Heinäongelmia

Meidän uusin heinäerä ei ole ollut ihan parhaasta päästä, hevosten ulkonäöstä päätellen siinä on liikaa sokeria ja liian vähän valkuaista. Jokaiselle on ilmestynyt kamalat heinämahat melkein äkkiseltään ja lihaksetkin ehkä aavistuksen tipahtaneet. Tosin sille on muitakin selityksiä, sillä tässä viime aikoina jos kukakin on kerännyt sairaslomia allekirjoittaneen iloksi.

Pyysin juuri uusimman heinäanalyysin, joten sillä ehkä saadaan varmistuksia mun epäilyyn. Viime kesän heinä taitaa muutenkin olla vähän heikompaa laatunsa suhteen, ainakin näin olen monelta paikalliselta tallinpitäjältä ja hevosenomistajalta kuullut.

Meillä oli syksyllä testissä alfalfaa pienessä erässä ja harkitsin, että voisin ottaa sen taas mukaan ruokintaan. Pitää kyllä miettiä muitakin valkuaistäydenteitä, sillä esimerkiksi soijarouheesta olen kuullut ihan positiivisia juttuja ja se voisi myös olla hyvinkin passeli vaihtoehto. Kunhan nyt ensin saan ne tulokset ja katsotaan mitä sieltä puuttuu ja millä kannattaa lähteä ongelmaa paikkaamaan, niin kirjoittelen tarkemmin jonkin postauksen yhteyteen tai vaikka ihan kokonaan omaan postaukseen samalla muistakin ruokintajutuista.

Millaista muiden heinät on ollut? 

Kiinnostaa myös kuulla, mihin valkuaislisään olette päätyneet

 jos joskus on sille ollut tarvetta. Miksi?

Kisat omalla kentällä

Mainitsin jo aikaisemmin, että kesällä päätimme Emilian kanssa lähinnä vitsillä järjestää rataharjoitukset meillä. Kuulostaa vähän hullulle, mutta siitä se sitten lähti ja kisakutsu julkaistiin elokuussa. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna hypättiin ensimmäiset rataharkkarit Heikkilässä, itsejärjestämänä ja -suunnittelemana ja vielä omalla kentällä!

Kuvista iso kiitos Keijo M.

Riina ja Disa

Saatiin korvaamatonta apua muutamalta kaverilta, joten kaikesta sähellyksestä ja stressistä huolimatta meillä oli ihan älyttömän hauskaa! Radan rakennus pimeässä edellisenä yönä, esteiden suunnittelu, viimehetken valmistelut (puomien maalaamista edellisenä yönä ym).. Kiitos Riina ja Roosa!

Lisäksi Riina ratsasti Disan kanssa siistin nollaradan sijoittuen pikkuluokassa vain muutaman aiemman ratsastuskerran jälkeen, joten eihän tässä voi olla enempää kuin tyytyväinen. Disa pääsi siis kisaamisen makuun ja tällä kertaa sen ei edes tarvinnut liikkua kotitallia kauemmas (ent. lastausongelmainen, nykyään ahkeran harjoittelun tuloksena kävelee suoraan koppiin!).

Aivan huikea päivä, joten ehdottomasti myös jatkossa tullaan järjestämään jotain tällaista. Ainakin kesälle on suunniteltu yhdessä Aasiyhdistyksen kanssa aasien kilpailupäivä, mutta mahdollisesti me jotain pientä järkkäillään jo ennen sitä. Kannattaa pysyä siis kuulolla!

Syyskuun rataesteharjoituksien kisakutsu, lähtölistat ja tulokset.

Perjantain my day -video

Yritin olla ahkera bloggaaja ja kuvailin päivän mittaan pikkuklippejä, joista kokosin videon. Ei mitenkään ihmeellinen päivä, sillä perjantaista huolimatta olin tällä kertaa illan kotona ja kävin tallilla. Peruskauraa siis, mutta toivottavasti joku jaksaa katsoa! Laadusta sen verran, että en jaksanut kantaa kameraa mukana, vaan kuvasin tämän ihan puhelimella, joten kuvantarkkuus on mahdollisesti hieman kehnompi kuin yleensä.

linkki videoon

Lauantaina laitettiin kenttää ja koetettiin vetää jäätynyt koppurapohja traktorin kauhalla tasaiseiksi. Ainakin silmämääräisesti se vähän parani, tänään lähden jalan testaamaan uskaltaisiko siinä hevosella käydä pyörähtämässä. Olisi tarkoitus pitkästä aikaa tarkoitus juoksuttaa Peetu. Eilen käytiin sen kanssa pitkällä ohjasajolenkillä maastossa. 

Oon edelleen hämmästynyt miten hyvin se toimii tuolla, menee niin innoissaan korvat pystyssä ja välillä ehdottelee vauhdinkin lisäämistä, mutta kuuntelee heti pienintäkin pidätettä. Aina kun pysähdytään, se alkaa kauhoa ja kuopia etujalalla kärsimättömästi, muttei missään vaiheessa yritä vetää itseään liikkeelle. Ollaan ravattu pitkiäkin pätkiä ja niistä se tykkää, toivottavasti saataisiin joskus vielä kärryt perään.

Juttelin alustavasti muutaman ratsuttajan kanssa ja nyt on tehty pientä suunnitelmaa keväälle. Aloitetaan tässä pikemmiten treenit satulan kanssa, tehdään jonkin verran kotona ja jos kaikki menisi kerrankin suunnitellun kaavan mukaan niin saataisiin poika muutamaksi viikoksi Ypäjälle. Eiköhän tästä kasva ihan kehityskelpoinen hevonen, nytkin se on osoittanut olevansa oikein fiksu vaikka välillä uhmaikä ja lapsijutut puskevatkin pinnalle. Peetun kanssa täytyy muistaa mennä hyvillä mielin, pääasia, että kaikki työ mitä tehdään, on hevoselle kokoajan mielekästä ja kivaa.

Miten muiden viikonloppu on sujunut?

Miksi meidän hevosten kuvaaminen ei onnistu?

Tässä viime viikonloppuisia fiiliksiä, kun yritettiin Venlan kanssa kuvailla poneja tarhassa. Ihan mahdotonta, aina jonkun nenä linssissä kiinni tai muuta vastaavaa. Muilla samoja ongelmia? :D

Riittää kun vain astuu kameran kanssa tämän piraijalauman sekaan, niin sut on jo piiritetty.

Niillä kaikilla on erittäin pahalaatuinen pipoaddiktio: tupsusta kiinni ja lakki pois päästä.

Takkien huput ja hanskatkin menee hätätapauksessa, kannattaa pitää kaikesta irtaimistosta tiukasti kiinni.

"Moi mä oon Deisi!"

Voi olla, että näillä on mahdollisesti myös jotain ylisosiaalisuuteen viittaavia piirteitä.

"Kukkuu"

Joku niistä hengittää aina niskaan..

..tai jahtaa sua.

Mahdollisesti myös toisiaan.

Tai sitten ne näyttävät juuri sille, kun suunnitelmissa olisi tuhota kaikki aidat ja toteuttaa suuri pako.

Niillä on huonoja tapoja ja ne roikkuvat vaatteissa.

Tai sitten kun saat ne karkoitettua vihdoin pois, niitä ei kiinnosta poseeraaminen yhtään.