Tiivistettynä viime aikojen kuulumiset
Vähän tahallisesti blogi on unohtunut kaikkien muiden asioiden alle. En jaksa enää stressata siitä, että postauksia ei ole hetkeen kuulunut. Välillä on hyvä pitää pientä taukoa kuluttamatta itseään puhki kaiken keskellä, jonka jälkeen bloggaaminenkin voi jatkua vaivattomasti.
Missä sitten tällä hetkellä mennään? Peetun kanssa treenit stoppasivat hetkeksi hevosen mahavaivojen vuoksi. Se on aina ollut tosi herkkä reagoimaan, toisinaan vatsa saattaa mennä sekaisin pienimmistäkin muutoksista. Tuolloin maa oli tarhassa sula ja sieltä pengottiin kovaan tahtiin juuria sun muuta mutusteltavaa, joten mahdollisesti ne ja niiden mukana tuoma moska on laittanut hevosen vatsan sekaisin. Instassa moni kommentoi, että myös heidän herkkämahoillaan on havaittavissa samaa ilmiötä näinä kurasyksyinä. Tulisipa talvi pian!
Yllä olevat kuvat on napattu silloin, kun ongelmat alkoivat. Ensin ajattelin sen olevan vain jotain huomaamatonta, mutta ratsastaessa fiilis oli ihan eri verrattuna tavalliseen. Hevonen kyllä työskenteli hyvin ja teki parhaansa, mutta se oli jotenkin niin "turvonnut" palloksi, että esimerkiksi jo meidän aikaisemmin hyvin istuva satulakin lähti valumaan eteen.
Turpoaminen oletettavasti liittyi edellispäivän löystyneeseen mahaan. Kun sitä lähti miettimään ja vertailemaan, oli ero aivan silmissä nähtävä. Kaikki sanoivat, että Peetu on paljon pyöreämmän näköinen kuin vähän aikaa sitten. Onhan se kyllä edelleen tosi lihava kesän jäljiltä, mutta se oli tässä välissä jo paljon parempi.
Pomppupallomaisen olemuksen, siitä huonosti asettuvan satulan ja muutenkin kipeän ratsun vuoksi jätin ratsastuksen lyhyeen. Nyt ollaan lomailtu ja touhuttu vähän rennommin. Peetu on jo ok ja sen kakka normaalia, mutta en ole vielä pitänyt kiirettä ratsastuksen suhteen.
Syötin jokunen aika sitten koko konkkaronkalle varmuuden vuoksi psyllium-kuurit, vaikka kukaan ei varsinaista hiekansyöntiä harrastakaan. Vähän jännitin miten etenkään Peetu saa isoa kasaa limaa alas kun se on muutenkin nirso (uskokaa tai älkää, ulkomuoto huijaa!), mutta ilmeisesti epäilykseni olivat turhia. Yllä olevasta videosta voi sitten ihmetellä, kuinka sujuvasti se imuroi koko kupin tyhjäksi yhdellä ryystöllä.
Disa oli ainut mitä piti hieman syöttää, mutta muuten jengi veteli ihan hyvällä ruokahalulla menemään. Annoin psylliumia viiden päivän kuurin. Nyt niillä on ollut taukoa, mutta katsotaan heitänkö vielä toiset viisi päivää vai antaako olla. Hiekkaa ei tullut pois, enkä usko, että siellä sitä "normaalia" pikkuhippusta lukuunottamatta olikaan.
Toki jos olisi vahva epäilys hiekasta ja/tai mm. vatsahaavasta, niin ehdottomasti lähdettäisiin klinikalle tähystämään ja suorittamaan jatkotoimenpiteitä. Nyt kuitenkaan en usko, että tälle on tarvetta, sillä moisesta tuskin on kyse. Peetulla on ollut syksyisin herkän mahan vuoksi aina jotain pientä ohimenevää ongelmaa, mutta ikinä kyseessä ei ole ollut mitään vakava-asteisempaa, eivätkä tälläkään kertaa oireet, tilanne ja muut tekijät viittaa sellaiseen. Lisäksi tilanne on ollut jo pidemmän aikaa ohi ja tasoittuminen tapahtui nopeasti.
Ratsastamaan olen kuitenkin päässyt. Jokusen kerran Disalla tässä pikkusiskon ohella, mutta myös Torreksella sen omistajan saikkuillessa. Turde onkin osoittautunut olevansa varsinainen työmyyrä, koska sillä ei ole varmaan koskaan "huonoa" päivää, vaan se tekee joka kerta aivan kympillä töitä. Ihana harrastaa simppelillä ja toimivalla, mutta omalla tavallaan kuitenkin vaativalla hevosella. Allekirjoittaneen ratsastajan kohdalla se vaativuus tulee ehkä juuri siitä, että Torres on niin eri maata verrattuna omiin hevosiini. Tosi opettavaista sen puoleen ja onhan se myös muutenkin mielettömän kiva menopeli!
 |
| Nää kuvat on jo hieman vanhettuneita, ensimmäiseltä ratsastuskerralta täällä meillä. Nykyään löytyy jo sujuva tatsi hevoseen ja nappuloita on paljon enemmän hyödynnettävissä. |
Aika tarkalleen kuukausi sitten oli myös hammaslääkäripäivä, jossa raspattiin ja tsekattiin kaikkien (lukuunottamatta Torreksen) suut purukalustoineen. Meidän hevoset saivat valtavasti kehuja hyvistä hampaista ja kuulemma kaikki oli suussa juuri kuten pitikin. Myös Peetulla oli neljävuotiaaksi tosi hyvä ja siisti hammasrivistö, josta napattiin yksi lähes irrallaan oleva maitohammas pois.
Sitä se olikin jo mutustellut jonkin aikaa, koska hammas oli hieman vaihtanut paikkaa ientä pitkin ylemmäs pois tilalle kasvavan hampaan alta. Nyt kun moinen häirikkö napattiin pois, on suulla leikkiminenkin loppunut kokonaan.
Piikkejä ei ollut juuri yhtään. Disalla oli aavistuksen hammaskiveä torahampaissa, mutta raspaaja sanoi, että se on täysin normaalia etenkin noissa vähällä käytöllä olevissa hampaissa. Pyysin Aijaa myös tsekkaamaan Disan viimetalvisen sähellysepisodin (hammas irti karsinassa kamalan verenvuodon saattelemana, huoh...), vaikka se nyt ei ole sitä vaivannutkaan. Kuulemma kaikki näytti hyvältä, joten sen suhteen ei myöskään huolta.
Hyvä jatkaa treenejä, kun tietää, että kaikki on kondiksessa myös suiden kannalta! Suomenponin masukin on taas normaali, joten pian päästään jatkamaan siitä mihin jäätiin.
