Tajuttoman onnellinen

Vihdoin kaikki sujuu! Tässä viimeisimmät päivät ovat kuluneet hymyssä suin, tosin tunnelmaa ovat aavistuksen latistaneet koeviikolta rästiintyneet kokeet (kannattaa lähteä ulkomaille koeviikkoa karkuun, sitten kaikki kasaantuu samaan syssyyn myöhemmin). Onneksi enää yksi jäljellä, sen jälkeen pääsen nauttimaan täysillä naurettavan helposta vitosjaksostani! Vain neljä kurssia koulua, joka tarkoittaa lähes kaikkien koulupäivien pituudeksi muutamaa oppituntia. Kyllä kelpaa!

Toine ihan unenpöpperöisenä❤️🐴 #päikkärit #welshpartbred #welshpony #playssonnet

Henkilön Veera Saarinen, 16 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 20. 04ta 2017 klo 1.39 PDT

En pidä maaliskuusta, mutta nyt huhtikuun loppupuolella ja kohta toukokuussa kevät on niin kivaa, kun kesään ei ole enää kauaa aikaa. Kaikkialla on kuivaa, suurimmilta osin lämmintä ja aurinko paistaa muulloinkin kuin kerran kuukaudessa. Hevoset alkavat olemaan karvanvaihdossa jo voiton puolella: joka vaate saati oma suu, silmät ja nenä ovat päivä päivältä yhä vähemmän pölyävien irtokarvojen peitossa.

Kesää kohden siirtyminen näkyy myös siinä, että lähes päivittäin bongailen hevosia tai aaseja ottamassa päiväunia makuultaan. Joskus jopa koko konkkaronkka saattaa olla yhdessä läjässä nukkumassa, mikä tietty on suloisinta ikinä! Sattuisipa vaan kantamaan joskus kameraa oikeaan aikaan mukana.

Meilläkin vihdoin kotikenttä sula 😍🙌🏻 Se tarkottaa sitä, että tänään oli operaatio hiekkalaatikko kesäkuntoon😎 Vähän oli vettä vielä paikoittain, mutta muuten pohja on ihan loistava. Estekalustolle pitäis saada vielä kunnon säilytyssysteemit, niin sit alkais tämäkin projekti vihdoin olemaan kasassa👍🏻 #omatalli #playssonnet

Henkilön Veera Saarinen, 16 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 22. 04ta 2017 klo 6.11 PDT

Yksi seikka, joka tietenkin on aivan parasta keväässä, on tietenkin ulkokenttien sulaminen. Viikonloppuna vietin iltapäivän pohjaa lanaillen ja talven jälkiä siivoillen. Eikö ala näyttämään jo aika hyvälle? Kunhan saan vielä estekaluston ojennukseen, viimeisetkin varastossa odottelevat puomit sekä aidan ulkosivut maalattua loppuun. 

Sula kenttä on täytynyt tietenkin päästä korkkaamaan. Peetun kanssa työskenneltiin lauantaina liinassa ja ai että kuinka voi hevonen oikeasti toimia lähes pelkällä ajatuksella! Se on nykyään niin fiksu, lukee taitavasti kaiken ja toteuttaa jokaisen asian pyydetyn mukaan. Yllätyin myös positiivisesti, kuinka hurjasti sen tasapaino ja voimakkuus ovat kehittyneet. Talvella teki tiukkaa laukata ympyrä, nyt se olisi tehnyt vaikka kuinka monta pienempää yhteen putkeen ja siistissä tasapainossa hyvää rytmiä hyödyntäen. Enää ei jalatkaan mene sekaisin, kyllä tuosta taitaa ihan ratsu tulla!

Samaisena iltana kävin Disankin kanssa pyörähtämässä hiekkalaatikolla. Täytyy taas sanoa, että vau! Kaikki hevoset toimii vihdoin. Tehtiin perusjuttuja käynnissä ja ravissa, mutta ne ottivat jonkun verran ponin olemattoman kunnon päälle. Tyytyväinen saa silti olla, lihis on aivan loistava!

Sunnuntaina oli pienen palauttelevan hölkkäilyn vuoro. Disa oli vähän väsyn tuntuinen ja jopa laiska, joten nyt se saakin väliin useamman kevyen maastopäivän pikkusiskon kanssa. Loppuviikosta pidän kaksikolle pienimuotoista tuntia ja ehkä jossain välissä ehdin itsekin käymään vielä selässä.

Sunnuntain rentoja hölkkäilyjä. Kuvista kiitos Emilia!

Aikajärjestys tässä postauksessa hyppii lahjakkaasti, mutta täytyy vielä mainita, että perjantaina kävimme pitkästä aikaa ohjasajamassa Peetulla maastossa loistavassa säässä. Kohdattiin hurjan pelottavia lehmiä ja postilaatikkoja, mutta päivän pahimpana mörkönä oli ojien pientareilla nököttävät lumikasat. Aivan kamalaa, onneksi loppujen lopuksi selvittiin kaikista järkytyksistä hengissä, eikä mikään sulava lumiukko hotkaissut suomenhevosta kitusiinsa!

Muuten olikin tosi hauskaa! Peetu oli ihan intsinä menossa aina pienillä ravipätkillä, voi jee jos joskus saan kärryt hankittua ja pääsee menemään vähän lujempaa.

Eilen käytiin ihanassa ilta-auringossa lapsihevosen kanssa ohjasajaa pien lenkki pitkästä aikaa💪🏻 Monipuolinen liikunta pitää kakaran tyytyväisenä😝 #finnhorse #younghorse #playssonnet

Henkilön Veera Saarinen, 16 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 22. 04ta 2017 klo 6.14 PDT

Ja vielä olisi yksi positiivinen asia kerrottavana: Saran kavionivel on ollut muutamana päivänä harvinaisen kuiva! Olemme ottaneet aika rennosti ja näin mennään myös jatkossa, mutta ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta. Pitää vaan toivoa, että sama hyvä putki jatkuisi edelleen. 

Tähän loppuun vielä muutama julkaisemattomaksi jäänyt kuva ponien tarhariekkuloinneista. Jokohan tämä revittely alkaisi jossain vaiheessa väistymään? Tosin Anni kyllä kommentoi fiksusti "Ekasta vihreästä ruohotuposta se alkaa, ja loppuu ehkä, kun laidunkautta on reilu viikko takana? :D" taannoiseen Yleinen kevätvillitys -postaukseeni. Taitaa pitää paikkansa.

Poni on omasta mielestään kyllä elämänsä kunnossa, ei paljon jalkavaivat tunnu!

Ja sitten se höykyttää kaikkia muita tarhassa, no pysyyvätpähän pullamahatkin liikkeessä. :D

Peke <3

Rapsutteluhetket Disan kanssa. Maailman parhain!

Peetu ja Likka. Tai no Peetu ja Likan afrotukka, eihän tuosta juuri muuta näy.
Emilialle kiitos jälleen kuvista!

Kuinka teillä on lähtenyt kevät käyntiin?

Villiaaseja preerialla

Tai ei ihan, mutta jotain sinne päin. Ehkä villiintyneitä lemmikkiaaseja huhtikuisella pellolla mahtaisi olla parempi kuvaus näitä varten? Joka tapauksessa Emilialle kiitos valokuvaajana toimimisesta!

Keskiviikkona ajattelin, että voisi olla hauska idea päästää aasit pitkästä aikaa kokonaan irti. Ne eivät (yleensä, hehe) karkaa, mutta rallittavat senkin edestä suurella pellolla. Näin myös tällä kertaa ja intoa löytyi niin paljon, että käsistä meinattiin lähteä.

Kirjaimellisesti! Daisy oli jo irti, mutta Lurppa alkoi riehumaan ihan jäätävästi narussa - juoksi ympyrää pukkilaukalla ja huusi mun ympärillä. En nyt irtikään viitsinyt päästää (kun hieno karvanaru olisi kuraantunut) joten aasi kiepui ensin n. 10 minuuttia narussa, kunnes sain sen ruoan avulla pysähtymään hetkeksi ja päästin lukon auki.

Kun molemmat oltiin vihdoin saatu irti, alkoi se hurja rallittaminen ympäriinsä. Huutamista, riekkumista, spurtteja ja pukkeja kesti vaikka kuinka kauan. Lopulta hengästyneet aasit malttoivat rauhoittua ja alkoivat nyppimään kasvavaa heinää. Harjoittelimme vielä muutamia temppuja, jonka jälkeen lähdimme valumaan takaisin tallille päin.

 

 

 

 

 

Lurppa ja espanjalaisen käynnin alkeet.. :D

(Aaseilla oli niin hauskaa, että seuraavana päivänä ne karkasivat

 omatoimisesti samaiselle pellolle riehumaan uudelleen)

Vähän niin ja näin sujuneet kuvaukset

Ajatuksena oli ottaa taas hienoja teemakuvia Disan kanssa (katso postaus: Inkkarikuvia kesältä), joten sunnuntaina Venla saapui viininpunaisen takkinsa ja paremman kuvauskalustonsa kanssa paikalle.

Kamerasta katsottuna kuvat näyttivät todella hyville, mutta karu totuus alkoi paljastumaan siinä vaiheessa kun johto kiinnitettiin läppärin kylkeen ja kuvat alkoivat valumaan koneelle. Että voi olla vaikeaa yksi tarkennus tai sopivien asetusten löytäminen!

Epäonnistuneiden kuvien syyksi voisin luetella myös ponin käytöksen. Pellolla se ei malttanut seistä paikallaan ja metsässä jurotettiin rumasti korvat lurpallaan. Oli kylmä, joten puhelin tietty sammui ja ponin mielenkiintoa tuntui olevan lähes mahdotonta herättää (olisin laittanut youtubesta hevosen hirnuntaa soimaan). Käpyjä koetin heitellä parhaani mukaan, mutta tällä kertaa nekään eivät kiinnostaneet. Ja kun normaalisti tuo hevonen pelkää kaikkea turhaa, niin nyt ei voinut korvaansakaan lotkauttaa!

Tässä nyt kuitenkin näytille jotain parhaimmistoa. Ihan ei juu tullut sellaisia kun ajateltiin, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla paremmalla menestyksellä liikenteeseen! 

 

 

Oletteko te koskaan toteuttaneet jonkin sortin teemakuvauksia? 

Näitä on aina hauska katsella, joten jos joltain löytyy 

vastaavanlaisia, linkkaa ihmeessä alas!

Lapsiheppa treenaa

Me ei Peetun kanssa ihan maltettu odottaa kentän sulamista. Kiitos näiden ihanien pakkassäiden hiekkalaatikko on siis keskeltä vielä jäämöhkäreiden valtaama, mutta uralta todella hyvä. Siksipä tänään lähdettiin palauttelemaan ratsastusjuttuja hetkeksi mieleen ihan lyhyen käyntityöskentelyn muodossa.

Pieni palauttelu kuitenkin lähihistoriaan, näin etenimme tähän pisteeseen:

• Tammikuun lopussa nousin ensimmäistä kertaa selkään istuskelemaan ilman varusteita. Avustaja rapsutteli ja antoi herkkuja, tätä toistettiin useina iltoina ja varusteet otettiin mukaan heti ensimmäisen kerran jälkeen (niihin oltiin totuteltu jo aiemmin).

• Helmikuussa päästiin vihdoin ottamaan ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa (lisää fiiliksiä Ratsureima-postauksessa). Ensimmäinen kerta suoritettiin avustajan kävellessä vieressä, jonka jälkeen lähdettiin seuraavaksi tekemään töitä liinassa. 

• Liinassa yhdistettiin apujen merkitys pyyntöön. Seis oli tietty jo tuttua kauraa mm. ohjasajosta, mutta liikkeelle lähtö vielä hieman vieraampaa. Kun olimme kuitenkin harjoitelleet avut maasta, oli ne helppo neuvoa liinan päässä hevoselle samalla kuin ratsastaja pyytää niitä myös selästä. Muutamia toistoja ja sen jälkeen hevonen ajatuslomalle.

• Loma teki todella hyvää! Seuraavan kerran mentiin jo itsenäisesti: pysähdyttiin, liikuttiin, käännyttiin ja peruutettiin. Ihan vain, koska Peetu sai aikaisemmin rauhassa miettiä ja muistella apujen merkitystä ja nyt ne olivat hyvin mielessä.

• Ravi mukaan samalla ajatuksella. Ensin avustajan varmistaessa vierellä ja ensimmäisten pätkien jälkeen jo itsenäisesti. Sitten taas ajatuslomaa: kaikki jää hyvin mieleen ja työmotivaatio hevosella pysyy mahdollisimman korkealla.

Laajaa aikaskaalaa etenemisessämme selittää kiireettömyys: meillä on työskentelyssä mukana välipäiviä tai sitten treenataan jotain muuta. Touhuilun täytyy olla monipuolista, sen lisäksi, että hevosen mielenkiinto pysyy yllä, on esimerkiksi maastakäsin tehtävissä harjoituksissa valtavasti hyötyä kaikkea myöhempää ajatellen. 

Nuorelle täytyy pitää myös riittävästi lomia ja vapaapäiviä. Ratkaisevaa työskentelyssä ei ole toistojen, vaan onnistuneiden kokemusten määrä. Tällä ajatuksella olemme päässeet melko hyvään pisteeseen: minulla on hevonen, joka toimii hyvin, on erittäin järkevä ja mikä parhainta - se lähtee aina suurella mielenkiinnolla ja hyvällä fiiliksellä töihin mukaan.

Tänään meillä ei ollut mitään sen suurempaa ohjelmassa. Käveltiin vain kenttää ympäri ja tehtiin pysähdyksiä sekä peruutuksia ahkerasti. Ideana oli lähinnä palautella Peetulle pidemmän loman jälkeen mieleen, että hei mikäs juttu tämä ratsastus olikaan. Hyvinhän se muisti, nyt vain toivotaan että kenttä sulaisi mahdollisimman nopeasti ja päästäisiin kunnolla töiden makuun!

Kokeilumielessä laitoin suitsiin tänään Samban Neue Schule Turtle Top with Flex -kuolaimen ja se tuntui melko hyvälle. Disan Visioninkin meinasin koeajaa tässä vähän myöhemmin. Peetulla oli siis ihan normaali nivel, mutta se ei oikein asetu hyvin sen suuhun ja jää aavistuksen nipistelemään. 

Poika oli jälleen hieno. Hirmu tyytyväisenä se pärski menemään, kun pääsi hieman näyttämään huikeaa osaamistasoaan pitkästä aikaa. Katsomassa ollut äiti nauroi ja sanoi, että sehän näyttää jo ratsulle. No tietysti näyttää! ;)

Parhaimmat vinkit hyvään blogitekstiin

Usein tässä vaiheessa aloitetaan meuhkaamaan oikeinkirjoituksesta. Kyllä, se on tietenkin tärkeä seikka ja sen täytyy olla kunnossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kuinka kirjoittaisit Särmän kielioppien mukaan, et välttämättä silti osaa juurikaan kirjoittaa, ellei tekstisi ole luovaa, sanarikasta ja elävää.

Tässä muutama tärppi, jotka kannattaa pitää mielessä aina tekstejä työstäessä:

1. Synonyymien käyttö

Mikään ei ole mielestäni inhottavampaa, kuin itseään toistavan ja samoja sanoja hokevan tekstin lukeminen. Vältä tätä, hae synonyymeja ja kiertoilmauksia mukaan.

2. Hauskat sanavalinnat

Voit tehdä kirjoituksestasi poikkeavan monella tapaa. Käytä erikoisia sanoja tai kehittele kokonaan omia yhdistelmiä. Poikkeukset herättävät lukijan mielenkiinnon ja saavat ihmiset kiinnostumaan enemmän postauksen sisällöstä.

3. Adjektiivien runsaus

Tunge näitä joka väliin! Kuvaile rohkeasti kaikkea. Jo normaalit pienet kuvaavat lisät alkuperäisten sanojen eteen saattavat vaikuttaa suuresti lopputulokseen. 

4. Kaikki aistit peliin

Tietenkin tekstisi tyyliä mukaillen voit joskus miettiä myös muita aisteja näkökykysi lisäksi. Miltä se kuulosti, tuoksui/haisi, tuntui? Koeta havainnollistaa kertomaasi mahdollisimman elävästi, näin saat lukijan uppoutumaan yhä tarkemmin mukaan.

5. Ilmaise luovasti

Pohdi, kuinka saat jonkun yksinkertaisen asian tai tapahtuman selitettyä mielenkiintoisemmin. Voit hyödyntää tässä aikaisemmin vinkkaamiani neuvoja ja koettaa kehitellä nerokkaita, hauskoja, hienoja tai kauniita yhdistelmiä. Näin tekstisi rikastuu kummasti.

6. Löydä oma tyylisi

Tekstistä tulisi paistaa aina läpi kirjoittajan oma persoona. Voit alkaa höystää postauksiasi huumorilla, turvautua upeisiin ja johdatteleviin kuvauksiin tai vaihtoehtoisesti vaikkapa niihin erikoisiin sanavalintoihin.