torstai 31. elokuuta 2017

Talli täynnä korvahirmuja

TORSTAI 3.8. - AASILEIRI OSA 1/5

Korvahirmut = pitkäkorvaisia hevoseläimiä, tässä tapauksessa useita kappaleita aaseja ja yksi Muuli

Muuli miettii mihin tässä on jouduttu, kuva Kaisa Määttänen / Teija Jokinen


Taannoisessa postauksessani Pitkäkorvaista touhua luvassa avasin jo hieman etukäteisfiiliksiä ja ohjelmaa alkavalta leiriviikonlopulta. Pienellä jännityksellä höystettynä touhuun lähdettiin kuitenkin suurella mielenkiinnolla ja innolla mukaan.

Torstaina pihaan kaartoivat ensimmäiset trailerit ja pikkuhiljaa porukkaa alkoi tipahtelemaan lisää paikalle. Aasit pääsivät kuljetuksen jälkeen talliin lepäämään ja saivat nenänsä eteen hieman heinää ja vettä.

Vieraita eläimiä oli yhteensä viisi kappaletta, vaikka alunperin määrän piti olla suurempi. Ihan hyvä kuitenkin, sillä nyt saimme lähes kaikki mahdutettua talliin. Peetu ja Likka siirrettiin ulkoruokintaan, ns. pihattomaiseen tarhaan, jossa ne pääsivät yöksi suojaan kuivitettuun latoon.

Muut saivat jäädä talliin: Disa, Daisy ja Lucia tungettiin samaan jättikarsinaan. Toiseen isoon karsinaan mahtuivat kaksi aasia, Patch ja Margareta. Samba oli omassa boxissaan ja naapuriin muutti Muuli. Islanninhevosruuna Eikka valtasi meidän aasien karsinan ja Peetun lukaaliin asettui pieni aasiruuna Buster.

Kaverukset Eikka ja Buster olisivat menneet käytännössä myös samaan tilavien karsinoiden johdosta, mutta koska pieni Buster oli kova pomottamaan isompiaan ruokailussa, oli fiksumpaa asetella ne erikseen.

Buster
Margareta
Patch kurkkii ja Margareta taustalla.
Kamalat muuten noi seinät, kerkeisipä vielä syksyllä kalkitsemaan ne valkeiksi!

Eikka

Muuliprojekti-blogistakin tuttu muulitamma Muuli

Pienen tutustumisen jälkeen leiriä jatkettiin aasiluennon parissa, jonka jälkeen lähdimme harjaamaan ja taluttelemaan aaseja kentälle. Epäilyksenäni oli, että Lucia on aika reippaalla tuulella uusien tulokkaiden johdosta ja otin sen siksi omaan talutukseen. Jep, olihan se reipas ja oikeasti ihan sekaisin. Hitto, eipä oo koskaan aikaisemmin aasi mennyt noin paljon yläpystyä ja yrittänyt ryysiä menemään sen muutaman sadan metrin kävelyn aikana!

Kentälle selvittiin haba maitohapoilla. Loistava ensivaikutelma kaikille, vieraat eläimet käyttäytyivät niin siivosti uudessa ympäristössä ja oma elukka riehuu kuin viimeistä päivää. Lurpan oma show, johon se sai vähän Daisyakin mukaan.

Kentällä tilanne hieman asettui, mutta Lucia oli kyllä silti erittäin menossa vieraiden perään. Muut vaikuttivat ihan kivoilta, mutta Busterin kanssa se oli heti alusta pitäen vähän napit vastakkain.

Muuli näyttää mallia kuinka kentälle kävellään!

Torstailta ei taida olla yhtään kuvaa, mutta teimme eläinten kanssa hieman agilityä. Varuilta taluttelin edelleen Luciaa itse. Daisy pääsi leirillä olevan tytön "vakkariaasiksi", joten Heta touhusi sen parissa.

Daisylla ja Lucialla oli motivaatio kentällä pyörimiseen täysi nolla. Tulipahan kuitenkin rauhoituttua ja molemmat osasivat tuon jälkeen käyttäytyä jo suht siivosti, kun tarpeeksi taaplattiin ja touhuttiin muiden seassa. Itse agilityjutuista ne eivät jaksaneet juurikaan innostua.

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Kaisan instagramista @rosamiii varastettu kuva, jossa uudet naapurukset Samba ja Muuli tutustuvat.

Leiriläisten lähdettyä majoitukseen muualle kävin vielä itse liikuttamassa omat hevoset ja hoidin iltatallin normaalisti. Yöllä heräilin aina muutaman tunnin välein tsekkaaaman Peetun tilanteen ulkona, mutta kaikki tuntui olevan ihan ok. Peetu kyllä vähän pomotteli Likkaa, mutta muuten yhteiselo tuntui sujuvan rattoisasti.

Aasileirin ensimmäisestä päivästä suoriuduttiin kuitenkin ihan kunnialla ja leiri saatiin hyvin käyntiin. Harvemmin sitä tulee näin paljon pitkäkorvaisia samassa tallissa nähtyä. Ja oli muuten ihanat äänet, kun kaikki innostuivat hihkumaan ja vinkumaan yhtäaikaisesti! :D

perjantai 25. elokuuta 2017

Tavarahamstrausta

Viimeeksi ostosten esittely sai odottamaani suuremman suosion ja jopa "tällaisia lisää!" -kommentin, joten täältä jälleen pesee: loppukesän ostokset, olkaa hyvä! Tässä tavaramäärässä on mukana hieman suurempi nettitilaus sekä muutamat muut pikkuostokset viime ajoilta.








LAMI-CELL SUOJASETTI

Kuvassa jo kovin kuraiset, mutta heti kovaan käyttöön päässeet suojat Disalle. Kaikki mun kotikäytössä olleet suojat ovat lähinnä rutkahtamaan päin, joten uusien käyttösettien ostaminen oli erittäin aiheellista. Muutamat vanhat parit olenkin jo voinut hyvällä omatunnolla heittää roskikseen, täytyisi nyt vaan jaksaa päivitellä koko varastoa hiljalleen. Muutamilla suojaseteillä per hevonen kun ei  loppupeleissä kovin pitkälle pötkitä!

Nämä kyseiset ovat olleet oikein laadukkaat ja kestävät edullisesta hinnastaan huolimatta. Oikein nappivalinta kotikäyttöön: siisti ulkonäkö, kestävyys ja hyvä muotoilu yhdistyvät mukavasti.












VILLAVILTTI

Feikki enkkuviltti, mutta bongasin kirpparilta uudenveroisena melko hyvään hintaan joten mukaanhan se lopulta lähti. Tosi paksu ja suuri, tämän saa ihan heittämällä vaikka koko ponin niskaan ja varmaan silti joutuu taittelemaan hieman.

Nyt kun syyspakkaset jälleen iskevät, pääsevät viltit, loimet ja muut vastaavat viritelmät hiljalleen rutiineihin mukaan. Olen itse aika vannoutunut käyttäjä, sillä mielestäni on ehdottoman tärkeää lihasten kannalta pitää ne lämpiminä ja etenkin niin alku- kuin loppuverrytteilyissä suosin jonkinnäköisiä lämmikkeitä.



PIKKUSÄLÄÄ: LOIMIVYÖ, PONIPESUSIENI, KILPAILUNUMERO...

Kaikkea tarpeellista tilpehööriä. Mukana myös yksi esite näytepusseineen, jonka sain Lansarin tallipuodilta pohtiessani tulevan talven ruokintoja näin laidunkauden päättyessä. Tuolla St. Hippolytin kuvastossa onkin muutama aika mielenkiintoinen juttu, jota lähden luultavasti jossain välissä testaamaan ja niistä tulee myös tänne blogiin jotain mainintaa.

Vaaleansininen hevospesusieni ei ehkä ole mikään päivän ykkösostos, mutta oli ihan pakko saada edellisen tilalle uusi. Kuvassa komeilevan ponin edeltäjä koki aika karmaisevan kohtalon ja menetti päänsä aasien käsittelyssä..









B//VERTIGO BVX -YLEISSATULAHUOPA

Täyttä rakkautta heti ensisilmäyksellä! Niin hieno, juuri oikean värinen ja riittävää laadukkuutta huokuva malli. Tämä pony-kokoisena (Disan ja Saran satuloihin), mutta pitää varmaan tilata myös full-koossa Peetulle, koska yksinkertaisesti täydellinen.

Satulahuopa on hyvin tekninen ja jämäkkä. Uskolliseen B//Vertigon tyyliin siitä löytyy karvapehmusteet säkätilasta ja ihanana lisänä verkkovaahtopaneelit. Paneelien tarkoituksena on tasata hevosen selkään kohdistuvaa, satulasta ja ratsastajasta johtuvaa painetta.

Ulkonäkö miellyttää omaa silmääni tosi paljon ja tästä muotoutuu varmasti yksi huopalemppareistani!









KINGSLAND YLEISSATULAHUOPA

Hah, en tiedä muistaako kukaan, että puhuin viimeeksi siitä muinaisesta satulahuopien ostokiellosta ja muusta. :D Nyt näitä on taas ihan miljoona tässä, mutta mulla on kyllä ihan kohtuu hyvä syy, sillä pony-koon huovat ovat aika heikossa hapessa ja uusia kaivataan. Tosin mihin minä tarvitsen valkeaa huopaa tässä koossa? Tulevaisuudessa Peetun kanssa lähdetään kisoihin ja sen uusi penkki tulee varmaan kaipaamaan hieman suurempaa kokoa.

Mutta eihän sitä tiedä, jos joku tahtoo vaikka Disalla lähteä koittamaan onneaan. Pienenä haaveena olisi kyllä itse vielä joskus esim. talvikaudella hallissa hypätä joku 80cm myös issikkamummolla ja käydä ehkä jossain kouluharkkareissa pyörähtämässä. Katsotaan jääkö haaveeksi vai raaskiiko sitä Disankin ottaa vielä joskus mukaan!

Mutta nyt itse huopaan, joka on aika perus kiva. Sinänsä tosiaan tarpeeton ostos, mutta nappasin tämän mukaan kun sain tuttavalta kympillä. Kuitenkin ihan muutamat kisat käytetty, joten kuntoluokitus on vielä siisti. Joten jos joskus tulee vielä tilanne, että tarvitse pony-koon valkeaa huopaa, löytyypähän nyt sellainen varastosta!









OTSAPANTA

Tämä ehkä vain myös turha heräteostos, mutta Samban otsapanta on aika ruma ja halusin uuden. Vähän turhaa hommata mitään kovin kallista, koska ponin suitsien käyttö on nykyään aika rajoittunutta. Tämä ei ollut kuitenkaan hinnaltaan paha ja mun mielestä aika nätti: kauniit kivet, mutta siro ja hienostunut kokonaisuus.



FAIRFIELD KARVASUOJAT

Päivän yllättäjä, positiivisesti! Olisin voinut kuvitella näiden olevan paljon huonommat, mitä ne nyt käytössä ovat osoittaneet olevansa. Suojat maksoivat muistaakseni vajaa 30 euroa ja olin sen vuoksi hieman epäileväinen niiden toimivuudesta, sillä hinta on hyvin edullinen. Toki nämä saisivat  olla jämäkämmät ja ehkäpä tuossa ns. suojakohdassa voisi olla jonkinlainen vahvike nahan alla. Mutta noin muuten, nehän ovat jopa toimineet!

Toiminnalla tarkoitan sitä, että ne pysyvät oikeasti paikallaan ja asettuvat jalkaan hyvin. Olisi myös voinut kuvitella, että ne pyörivät ja valuvat joka suuntaan, mutta moisesta ei ole ollut tietoakaan. Tosi hyvä juttu, ehkä näitä uskaltaa ostaa lisääkin!






B//VERTIGO MONTANA -YLEISSATULAHUOPA

Ja sitten taas vaihteeksi satulahuopaa! Mutta niin ihana taivaansininen täydellisyys tässäkin, oi että. Tuttuun tapaan laadukas ja jämäkkä huopa, jota kelpaa myös katsella ja käyttää muuallakin kuin kotimetsissä.

Tätä kyseistä malliahan multa löytyy jo turkoosina full-koossa, tosin se poikkeaa ulkonäöltään sen verran, että siinä ei ole tuota sivulogoa. Tykkään kyllä tästä vaaleansinisestäkin niin paljon, että pakko varmaan jossain välissä tilata moinen myös isommassa koossa Peetua ajatellen! Tämä kun siis sattuu myös olemaan pony, kuten kaikki nämä tässä postauksessa esitellyt satulahuovat ovat.





HORZE OAKLAND -PÄITSET

Peetu on ihan kamala päitsituholainen, joten näitä ns. "halpisriimuja" kotikäyttöön tarvitaan säännöllisin väliajoin lisää. Nämä ovat itseasiassa mun mielestä jopa ihan kivat, tykkään paljon noista väreistä ja pehmeistä fleecetoppauksista niskassa ja nenän päällä!



HORZE HOWARD -PÄITSET

Samaa sarjaa edellisten kanssa, peruskivat kotipäitset teddypehmusteilla. (Näin jälkeenpäin mietin, miksi Peetulla on ihan järkyttävän näköinen riimunnaru roikkumassa kuvissa, mutta toivottavasti se ei iske kenenkään silmään ikävästi. Ponikin on ihan likainen, kun tuo pihka ei lähde ilman öljyä irti.)

Näitä tilasin kaksin kappalein, Peetulle yhdet ja Samballe yhdet. Pena saa nyt kuitenkin loistaa mallipoikana, koska Samba on vielä pahemmin kuorrutettu tuohon pihkaan.













LEMIEUX PÄITSET & NARU

Kiva riimusetti LeMieuxilta, jonka tuotteisiin olenkin viime aikoina tykästynyt kovasti! Näitä kelpaa jo esitellä. Laadukkaat ja varmasti hevoselle miellyttävät.

Viikonlopun kuljetus varmaan joudutaan sitten hoitamaan normipäitsillä, vaikka meillä normaalisti on aina nahkapäitset päässä matkalla. Peetu on kuitenkin nyt kasvanut ulos sen nahkaisista cob-päitsistä ihan kokonaan, joten laitan varmaan nämä sunnuntaina matkaan, kun en ehtinyt hommaamaan uusia. Apua kun se vaan kasvaa ja kasvaa, missä on se pieni hintelö varsa minipäineen?

Ennen seuraavaa reissua täytyy kuitenkin muistaa laittaa nahkariimu tilaukseen, sillä henkilökohtaisesti itse kuulun nahkatuotteiden käyttäjäkuntaan kuljetuksissa jo ihan turvallisuuden vuoksi.



HORZE MELROSE -YLEISSATULAHUOPA

Huopakriisissä nakkasin ostoskoriin vielä kokeilumielessä Horzen oman mallin. Tämä oli aika reiluhko pony-kokoiseksi, mutta menettelee kuitenkin ihan ok.  Muotoilu ei ole ehkä aivan napilleen meidän satuloihin, mutta muuten kuitenkin jämäkän oloinen satulahuopa. Katsellaan tarkemmin, kun tämä pääsee paremmin testiin!

Tykkään tästä korallin väristä ja blingeistä reunassa. Läheltä katsottuna blingit ovat kyllä vähän rumat ja huolimattomat, mutta kaukaa kokonaisuutena ne ovat hyvä lisä muuten tylsähköön malliin. Saa vaan nähdä, miten nuo kestävät sitten pesukoneessa.



HORZE MELROSE -YHDISTELMÄPINTELIT

Nämä eivät ehkä olleet aivan sitä mitä ajattelin ulkonäöllisesti, mutta kaipa ne yhdessä tuon huovan kanssa menevät. Tosin jos olisin lukenut kuvauksen ja huomannut, että paketissa on vain 2kpl niin moiset olisivat jääneet tilaamatta. Tosi ärsyttävää jos ei ole kaikkiin neljään jalkaan samaa sarjaa! Mutta ei mahda minkään, enkä nyt mitään extrakappaleita tahdo tilata, joten ehkä pitää vain opetella elämään näiden kanssa.


---

Lisäksi löytyy vielä muutamat tuotteet, joista ei kuitenkaan valitettavasti ole tällä hetkellä kuvaa. Tilaamani B//Vertigo Xandra BVX -ratsastushousut tulevat varmasti näkymään blogin puolella paljon. Nämä ovat tosi kivat ja kerrankin oikeasti kaikilta osin sopivan kokoiset ja hyvin istuvat housut. Ratsastushousuja metsästäessä joutuu tosi usein pohtimaan, mikä koko mahtaisi olla sopiva miltä osaa ne nyt ovat liian suuret jne. Nämä menivät kuitenkin kerralla nappiin ja 34 oli oikeasti 34, joten ehkäpä B//Vertigolta uskaltaa jatkossa tilata myös ratsastushousuja!

Peetulle hommasin myös Eskadronin kuljetussuojat suklaanruskeassa sävyssä sinisillä yksityiskohdilla. Myös nämä tulevat vilahtamaan blogissa aina silloin tällöin ja ne näkyvät (tosin valitettavasti hämäryyden takia aika huonosti) myös äskettäin lisäämässäni instapäivityksessä.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vauhdikkaat kisat

Valitettavasti kamalan aikapulan vuoksi videopostauksen korjaaminen kestää mahdollisesti vielä ensi viikkoon, mutta koska postauksia täytyy saada julkaistua reippaaseen tahtiin (mm. rästissä edelleen kesäkuulta juttuja sekä muuta mukavaa), joten mennään nyt itse kisapäivään ja palaillaan myöhemmin videon pariin.


30. heinäkuuta valkeni paahtavan aurinkoisena päivänä. Hyvä niin, mutta miinuksena tietenkin kenttä kerkesi kuivua läpikotaisin ja sen seurauksena pöllysi ärsyttävästi. Onneksi niitä on pahempiakin hiekkamyrskyjä nähty ihan isommissakin skaboissa, joten sen puoleen moinen oli vielä ihan siedettävää.

Toiseksi ongelmaksi ehtivät muodostua naapurin lehmät, jotka laidunsivat tuohon aikaan meidän pelloilla. Vaihtoehto ykkönen oli maastoradan seassa tai kakkonen kentän vieressä. Jälkimmäinen kuulostaa pienemmälle pahalle, joten lukitsimme sen.

Ensimmäisten hevosten saavuttua vieraat ratsut olivat kuitenkin aivan järkyttyneitä moisista kelloja kaulassaan kilisyttävistä sarvipäistä. Onneksi meillä on joustavat naapurit, joten elikot saatiin  lopulta vihelleltyä rantaniitylle pois näköpiiristä. Näin ollen kilpailut saatiin vihdoin aloitettua, vaikkakin alkuperäiseltä suunnitelmaltaan klo 18.00 starttaava ensimmäinen luokka venyi lähemmäs puolta seitsemää.


Itsehän sain siis viettää iltaa tuomaripöydän takana Venla sihteerinäni. Ihanan avuliaat Roosa ja Sonja olivat liputtamassa sekä tarpeen tullen myös nostelemassa puomeja suoritusten jälkeen. Kiitos mielettömästi kaikille avustaneille sekä tietenkin Venlalle valtavasta järjestysavusta! Yhdessä sitä ryömittiin mutaojissa ja kaivettiin maastoradan reittejä auki. Kamala vaiva, mutta järjettömän hieno ja hyvä rata saatiin aikaiseksi.

Kokonaisuudessaan päivä oli jälleen todella onnistunut. Vauhtia ja useampia selästä suistumisiakin sattui, mutta jokainen ratsastaja teki onnistuneita suorituksia omalla tasollaan.



Lähtöjä meillä oli muutaman peruutuksen vuoksi vain päälle parisenkymmentä lyhyen ilmoittautumisajan vuoksi. Näin puskatallin kisoiksi ja mikkeliskaalalla se on kuitenkin ihan ok tulos. Erittäin positiivisesti sai yllättyä pelkkien katsojien määrästä, sillä ilmeisen moni saapui paikalle ihmettelemään, vaikkei tuttuja edes hyppäämässä olisi ollutkaan. Tosi kiva juttu, ehkäpä loistava kesäsää ja hurja maastorata houkuttelivat porukkaa paikalle!

Anni muuten hyppäsi nappiradan Disan kanssa ja sijoittuikin ponilla luokkansa toiseksi. Menestystä tuli myös oman hevosen kanssa, kun Anni ja Torres nappasivat 60cm kakkossijan ja maastoesteluokan voittopokaalin sinivalkoisen ruusukkeen kera.





Nyt saatte valtavan kuvavyöryn Suvin ottamista kuvista, mutta nää on vaihteeksi taas niiin hyviä! Kaikki vesileimalliset kuvat ovat siis Suvi Niemisen ottamia ja kuvasivut löytyvät osoitteesta suvin.kuvat.fi. Tietenkään facebook-sivuja Hevoskuvagalleria Suvin.net ja instagramia @suvinnet unohtamatta!

















Ja niin se maastoesteluokka, joka sujui hienosti kaikkien kolmen (hurja määrä) osallistuneen ratsukon toimesta! Harmi vaan valokuvaaja joutui 80cm:n jälkeen poistumaan, joten tämän vuoksi materiaalia ei ole kuin yhdeltä esteeltä Venlan ottamana. Tarkoituksena olisi kuitenkin ennen ensimmäisiä pakkasia päästä vielä itsekin hyppäämään kyseiselle lenkille, joten tulette näkemään radan vielä koko komeudessaan.

Rata kulkee kuitenkin seuraavanlaisesti: startin jälkeen pitkä nurmikuja sisältää heinäpaalipystyn, tikasesteen ja puupystyn. Nurtsilta kaarretaan metsään ja laskeudutaan ojan pengertä alas. Hiekalla täytetty pohja mahdollistaa virtaavan veden ylittämisen, jonka jälkeen noustaan vielä ylös voimakkaalla hypyllä tukkia apuna käyttäen. 

Vesiesteeltä tullaan metsäaukealle, jossa ratsukko ylittää pienemmistä tukeista kasatun puuläjän. Tämän jälkeen matka jatkuu peltoa pitkin puunrunko-, pensas- ja tynnyriesteiden yli. Niiltä käännytään hetkeksi hiekkatielle, josta jatketaan jälleen matkaa nurmipohjaiselle metsätielle. Siellä hypätään heinäseipäistä kasattu trippeli ja lähdetään baanaamaan ylös vanhaa kylätien pohjaa. 

Radan viimeinen este on vanhalla kylätiellä sijaitseva lavaeste, jonka jälkeen ratsukko kaartaa pellolle ja kirittää vielä viimeiset sadat metrit maaliin saapuen samalla tallipihaan.

Postauksen loput kuvat: Venla 
Kyllä jäi taas niin kiva fiilis, että eiköhän sitä pian aleta jo seuraavia suunnittelemaan. Jospa sitten tällä kertaa paljon toivotun kouluratsastuksen parissa? Ensin mun täytyy kuitenkin saada keväältä rästiin jättämäni matikan kolmoskurssin koe läpi, jonka jälkeen kisapläänit pääsevät jälleen hioutumaan!

Saimme jälleen kerran mielettömän kivaa palautetta kisaajilta ja huoltojoukoilta. Kuulemma pohja on loistava, puitteet hyvät, fiilis mukavaa ja järjestelyt pelaa. Näillä kommenteilla todellakin jaksaa taas uudelleen!