rallittaminen ympäriinsä. Huutamista, riekkumista, spurtteja ja pukkeja kesti vaikka kuinka kauan. Lopulta hengästyneet aasit malttoivat rauhoittua ja alkoivat nyppimään kasvavaa heinää. Harjoittelimme vielä muutamia temppuja, jonka jälkeen lähdimme valumaan takaisin tallille päin.

 

 

 

 

 

Lurppa ja espanjalaisen käynnin alkeet.. :D

(Aaseilla oli niin hauskaa, että seuraavana päivänä ne karkasivat

 omatoimisesti samaiselle pellolle riehumaan uudelleen)