maanantai 4. syyskuuta 2017

Agilitykoulutusta sateisissa tunnelmissa

PERJANTAI 4.8. - AASILEIRI OSA 2/5


Perjantaina leiriläisillä oli agilitykouluttaja Riina Harisen oppitunteja. Itse toimin lähinnä hieman jokapaikanhöylänä ja touhusin välissä aina kaikkea muuta samalla lainaillen aaseja leiriläiselle, joten ihan kaikkea en aivan ennättänyt seuraamaan. Kokosin kuitenkin tähän alle nappaamiani pointteja koulutussessioissa opiskelluista asioista. 

Tarkemmin koko tuntien sisällöistä "oppilaan näkökulmasta" voi lukea Muuliprojektista tästä postauksesta.

AGILITYKOULUTUKSEN PERUSTEET

  • Perusteellinen eteneminen yksinkertaisesta haasteelliseen. Tuttua kauraa kaikille, mutta aina toisinaan tämä tunnutaan unohtavan. Kaikki uusi kannattaa aloittaa hyvin simppelistä ja vaikeustasoa nostaa myöhemmin tilanteen ja eläimen mukaan. 

  • Naksuttimen/äänimerkin käyttö. Luultavasti myös hyvin monelle tuttu juttu, eli kun eläin tekee jotain oikein tai koulutusvaiheessa jotain haluttuun asiaan viittaavaa, annetaan merkki ja merkistä seuraa palkinto. Eläin yhdistää äänen positiivisena asiana ja muodostaa sen "kehuksi", jonka käytön perusteella se pian ymmärtää, mitä ihminen sitä pyytää tekemään.

  • Ketjuttaminen. Agilityratoja "totisemmin" suorittaessa melko olennainen asia. Tehtäviä voidaan yhdistellä niin, että eläin saa palkan vasta viimeisellä esteellä. Se oppii halutun reitin ja muodostaa ketjun, jonka se pyrkii suorittamaan päästäkseen radan läpi ja saadakseen palkinnon. Myös tätä harjoitellessa on hyvä muistaa kiireettömyys: heti ei kannata ahnehtia useita temppuja putkeen vaan edetä maltillisesti ja varmasti.

Herkkuhetki on monelle eläimelle motivoiva palkinto. 
Esimerkki tehtävien vaikeuttamisesta, näin selvitään vesiesteestä:
1. Tyhjä puomeista kasattu kuja
2. Hyvin kapeaksi taiteltu pressukasa
3. Pressua levitetään hiljalleen isommalle alalle
4. Lisätään pehmopuomit reunoihin
5. Vettä vähän kerrallaan lisää

Vaikeustasoa saa nostaa vasta kun eläin tuntuu siihen valmiille. Kaiken ei myöskään tarvitse tapahtua päivässä, vaan toisinaan on hyvä edetä esimerkiksi jaksoittain.
 
Lucia ei ennättänyt treenaamaan perjantaina vettä ollenkaan, mutta Daisy kävi ihmettelemässä sitä. Se ei ollut kuitenkaan lopulta uskaltautunut veteen.

Riina opastaa Eikka mallinaan, kuinka hevonen voidaan opettaa esim. tökkimään
tai potkimaan palloa.
 
Daisy vähän jekuttaa ja seisoo vain puoliksi renkaassa.. :D 
Kaisa ja Muuli pääsivät professional-aksaharrastajina treenaamaan ketjuttamista.




Riinan tehtävät vaikuttivat katsojan silmistä oikein fiksuille ja kaikki pääsivät toteuttamaan niitä omalla tasollaan. Lucia ja Daisykin osasivat jo käyttäytyä, mutta olin todella hämmästynyt kuinka tarkkoja ne oikeasti ovat omista ihmisistään, eivätkä toimi laisinkaan yhtä sujuvasti vierailla. Olen aina luullut, että ne ovat mallia "tyrkkää kenelle vaan, se tekee mitä vaan" mutta eheiii, koko oletus täysin väärin. Eiväthän ne välttämättä liikkuneet mihinkään tai tehneet aluksi mitään, mutta puskivat tilaisuuden tullen luokseni hengailemaan. Ja jos ne jumittivat vierailla ohjastajilla, riitti että tulin kävelemään mukaan tai otin aasin hetkeksi talutukseen eikä seisoskelusta ollut tietoakaan. Tässä se taas nähtiin: aasit ovat oikeasti mielettömän fiksuja ja herkkiä eläimiä!





Agilitytreenit kestivät koko päivän verran, sillä harjoituksia tehtiin useissa ryhmissä aamu- ja iltapäivällä. Välissä leiriläiset kävivät syömässä ja lopuksi pidettiin vielä teoriaa koko päivän kestäneen tihutuksen yllyttyä kaatosateeksi. 

Illan juonimme seuraavan päivän kuvioita, sillä lauantaina vietettiin yleisölle aviointa Aasipäivää, joka sisälsi mm. jännittäviä kilpailuluokkia. Päädyin extempore vielä itse esittämään Lucian, jossa siis ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta eihän se ollut kerennyt edes näkemään kaikkia seuraavan päivän kilpailuesteitä (mm. vesieste, sininen lötköpötköeste jne). Vähän siis haasteita touhuun, mutta siitä sitten enemmän seuraavassa leiripostauksessa!

Nättiin Muulikuvaan on hyvä päättää postaus!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Turhauttava puomitunti





Varasin huvikseen Disan kanssa pitkästä aikaa tunnin. Omana ajatuksenani oli tehdä kevyttä kavalettitreeniä tai hypätä helppoja tehtäviä ponin mielenvirkistykseksi, mutta lopulta päädyimme työskentelemään puomien parissa. Ei siinä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa kun tikkuja alkoi kasaantumaan suht reippaasti ja päivän tehtävä hahmottua hieman paremmin, ajattelin jo, että tästä ei tulla selviämään kunnialla. 

Tehtävähän oli yksinkertaisuudessaan erittäin simppeli. Haastetta meille kuitenkin loi se, että Disalla ei ole riittävää kuntoa suorittaa tätä tiistaina vaadittua asiaa sujuvasti koko tuntia putkeen. Olisimme saattaneet selvitä, jos toistoja olisi ollut muutama, mutta nyt kun jatkoimme samaa koko ajan, oli se yksinkertaisesti liikaa ponille.

Kuvista kiitos Venla R Photography!

Ravin suhteen en ollut vielä niin huolestunut, mutta laukka... Läpi kesän olen hiljalleen kasvattanut Disalle voimaa, mutta edelleenkään se ei ole missään priimakuosissa. Me olemme laukanneet aina kevyesti,  irti satulasta ja vähän jopa reippaamassa tahdissa, jotta poni pystyy ottamaan jalat mukaan ja laukkaamaan takajalkojen päällä. En halua ratsastaa räpellyslaukkaa, jota ennen kaikkea syntyy jos ponia vaaditaan kootumpaan muotoon lihaskunnon ollessa liian heikko. Silloin se ei saa jalkoja (etenkään takaa) oikeaan tahtiin, sillä viisikäyntisyys kuitenkin rajoittaa touhua sen verran.

Disa laukkaa puhdasta laukkaa, mutta siihen tarvitaan hyvä kunto ja tässä tilanteessa hyvin kevyt laukka, jossa ponilla on tilaa edetä ja ottaa niitä jalkoja mukaan.


Aluksi Disa oli ihan ok, vaikkakin mielestäni hieman vahva ja jäykähkö. Epäilin jotain jumia, sillä liike oli muutenkin hieman normaalia rajoittuneempaa. Poni lähti kuitenkin vertymään ja liikkui ihan hyvin.

Puomitkin sujuivat siihen pisteeseen ihan mukavasti, kunnes voima loppui. Tätä tietenkin poni korjasi vauhdilla, hölmöillä hypyillä, hassuilla ratkaisuilla, nojailuna ja sähellyksenä. Mua niin turhautti selässä, koska tiesin että ei se tästä enää parane, koska ongelma on jaksamisessa. Tehtävässä, hevosessa, opetuksessa tai muussakaan ei siis ollut mitään vikaa, mutta juuri sillä hetkellä tämänkaltainen, koko tunnin kestävä, kootumpaa laukkaa vaativa ja valtavasti joka välissä puomeja sisällään pitävä soppa ei ollut ollenkaan ihanteellinen.

Loistava esimerkki huonosti pyörivästä laukasta, jota en haluaisi ratsastaa.
Lopputulos: täyskaaos kaikella osaa.








Molempien ilmeet kertovat kaiken!
Kaiken lisäksi alkoi satamaan vettä! Kameranvarjelusyistä lopputuntia ei siis kuvattu ollenkaan, mutta eipä se juurikaan haitannut. Mielummin olisin halunnut pyyhkiä koko ratsastuksen pois mielestä ja unohtaa koko homman.

Kun lopulta päästiin loppuverkkailemaan, oli Disakin kamalan kiukustunut. Ja ei ihme, reppana poni! Positiivisesti se jaksoi kuitenkin tsempata viimeisiin raveihin ja alkoi liikkumaan paljon paremmin. Se keveni kädelle, pysyi tasaisena ja oli hyvin avuilla. Anteeksiantavainen poni, vaikka sitä koko tunti kiusattiin. On se vaan kultaa!

torstai 31. elokuuta 2017

Talli täynnä korvahirmuja

TORSTAI 3.8. - AASILEIRI OSA 1/5

Korvahirmut = pitkäkorvaisia hevoseläimiä, tässä tapauksessa useita kappaleita aaseja ja yksi Muuli

Muuli miettii mihin tässä on jouduttu, kuva Kaisa Määttänen / Teija Jokinen


Taannoisessa postauksessani Pitkäkorvaista touhua luvassa avasin jo hieman etukäteisfiiliksiä ja ohjelmaa alkavalta leiriviikonlopulta. Pienellä jännityksellä höystettynä touhuun lähdettiin kuitenkin suurella mielenkiinnolla ja innolla mukaan.

Torstaina pihaan kaartoivat ensimmäiset trailerit ja pikkuhiljaa porukkaa alkoi tipahtelemaan lisää paikalle. Aasit pääsivät kuljetuksen jälkeen talliin lepäämään ja saivat nenänsä eteen hieman heinää ja vettä.

Vieraita eläimiä oli yhteensä viisi kappaletta, vaikka alunperin määrän piti olla suurempi. Ihan hyvä kuitenkin, sillä nyt saimme lähes kaikki mahdutettua talliin. Peetu ja Likka siirrettiin ulkoruokintaan, ns. pihattomaiseen tarhaan, jossa ne pääsivät yöksi suojaan kuivitettuun latoon.

Muut saivat jäädä talliin: Disa, Daisy ja Lucia tungettiin samaan jättikarsinaan. Toiseen isoon karsinaan mahtuivat kaksi aasia, Patch ja Margareta. Samba oli omassa boxissaan ja naapuriin muutti Muuli. Islanninhevosruuna Eikka valtasi meidän aasien karsinan ja Peetun lukaaliin asettui pieni aasiruuna Buster.

Kaverukset Eikka ja Buster olisivat menneet käytännössä myös samaan tilavien karsinoiden johdosta, mutta koska pieni Buster oli kova pomottamaan isompiaan ruokailussa, oli fiksumpaa asetella ne erikseen.

Buster
Margareta
Patch kurkkii ja Margareta taustalla.
Kamalat muuten noi seinät, kerkeisipä vielä syksyllä kalkitsemaan ne valkeiksi!

Eikka

Muuliprojekti-blogistakin tuttu muulitamma Muuli

Pienen tutustumisen jälkeen leiriä jatkettiin aasiluennon parissa, jonka jälkeen lähdimme harjaamaan ja taluttelemaan aaseja kentälle. Epäilyksenäni oli, että Lucia on aika reippaalla tuulella uusien tulokkaiden johdosta ja otin sen siksi omaan talutukseen. Jep, olihan se reipas ja oikeasti ihan sekaisin. Hitto, eipä oo koskaan aikaisemmin aasi mennyt noin paljon yläpystyä ja yrittänyt ryysiä menemään sen muutaman sadan metrin kävelyn aikana!

Kentälle selvittiin haba maitohapoilla. Loistava ensivaikutelma kaikille, vieraat eläimet käyttäytyivät niin siivosti uudessa ympäristössä ja oma elukka riehuu kuin viimeistä päivää. Lurpan oma show, johon se sai vähän Daisyakin mukaan.

Kentällä tilanne hieman asettui, mutta Lucia oli kyllä silti erittäin menossa vieraiden perään. Muut vaikuttivat ihan kivoilta, mutta Busterin kanssa se oli heti alusta pitäen vähän napit vastakkain.

Muuli näyttää mallia kuinka kentälle kävellään!

Torstailta ei taida olla yhtään kuvaa, mutta teimme eläinten kanssa hieman agilityä. Varuilta taluttelin edelleen Luciaa itse. Daisy pääsi leirillä olevan tytön "vakkariaasiksi", joten Heta touhusi sen parissa.

Daisylla ja Lucialla oli motivaatio kentällä pyörimiseen täysi nolla. Tulipahan kuitenkin rauhoituttua ja molemmat osasivat tuon jälkeen käyttäytyä jo suht siivosti, kun tarpeeksi taaplattiin ja touhuttiin muiden seassa. Itse agilityjutuista ne eivät jaksaneet juurikaan innostua.

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Kaisan instagramista @rosamiii varastettu kuva, jossa uudet naapurukset Samba ja Muuli tutustuvat.

Leiriläisten lähdettyä majoitukseen muualle kävin vielä itse liikuttamassa omat hevoset ja hoidin iltatallin normaalisti. Yöllä heräilin aina muutaman tunnin välein tsekkaaaman Peetun tilanteen ulkona, mutta kaikki tuntui olevan ihan ok. Peetu kyllä vähän pomotteli Likkaa, mutta muuten yhteiselo tuntui sujuvan rattoisasti.

Aasileirin ensimmäisestä päivästä suoriuduttiin kuitenkin ihan kunnialla ja leiri saatiin hyvin käyntiin. Harvemmin sitä tulee näin paljon pitkäkorvaisia samassa tallissa nähtyä. Ja oli muuten ihanat äänet, kun kaikki innostuivat hihkumaan ja vinkumaan yhtäaikaisesti! :D

perjantai 25. elokuuta 2017

Tavarahamstrausta

Viimeeksi ostosten esittely sai odottamaani suuremman suosion ja jopa "tällaisia lisää!" -kommentin, joten täältä jälleen pesee: loppukesän ostokset, olkaa hyvä! Tässä tavaramäärässä on mukana hieman suurempi nettitilaus sekä muutamat muut pikkuostokset viime ajoilta.








LAMI-CELL SUOJASETTI

Kuvassa jo kovin kuraiset, mutta heti kovaan käyttöön päässeet suojat Disalle. Kaikki mun kotikäytössä olleet suojat ovat lähinnä rutkahtamaan päin, joten uusien käyttösettien ostaminen oli erittäin aiheellista. Muutamat vanhat parit olenkin jo voinut hyvällä omatunnolla heittää roskikseen, täytyisi nyt vaan jaksaa päivitellä koko varastoa hiljalleen. Muutamilla suojaseteillä per hevonen kun ei  loppupeleissä kovin pitkälle pötkitä!

Nämä kyseiset ovat olleet oikein laadukkaat ja kestävät edullisesta hinnastaan huolimatta. Oikein nappivalinta kotikäyttöön: siisti ulkonäkö, kestävyys ja hyvä muotoilu yhdistyvät mukavasti.












VILLAVILTTI

Feikki enkkuviltti, mutta bongasin kirpparilta uudenveroisena melko hyvään hintaan joten mukaanhan se lopulta lähti. Tosi paksu ja suuri, tämän saa ihan heittämällä vaikka koko ponin niskaan ja varmaan silti joutuu taittelemaan hieman.

Nyt kun syyspakkaset jälleen iskevät, pääsevät viltit, loimet ja muut vastaavat viritelmät hiljalleen rutiineihin mukaan. Olen itse aika vannoutunut käyttäjä, sillä mielestäni on ehdottoman tärkeää lihasten kannalta pitää ne lämpiminä ja etenkin niin alku- kuin loppuverrytteilyissä suosin jonkinnäköisiä lämmikkeitä.



PIKKUSÄLÄÄ: LOIMIVYÖ, PONIPESUSIENI, KILPAILUNUMERO...

Kaikkea tarpeellista tilpehööriä. Mukana myös yksi esite näytepusseineen, jonka sain Lansarin tallipuodilta pohtiessani tulevan talven ruokintoja näin laidunkauden päättyessä. Tuolla St. Hippolytin kuvastossa onkin muutama aika mielenkiintoinen juttu, jota lähden luultavasti jossain välissä testaamaan ja niistä tulee myös tänne blogiin jotain mainintaa.

Vaaleansininen hevospesusieni ei ehkä ole mikään päivän ykkösostos, mutta oli ihan pakko saada edellisen tilalle uusi. Kuvassa komeilevan ponin edeltäjä koki aika karmaisevan kohtalon ja menetti päänsä aasien käsittelyssä..









B//VERTIGO BVX -YLEISSATULAHUOPA

Täyttä rakkautta heti ensisilmäyksellä! Niin hieno, juuri oikean värinen ja riittävää laadukkuutta huokuva malli. Tämä pony-kokoisena (Disan ja Saran satuloihin), mutta pitää varmaan tilata myös full-koossa Peetulle, koska yksinkertaisesti täydellinen.

Satulahuopa on hyvin tekninen ja jämäkkä. Uskolliseen B//Vertigon tyyliin siitä löytyy karvapehmusteet säkätilasta ja ihanana lisänä verkkovaahtopaneelit. Paneelien tarkoituksena on tasata hevosen selkään kohdistuvaa, satulasta ja ratsastajasta johtuvaa painetta.

Ulkonäkö miellyttää omaa silmääni tosi paljon ja tästä muotoutuu varmasti yksi huopalemppareistani!









KINGSLAND YLEISSATULAHUOPA

Hah, en tiedä muistaako kukaan, että puhuin viimeeksi siitä muinaisesta satulahuopien ostokiellosta ja muusta. :D Nyt näitä on taas ihan miljoona tässä, mutta mulla on kyllä ihan kohtuu hyvä syy, sillä pony-koon huovat ovat aika heikossa hapessa ja uusia kaivataan. Tosin mihin minä tarvitsen valkeaa huopaa tässä koossa? Tulevaisuudessa Peetun kanssa lähdetään kisoihin ja sen uusi penkki tulee varmaan kaipaamaan hieman suurempaa kokoa.

Mutta eihän sitä tiedä, jos joku tahtoo vaikka Disalla lähteä koittamaan onneaan. Pienenä haaveena olisi kyllä itse vielä joskus esim. talvikaudella hallissa hypätä joku 80cm myös issikkamummolla ja käydä ehkä jossain kouluharkkareissa pyörähtämässä. Katsotaan jääkö haaveeksi vai raaskiiko sitä Disankin ottaa vielä joskus mukaan!

Mutta nyt itse huopaan, joka on aika perus kiva. Sinänsä tosiaan tarpeeton ostos, mutta nappasin tämän mukaan kun sain tuttavalta kympillä. Kuitenkin ihan muutamat kisat käytetty, joten kuntoluokitus on vielä siisti. Joten jos joskus tulee vielä tilanne, että tarvitse pony-koon valkeaa huopaa, löytyypähän nyt sellainen varastosta!









OTSAPANTA

Tämä ehkä vain myös turha heräteostos, mutta Samban otsapanta on aika ruma ja halusin uuden. Vähän turhaa hommata mitään kovin kallista, koska ponin suitsien käyttö on nykyään aika rajoittunutta. Tämä ei ollut kuitenkaan hinnaltaan paha ja mun mielestä aika nätti: kauniit kivet, mutta siro ja hienostunut kokonaisuus.



FAIRFIELD KARVASUOJAT

Päivän yllättäjä, positiivisesti! Olisin voinut kuvitella näiden olevan paljon huonommat, mitä ne nyt käytössä ovat osoittaneet olevansa. Suojat maksoivat muistaakseni vajaa 30 euroa ja olin sen vuoksi hieman epäileväinen niiden toimivuudesta, sillä hinta on hyvin edullinen. Toki nämä saisivat  olla jämäkämmät ja ehkäpä tuossa ns. suojakohdassa voisi olla jonkinlainen vahvike nahan alla. Mutta noin muuten, nehän ovat jopa toimineet!

Toiminnalla tarkoitan sitä, että ne pysyvät oikeasti paikallaan ja asettuvat jalkaan hyvin. Olisi myös voinut kuvitella, että ne pyörivät ja valuvat joka suuntaan, mutta moisesta ei ole ollut tietoakaan. Tosi hyvä juttu, ehkä näitä uskaltaa ostaa lisääkin!






B//VERTIGO MONTANA -YLEISSATULAHUOPA

Ja sitten taas vaihteeksi satulahuopaa! Mutta niin ihana taivaansininen täydellisyys tässäkin, oi että. Tuttuun tapaan laadukas ja jämäkkä huopa, jota kelpaa myös katsella ja käyttää muuallakin kuin kotimetsissä.

Tätä kyseistä malliahan multa löytyy jo turkoosina full-koossa, tosin se poikkeaa ulkonäöltään sen verran, että siinä ei ole tuota sivulogoa. Tykkään kyllä tästä vaaleansinisestäkin niin paljon, että pakko varmaan jossain välissä tilata moinen myös isommassa koossa Peetua ajatellen! Tämä kun siis sattuu myös olemaan pony, kuten kaikki nämä tässä postauksessa esitellyt satulahuovat ovat.





HORZE OAKLAND -PÄITSET

Peetu on ihan kamala päitsituholainen, joten näitä ns. "halpisriimuja" kotikäyttöön tarvitaan säännöllisin väliajoin lisää. Nämä ovat itseasiassa mun mielestä jopa ihan kivat, tykkään paljon noista väreistä ja pehmeistä fleecetoppauksista niskassa ja nenän päällä!



HORZE HOWARD -PÄITSET

Samaa sarjaa edellisten kanssa, peruskivat kotipäitset teddypehmusteilla. (Näin jälkeenpäin mietin, miksi Peetulla on ihan järkyttävän näköinen riimunnaru roikkumassa kuvissa, mutta toivottavasti se ei iske kenenkään silmään ikävästi. Ponikin on ihan likainen, kun tuo pihka ei lähde ilman öljyä irti.)

Näitä tilasin kaksin kappalein, Peetulle yhdet ja Samballe yhdet. Pena saa nyt kuitenkin loistaa mallipoikana, koska Samba on vielä pahemmin kuorrutettu tuohon pihkaan.













LEMIEUX PÄITSET & NARU

Kiva riimusetti LeMieuxilta, jonka tuotteisiin olenkin viime aikoina tykästynyt kovasti! Näitä kelpaa jo esitellä. Laadukkaat ja varmasti hevoselle miellyttävät.

Viikonlopun kuljetus varmaan joudutaan sitten hoitamaan normipäitsillä, vaikka meillä normaalisti on aina nahkapäitset päässä matkalla. Peetu on kuitenkin nyt kasvanut ulos sen nahkaisista cob-päitsistä ihan kokonaan, joten laitan varmaan nämä sunnuntaina matkaan, kun en ehtinyt hommaamaan uusia. Apua kun se vaan kasvaa ja kasvaa, missä on se pieni hintelö varsa minipäineen?

Ennen seuraavaa reissua täytyy kuitenkin muistaa laittaa nahkariimu tilaukseen, sillä henkilökohtaisesti itse kuulun nahkatuotteiden käyttäjäkuntaan kuljetuksissa jo ihan turvallisuuden vuoksi.



HORZE MELROSE -YLEISSATULAHUOPA

Huopakriisissä nakkasin ostoskoriin vielä kokeilumielessä Horzen oman mallin. Tämä oli aika reiluhko pony-kokoiseksi, mutta menettelee kuitenkin ihan ok.  Muotoilu ei ole ehkä aivan napilleen meidän satuloihin, mutta muuten kuitenkin jämäkän oloinen satulahuopa. Katsellaan tarkemmin, kun tämä pääsee paremmin testiin!

Tykkään tästä korallin väristä ja blingeistä reunassa. Läheltä katsottuna blingit ovat kyllä vähän rumat ja huolimattomat, mutta kaukaa kokonaisuutena ne ovat hyvä lisä muuten tylsähköön malliin. Saa vaan nähdä, miten nuo kestävät sitten pesukoneessa.



HORZE MELROSE -YHDISTELMÄPINTELIT

Nämä eivät ehkä olleet aivan sitä mitä ajattelin ulkonäöllisesti, mutta kaipa ne yhdessä tuon huovan kanssa menevät. Tosin jos olisin lukenut kuvauksen ja huomannut, että paketissa on vain 2kpl niin moiset olisivat jääneet tilaamatta. Tosi ärsyttävää jos ei ole kaikkiin neljään jalkaan samaa sarjaa! Mutta ei mahda minkään, enkä nyt mitään extrakappaleita tahdo tilata, joten ehkä pitää vain opetella elämään näiden kanssa.


---

Lisäksi löytyy vielä muutamat tuotteet, joista ei kuitenkaan valitettavasti ole tällä hetkellä kuvaa. Tilaamani B//Vertigo Xandra BVX -ratsastushousut tulevat varmasti näkymään blogin puolella paljon. Nämä ovat tosi kivat ja kerrankin oikeasti kaikilta osin sopivan kokoiset ja hyvin istuvat housut. Ratsastushousuja metsästäessä joutuu tosi usein pohtimaan, mikä koko mahtaisi olla sopiva miltä osaa ne nyt ovat liian suuret jne. Nämä menivät kuitenkin kerralla nappiin ja 34 oli oikeasti 34, joten ehkäpä B//Vertigolta uskaltaa jatkossa tilata myös ratsastushousuja!

Peetulle hommasin myös Eskadronin kuljetussuojat suklaanruskeassa sävyssä sinisillä yksityiskohdilla. Myös nämä tulevat vilahtamaan blogissa aina silloin tällöin ja ne näkyvät (tosin valitettavasti hämäryyden takia aika huonosti) myös äskettäin lisäämässäni instapäivityksessä.