Perjantai-illalle on taas ollut mielenkiintoista ohjelmaa: koskaan en olisi osanut kuvitella, että tällainen tilanne sattuisi omalle kohdalle, mutta näin sitä näköjään taas kävi. Illan fiilikset oli lähinnä mitä helvettiä oikeasti, sillä jotenkin silti niin epäuskottavaa ja kovin kaukaisen kuuloista. Meillä on hevoset ihan kotipihassa, asuinrakennuksen vieressä ja silti kolme kappaletta ilveksiä hyökkää hevosten kimppuun. Luojan kiitos voin todeta, että säikähdyksellä selvittiin.
Itse tilanne meni todella nopeasti ohi. Me olimme normaaliin tapaan sisällä talossa, kun kuuden jälkeen alkoi kuulumaan outoa ääntä ulkoa hevostarhoilta. Koska moinen ei ole kovinkaan normaalia, tuli meillä tietenkin kiirelähtö ulos. Kengät jalkaan ja juosten laittamaan tallin pihavaloja päälle, jonka jälkeen kurvasimme äitin kanssa tarhoille.
Disa ja pari muuta ravasivat porttia kohden tavanomaisesti. Muut tulivat heti vanavedessä kävellen, mutta aaseja ja Torresta sai hetken huudella ennen kuin ne kipittivät paikalle. Tunnelma oli täysin normaali ja rauhallinen, joten ensifiilis oli, että jaa ne ovat varmaan keskenään nahunneet, koska sitähän ne harrastavat. Varsinkin Disa ja Likka huutavat joskus ihan hulluna, jos niillä on mennyt jostain sukset ristiin ja alkaneet potkimaan toisiaan.
Hämärässä ei erottanut mitään epänormaalia ja kaikki tuntui olevan ok, joten lähdimme takaisin sisään syömään loppuun. Tallivaatteiden vaihto, iltatallia valmiiksi ja sen jälkeen seiskan maissa hevosia ottamaan yöksi sisään. Disan astuttua talliin paljastuikin ikävä yllätys: sen kyljet oli molemmin puolin vedelty kynsillä takaapäin auki. Onneksi naarmut olivat vain ihan pinnassa, mutta kyllä tuollainen hieman säikäytti, kun ei koskaan ole vastaavaa tilannetta ollut eikä moista hyökkäystä osannut ollenkaan epäillä, etenkin kun yleinen meininki tarhoilla oli niin tyyni.
Disa ja pari muuta ravasivat porttia kohden tavanomaisesti. Muut tulivat heti vanavedessä kävellen, mutta aaseja ja Torresta sai hetken huudella ennen kuin ne kipittivät paikalle. Tunnelma oli täysin normaali ja rauhallinen, joten ensifiilis oli, että jaa ne ovat varmaan keskenään nahunneet, koska sitähän ne harrastavat. Varsinkin Disa ja Likka huutavat joskus ihan hulluna, jos niillä on mennyt jostain sukset ristiin ja alkaneet potkimaan toisiaan.
Hämärässä ei erottanut mitään epänormaalia ja kaikki tuntui olevan ok, joten lähdimme takaisin sisään syömään loppuun. Tallivaatteiden vaihto, iltatallia valmiiksi ja sen jälkeen seiskan maissa hevosia ottamaan yöksi sisään. Disan astuttua talliin paljastuikin ikävä yllätys: sen kyljet oli molemmin puolin vedelty kynsillä takaapäin auki. Onneksi naarmut olivat vain ihan pinnassa, mutta kyllä tuollainen hieman säikäytti, kun ei koskaan ole vastaavaa tilannetta ollut eikä moista hyökkäystä osannut ollenkaan epäillä, etenkin kun yleinen meininki tarhoilla oli niin tyyni.
Muilta hevosilta tai aaseilta ei löytynyt mitään. Onneksi Disan jäljetkin olivat vain pinnassa, eikä tilanne ollut siten akuutti. Poni vaikutti hyvin pirteälle ja terveelle, joten puhdistin ja desinfioin haavat huolellisesti. Soitin myös päivystävälle, mutta hänellä oli yö täynnä vaikeita ja kiireellisiä tapauksia, joten sovimme tsekkauskäynnin seuraavalle päivälle. Haavoissa ei itsessään ollut ongelmaa, mutta koska ne olivat eläimen aiheuttamia, uskoin, että niihin saattaisi mahdollisesti tarvita lääkekuurin tulehtumisen ehkäisemiseksi.
Haavoja oli molemmin puolin: oikealla melko pitkiä ja hieman syvempiä, yksittäisiä viiltoja sekä muutama pienempi sutimisjälki. Vasen puoli oli enemmän selkeästi tassunjäljistä tullut, sillä se oli täynnä lyhyitä ja oikeisiin kohtiin asettuvia kynnenjälkiä ympäriinsä koko lautasen mitalta. Heti ensimmäisenä meille tuli mieleen ilves, sillä hyökkäystapa ja jäljet vastaavat sen tekosia.
Kun lähdetään miettimään Suomen petoeläimiä täällä, ei vaihtoehtoja ole paljoakaan. Koiraeläin (esim. susi) kävisi suoraan kurkkuun kiinni, mutta kissa vaanii ja syöksyy takaa selkään nujertaen saaliin niin ja puree vasta lopuksi kaulaan saaliseläimen kaaduttua.
Pienen odottelun päätteeksi riistanhoitoyhdistyksen yhteyshenkilö sekä metsästäjät saapuivat paikalle. Keskusteltiin ensin ja näytin ponin haavat, josta hekin heti sanoivat ilveksen tekosiksi. Asiantuntijat lähtivät sitten etsimään jälkiä ja aikansa ympäriinsä koluttuaan tulivat ilmoittamaan, että he olivat löytäneet erittäin selkeät kolmen ilveksen tassunjäljet ihan pihapiiristä, josta ne olivat jatkuneet pidemmälle metsään.
Teimme vielä tarvittavia ilmoituksia ja puheluita. Ponin vointia tsekkailtiin, mutta se oli onneksi ihan tyytyväisenä ja aina yhtä tomerana vaatimassa iltaruokiaan kuten aina ennenkin.
Tapahtumaketju on tosiaan ollut melko nopea. Typeryyksissään joko kolmen nuoren ilveksen tai emon ja kahden pennun kopla on puikkelehtinut tarhaan, jossa ne ovat hyökänneet sattumalta valikoituneen Disan kimppuun. Luultavasti kaviosta on tullut urakalla ja muu lauma on hyökännyt heti ajamaan tunkeilijoita pois, joten ne ovat vain kerenneet roikkua kyljessä ja luikkineet sitten pakoon. Tämäkin tukee ilveksen syyllisyyttä, sillä sen hyökkäyksen epäonnistuessa se pakenee, eikä jää jahdistamaan saalista enempää.
Jotkut ovat ihmetelleet Disan oikean puolen pitkiä, yhdellä kynnellä tehtyjä haavoja ja olleet sitä mieltä, että ne eivät voi olla ilveksen aiheuttamia. Mielestäni niille on aika selkeä selitys: kun hevonen riehuu, potkii ja heittelee, ei ilveskään saa kaikkialle täydellisiä jälkiä aikaiseksi, vaan joihinkin kohtiin jää vain yhdestä kynnestä yksi viilto kun se huitoo menemään. Tuskin se ilves hirveästi ehtii miettimään ja varpaitaan asettelemaan, että saa "täydelliset kynnenjäljet" ponin perseeseen.
Tunkeilijat ovat saaneet joka tapauksessa hyvin nopeat lähdöt tarhasta. Aasit jäivät vielä tuijottamaan niiden perään, sillä ne ovat tosi tarkkoja reviiristään ja rökittävät kyllä mm. hevosia ahdistelevat naapurin huskyt (ei nimittäin oo enää koiraa sen jälkeen näkynyt kun Lurppa antoi piskille vähän kyytiä). Voin vaan kuvitella, kun pitkäkorvat ovat siellä mielessään kironneet, että hitto kun tässä on tämä perkuleen aita välissä, kun voitaisiin lähteä perään. Vielä tänäänkin niillä oli sellainen "nyt prkl me mennään sinne ilvesjahtiin!" -ilme naamalla.
Aamu alkoi sitten erittäin aikaisin, kun kaikki toimittajat alkoivat soittelemaan meille ennen kukonlaulua. Aamutallin yhteydessä pääsin jo antamaan radiohaastattelua Ylelle, jonka jälkeen pitkin päivää eri tahot tavoittelivat puhelimitse jatkuvasti. Ylen radiohaastattelu tuli ulos yhdeksän jälkeen ja muita juttuja on julkaistu nyt ainakin Länsi-Savoon, Maaseudun tulevaisuuden ja Ylen nettisivuille, mutta ilmeisesti somessa ja etenkin Facebookissa artikkeleita on jo jaettu aika kiivaasti. Suurin osa tietenkin ihan fiksulla ajatuksella, mutta kommentoijien joukossa on aina muutama ei niin viisas -yksilö, joiden tietotasolle ja tyhmyydelle ei voi oikeasti tiedä itkeäkkö vai nauraa.
Tämä on kuulemma "ilveksien mustamaalaamista", jos ammattilaisten faktat osoittavat niiden kuitenkin olleen tapauksen takana. "Entä jos kyseessä oli koira? Tai piikkilanka-aita?", hyvä että mielikuvitus lentää, mutta molemmat on hyvin epätodennäköisiä vaihtoehtoja. Koiraan kun eivät mitkään merkit täsmää ja piikkilanka-aitauksissa puolestaan hevosia ei pidetä. Ehkäpä syyllinen olikin meidän oma kissa, mutta sattumalta sitten ilvekset kuitenkin tepastelivat paikalle katselemaan jättäen selkeitä tassunjälkiä koskemattomaan lumeen? Tai en tiedä, joku kysyi muutamaankin kertaan näiltä "ilves ei ole missään nimessä syyllinen!!1" -ihmisiltä muita varteenotettavia vaihtoehtoja (jos hyökkäävä piikkilanka ja naapurin koira jätetään vaihtoehdoista pois), mutta valitettavasti mitään vastausta ei kuulunut.
 |
| Hehkeenä muutaman tunnin yöunilla antamassa fiksuja kommentteja radioon. |
Eläinlääkäri kävi tänään paikalla toteamassa myös kaiken hänen sanojaan suoraan lainaten "selkeästi ilveksen tekosiksi". Disa sai viiden päivän, aamuin illoin annettavan sulfakuurin kuten arvelinkin. Haavat eivät kuulemma olleet tosiaan pahat, mutta petoeläimen raatelujäljet saattavat tulehtua helposti, joten mielummin ehkäistään ongelmat nyt, kun voivotellaan sitten myöhemmin.
Tämä nyt ei tietenkään riittänyt vieläkään todisteeksi, sillä eihän ilves voi missään nimessä hyökätä hevosen kimppuun. Kyllä, se on todella epätodennäköistä ja typerä virhearvio ilvekseltä, että se sinne lauman keskelle tepastelee, mutta ei ollenkaan mahdotonta. Ilmeisesti kuulemma näin ei voi kuitenkaan tapahtua, vaikka pikainen googletus niinkin yksinkertaisilla sanoilla kuin "ilves hyökkäsi hevosen kimppuun" kumoaa tämänkin väitteen helposti. Löytyyhän tuolta näköjään noitakin uutisia, jossa kyseinen katti on käynyt myös ihmisen päälle.
Minulla ei ole mitään ilveksiä tai muitakaan villieläimiä vastaan. Päinvastoin, ne ovat tosi ihania ja kiehtovia. Mutta tuollainen ihmisten idioottimaisuus saa kyllä jo vähän ärsyyntymään ja samalla miettimään, onko joku oikeasti todellisuudessa noin typerä. Vaikka kuitenkin ammattilaiset, riistanhoitokeskuksen yhteyshenkilöistä eläinlääkäriin sanovat syyllisen olleen ilves, silti joku vänkää vastaan, että kun "vaan nyt taas pääteltiin niistä jäljistä koko tarina". Aivan kuin ne kisut olisivat sitten paikan päälle siihen rikospaikalle jääneet rötöksiään tunnustamaan!
Joka tapauksessa kaikki hyvin ja säikähdyksellä selvitty. Pahoittelut jos loppupostaus meni provosoituneeksi kitinäksi, mutta oli ihan pakko purkaa tätä raivoa johonkin. Yllä olevat kommentit ovat siis aivan kahden kolmen henkilön suusta, onneksi kuitenkin muut ihmiset näyttävät olevan ihan aivot mukana ihmettelemässä meidän tapaan. Ja taisivat nämä vinkujatkin hiljetä, kun argumentit sitten loppuivat kesken faktojen tullessa eteen.
Sellaista siis tällä kertaa. Toivotaan nyt, että ei mitään vastaavaa enää jatkossa pääse tapahtumaan. Nyt on ainekin kylällä kaikki tietoisia tästä, joten ihmiset osaavat olla enemmän varuillaan ja pitää ympäristöä herkemmin silmällä. Ei nimittäin koskaan ole tarvinnut täällä olla suurpedoista huolissaan, mutta kaikkea sitä näköjään sattuu ja tapahtuu.
 |
| Torreksen mielestä oli ihan leppoisa perjantai! |
