Pöhköpeetun sydänsurut

Postauksen ihanista kuvista kiitos Ellille, Ponitytön pilvilinnat, @ellipolhophotography

Hiihtolomalla Peetu sai Ilon Pilkkeestä uuden suomenhevoskaverin. Poikien suhde muuttui heti ensisilmäyksellä rakkaudeksi (tai ainakin yksipuoliseksi sellaiseksi Peetun osalta), joten Ilon ja Olgan lähdettyä takaisin kotiinsa Peetulle luonnollisesti tuli pieni ikävä. Se reagoi muutokseen (sekä Samban, että Ilon katoamiseen) mahallaan ja oli sen lisäksi myös muutaman päivän ajan ihan sählääjä. Ratsastuksesta ei siis parina päivänä viikon lopulla ja seuraavan viikon alussa oikein tullut mitään.

Nämä kuvat on otettu kaksi viikkoa sitten sunnuntaina, jonka jälkeen maanantai oli vapaa. Tiistaina kuvattiin extempore Suvin kanssa jäällä, jolloin ponin järkytys kaverin katoamisesta oli kaikista pahimmillaan.

Laitan silloin otettuja kuvia seuraavaan postaukseen näytille. Onneksi oli nätti auringonlasku johon voi kiinnittää huomiota ja toivottavasti vähän samalla sivuuttaa meidän epäedustusta..

Torstaina sitten touhuttiin maasta ja perjantaina ajatuksena oli puomeilla. Peetu oli kuitenkin jo sileällä hieman haastavalla päällä, jonka vuoksi jouduin tekemään hirveän työn saadakseni sisäpohkeen kunnolla läpi.

Tätä ongelmaa työstettiin hyvä tovi ja puomeja tultiin vasta aivan lopussa, kun ratsu vastasi hyvin avuille ja toimi kuten pitikin. Mulla oli alkuperäisenäkin ideana pitkän talvitauon vuoksi aloittaa koko hevosen estekoulutus ns. alusta, joten päivän tehtävänä toimivat käynti- ja raviylitykset ensin yksittäisten ja myöhemmin puomisarjojen yli suorilla linjoilla.

Peetu aluksi hieman hypähteli puomien ylitse, mutta muutamien toistojen jälkeen rentoutui hyvin.

Perjantaina sai onneksi huomata edellispäivän huolellisen työn läpiratsastuksen parissa. Peetu oli alusta asti super ja teki mielettömän hyvin! Lähinnä sitten vain päädyttiin fiilistelemään hetkeksi ihanan helpon tuntuista hommaa ja jatkettiin sujuneen tuuppailuhetken päätteeksi vielä maastoon ottamaan laukat läpi. Olipa hauskaa: täydellinen, auringontäytteinen päivä ja intopinkeä, äärettömän iloinen hevonen. Kerta kaikkiaan onnistuneet treenit takana!

Sivuhuomautuksena ihana huomata, että Peetu alkaa saamaan jo kivasti voimaa yhä parempaan liikkumiseen! Sillä on kyllä luonnostaan kiva ja rytmikäs laukka, mutta nyt kun siihen alkaa löytyä yhä enemmän poweria ja aavistuksen jo jotain kokoamiskykyä muistuttavaa vibaa, alkavat fiilikset selässä olemaan tosi kivat. Eiköhän siitä vielä kelpo peli tule, vaikka vielä onkin tuollainen pullamahainen rääpäle-eläin.

"Ai minäkö pyöreä? Pyh."

Tällä viikolla Peetu sai maanantain vapaaksi ja tiistaina oli kävelytyspäivä. Keskiviikkona ratsastin illalla ponin kevyesti läpi. Lumimyräkän ja navakan tuulen vuoksi kenttä oli yhtä puuroa, joten työstettiin suurimmaksi osaksi käyntiä, täsmällisiä pysähdyksiä ja peruutuksia. Päivän raviosuudet jätettiin suosiolla muutamaan nostoon kohtalaisen raskaan pohjan vuoksi. 

Peetu oli muutenkin hyvin virkeällä päällä, joten oli ihan hyvä keskittyä ajatuksen kanssa käynnin ratsastamiseen ja läpikotaisin rentoon hevoseen. Hienosti se sitten alkoi keskittymään unohdettuaan ulkoiset häiriötekijät ja päästyään kunnolla töiden makuun.

Torstaina maastakäsittelin Peetun. Perusduunien jälkeen treenattiin hieman väistöjä kunnon ristiaskelein, sillä alan nyt pikkuhiljaa opettamaan sille pohkeenväistöjä käynnissä. Treenaamme liikkeen ensin maastakäsin huolella haltuun, jonka jälkeen kaikki on helppo yhdistää myös apuihin ratsastajan ollessa selässä. Peetu tajusi tosi kivasti ideaa ja lopetettiin onnistuneisiin väistöaskeleisiin!

Ajatus jätetään nyt hetkeksi muhimaan sen päähän ja jossain välissä harjoitellaan taas lisää. Peetun koulutuksessa tärkeintä on ollut aina muistaa antaa sille hetki aikaa käsitellä uusia opittuja asioita, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin vanhalla tekijällä.

Tää postaus venähti nyt aivan huomaamatta antamaan pientä kuvaa viime aikojen touhuista, vaikka alunperin piti mainita vain ponin mieshuolista (onneksi Peetu on tähän mennessä jo päässyt yli Ilon katoamisesta) ja jakaa nämä jo jokunen aika sitten räpsityt, kevättä ihanasti enteilevät poseerauskuvat tässä samalla. 

Koetin pitää muutaman viikon mittaisen treenikatsaukseni kuitenkin aika lyhykäisenä ja kertomaan asioista hyvin ympäripyöreästi. Myöhemmin on tulossa pitkästä aikaa vähän yksityiskohtaisempia ratsastuspostauksia, sillä näillä näkymin lähdetään seuraavana lauantaina ensimmäistä kertaa hallille ja heti perään sunnuntaina käydään pyörähtämässä kouluharkoissa.

Tulevista jutuista kuitenkin ehkä sitten myöhemmin lisää. Muistakaa myös, että päivitän instagramia @porkkananvoimalla hyvin tiheään tahtiin ja sieltä voi seurailla kätevästi meidän menoa melko reaaliajassa. Eipähän sitten välttämättä tarvitse lukea blogista tällaisia epämääräisiä sekametelisoppapostauksia jatkossa!

 

Esteaasi vauhdissa

Piti tulla jakamaan tässä välissä aasifaneille muutamat söpöt kuvat hiihtolomalta. Kylmä pakkaskeli hieman latisti pitkäkorvien intoa, mutta aasit kävivät kuitenkin kentällä juoksentelemassa pienen hetken ajan ja Daisy hyppi samalla muutaman ristikon ylitse. Tolle kun saisi vielä jonkun sopivan minikokoisen ratsastajan, niin ilmottaisin oitis estekisoihin! ;)

Valtaosa kuvista on Olgan käsialaa, kiitos!

"Vähän tätä vois madaltaa"

 

 

 

 

Suomenhevosten hauskanpitoa jäällä

Tai yksi suomenhevonen ja yksi suomenponi, miten sen nyt ottaa... :D

Hiihtolomalla nautittiin kauniista kevätpakkasista, helmikuun kimaltelevasta puuterihangesta ja tukevista järvenjäistä. Näiden loistavien kelien ansiosta jäälle on uskaltautunut hevosten kanssa muutamaan otteeseen, ja pienen houkuttelun päätteeksi myös kylässä olleet Olga ja Ilo päätyivät ottamaan osaa jääralleihin.

Mulla itsellä oli pieni pähkäileminen otanko ratsuksi tutun ja edes hieman turvallisemman Disan, vaiko korkataanko sittenkin vauva-Peetun baanailukausi ja toivotaan, että tenava ei innostu aivan liikaa aukeasta tilasta ja uudesta kaverihevosesta. Päätöksen ratkaisi fiksusti valokuvaajan paikalle tulo, sillä halusin Peetusta uusia ratsastuskuvia. 

Nämä ovatkin mielettömän kivoja ja näiden edestä kannatti jo vähän leikkiä hengellään, kiitos Marika Hellman!

Onneksi mistään hengellä leikkimisestä ei kuitenkaan ollut kyse. Peetu oli älyttömän fiksusti: toki reippaana menossa, mutta tuli heti takaisin pyydettäessä ja kuunteli upeasti ratsastajaa. Se vaan jaksaa joka kerta yllättää! Mahdottoman simppeli nuori, jonka tällainen amatöörikin on saanut koulutettua ihan kivaksi harrastelukaveriksi ilman minkään sortin takapakkeja. 

Toki ei sisäänratsastus mitään rakettitiedettä ole, mutta olen edelleen hämmästynyt onnistumisesta, kun homma olisi voinut mennä aivan yhtä hyvin myös kokonaan puihin. Innolla odotan mitä tästä vielä tulee, kunhan päästään pikkuhiljaa kunnolla ammattilaisten kanssa työstämään!

Ennen baanalle lähtöä käytiin pyörähtämässä pikaisesti kentällä hevoset läpi käynnissä ja ravissa. Peetullahan ei nyt talvella ole laukattu kuin maastossa teitä pitkin, sillä lumikasojen vuoksi meidän huomattavasti pienentyneeltä talvikentällä ei voi noin tasapainottomalta nuorelta vielä laukkaa pyytää. Verryteltiin ponit siis vain huolellisen käyntityöskentelyn ja pienen ravihölkkäilyn avulla, jonka jälkeen suunnattiin järveä kohden.

Jäällä jatkettiin vielä hetki ravaillen ja pian otettiin jo laukkaa. Peetu oli niin onnellisen ja iloisen oloinen, että mullakin unohtui hetkeksi kaikki murheet ja pääsin nauttimaan täysin siemauksin tästä hauskanpidosta!

 

 

Molemmat hevoset tuntuivat olevan hyvin lapasessa, joten pian viiletettiinkin jo samaa matkaa jäätä ympäri. Jätin Peetun kanssa aina reippaasti väliä ensimmäisinä lähteneisiin Iloon ja Olgaan, mutta pieni pullaponi ampaisi aina kovaa vierelle ja mieluusti myös ohi. Siitä huolimatta Peetu lähti  hienosti jarruttelemaan aina pyydettäessä, eikä missään välissä kadottanut kontrollia vaan vastasi mukisematta annettuihin ohjeisiin. Fiksu vauva!

 

 

 

Hevoset olisivat niiin mieluusti vielä jatkaneet rallittelua, mutta tyydyttiin vielä loppuun ravailemaan hangessa. Tuolla saikin lumipeitteen vuoksi tehdä ihan kunnolla hommia, joten pidettiin viimeiset dressagesessiot hyvin lyhyinä. Ei siinä, ei meidän olisi paljoa tarvinnutkaan työskennellä, sillä Peetu tuntui tosi hyvältä! Muutaman kerran se koetti vielä ehdotella josko laukattaisiin, mutta katsoi sitten Ilosta mallia ja alkoi näyttämään parastaan.

Oli kyllä hauskaa ja taas kerran sai todeta, kuinka hieno Pedroponi onkaan!

Huippu, kaikkensa antanut pikkuheppa! 💕