Suomalaissotilas ja suomenhevonen

Muutaman vuoden takainen photoshoot 2-vuotiaasta Peetusta ja lumipukuun pukeutuneesta iskästä.

 

 

Takajalka tukkina

Arvatkaa huviksenne, kuka on vaihteeksi hankkinut itselleen uusia terveydellisiä ongelmia? Oikein, Samba-merkkinen höyrypääarabi. Onneksi nyt ei ole kyse mistään vakavammasta, mutta jaksaa silti ihmetyttää, miten kaikki sattuu juuri tuon eläimen kohdalle. Kai sen geeneissä kulkee joku "erittäin tapaturma-altis" säväys tai jotain muuta vastaavaa?

Mitä sitten tällä kertaa? Huomasin muutama päivä takaperin vasemmassa takajalassa vekin, joka on mitä luultavammin hokista peräisin. Sitä on tässä puhdisteltu ja desinfioitu huolellisesti, mutta ilmeisesti siihen on silti päässyt kehittymään imppari.

Jalka on ollut turvoksissa ja lämmin. Olen kylmännyt sitä ahkerasti ja koipi on lähtenyt jo huomattavasti parempaan päin. Se ei missään vaiheessa ollut silmämääräisesti katsottuna paksu, mutta ero toiseen takaseen tuntuu hyvin selkeästi. Haava itsessään on jo parantunut, joten nyt odotellaan tuon impparin laskeutumista.

Poni itse on sitä mieltä, että hän on elämänsä kunnossa. Se veteli omatoimisesti kamalaa rallia tuossa lauantaina tarhassa ja koetti houkutella muitakin mukaan. (Muut juoksi muutaman kierroksen, jonka jälkeen Samsam, pieni avaruusmies sai jatkaa riekkumistaan ihan keskenään).

Satuimme juuri olemaan Venlan kanssa paikalla ja kamerakin oli kaulassa kuvausreissun vuoksi. Venla napsi sitten ponin kaahotuksen päätteeksi meistä vielä muutamia yhteiskuvia, joista tuli tosi kivoja tällaisesta extempore-toteutuksesta huolimatta.

Poni on nyt nakuillut näillä yhden kahden asteen pakkasilla jos olosuhteet vain sen sallivat. Sitä kun ei enää ole klipattu aktiivisen treenaamisen loputtua, joten jonkin sortin karvaakin on kasvanut.

 

  

Riemua hankiralleista

Viime viikon aikana saimme nauttia kauniista talvikeleistä, jonka ansiosta lauantaihin mennessä maisema oli saanut ylleen paksun lumipeitteen. Koska Suomen talvi on vähintäänkin ailahtelevainen ja epäilyttävä säätilojen suhteen, päätimme sopia Venlan kanssa oitis kuvauspäivän. 

Ponilla oli ollut kulunut viikko melkoista energiahösellystä talven tulon vuoksi. Se sekoaa joka vuosi ensimmäisillä pakkasilla sekä ensimmäisillä lumihankipäivillä. Kunnon talvisää on parasta, joten ei ponia voi oikein riemastumisesta moittia. Disa rakastaa talvea ja siitä kuoriutuu aina ihan uusi eläin esiin raskaan kesän jälkeen.

Haaveena oli saada pöllyäviä hankilaukkakuvia puuterilumessa. Taustan valkoiset puut ja intopinkeä poni - parempia lähtöpisteitä iloisiin, hyvän mielen otoksiin tuskin saa hakea. Talvi-Disa oli ihan elementissään ja heti tomerana menossa, kun käännyimme tutun rallipellon puoleen.

Pitäisi oikeasti ratsastaa joku päivä Disa sileällä kunnolla läpi, mutta nyt on ollut vain niin kiva maastoilla tai peltoilla talvimaisemissa. Se vaan helpottaisi muitakin ratsastajia, kun hevonen ei olisi ihan höntsäilyllä kyllästetty, vaan se keskittyisi paremmin työskentelyyn. Kunhan nyt Disan yli-innostus talvesta saadaan laskettua sinne normaalin innostuksen tasolle, niin eiköhän se kouluratsastuskin ala taas sujumaan.

Eilen olikin vaihteeksi alla aika täpinöissä oleva poni. Kävelyt nyt vielä sujuivat normaaliin tapaan pitkin poikin teitä ja peltoja, mutta ravissa sai olla jo pitelemässä malttamatonta rakettieläintä ja toppuuttelemassa vauhtia. Voi sitä riemua, kun sitten vihdoin laukattiin!

Pikapäivitys ig-storyyn! Olen alkanut kuvailemaan sinne yleisön pyynnöstä
vähän enemmän, joten päivittäin @porkkananvoimalla voi seurata tallitouhuja videoiden muodossa.

Molemmat yhtä innostuneita.. :D Ravissa otettiin vaan peltoa ympäri reippaasti puksutellen.

Talvi-Diisu testaa joko voitais jo mennä! 

Katsokaa sen ilmettä, miten onnellinen!

Ja sitten mentiin, wihiii!

Tästä postauksesta tulee (vaihteeksi) aika kuvapainotteinen. Katsotaan sitten, kun päästään Peetun kanssa jatkamaan kunnolla treenejä, jolloin alkaa tulemaan taas enemmän ratsastusjuttuja analyyseineen. Valmennuspostauksia ja kaikkea muuta kivaa. Kyllä mä vähän olen jo katsellut kipasta, mille ensi kauden kisakalenteri voisi näyttää. Vihdoin ja viimein pääsee palaamaan kentille! Toki Penan kanssa kolutaan alkuun kaikenmaailman vauvaluokat, mutta ehkäpä luvassa on myös muita potentiaalisia ratsuja, joilla pääsee muutamat kisat käymään.

Nyt eksyttiin vähän aiheesta, joten palataan takaisin hankibaanoihin. Paljon ihania kuvia, olkaa hyvä!

 

 

 

 

 

 

 

Oletteko te päässeet baanaamaan puuterilumen sekaan tänä talvena?

Jouluisia uudistuksia blogissa

Ihana joulukuu on jälleen täällä! Tänä vuonna blogissa ei tulla näkemään perinteistä postauksista koostuvaa joulukalenteria, mutta olen silti kehitellyt kaikkea muuta pientä joulufiilistä nostattavaa extraa porkkanabloginkin puoleen. Mitä kaikkea sitten on luvassa?

KUVAKALENTERI löytyy blogin sivupalkista. Sinne ilmestyy päivittäin uusi kuva näkyviin ja sen ohesta voi lukea pienen pätkän tarinaa Disan ja minun ensimmäisistä vuosistamme.

JOULUPOSTAUKSIA olisi tarkoitus tiputella tässä koko kuun ajan siihen tahtiin, kun moisia ehdin valmistaa. Katsotaan mitä kaikkea keksitään, mutta muutamia kivoja ideoita on ainakin tarkoitus toteuttaa.

ARVONTA julkaistaan aattona. Osallistua voi myös instagramissa @porkkananvoimalla.

JOULUINEN ULKOASU ilmeistyi juuri blogiin. Toivottavasti kaikille tulee tätä sivua selatessa ihana talvifiilis pienillä jouluvivahteilla höystettynä!

"Hmmm.. Mikäs se tää on?" 

"Ainakin maistuu hyvältä!"