Loma kului nopeasti ohi ja nyt ollaan palattu jälleen koulun ääreen. Olen kyhännyt viimeiset 48 tuntia arvosteltavia koulutehtäviä yötä päivää (koska kaikki pitää jättää aina viimeiseen palautusiltaan, vaikka aikaahan olisi ollut kurssien alusta saakka). Nyt olen kipeänä, joten mulla on vihdoin ja viimein hyvin aikaa päivitellä myös blogin puolelle jotain kuulumisia vastaavaa papatusta.
Viimeisimmällä ratsastuskerralla tammikuussa Sara ei ollut aivan oma itsensä. Tästä hieman huolestuneena olen jättänyt selässä istumisen pois päiväjärjestyksistä, kunnes päästäisiin päivittämään tilannetta jälleen klinikalle. Nyt se on siis vain kävellyt narun päässä (tai vapaana), tehnyt maastakäsittelyjuttuja ja muutamaan otteeseen irrotellut itsenäisesti vähän vauhdikkaammin. Jalka ei ole kuitenkaan muuttunut juuri mihinkään suuntaan, joten sunnuntaina otimme ponin pienelle maastoretkelle mukaan kaverini ratsuksi.
Ajattelin käydä joku päivä myös itse selässä tunnustelemassa, josko tammikuinen outous olisi johtunut jostain muusta kuin jalkavaivoista. Klinikalle ollaan kuitenkin lähdössä joka tapauksessa, sillä uusien kuvien ottaminen ja mahdollisesti myös piikitys on varmasti ajankohtaista.
Muuten olisimme jo monta kuukautta sitten käyneet klinikalla, mutta koska meidän vetoautomme otti lopputilin ja hajosi, eikä tilanteen ollessa kovinkaan akuutti olen joutunut lykkäämään reissun tekoa yhä pidemmälle kevättä kohden. Nyt uusi kulkuneuvo mahdollistaa jälleen johonkin suuntaan liikkumisen, joten jospa sitä vihdoin pääsisimme matkaan.
Ajattelin myös ottaa Disan mukaan klinikkareissulle, sillä tahtoisin sen suusta kuvat. Alkutalvesta se katkaisi kulmahampaansa karsinassa (!!) ja mielellään nyt tarkistaisin, onko kymmenen senttimetrin hampaasta jäänyt osittain vielä juuria jäljelle. Eläinlääkäri sanoi tapahtuma-aikaan, että jos suu ei ala vaivaamaan, niin kotikäynneillä ja isolla antibioottikuurilla + kipulääkekuurilla selvitään päivittäisten huuhteluoperaatioiden lisäksi melko varmuudella jatkossakin.
Varsinaisesti hampaasta ei ongelmaa ole ollutkaan, mutta samalla reissullahan tuo tuossa menisi ja saataisiinpa varmuus siihenkin asiaan.
Disa oli sairaslomalla aikaisemmin mainitun episodin, sekä tarhassa venäytetyn takajalan takia. Satulakin meni vaihtoon. Poni on siis viettänyt harvinaisen kevyttä elämää tässä jonkun aikaa, mutta toivottavasti tilanteeseen aletaan saamaan muutosta ongelmien selkiinnyttyä.
Nyt lopputalvesta liikutuksen rankkuutta ollaan ruvettu lisäämään maltillisesti, mutta edelleen edessä on suuri kunnon kohotusprojekti. Rupean itse näillä näkymin ratsastamaan ponilla 2-3 kertaa viikossa, jotta saataisiin palauteltua sille paremmin ratsastusjuttuja mieleen. Uusi satulakin tuli vihdoin postissa, joten luulen, että myös pikkusisko pääsee kohta paremmin ratsastamisen makuun.
Jää ja loistavat kelit ollaankin hyödynnetty tehokkaasti lomaviikon aikana. Disalla ollaan useaan otteeseen käyty hiihtoratsastamassa ja se onkin aivan huippupuuhaa jokaisen mielestä! Niin kivaa vain viilettää joko hevosella tai suksilla menemään, kun on kunnolla tilaa baanata.
Peetu vuorostaan on vielä hitaasti palaillut lomalta. Lähinnä ollaan maastakäsitelty ja ohjasajettu. Yksi päivä jumppailtiin liinan päässä puomeilla ja se oli lapsesta hirmu kivaa!
Peetun kanssakaan ei olla kuitenkaan tältä sairasteluongelmalta päästy välttymään, vaan jo silläkin on jotain minimaalista nestettä takajalassa. Tai sitten olen vain vainoharhainen, mutta toki sekin asia on parempi lähteä heti tarkistamaan. Onneksi sitä voivat selittää myös muutamat muut seikat jonkun katastrofaalisen jalkaongelman lisäksi joten en ole vielä kamalan huolissani, mutta ikinä ei voi olla liian tarkka näiden terveysasioiden suhteen.
Seuraavaksi varmaan siis edessä on heppiksen ostaminen, jotta saan kaikki kerralla klinikan pihaan. Olisikohan muuten mahdollista saada kanta-asiakaskorttia eläinlääkäriin? Meinaan tässä muutaman vuoden sisällä on tullut asioitua siellä niin paljon, että joku jäsenyys ja alennukset voisivat olla ihan paikallaan... :D
