lauantai 17. maaliskuuta 2018

Pöhköpeetun sydänsurut

Postauksen ihanista kuvista kiitos Ellille, Ponitytön pilvilinnat, @ellipolhophotography
Hiihtolomalla Peetu sai Ilon Pilkkeestä uuden suomenhevoskaverin. Poikien suhde muuttui heti ensisilmäyksellä rakkaudeksi (tai ainakin yksipuoliseksi sellaiseksi Peetun osalta), joten Ilon ja Olgan lähdettyä takaisin kotiinsa Peetulle luonnollisesti tuli pieni ikävä. Se reagoi muutokseen (sekä Samban, että Ilon katoamiseen) mahallaan ja oli sen lisäksi myös muutaman päivän ajan ihan sählääjä. Ratsastuksesta ei siis parina päivänä viikon lopulla ja seuraavan viikon alussa oikein tullut mitään.





Nämä kuvat on otettu kaksi viikkoa sitten sunnuntaina, jonka jälkeen maanantai oli vapaa. Tiistaina kuvattiin extempore Suvin kanssa jäällä, jolloin ponin järkytys kaverin katoamisesta oli kaikista pahimmillaan.

Laitan silloin otettuja kuvia seuraavaan postaukseen näytille. Onneksi oli nätti auringonlasku johon voi kiinnittää huomiota ja toivottavasti vähän samalla sivuuttaa meidän epäedustusta..


Torstaina sitten touhuttiin maasta ja perjantaina ajatuksena oli puomeilla. Peetu oli kuitenkin jo sileällä hieman haastavalla päällä, jonka vuoksi jouduin tekemään hirveän työn saadakseni sisäpohkeen kunnolla läpi.

Tätä ongelmaa työstettiin hyvä tovi ja puomeja tultiin vasta aivan lopussa, kun ratsu vastasi hyvin avuille ja toimi kuten pitikin. Mulla oli alkuperäisenäkin ideana pitkän talvitauon vuoksi aloittaa koko hevosen estekoulutus ns. alusta, joten päivän tehtävänä toimivat käynti- ja raviylitykset ensin yksittäisten ja myöhemmin puomisarjojen yli suorilla linjoilla.

Peetu aluksi hieman hypähteli puomien ylitse, mutta muutamien toistojen jälkeen rentoutui hyvin.






Perjantaina sai onneksi huomata edellispäivän huolellisen työn läpiratsastuksen parissa. Peetu oli alusta asti super ja teki mielettömän hyvin! Lähinnä sitten vain päädyttiin fiilistelemään hetkeksi ihanan helpon tuntuista hommaa ja jatkettiin sujuneen tuuppailuhetken päätteeksi vielä maastoon ottamaan laukat läpi. Olipa hauskaa: täydellinen, auringontäytteinen päivä ja intopinkeä, äärettömän iloinen hevonen. Kerta kaikkiaan onnistuneet treenit takana!


Sivuhuomautuksena ihana huomata, että Peetu alkaa saamaan jo kivasti voimaa yhä parempaan liikkumiseen! Sillä on kyllä luonnostaan kiva ja rytmikäs laukka, mutta nyt kun siihen alkaa löytyä yhä enemmän poweria ja aavistuksen jo jotain kokoamiskykyä muistuttavaa vibaa, alkavat fiilikset selässä olemaan tosi kivat. Eiköhän siitä vielä kelpo peli tule, vaikka vielä onkin tuollainen pullamahainen rääpäle-eläin.

"Ai minäkö pyöreä? Pyh."

Tällä viikolla Peetu sai maanantain vapaaksi ja tiistaina oli kävelytyspäivä. Keskiviikkona ratsastin illalla ponin kevyesti läpi. Lumimyräkän ja navakan tuulen vuoksi kenttä oli yhtä puuroa, joten työstettiin suurimmaksi osaksi käyntiä, täsmällisiä pysähdyksiä ja peruutuksia. Päivän raviosuudet jätettiin suosiolla muutamaan nostoon kohtalaisen raskaan pohjan vuoksi. 

Peetu oli muutenkin hyvin virkeällä päällä, joten oli ihan hyvä keskittyä ajatuksen kanssa käynnin ratsastamiseen ja läpikotaisin rentoon hevoseen. Hienosti se sitten alkoi keskittymään unohdettuaan ulkoiset häiriötekijät ja päästyään kunnolla töiden makuun.


Torstaina maastakäsittelin Peetun. Perusduunien jälkeen treenattiin hieman väistöjä kunnon ristiaskelein, sillä alan nyt pikkuhiljaa opettamaan sille pohkeenväistöjä käynnissä. Treenaamme liikkeen ensin maastakäsin huolella haltuun, jonka jälkeen kaikki on helppo yhdistää myös apuihin ratsastajan ollessa selässä. Peetu tajusi tosi kivasti ideaa ja lopetettiin onnistuneisiin väistöaskeleisiin!

Ajatus jätetään nyt hetkeksi muhimaan sen päähän ja jossain välissä harjoitellaan taas lisää. Peetun koulutuksessa tärkeintä on ollut aina muistaa antaa sille hetki aikaa käsitellä uusia opittuja asioita, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin vanhalla tekijällä.


Tää postaus venähti nyt aivan huomaamatta antamaan pientä kuvaa viime aikojen touhuista, vaikka alunperin piti mainita vain ponin mieshuolista (onneksi Peetu on tähän mennessä jo päässyt yli Ilon katoamisesta) ja jakaa nämä jo jokunen aika sitten räpsityt, kevättä ihanasti enteilevät poseerauskuvat tässä samalla. 

Koetin pitää muutaman viikon mittaisen treenikatsaukseni kuitenkin aika lyhykäisenä ja kertomaan asioista hyvin ympäripyöreästi. Myöhemmin on tulossa pitkästä aikaa vähän yksityiskohtaisempia ratsastuspostauksia, sillä näillä näkymin lähdetään seuraavana lauantaina ensimmäistä kertaa hallille ja heti perään sunnuntaina käydään pyörähtämässä kouluharkoissa.

Tulevista jutuista kuitenkin ehkä sitten myöhemmin lisää. Muistakaa myös, että päivitän instagramia @porkkananvoimalla hyvin tiheään tahtiin ja sieltä voi seurailla kätevästi meidän menoa melko reaaliajassa. Eipähän sitten välttämättä tarvitse lukea blogista tällaisia epämääräisiä sekametelisoppapostauksia jatkossa!


8 kommenttia:

  1. Ilon tunteita on loukattu koska Peetu on päässy siitä yli

    VastaaPoista
  2. Tää oli kyllä hyvin tiivistetty postaus, mutta silti tosi kattava! Ihanaa, kun teidän osalta treenailut ovat menneet kivasti! Ja voi kuule, tuo Peetun "pullamaha" ei ole vielä edes paha, jos katsellaan tuota mun inkkariponipallokaverin mahaa, joka vaan paisuu lisää..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha, voi ei.. :D Jospa molemmat pullamahat vähän tsemppaisi ja siirtyisi sujuvasti sellaiseen hyvään ja timmiin kesäkuntoon! Voi kyllä olla, että haaveeksi jää.. :D

      Poista
  3. Mä en varmaan voi tarpeeks hehkuttaa tätä et miten kivoja nää sun postaukset on lukea! Harvemmin mä jaksan kommentoida aktiivisesti blogeihin, mut ehkä mä voisin ryhdistäytyä :D jotenkin suhteutat tän tekstin ja kuvat niin, että mielenkiinto säilyy koko postauksen ajan ja näitä on niin helppo lukea, kun ei ole sellasta pitkää tekstipätkää kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Tosi kiva, että kommentoit! :)

      Poista
  4. Wau mitä kuvia taas kerran! Mä niin karehdin tätä, kuinka osaat edustaa kuvissa ja samaten myös Peetu näyttää osaavan homman! :D Meillä puolet kuvausten ajasta menee aina siihen, että yritetään kuvaajan kanssa saada kuvattavan hevosen korvia ylös... :D
    Ja hei, olihan tää nyt kiva postaus muutenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh ei meilläkään aina ihan niin täydellisesti mene! Samba oli helppo, se poseeras aina mutta Peetulla on usein mielenkiinto vaan mun taskuissa herkkujen varalta.. :D

      Kiitos! :)

      Poista