Lainakuskeja ja kisoihin valmistautumista

Kuvat Roosasta ja Disasta tiistailta

Ei mitään käryä siitä, olenko jo maininnut meidän harkkareista tulevana sunnuntaina. Muistaakseni joo, mutta jos en niin meillä on siis täällä omassa pihassa ja omalla kentällä harjoitusestekilpailut. Luokkia löytyy aina 40 senttimetristä 80 saakka ja maastoesteillekin pääsee. 

Koska itse järjestettyihin kisoihin olisi hieman liiankin kotikenttäetu osallistua omalla hevosella saati ylipäätänsä, olen hommannut ponilleni lainaratsastajan. Anni lupautui hyppäämään miniluokan Disalla ja ratsukko starttaa muutaman kerran harjoittelutaktiikalla tuon ihanan pikku 40cm-luokan.

Anni kävi viikonloppuna ratsastamassa ja tehtiin ensin puomien ja kavalettien avulla työskentelyä ja loppuun hypättiin muutamat isommat esteet. Luokkakokohan ratsukolla kisoissa on aivan minimaalinen, mutta parempi pelata varman päälle.

Viikonlopputreenit sujuivatkin aivan loistavasti kaikella tapaa! Anni sai hyvin tuntumaa poniin ja estetyöskentely meni hienosti. Sovittiin vielä viimeistelytreenit keskiviikolle, jossa tarkoituksena oli vain hypätä kisamitoissa oleva rata kerran läpi.

Ennen tätä kaverini Roosa kävi tiistaina ratsastamassa. Tehtiin kentällä kevyet hölkät ja käytiin loppuun hieman laukkailemassa pellolla. Roosa ratsasti hienosti ensimmäistä kertaa kunnolla tällä hieman haasteellisella ja testailevalla islantilaisella, mutta sai tosi kivasti ponin toimimaan! 

Keskiviikkona meillä oli vielä Annin kanssa jo aiemmin mainitsemani viimeistelytreenit heti aamusta. Ajattelinkin ponin olevan vähän oikukkaalla päällä, sillä onhan sillä ollut nyt viime aikoina useita eri ratsastajia ja muutenkin hieman normaalia rakempaa hyppyvälien suhteen (yleensä siis hyppään sillä ehkä kerran kahdessa viikossa). 

Disa tekikin alkuun stopit vähän korkeammalle pystylle. Sehän jos pääsee tällaisessa tilanteessa jatkamaan, se jatkaa samaa rataa koko lopputunnin. Sain onneksi annettua Annille vinkkejä, joiden avulla poni palautettiin jälleen maanpinnalle ja tämän jälkeen kaikki sujui todella hyvin. 

Disalla avainsana on hyvä laukka, jolloin se menee yli mistä vaan. Testailuvaiheessa tai huonon laukan päällä ollessa se lähtee kiihdyttelemään ja silloin hyppäys ei onnistu halutulla tavalla. Kun laukka on kondiksessa (eli voimakasta ja takajalkojen päällä), mutta ei liian kovaa, on poni helppo ratsastaa kevyeksi ja vastaamaan avuille.

Kun Disa vastaa avuille, sillä riittää pienet vinkit ihan vain istunnalla kertomaan, miten nyt edetään. Sitä ei saa "painostaa" yhtään eikä jättää etenkään kaasuja tai käsijarruja päälle, sillä muuten se alkaa puskemaan vasten ja kiihdyttämään -> hypyistä ei tule mitään. Avainsana on kevyt ja rauhallinen ratsastus, mutta ratsastaja joka tarvittaessa tukee, opastaa ja kertoo, eikä jätä hevosta yksin suorittamaan.

Anni sai kiinni loistavasti kömpelöistä selityksistäni ja sen jälkeen ratsukko jatkoi yhteisymmärryksessä mielettömän hyvän radan läpi. Poni eteni kivalla laukalla eikä räpeltänyt, ponnistuspaikat osuivat hienosti nappiin, askeleet asettuivat kohdilleen ja hypyt olivat kivan pyöreitä pienistä estekorkeuksista huolimatta. Disa näytti iloiselle ja suoritti hyvällä fiiliksellä, mikä on tietenkin kaikista tärkein seikka!

Ratsastuksen jälkeen tyytyväinen ratsu sai vielä lämpimän pesun ja pääsi sitten viettämään loppupäivää laitumelle. Illalla kävelytin ponin BOT selässä ja hieroin ja venyttelin sen huolellisesti läpi. Samalla linjalla olisi tarkoitus jatkaa sunnuntaille asti, mutta mukaan otetaan vielä muutamat hyvän mielen maastot ratsain. Hierontaa ei tietenkään enää viikonloppuna ja Back On Track -selänlämmitinkin on hieman tilanteen mukaan selässä, sillä hoidosta saatavan hyödyn tehostamiseksi sitä ei kannata aivan päivittäin käyttää.

Käykääpä muuten lukemassa Idan tekemä haastattelupostaus minusta

hänen Lämminveripainotteista-nimisestä blogistaan ja heittäkää ihmeessä
 sinne jotain pientä kommenttia! :)