Tyttö ja tytön hurjan rakas poni

Ajattelin kirjoittavani tähän jotain, mutta nämä kuvat toimivat vallan 

mainiosti myös ilman tekstejä ❤

Kiitos valokuvauksesta Ida Santaharju, upeita kuvia!

Lainahevostelua

Saimme vihdoin viime sunnuntaina kaverini Annin kanssa aikataulut yhteen ja pääsin testaamaan hänen hevosiaan hieman tarkemmin. Olen joskus aikaisemminkin käynyt poikia moikkaamassa, mutta tuolloin kävimme yhdessä maastossa ja ratsastin koko matkan Torreksella.

Annin hevoset asuvat nykyään pienellä yksityistallilla tässä samalla kylällä, jossa meidänkin talli sijaitsee. Kävin nyt itse kyseisessä paikassa ensimmäistä kertaa.

Lukuunottamatta kahta vesileimallista kuvaa, ovat nämä
kaikki Annin ottamia - kiitos!

Päivän ensimmäinen poni oli Annin nuori, 5-vuotias suomenpienhevosruuna Raisu-Polkka. Raisu on siro rakenteeltaan ja pidin paljon sen sporttisesta ulkomuodosta. Hieno poni, josta varmasti kasvaa aivan loistava ratsu lajiin kuin lajiin!

Blogissa on viime aikoina pyörinyt paljon Peetun sisaruksia (tsekkaa tämä postaus) ja myös Raisu kuuluu Raperton jälkeläisiin. 

Käytin ratsastusaikani lähinnä vain tutustuessa hevoseen, enkä vaatinut siltä juurikaan mitään ihmeitä vaan keskityin enemmän perusasioihin. Lähinnä hain aktiivista takapäätä ja annoin noin muuten ponin liikkua edestä hieman rennommin. Kentällä oli lisäksemme kolme muuta ratsukkoa, joten lähinnä taivuttelin  Raisua käynnissä ja ravissa hölkötellen. 

Raisu oli hyvin motivoitunut työntekoon, eikä sitä tuntunut juurikaan häiritsevän, vaikka kaverit paahtoivat ohi ja yksi jopa hyppäsi pientä ristikkoa. Se oli hirmu rauhallinen ja käyttäytyi tosi mallikelpoisesti noin nuoreksi ja etenkin tuollaisen tilanteen keskellä.

Kuva: Päivi Parkkinen

Koska Raisu on juniori ja muutenkin menin sillä ensimmäistä kertaa, annoin sen suurimmilta osin hölköttää menemään melko pitkällä kaulalla. Pieniä pätkiä kokosin sitä varovasti ryhdikkäämmäksi ja  se tuntuikin todella kivalta selkään. Siitä kun olisi lähtenyt vielä vähän hiomaan, olisi alla ollut varsinainen kouluponi!

Suosiolla kuitenkin päätin jättää moiset tuuppailut tällä kertaa välistä. Tykkään ensin tutustua puolin ja toisin uuteen hevoseen hieman rennommin, jonka jälkeen on parempi aloittaa vankalta pohjalta kunnon työskentely.

Raisu jätti todella positiivisen fiiliksen. Se on todella yritteliäs ja muutenkin hyvin miellyttävä ratsastaa. Hieman tuollainen Peetumainen, mutta siitä jo askeleen pidemmällä oleva ja siitä vielä viisastuneempi versio. Tykkäsin kovasti, mahdottoman hieno ja mukava nuori!

Päivän lainaponeilut eivät loppuneet suinkaan siihen, vaan seuraavana vuorossa oli vielä eestinhevosruuna Tornaado. Lähestyvä ukkonen ja uhkaavan tumma taivas saivat hieman vauhtia nivusiin, joten pian olinkin jo verryttelemässä jälleen uuden ratsun kyydissä.

Anni kasasi kentälle pienen esteen ja extemporeideana pääsin jopa hieman tunnustelemaan tätä hevosta hypätessä. Jee! Tein melko reippaan verryttelyn, sillä Anni oli ratsastanut Torea jo aiemmin sillä välin, kun itse ravailin Raisun kanssa.

Tämän tyyppisen hevosen selkään en olekaan aikoihin istunut, joten täytyy myöntää, että olin alkuun melko pahasti hukassa. Annin käyttöohjeiden ja useampien kierrosten jälkeen aloin tajuamaan hieman enemmän, kuinka Torresta kuului ratsastaa.

Olen tosi pieni ja Toren tämänhetkinen satula on melko jättiläinen omalle takapuolelleni. Ajauduinkin jatkuvasti väärään kohtaan ja hassuun asentoon, joten se vaikeutti hieman lopputulokseen. Omat jalatkin ovat ilmeisesti niin pätkät, että en saanut jalustimia yhtään lyhyemmiksi reikien loppuessa kesken hihnoista. Jouduin siis hyppäämään aivan liian pitkillä jalustimilla, mutta onneksi hevonen hoiti homman loistavasti kotiin!

Aloitimme estetouhut suhteellisen pian ja suunnitelmana oli ottaa muutamia hyppyjä yksittäiselle esteelle pitkällä sivulla. Torreksella on rytmikäs, mutta hyvin miellyttävä esteponin laukka ja tykkäsin kovasti ratsastaa sitä. Hypyt sujuivat hyvin, vaikka pari kertaa töpättiin vähän pohjasta ratsastajan arviointivirheistä johtuen (aargh se hyppyrutiinin puute). Niitä lukuunottamatta esteen ylitys sujui  aina kuin rasvattu, Torres oli tosi varma hyppääjä ja teki kerrassaan loistavia hyppyjä.

Muutamien toistojen jälkeen jatkoin loppuverryttelyä ravissa. Hiljalleen alkoi jo tulemaan sellainen fiilis, että hevonen tuntuu kotoisammalle ja yhteistyö pelaa paremmin. Mulla tunnetusti aina kestää hieman tutustua uusiin hevosiin, jonka jälkeen touhu alkaa sujumaan hyvin (jos on sujuakseen). 

Loppuravipisteestä olisin voinut alkaa jo vaatimaan hevoselta huomattavasti enemmän, mutta koska tarkoituksena oli verrytellä ripeästi ukkosen alta pois, ravailimme vain rennosti fiilistellen. Kiinnitin lähinnä huomiota, että ratsu oli takaa aktiivinen ja liikkui sen puoleen moitteettomasti.

Myös Torres oli ihan mielettömän kiva! Etenkin hypätessä, mutta ehdottomasti myös sileällä. Se näyttää kuvissa ehkä hieman muhkummalle verrattuna omiin pikkuponeihini, mutta se oli todella kevyt ja hyvä ratsastaa. Ihana hevonen!

Oli tosi hauskaa käydä ratsastamassa, sekä tietenkin moikkaamassa Raisua ja Torresta omistajineen. Anni tulee varmasti tässä vastavierailulle pian ja pääseekin sitten pitkästä aikaa mun hevosten selkään!

Kuva: Päivi Parkkinen

Viimeisimmät shoppailut

Pitkästä aikaa päivän shoppailureissusta inspiroituneena postauksen verran viime aikojen ostoksia. Piipahdimme Hankkijalla tsekkaamassa hyvät loimialennukset, sillä koko jengin vuorettomat kesäsadeloimet alkavat olemaan siinä hapessa, että uusille olisi todellakin tarve. Loimiostosten mukana tässä on esillä myös muutama muu tuote.

 

B//Vertigo Montana -yleissatulahuopa

Olen vähän huopahamstraaja (mutta niitä ei voi koskaan olla liikaa!) ja olin jopa muutama vuosi sitten vanhempien toimesta satulahuopien ostokiellossa. Toki salakuljetin niitä silti kotiin säännöllisin väliajoin.. ;) Nyt olen kuitenkin luopunut osittain valtavista kokoelmistani ja myynyt vähemmälle käytölle jääneitä vanhempia huopia pois, joten uusille alkaa olemaan jälleen tilaa.

B//Vertigon tuotteet ovat olleet omien käyttökokemuksieni mukaan todella kivoja, joten kun vastaan tuli tämä herkullisen värinen turkoosi yleishuopa ja vieläpä alelaarissa, oli se lähes pakko napata mukaan.

Näin ensisilmäyksellä huopa onkin hyvää tekoa: laadukkaan jämäkkä, sisältä hyvää vohvelikangasta ja sään päältä pehmeää karvaa. Ulkonäkö miellyttää paljon, kanttaukset ovat neljällä koristenyörillä vahvistetut ja väri tietenkin aivan ihana! Innolla odotan, että pääsen koeajamaan tämän ihan tositoimissa.

 

Horze Avalanche vuoreton sadeloimi, high neck

Kyseistä loimimallia kuvaillaan Horzen omilla sivuilla seuraavasti: "Loimiemme pintamateriaalilla, 1200D polyester Rip stop -materiaalilla, on kolmen kerran pesutakuu. Se säilyttää vedenpitävyytensä ja hengittävät ominaisuutensa. Tämä on ehdottomasti paras sadeloimi pitämään hevosesi lämpimänä ja kuivana kaikenlaisessa, armottomassa säässä. Korkea kaulaosa ja pidennetty häntäläppä tekevät tästä parhaan sadeloimen, jonka voit löytää kaikkien vuodenaikojen myrskyihin. Sadeloimien tulee olla kestäviä ja käytännöllisiä ja tämä on hyvä valinta ikävään säähän. Etukiinnitys on vahva, mutta silti helppo säätää hupun alta."

Meillä on myös muita loimia tällä pintamateriaalilla ja ne ovat toimineet kyllä melko moitteettomasti kovassa käytössä useiden vuosien ajan. Lisäksi malli on ulkonäöllisesti kiva ja hyvän muotoilun ansiosta se istui ponille hyvin.

 

Horze Avalanche vuoreton sadeloimi, high neck

Jep, sama loimi toiseen kertaan. Ostimme tämän myös Peetulle, mutta tietenkin vain aavistuksen suuremmassa koossa. Tämä istui hyvin myös raamikkaan suomenpullani selkään. Pidin etenkin noista reiluista laskoksista, jotka vähentävät huomattavasti lapoihin kohdistuvaa painetta ja hankaumia. 

Varsinkin kun kyseessä on tällainen suurahmatti, on tärkeää löytää loimi, joka asettuu oikein myös pään ollessa alhaalla.

LeMieux Vogue Denim -korvahuppu

Tuttu kauppasi tätä ihanaa LeMieuxin uudehkon farkkusarjan korvahuppua kympillä ja olihan tilaisuuteen pakko tarttua! Tämä on käyttämätön, vain kerran sovitettu yksilö, joten kuntonsakin puolesta se vastaa täysin uutta hankintaa, mutta vain yli kolme kertaa huokeampaan hintaan. Kelpo ostos siis, etenkin kun olen muutenkin tykästynyt paljon kyseisen merkin tuotteisiin!

Alemmassa kuvassa värit heittävät pahasti, mutta ylempi antaa paremman kuvan todellisuudesta. Tummansininen on ehdottomasti omia suosikkivärejäni (no joo, paras kaikista), joten tää myös mätsää tosi näppärästi moniin meidän varusteisiin.

EQCode vuoreton sadeloimi irrotettavalla kaulakappaleella

Puolen hinnan alennuksella Disa sai tämän kaulakappaleellisen takin itselleen. Tälle suurinta käyttöä tulee varmasti näin kesäisin, koska etenkin kovemmilla sateilla laitan aina ihottumaloimen päälle hengittävän, vuorettoman sadeloimen. Ei nimittäin ole kiva juttu, jos ihottumaloimi kastuu ja mönjähtää päälle. Sateen jälkeen ylimääräisen takin voi käydä nappaamassa pois. 

Tämä olikin hyvä, sillä se jäi ihan pienen aavistuksen verran reiluksi, joten asettuu varmasti hyvin toisen loimen päälle. Disan muut vuorettomat sadeloimet ovat olleet hieman nafteja ihottumailoimen kanssa, joten uskoakseni tämä tulee paikkaamaan varastoa täydellisesti.

Kaulakappale on hieman pitkä ja tappikaulaponi hukkuu siihen. Ei onneksi kuitenkaan pahasti. Sen saa kyllä kätevästi myös irti, mutta toisaalta tuo sitten ainakin suojaa hyvin koko ihottumaloimen, eikä esim. ponin syödessäkään jää lyhyeksi (pää laskee -> kaulakappale usein hieman nousee).

 

Rainbuster vuoreton sadeloimi

Napattiin varastoista vielä viimeinen kappale tätä Rainbusterin ihanaa loimea pikkuponikoossa Lurpalle! Kaikki Rainbusterit, mitä meillä on koskaan ollut, ovat olleet laaduiltaan hyviä. Samaa siis voi odottaa myös tältä, ainakin se vaikuttaa tosi kivalle.

Koko on muuten nappi, mutta kuten aaseilla yleensä, loimi jää edestä hieman reiluksi ja roikkuu. Katsotaan saako tätä hieman fiksailtua, sitten siitä tulee varmasti oikein hyvä ja passeli!

Horze Pony vuoreton sadeloimi

Meinasimme ottaa tämän ensin pinkkinä, koska pitäähän Daisylla olla vaaleanpunaista. Harmi vaan oikeaa kokoa ei sattunut olemaan, joten jouduimme tyytymään klassisen kauniiseen tummansiniseen. Ei tämäkään huono vaihtoehto ole!

Sovitus oli positiivinen yllätys, tämä oli jopa edestä riittävän tiukka, eikä roikkunut juuri ollenkaan! Huippu homma, näille pitkäkorville nimittäin saa metsästää välillä ihan toden teolla sopivia malleja.

 

Pikiöljyvoide, Tervarasva, Tervalaastari, Helosan, Solhedsit..

Viimeisimpänä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä on sekalainen seurakunta kesätarvikkeita. Näille on aina käyttöä ja varastoja saa olla täydentämässä aika tiuhaan tahtiin. Erilaiset tervatuotteet ja etenkin nämä Solhedsin tuoteperheen jäsenet ovat olleet meille suuri pelastus mm. Disan kesäihottuman hoidon kannalta. Toki nämä tuovat helpotusta ja apua myös muille kaviokkaille!

Juhannushuumaa + Peetu kengässä

Tämä keskikesän juhla on yksi mun lemppareista. Hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä, mökkeilyä ja saunomista, kesän juhlistamista, pelejä sekä hauskanpitoa - niistä on mun juhannus rakennettu. 

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Vähän jo ehdin haaveilemaan rentouttavasta juhannusyön maastosta vaaleaharjaksisella liinakollani. Olisi ollut niin ihanaa samoilla metsässä ilman satulaa kaksin hevosen kanssa ja kuunnella kesäyön ääniä. Lintujen laulua ja järven liplatusta. Kirjavat juhannuskukat korvan takana tunnelmaa luomassa.

Mutta koska Peetulla ei ole nyt ratsastettu ja satulakin täytyisi jättää talliin, päätin siirtää suunnitelmaa vasta ensi vuodelle näin turvallisuussyihin vedoten. 

Toisena haaveena olivat kauniit juhannuskuvat, mutta niitäkään en ehtinyt assistenttien puutteen vuoksi ottamaan. Onneksi mulla on tältä kesältä jo useammat ihanat yhteiskuvat (tsekkaa mm. Kesäkukkaset-postaus), joten niiden uupuminen ei tällä kertaa jäänyt harmittamaan. 

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Peetun lomalta palailu sujuu varmaan tahtiin. Nyt olen vielä kävelyttänyt ja ohjasajanut maastolenkkejä, mutta ensi viikolla ajattelin ottaa mukaan jo hieman reippaampia askellajeja ja mahdollisesti vähän juoksutusta kentällä.

Muutama päivä takaperin meillä oli kengitys. Sinänsä jännittävä päivä, että pyylevä suomiponi sai ensimmäistä kertaa popot jalkaan. 

Alkuperäinen plääni oli laittaa sille kengät nyt vain eteen ja vasta seuraavalla taakse, mutta päädyttiin kuitenkin kengittäjän kanssa yhteistuumin päätökseen nakutella uudet jalkineet jokaiseen neljään jalkaan. 

Peetu sai kinttuihinsa kahden nollan kengät, mutta seuraavalla kerralla sille saa varmasti laittaa jo isommat. Nyt kaviotkin pääsevät kasvamaan nopeammin, kun ne eivät enää kulu samaan tahtiin kuin ennen.

Poitsu muuten yllätti kaikki aivan totaalisesti käyttäytymällä täysin mallikelpoisesti! Kyllähän sitä jännitti, mutta silti se antoi laittaa hienosti kengät paikoilleen ja vähät välitti naulaamisesta. Lahjoimme sitä parhaamme mukaan heinällä ja ahne putte keskittyi (tietysti) mielummin ruokailuun.

Kengittäjäkin tokaisi, että "ei olisi tuosta hevosesta uskonut, että antaa noin hienosti ensimmäistä kertaa laittaa kenkään". Tällä hän viittasi Peetun jo menneisyyteen jääneisiin ongelmiin. Hevosen meille tullessa vuoleminen ja kavioiden huolto oli hieman haasteellista, mutta onneksi nykyään kaikki sujuu vaivattomasti. On se edes hieman viisastunut ja kasvanut!

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Muiden kengitykset sujuivat tuttuun tapaan hyvin. Sarallakaan ei jalka reagoinut nyt lähes millään tapaa, vaikka viimeeksi se oli lähes kolmijalkainen. Annoin sille kyllä varmuudeksi kevyen annoksen kipulääkettä ennen sen omaa vuoroa, ettei jalalle painon varaaminen olisi niin sietämättömän tuskaisaa. 

Ei tuntunut olevan. Tietty se on ehdottomasti positiivista, nyt ei tarvitse miettiä toivottavasti enää tuotakaan ongelmaa! Mikäli jalka olisi myös nyt ärtynyt pahasti, olisi tietty jatkon kannalta ollut ehkä reiluinta päästää poni vihreämmille laitumille laukkailemaan ennen seuraavaa kengitystä ja vuolua. Koska ei hevosta, jonka kavioita ei saa huollettua ilman jäätäviä kipuja tai pitkäaikaisia seurauksia, ole millään tavalla armollista pitää. 

Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja jussin viettoon päästiin levollisin mielin. Toivottavasti myös teillä on ollut ihana ja rentouttava juhannus!

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi