Viimeisimmät kuvaukset Suvin (kuvasivu suvin.kuvat.fi, instagram @suvinnet, facebook Hevoskuvagalleria Suvin.net) kanssa tehtiin taas hieman normaalista poikkeavammalla teemalla. Mä vedin tonne hyytävään viimaan kovan tuulen ja lentävän jäähileen keskelle mun vanhojentanssimekon.
Panostus oli kova: heräsin heti ensimmäisenä loma-aamuna kuudelta meikkaamaan kuvauksia varten. Onneksi mun hiuksille ei sentään tarvinnut tehdä mitään, vaan ne menivät tuollaisena villinä luonnonkiharapehkona näissä kuvauksissa vallan mainiosti. Ehdittiin siis sopivasti kauniiseen aamuaurinkoon ja vaikka tuuli lumisateineen oli ihan hyytävän kylmä, oli aikainen herätys ja kaikki kärsiminen todellakin sen arvoista. Tai ainakin mun mielestä nää "jääprinsessa"-kuvat on kyllä ihan mielettömän upeita!
Tuli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.
Mä en todellakaan tiedä, miten tämä postaus pitäisi aloittaa. Kyyneleet valuu pitkin poskia, eikä tää tunnu vieläkään yhtään todelliselta. Tän ei pitänyt mennä näin. Ponilla piti olla vielä vuosia jäljellä, mutta nyt mun pieni rakas on poissa. Tammikuussa Sara kävi jo hyvin lähellä kuolemaa, ja vaikka mä tiesin ja tiedostin, että joskus se on vielä edessä, en mä silti olisi uskonut, että se iskee näin nopeasti ja yllättäen. Elämä on arvaamaton ja epäreilu, mutta ennen kaikkea suunnattoman hauras.
Kuva: Tessa Kuosma
Meillä piti olla hauska startti alkaneelle hiihtolomalle: Olga hevosineen tuli tänne yökyläilemään ja viikolle oli suunniteltu kaikkea kivaa. Maanantai sujuikin iloisissa merkeissä, ponit tulivat hyvin juttuun ja Samba tuntui ihastuneen uuteen karsinanaapuriin. Se oli muutenkin tavanomaisen pirteä, oma arabimainen itsensä. Juoksenteli tarhassa tuhatta ja sataa, riekkui minkä ehti ja aina jossain välissä vähän höykytti Peetua.
Sellainen se oli. Toi poni rakasti liikkumista, sen näki aina sen ilmeestä. Korvat hörössä, häntä soihtuna ja pää pystyssä, leijuvaa ravia tai voimakasta laukkaa. Onnellisuus huokui siitä. Ties kuinka monet kerrat oon nauranut sen innostukselle, vaikka ehkä joskus lenkeillä ärsyttikin, kun se kävelemisen sijaan tanssahteli koottua ravia valtoimenaan ja innosta puhkuen.
Kuva: Suvi Nieminen
Samba oli sellainen poni, jota moni ei varmasti ymmärtäisi. En mäkään aina ymmärtänyt ja mietin monesti, miksi en ostanut helpompaa ratsua. Se oli aina niin säpäkkä ja kuumui niin hitosti ratsastaessa, että vaikeampaa saa tuskin hakea. Hyppäämistä se rakasti. Monesti tuntui, että se suorastaan kasvatti jostain itselleen siivet esteiden ylittämiseksi.
Vaikeasta ratsastettavuudestaan huolimatta kiltti se oli kuin mikä. Mä en koskaan unohda, miten se tuli aina luokse laukaten pyydettäessä tai kuinka uskollisesti se seurasi vapaana. Nää pari viimeistä vuotta poni oli jo kevyemmällä käytöllä jalkavaivan vuoksi, joten meidän touhut koostuivat kaikesta muusta kivasta yhteisestä tekemisestä esteiden tai vakavamielisemmän treenailun sijaan. Meidän lempparijuttuja olivat ehdottomasti metsälenkit molempien elämäni ponien kanssa: minä ratsain Disalla ja Samba irti mukana. Yleensä kiipeiltiin yhdessä ja samoiltiin siellä sun täällä. Poni unohtui aina johonkin ihmettelemään ja viheltelin sille hieman, jolloin se kiritti takaisin ja aika useasti leikillään myös ohi. Hyvillä pohjilla laukattiin rinta rinnan, tuuli korvissa vinkuen ja vauhdista silmänurkat vuotaen. Täysiveristen sukujuuriensa ansiosta Samba kyllä veti aina reippaasti ohi ja ensimmäiseksi.
Kuva: Suvi Nieminen
Näitä muistoja kelautuu mun mieleen jatkuvasti. Voisin kirjoittaa pienistä yksityiskohdista ja vaatimattomistakin hetkistä ikuisuuden. Mutta tiistaina mun mielessä ei ollut kuin yksi hetki, meidän viimeiset yhteiset sekunnit, mun pienen esteponin viimeinen sydämenlyönti täällä. Itkusta sumentuneiden silmien läpi mä katselin sen pientä, siroa ja kaunista päätä mun sylissä. Silittelin poskea ja yritin jutella jotain, kiittää kaikesta ja pyytää anteeksi. Mä en voinut pelastaa sitä enää, mutta mun velvollisuus oli pysyä loppuun asti sen rinnalla.
Lopetuspäätös musertaa, sen sanominen ääneen oli hirveintä ikinä. Ei yritetä enää, se pitää päästää pois. Sanat ei riitä kuvailemaan, kuinka järkyttävän hirveää se oli. Mutta en mä silti epäröinyt hetkeäkään, se oli pakko tehdä. Vaikka mä kuinka itkin, ääni värisi ja sanat katkeilivat. Silti noiden sanojen sanominen oli tuossa tilanteessa ainut vaihtoehto ja ainut oikea ratkaisu. Sen jälkeen pystyin vain kuiskaamaan ponin korvaan, että "kohta helpottaa rakas, kohta sun ei tarvii enää ikinä kärsiä tai tuntea kipua".
Kuva: Ida Santaharju
Mun pienen multa vei ähky. Se tuli takaisin ja pahempana kuin viimeeksi. Tiistaina aamutalliin mennessä vastassa oli vaisu poni ja lähes kokonaan syömättömät yöheinät. Kävelyttämään ja soitto heti eläinlääkärille, joka saapui nopeasti paikalle ja saatiin poni letkutettua hyvin. Tässä vaiheessa toivoa vielä löytyi: poni ei ollut huonossa kunnossa, mutta toki mulla painoi edelleen ajatuksissa viimeisin koettelemus. Sitä tunnetta ei oikein pysty kuvailemaan, kun äiti tuli ilmoittamaan, että Samba makaa eikä ole syönyt heiniään. Turhautuminen, suru, ärsyyntyminen, väsymys ja epätoivo? Vähintään ne ja monta muuta tunnetta päälle, kaikille tuskin edes löytyy sanoja.
Eläinlääkärin käynnin jälkeen jatkettiin kävelytystä ja lepotaukoja. Homma sujui ihan hyvin ja ehdin pienen hetken jo ajattelemaan, että kyllä tää tästä, onneksi huomattiin aikaisemmin kuin viimeeksi eikä tilanne ehtinyt menemään niin pahaksi.
Mutta eihän se koskaan niin mene. Pienessä hetkessä kaikki meni taas päin helvettiä, ponin tila romahti kokonaan. Se hikosi kauttaaltaan ja alkoi vaahtoamaan. Huohotti ja puuskutti. Tärisi. Ei pystynyt enää kävelemään ja kaatuili jatkuvasti. Siinä vaiheessa kun eläinlääkäri ennätti paikalle, makasi poni jo maassa silmät kiinni valmiina lähtemään. Mä olin jo varma, että nyt se kuolee siihen, mutta ell pisti vielä rauhoittavia ja kipulääkettä ja sanoi, että letkutetaan uudelleen.
Kuva: Suvi Nieminen
Tallissa ei enää mikään sujunut. Saatiin letkutettua ja laitettiin tippaan. Kun kanyylia ommeltiin kiinni kaulaan, osasin jo odottaa, että se on siinä lopetusta varten. Mä näin ponista sen, että se ei enää tosta pystynyt tervehtymään. Sitkeä, pieni taistelija ei enää jaksanut tätä kertaa, se olisi kuollut joka tapauksessa. Nestepussi kerkesi tippua ehkä puoleenväliin. Poni ei kestänyt enää tolpillaan, se rymysi, nojaili ja kaatui. Eläinlääkäri oli vielä kiinnittämässä irronnutta letkua uudelleen, mutta mun oli pakko sanoa, että ei voida enää jatkaa. Kaikesta lääkityksestä huolimatta kipu tuli niin pahasti läpi, että mua sattui liikaa.
Kuva: Suvi Nieminen
Sitten mä talutin viimeisen kerran mun rakkaan tallista pois. Ulos astuessa kaiken peitti kirkas valo, valkea hanki hohkasi pakkasaurinkoa ja sokaisi hetkeksi kaiken. Mä talutin sitä tietä pitkin, muisteltiin vielä yhdessä menneitä. Ihailtiin talven ihmemaata ja halattiin viimeisen kerran. Poni valitsi kauniin päivän lähteä.
Ja niin me päädyttiin siihen maahan, jossa mä saattelin mun pikku esteponin ikiuneen silittelemällä sen päätä samalla kun se piti sitä mun sylissä siihen asti, että sen sydän pysähtyi ja se pääsi johonkin parempaan paikkaan.
Hain tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajapassia ja jokunen aika sitten vahvistusviesti kolahtikin sähköpostiin. Helsinki Horse Fair valloittaa messukeskuksen tänä vuonna 2.-4.3.2018, eli ensi viikon viikonloppuna.
Tällä kertaa oon kuitenkin mukana edustamassa tätä omaa blogia. Aikaisemmat messukeikat on tehty aina Playsson.netin kautta, mutta nyt valtavan aikapulan vuoksi olen joutunut jättämään kahden blogin päivittämisen taakseni. Junnutiimistä päädyin lähtemään, sillä haluan kuitenkin ensisijaisesti keskittyä henkilökohtaisen blogini kirjoittamiseen. Sen lisäksi alan pikkuhiljaa olemaan yhä lähempänä täysi-ikäisyyttä, jonka vuoksi en enää täysin edes täytä nuorten tiimin kriteereitä. Tänä vuonna bloggaajapassista löytyy siis ensimmäistä kertaa teksti "Porkkanan voimalla".
Postauksen kuvat: Heidi Koivunen, Petri Mast (Messukeskus)
Mä oon vieraillut Helsinki Horse Fairissa jo vaikka kuinka monena vuotena, mutta nyt 2018 HHF järjestetään uusien ihmisten taholta. Siksi onkin ihan mielenkiintoista nähdä, tuleeko tapahtumaan lisää positiivisia muutoksia!
Messujen ohjelma tuntuu pitävän sisällään tuttua ja turvallista: rotukavalkadia, esteratsastusluokkia ja kouluklinikkaa. Joukosta löytyy myös poikkeuksia aikaisempaan, vaikka omaan makuun uutuuksia olisi saanut olla vieläkin enemmän.
Kokosin tähän alle monien muiden bloggaajien tapaan omia suosituksiani ohjelmatarjonnasta.
KUVAUS JA KUVANKÄSITTELY
Aika: perjantai klo 12.00-12.20
Paikka: Infolava
Näin bloggaajana ja varmasti monen muunkin aiheesta kiinnostuneen harrastajan näkökulmasta Suvililjan luento hevosvalokuvauksen saloista on varmasti mielenkiintoinen. Valokuvaaja Susanna Lehto kertoo hevosvalokuvauksen keskeisimmistä asioista ja demonstroi kuvankäsittelyä.
AASIEN LUONTAISET VAATIMUKSET
Aika: perjantai klo 12.20-12.35, lauantai sekä sunnuntai klo 10.30-10.45
Paikka: Infolava
Asiaa pitkäkorvista! Messujen ainoana aaseja koskevana ohjelmanumerona on Kaisa Määttäsen (Muuliprojekti) tietoisku aasien luonnomukaisista tarpeista sekä hevosten ja aasien välisistä eroista. Mikäli aasit kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti suunnata kuuntelemaan! Vartin mittaiseen esitykseen on varmasti mahdutettu paljon tärkeää asiaa. Ainakin Kaisa on muistaakseni blogissaan paljastanut, että liikalihavuus (varmasti Suomen yleisimpänä ongelmana aasien parissa) saa aiheena myös pienen suunvuoron.
Pari oikein oivaa ja havainnollistavaa esimerkkiä läskipalloista! Kuva: Kaisa Määttänen
Pitkäkorvia muuten pääsee moikkaamaan ja rapsuttelemaan myös Horse Fairissa (ei siis meidän aaseja, mutta neljä muuta sieltä löytyy). Lisäksi paikalla on Olle-niminen muuli. Aasiyhdistyksen pisteelle voi muutenkin mennä jutustelemaan, joten jos expossa kiertely alkaa käymään rankaksi, on hälinää hyvä paeta aasifanien pariin!
FYSIOTERAPIA - HEVOSEN SELKÄ JA LANTIO
Aika: perjantai klo 15.45-16.15
Paikka: Infolava
Vihdin eläinfysioterapian fysioterapeutti tri Heli Hyytiäinen pitää infopakettia hevosen hyvinvoinnista ja fysioterapiasta. Luento keskittyy selän ja lantion alueeseen, joka on itseäni kiinnostava ja muutenkin hevoselle tärkeä, ehdottomasti sataprosenttisesti kunnossa pidettävä alue.
Pitkään on jo ollut suunnitteilla varata fyssariaikaa pitkästä aikaa myös mun poneille, sillä vaikka niillä ei sen suurempaa ongelmaa ja kipukäyttäytymistä esiinny, on erittäin hyvä tsekata paikat mm. ennaltaehkäisyn ja suorituskyvyn hienosäädön kannalta.
FYSIOTERAPIA - VAIKUTUS HEVOSEEN
Aika: sunnuntai klo 14.30-15.00
Paikka: Infolava
Jatketaan samalla aiheella. Myös tämän luennon pitää fysioterapeutti Heli Hyytiäinen. "Vaikutus hevoseen" lupaa varmasti mielenkiintoista ja uutta, yksityiskohtaisempaa tietoa jo ennestään hieman tutumpaan aiheeseen. Koska en perjantaina ole itse menossa messuilemaan (silloin aiheena selkä ja lantio), voisi tätä käydä hyvinkin kuuntelemassa sitten sunnuntain puolella.
KOULURATSASTUKSEN PORTAAT
Aika: perjantai klo 17.30-18.30, lauantai klo 12.40-13.30
Paikka: Ajalin Arena
"Kouluratsastuksen portaat on esitys, jossa maajoukkueratsukot esittävät helppo A luokasta Prix st Georgeen asti miten kouluhevonen muuttuu koulutuksen edetessä. Lopuksi yksi ratsukko ratsastaa Prix st George tai Intermediate-tasoisen radan", kerrotaan ohjelmakuvauksessa.
Marko Björs juontaa ja kv-tason koulutuomari Irmeli Summanen kommentoi suorituksia tuomarin näkökulmasta katsottuna. Tämä on varmasti hieno, kiinnostava sekä vaikuttavakin esitys, joten ehdottomasti ainakin sitä katsomaan!
NUORTEN 4- JA 5-VUOTIAIDEN SUOMENHEVOSTEN KLINIKKA
Aika: sunnuntai klo 12.50-13.50
Paikka: Ajalin Arena
Tämä esitys kiinnostaa erityisen paljon! Luonnollisesti, sillä löytyyhän tuosta omasta tallista tuo viisivuotiaaksi kääntynyt piekkari, joten aihe asettuu just eikä melkein mun tämänhetkiseen hevostilanteeseen. Toki esityksessä paneudutaan myös jonkun verran laatuarvosteluihin valmistautumiseen (johon me ei Peetun kanssa tähdätä), mutta uskon silti, että täältä saa hyviä vinkkejä sekä plussana nuorten työskentelyä on aina ilo seurata. Ehdottomasti yksi messujen must see -kohdista!
KOULURATSASTUSESITYS: SALMIAKKI POIKA
Aika: sunnuntai klo 14.15-14.30
Paikka: Ajalin Arena
Lisää hienoja suokkeja! Salmiakki Poika (om. Pirja Sulkumäki) esiintyy areenalla Tiina Rikkosen ratsastamana kouluratsastuksen merkeissä. Tästä voi sitten mennä katselemaan vähän Peetulle mallia tulevaisuuteen! ;)
VARSOJEN MOTORINEN KEHITTYMINEN
Aika: lauantai klo 15.30-16.00
Paikka: Infolava
Kiinnostaakiinnostaa! Tää on myös Heli Hyytiäisen pitämä luento ja aiheena on hevosen motorinen kehittyminen. Varmasti taas yksi sellainen juttu, johon voisi syventyä hieman tarkemmin. Etenkin nyt, kun nuoret hevoset ovat nousseet mun kiinnostuksen kohteeksi, voisin kuvitella, että joku oma pikkuvarsa jossain vaiheessa olisi niin ihana!
BLOGIEXPON PALKINTOJEN JAKO
Aika: lauantai klo 16.50-17.10
Paikka: Infolava
Playsson.net palkitsee vuoden 2017 parhaita blogeja blogiexpon yhteydessä. Myös mun blogi on ehdolla kategoriassa "visuaalisin blogi", mutta koska vastasta löytyy kuitenkin blogimaailman huippuja ja mielettömän kauniita kokonaisuuksia, voitto varmasti löytää tiensä ansaitusti johonkin toiseen osoitteeseen. Mulle on ollut iso kunnia edes olla mukana koko äänestyksessä, joten muiden päihittäminen ei todellakaan tässä asiassa ole niin kaikki kaikessa. Blogiexpoon on kiva mennä seuraamaan tilaisuutta, iloitsemaan kaikkien menestyksestä ja tapaamaan omia lempparibloggaajia!
PRIX DE BIOFARM - SUOMENHEVOSTEN
KUTSULUOKKA 100CM
Aika: lauantai klo 16.10-16.50
Paikka: Ajalin Arena
PRIX DE AJALIN 120CM
Aika: lauantai klo 17.20-19.00
Paikka: Ajalin Arena
PRIX DE KILON RATSASTUSKERHO - "PONIT
VS. KENTTÄHEVOSET" 100-105CM
Aika: sunnuntai klo 15.10-15.50
Paikka: Ajalin Arena
PRIX DE HÖÖKS 125-130CM
Aika: sunnuntai klo 16.10-17.00
Paikka: Ajalin Arena
Tietenkin vielä nämä tavanomaiset esteratsastusluokat ovat aina yhtä mukavaa katseltavaa. Varmasti iskee kyllä taas se "pääsispä hyppäämään" -fiilis, mutta ehkä nyt kevään alla on hyvä elätellä toivoa, kun tänä vuonna hevonenkin löytyy ja on oikeasti mahdollisuus jatkaa sen ihanan esteratsastuksen parissa.
Sain myös mahdollisuuden arpoa muutamat liput ja arvonta onkin pykätty pystyyn instagramin puolella. Mukaan voit osallistua vielä tämän ja huomisen aikana (klo 21 mennessä), joten jos messuilu kaverin kanssa kiinnostaa, tsekkaa instagramista tarkemmat ohjeet ja osallistu arvontaan!
Mikäli sulla ei ole instaa, voi myös tämän postauksen kommentteihin ottaa vielä osaa arvontaan jättämällä alas nimen ja sähköpostiosoitteen.
