Saran jalkaongelmat osa 2 - Haavan epätoivoinen hoito

Lue ensimmäinen osa "Onnettomuus, josta kaikki sai alkunsa."

Pakettikoipi ensimmäistä kertaa ulkona episodin jälkeen.

Onnettomuusyön jälkeen alkoi armoton paketointi, jotta viillolla oli edes mahdollisuus parantua. Polvi on sillä huono kohta saada isompi haava, että tikkaukset ovat erittäin herkässä levitä hevosen liikkuessa. Siksipä koko jalka täytyi saada tukevaan pakettiin, joka ei antaisi ponille juuri mahdollisuutta jalan koukistamiseen, vaan pitäisi koiven mahdollisimman tönkkönä pakettina ja tikit paikallaan.

Paketointi suoritettiin aluksi vain kerran vuorokaudessa iltaisin, mutta pian aloimme vaihtamaan toimenpiteen myös aamulla suoritettavaksi. Sen yhteydessä jalkaa kylmättiin vedellä (jotta turvotus laskisi) ja haava huuhdeltiin. Vesi vanhin voitehista ja samalla myös kaikista parhain. Huolellisen kuivauksen jälkeen uutta tumppua jalkaan.

Haavan suojaus:

1. Haavalappuja. Alkuun niitä upposi helposti viisikin, mutta myöhemmin

 selvisimme n. kolmella kappaleella.

2. Elastomull-harsoa napakasti päälle.

3. Paksu pumpulipatja.

4. Kiinnitys kahdella haavapintelillä.

5. Toinen paksu pumpulipatja.

6. Kiinnitys jälleen kahdella haavapintelillä.

7. Liimapinteliä solmukohtiin, jalan alaosaan, kavioon ja ylös.

Liikunta oli tietenkin minimoitava mahdollisimman alhaiseksi. Sara pääsi sairastarhaan Disan kanssa (Disa ei oikein arvostanut, sillä laidunkausi oli jo alkanut), mutta itsekseen arabiponi olisi varmasti juoksennellut myös kolmijalkaisena aivan liikaa.

Meille määrättiin kaksi lääkekuuria, toinen kipulääkkeitä ja toinen antibioottia. Kipulääkkeet olivat rakeita annospusseissa, joten ne oli helppo sekoittaa vain rehuun. Antibiootiksi saimme valkoista penisilliiniä, joka tulee aina pistää lihakseen. En ollut koskaan aikaisemmin itse laittanut neulaa hevoseen, joten tämä oli hieman jännittävä toimenpide. Onneksi jokaisella kerralla sujui hyvin, vaikka hieman itseä moinen touhu kauhistuttikin.

Sen lisäksi, että pitkän neulan tunkeminen hevosen kaulalihakseen oli jo tarpeeksi kamalaa, jouduin eläinlääkärin ohjeiden mukaan tekemään käännöksen samassa reiässä. Työnsin siis neulan hevoseen, ruiskutin puolet annoksesta siihen, vedin neulaa vähän ulos ja käänsin sen toiseen suuntaan, jonka jälkeen työnsin sen uudelleen syvälle ja ruiskutin loput uuteen kohtaan. Näin lievänä piikkikammoisena tässä oli hieman totuteltavaa, kun yhtäkkiä joutuikin itse rei'ittämään oman ponin nahkaa ja lihasta ihan huolella.

Haavan hoitaminen ja jalkaan koskeminen oli äärimmäisen haastavaa. Ymmärtäähän tuon, kyllä tuollainen "naarmu" jo tuntuu lääkkeistä huolimatta. Lainasimme eläinlääkäriltä huulipuristinta hoitotoimenpiteiden ajaksi, jota käytin jalan hoidon lisäksi myös pistäessä. En nimittäin halunnut, että hevosen heilahtaessa sählään neulalla jotain.

Näin myöhemmin olen pistänyt penisilliiniä myös ilman huulipuristinta ja se sujuu nykyään hyvin, kun sekä poni, että minä olemme tottuneet molemmat siihen. Tässä muutaman vuoden sisään olen päässyt aika lailla leikkimään eläinlääkäriä ja suorittamaan vaikka minkälaisia operaatioita. 

Jalkatilanne iltaisin huuhtelun jälkeen. Ensimmäinen kuva 04.06.2015, eli vajaa vuorokausi tikkauksesta. Toinen kuva 05.06.2015 ja kolmannet 06.06.2015.

Numero neljä on otettu 07.06.2015. Viidennessä muutama tikki repsottaa reunasta 08.06.2015.
Kuudes eli 09.06.2015 ja muutamat levinneet ompeleet lisää. Seitsemännessä kuvassa
polvi on levinnyt jo ihan huolella, kun arabiponin pää ei kestä seisoskelua ja toinen oli ottanut hieman rallia pihalla.

9. KESÄKUUTA 2015

"Saran jalka yrittää parantua, onhan se jo ok, mutta joistain kohdista tikit yrittävät repsottaa ja nahka repeillä. Haava ei kuitenkaan mädi tai valuta mitään epämääräistä sisältään, joten edes jotain positiivista. Onneksi nyt sattui hieman viileämmät kelit, niin haavalla on paremmat edellytykset parantua ilman ongelmia.

Viikonlopun jälkeen saamme luultavasti tikit pois. Polven täydelliseen paranemiseen menee kyllä vielä pitkän aikaa, tuskin tässä vielä hirveästi liikutaan mihinkään. Tällä hetkellä jalka on yksi pökkelö, tosin turvotus on laskenut jo huomattavasti.  Arkominen ja ontuminen on vielä hyvin selkeää, mutta se nyt tuskin yllättää. 

Kuume on mitattu aamuin illoin ja normilämpötiloista poikkeavia lukemia ei ole tullut. Onneksi!"

Sitten päästiin jo muiden kanssa laitumelle! Huomatkaa tumppu, josta on epätoivoisesti koitettu kaivautua sisään. Näihin se koetti jyrsiä reikiä, mutta onneksi patjaa oli niin monta kerrosta, että pikkutuholainen ei päässyt itse "hoitamaan" jalkaansa.

Tikkien repsottamisesta huolimatta jalka pysyi koossa. Tietty siitä jatkuvasti tihkui verta  ja kudosnestettä. Haavalapuista ja monista kerroksista huolimatta yleensä myös paksut pumpulipatjat olivat punaisen ja keltaisen mönjän peitossa.

Kiitettävä määrä sidetarpeita siis saatiin kulumaan, kun tuotteiden kuitenkin tuli olla aina puhtaita ja yleensä ne likaantuivat pahasti jo yhden päivän jälkeen. Toinen juttu, missä oltiin suurkuluttajia, olivat puhtaat pyyhkeet. Pesun jälkeisessä kuivaamisessa ne likaantuivat heti osuessaan polveen ja täyttyivät myös sillä ihanalla keltapunaisella mömmöllä, jota haava sylki työkseen. Tallipyykkiä saikin pestä aika tiheään tahtiin ja apteekissa ravattiin harva se päivä rohmuamassa hyllyjä tyhjiksi.


Paranemiseen tuli kuitenkin pian takaiskuja, kun haavaan alkoi muodostumaan pieniä määriä liikalihaa. Uskon, että osittain syynä liikalihan muodostumiseen oli tuo voimakas, mutta toisaalta välttämätön kääriminen ja paketointi.

Liikaliha on liiallista granulaatiokudosta, eli "huonoa" arpikudosta, jota ei saisi muodostua. Pieniä määriä lähdetään korjaamaan liikalihaa poistavilla salvoilla, mutta jos ne eivät auta on vaihtoehtona leikkaus.

11.06.2015                                         12.06.2015                                         13.06.2015

Ei siis muuta kuin eläinlääkärille soittoa!

16. KESÄKUUTA 2015

"Tänään poistimme tikit polvesta ja tutkimme muodostunutta liikalihaa. Eläinlääkäri käski soittamaan kokeneemmalle henkilölle (meidän omalle kotieläinlääkärille), jotta tiedettäisiin, miten seuraavaksi edetään. Luultavasti edessä olisi klinikkareissu.

Saimme kaksi uutta antibioottikuuria. Toinen annetaan suun kautta ruiskulla (viiden päivän ajan) ja toinen pistetään jälleen lihakseen (seitsemän päivän ajan), tällä kertaa vielä tujummalla annoksella kuin ennen. Piikitysoperaatio siis jatkuu!

Antibioottien lisäksi eläinlääkäri määräsi meille kaksi kertaa päivässä vaihdettavat betadinehauteet jalkaan."

17. KESÄKUUTA 2015

"Oma eläinlääkärimme pääsi käymään meillä ja ohjeistus muuttui jälleen. Jätämme hauteet pois ja alamme hoitamaan haavaa kokonaan avoimena. Saimme geeliä, joka ehkäisee liikalihan muodostumista ja samalla poistaa sitä. Toivottavasti tällä saadaan tuo kuriin!

Leena oli sitä mieltä, että klinikkareissua ei edessä ole ja hän oli hyvin varmoin mielin liikenteessä. Helpotti nimittäin hieman omaa oloakin, kun sai kuulla, että kyllä tästä vielä selvitään ja parantumismahdollisuudet ovat hyvät.

Molemmat määrätyt antibioottikuurit suoritetaan loppuun."

Haavan paraneminen oli hieman vaihtelevaa. Toisinaan jo parempi, mutta välillä se taas aukesi.  Polvea kylmättiin aamuin illoin, jonka jälkeen haava vielä huuhdeltiin lämpimällä vedellä ja kuivattiin huolellisesti. Sen jälkeen geeliä levitettiin sen päälle.

Liikaliha lähti onneksi häviämään melko tehokkaasti. Positiivista oli myös, että koko pitkän hoitojakson Sara pysyi pirteänä ja hyvinvoivana. Kuumetta ei noussut kertaakaan eikä haava päässyt missään vaiheessa tulehtumaan tai keräämään bakteereja. 

22.06.2015

8. HEINÄKUUTA 2015

"Haava alkaa hiljalleen parantua. Turvotus on jälleen laskenut huomattavasti, mutta onhan tuo vielä paljon paksumpi vasempaan verrattuna. Lämmin se on edelleen, mutta uskaltaisin sanoa myös sen lähteneen putoamaan. Kuumetta ponilla ei onneksi ole ollut, eikä tuskin enää tulekaan, ellei sitten satu tapahtumaan jotain aivan katastrofaalista. Olisi jotenkin meidän tuuria, mutta ehkä nyt pidetään vielä peukut pystyssä ja toivotaan parasta!"

22.06.2015

Jalka oli oikeastaan heti alusta saakka yksi kysymysmerkki: eläinlääkäri ei osannut sanoa mitä tulemaan pitää. Ainut vaihtoehto oli vain seurata huolella muutoksia ja toivoa parasta sekä pelätä pahinta.