Hahtuvapallojen keskellä

Keltaiset väripläntit pellossa ovat muuttuneet nyttemmin harmahtaviksi hahtuvoiksi. Ne tarttuvat herkästi hentoihin tuulenvireisiin ja leijailevat ympäriinsä luoden kuvankauniin tunnelman. Tämä yhdistettynä lämpimään kesäaurinkoon on jo melko lähellä täydellisyyttä. 

Tai niinhän sitä aina kuvittelisi, sillä nyt listasta jäi uupumaan muutama muu tekijä:

On ötököitä. Lentävät pirulaiset pörräävät ponissa ja saavat sen hyörimään malttamattomana paikallaan. Nokkoset hyökkäävät omiin reisiin ja pistelevät verkkaaseen tahtiin joka paikan punaisille paukamille. Suoraan porottavassa auringossa on lähestulkoon kuuma. Se puolestaan saa Saran kipeän silmän vuotamaan ja painumaan lähes vääjäämättä enemmän umpeen. Ai niin ja melkein jo unohdin, olihan poni vielä hangannut juuri äskettäin itseään laitumen kuuseen. Nyt sen karva ja molemmat korvat ovat täynnä tahmeaa pihkaa. Hyvin edustavaa siis!

Onneksi kuvista tuli silti aika kivoja. ;) Nämä kaikki ovat serkkuni käsialaa. Tessa teki muuten äskettäin myös kuvilleen instagram-tilin, jota voi käydä seuraamassa @tessakphotography. Mitä te pidätte näistä? Postauksen viimeinen yksilö on oma lempparini.

❤

Narkkariponin silmäkuulumisia

Melkein vakavissani (en oikeasti) olen jo alkanut kavereiden kanssa pohtimaan, mahtaako Samba olla koukussa noihin kipulääkkeisiin. Sen himoitseminen kuurien aloittamiseksi on tullut selvästi, onhan se jatkuvasti silmä mustana, jalka paketissa tai muuta vastaavaa. Sitten se lipoo älyttömän tyytyväisenä huuliaan ja nuolee lääkeruiskut viimeiseen tippaan saakka, vaikka ennen se suorastaan vihasi moisia aineita. 

Okei, hullut teoriat sikseen ja tämänhetkiseen tilanteeseen. Silmähän nimittäin näyttää jo silmältä. On se vielä aavistuksen kiinni ja siristelee jonkun verran, mutta kuitenkin se on palautunut jo lähes normaalia muistuttavaksi näin kokoluokitukseltaan.

Kaikki postauksen kuvat: Tessa

Näiden hellesäiden myötä silmä on kuitenkin alkanut vuotamaan melko vahvasti, sillä aurinko paistaa lähes jatkuvasti jostain suunnasta. Siksi olenkin miettinyt, jos ostaisin sille jämäkän ja laadukkaan kärpäshupun päähän. Aikaisemmin moista ei voinut pitää tulehtumisriskin vuoksi, mutta nyt kun haava on jo hävinnyt niin voisi testata suojaisiko huppu kirkkaalta valolta.

Haavan kanssa mitään verkkoa ei siis käytetty, koska se olisi luultavasti kerännyt likaa ja bakteereja itseensä ja niiden päätyminen rikkoutuneeseen ihoon muhimaan ei todellakaan ole hyvä juttu. Etenkään kun kyse on herkästä silmän alueesta, ei sinne enää todellakaan tahdo mitään lisäongelmia kirsikaksi koko komeuden päälle.

Kipeä silmä tänään hellepäivän päätteeksi, vuotaa paljon ja turvonnutkin se on :(

Vertailun vuoksi myös terveestä puolesta kuva

Näin muuten paraneminen lähti jo hyvin käyntiin, mutta näiden säiden tultua on hommaan tullut hieman takapakkia. Mikäli tilanne ei ala nyt rauhoittumaan, niin soittelen vielä eläinlääkärille ja kyselen hieman lisäneuvoja asian suhteen.

Itse silmä näyttää hyvältä. Verenpurkaumat pinnalta ovat hiljalleen hävinneet ja mitä valon kanssa olen testaillut, reagoi pupilli valon vaihteluihin täysin normaalisti.

Silmätipat ovat olleet erittäin suurta hyötyä paranemisprosessin etenemisessä. Laitan tipan neljästi päivässä: aamutallin yhteydessä, sisälle tultaessa, iltatallin aikana ja silloin, kun lähden kävelyttämään tmv. ponia eli yleensä iltapäivällä tai alkuillasta.

Tippoina käytössä on Oftan Akvakol 5mg/ml -silmätipat, joiden vaikuttavana aineena toimii kloramfenikoli. Sitä käytetään silmäinfektioita aiheuttavien bakteerien kasvun hillitsemiseksi, mutta meidän tapauksessa myös moisten muodostumisen ehkäisemiseksi näin silmävamman yhteydessä.

Onneksi kaikki vaikuttaa nyt sille, että tilanne näytti pahemmalle mitä todellisuudessa on. Silmä toimii hyvin ja kaikki pelaa, kunhan vain saadaan vuoto ja siristely kuriin. Sinänsä muutama viileämpi päivä tähän väliin olisi aivan paikallaan (älkää tuomitko, on kiva kun kesä tuli, mutta jos tuon simmun saisi kuntoon, niin olisi vielä parempi).

Toivottavasti nyt tämä ärsyyntynyt näkökyvyn mahdollistava kapistin tasoittuisi taas ja lähtisi jälleen parempaan päin!

Sisarusten kohtaaminen

Tarkemmin ottaen puolisisarukset pääsivät tutustumaan eilen, kun Venlan hevonen Laulutar muutti meille muutaman yön ajaksi vierailemaan. Laululla ja Peetulla on sama isä Raperto (linkki vie sukupostin sivuille).

Laulu on korkeampi kuin Peetu, väritykseltään eri ja selkeästi pyöreään poikaan verrattuna hevosmaisempi rakenteeltaan. Peetu on vähän poni. Mutta noin niin kuin muuten ne muistuttavat melko paljon toisiaan, ainakin asennot on joka kuvassa lähestulkoon samat. Kuin kaksi marjaa!

Laulu on viiden, eli vain vuoden vanhempi kuin veljensä. Todella fiksuja nuoria molemmat!

Peetu ja Laulu tulivat heti hyvin juttuun ja ne laitettiinkin samaan tarhaan. Toki meidän tarha muistuttaa jo melkein laidunta, sillä nyt kesällä sitä kuluttavat lähinnä aasit, eivätkä ne kaksin kerkeä pitämään heinää pois isolta alueelta.

Daisy ja Lucia muuten saivat siirron metsän puolelle uuteen aitaukseen, joka on niille paljon parempi. 

Muihin poneihin Laulu tutustui aidan yli ja niissäkään ei tuntunut olevan ongelmaa. Disan kanssa tietty vähän inistiin, onhan se lauman pomo. Sulassa sovussa ne kuitenkin olivat ja seuraavana päivänä porukka oli päätynyt omatoimisesti samaan laitumeen. Jaahas, no ei siinä sitten mitään kerran langatkin olivat ehjinä. Mitähän limbousta tai korkeushyppyä siellä on harrastettu. 

 

Että joo, tällä hetkellä tallissa siis seisoo seitsemän elukkaa. :D

Tarkemmin postausta ja materiaalia tältä visiitiltä on tulossa pian!

Maailman suloisin aasi

Mun on ihan pakko vielä julkaista oman postauksen verran näitä puolivahingossa napsittuja kuvia, koska ovathan ne vaan niin söpöjä! Venla poseeraa näissä Daisyn kanssa. Niin ihania molemmat!

Aasit ovat hyvin uteliaita ja kaikesta kiinnostuneita eläimiä. Tämä meidän laikukas karvakasa on ihan rakastunut kaikkiin ihmisiin. Toki Lurppakin tulee aina luokse ja hakeutuu seuraan, mutta se on toisinaan vähän semmoinen röyhkeä. Ei todellakaan ilkeä tai hyökkäävä, mutta Daisyyn verrattuna paljon rajumpi otteissaan. Tutuille se ei tee mitään, mutta vieraita saattaa joskus napata sormista tai kulkea hyvin läheltä ohi "tönäisten". Tätä se tekee myös muille hevosille, mutta ihan hyvä, että osaa pomottaa ja pitää puolensa. Etenkin kun on porukan pienin!

Daisy on sitten aivan vastakohta ihmisten kanssa. Se on todella varovainen, haistelee ja tutkii huolella. Sen turpa nuohoaa ihan joka paikassa ja se on sellainen hyvin hempeä tapaus. Tarpeeksi pitkään tutkittuaan Daisy yleensä koettaa napata jostain kiinni (yleensä hihasta, takin reunasta tai kengännauhoista), joihin se mielellään jää roikkumaan. Joskus se myös taluttaa narusta itseään tai jopa Luciaa, sillä se tosiaan mielellään pitää suussa jotain, missä voi riippua mukana. Kunnon takiainen!

Sekä Daisy, että myös Lucia ovat kummatkin kuitenkin todella kilttejä. Toisinaan niiltä vain löytyy sitä kuuluisaa pilkettä silmäkulmasta, mutta se taitaa kuulua asiaan!

Ihan vertailun vuoksi Daisysta vielä karvaton kuva. Se näyttää aina loppukesästä tuolle, koska aasit vaihtavat karvan vain kerran vuodessa. Vaihdon aikana pitkä turrukkaturkki häviää ja tilalla on hetken ajan solakka Daisy, kunnes uusi talvitakki kasvaa entisiin kilometrimittoihinsa. 

Tänä kesänä kuitenkin suunnittelin klippaavani koko aasin. Meinasin ensin ajaa sen pienellä trimmerillä, mutta hoksasin, ettei se ole yhtään järkevää. Mikäli edes pieni terä tuohon pystyy, kuumenee se hyvin nopeasti koko elukan klippauksessa ja ei näin ole mitenkään mukavaa. Täytynee siis alkaa totuttamaan poloista isomman koneen ääneen, se nimittäin kuulostaa aivan moottorisahalle. Mutta ehkä me vielä saadaan aasistakin nakupelle! Söpöys siltä ehkä katoaa, mutta toisaalta siitä voisi tulla ihan nätti. 

Daisyn ulkomuoto loppukesästä. Mahakarvat sillä on aina, mutta jospa nyt siistisi nekin pois.

Ihana loma

Olen nauttinut tästä vapaudesta pian viikon. Niin jees, kun ei tarvitse edes ajatella koulujuttuja tai stressata siitä, kuinka tunnit riittävät vuorokaudessa. Lukion ensimmäinen vuosi on saatu pakettiin ja nyt on aika nauttia kesästä.

Hevos- ja aasijengi on päässyt laitumelle. Tuttuun tapaan köyhähkömmälle, metsiä ja rantaniittyjä sisältävälle palaselle. Kiemurtelevat polut, puut, ojat ja muut virikkeet pitävät lauman kiireisinä. Päiväunia ja torkkuhetkiä lukuunottamatta ne puuhaavatkin jatkuvasti jotain ja liikkuvat paljon.

Hyvä niin, sillä kesämasut alkavat uhkaavasti muodostumaan otusten ympärille. Kaikista pyöreimmät yksilöt (eli aasit, Disa ja Peetu) pitävät toisinaan välipäiviä tarhassa. Kunhan aasien uusi lukaali ja touhutarha valmistuvat, ne siirretään sinne ja kokonaan pois laitumesta.

Vaikka meidän laidun olisi varmasti monen hevosen unelma sen monipuolisuuden vuoksi, ei mikään tunnu riittävän näille prinsessoille. Reilu viikko sitten Disa ja aasit luikertelivat salakavalasti langoista ja lähtivät lampsimaan muualle.

Ihmettelin vain illalla, kun Sara paahtaa yhtä päätyä ympäri ja stoppaa aina nurkkaan huutamaan. Hain kohelon sisään, hyvä että malttoi kävellä, kun piti esitellä vaihteeksi arabipuoliskoaan. Kunnon liitoravia ja steppailua häntä pystyssä - kuinkas muutenkaan.

Peetu ja Likka talliin myös, jonka jälkeen aloin tihrustamaan missä tämä yhden islanninhevosen ja kahden aasin vahvuinen tihulaistrio mahtaa möngerrellä. Kävelin ensin koko perkuleen ison laidunpalasen läpi ja kolusin kaikki metsiköt. No ei näy ristin sielua ja syykin löytyi melko nopeasti.

Lanka oli laitettu katki ja kavionjäljet lähtivät johdattelemaan ryteikön kautta yhdelle maastoreitille. Siellä menee hiljainen tie, jonka päässä on mökki. Useamman kilometrin mittaisen jäljitysreissun päätteeksi ja pienen viheltelyn jälkeen pusikosta ravasi vastaan niin itseensä tyytyväisen näköisiä karkulaisia. Ensimmäisenä Lurppa ilkikurinen virne naamallaan, toisena tepsutteli Daisy viattomasti ja söpöyteensä vedoten ja viimeisenä rymisteli ufoasuinen (sillä on ihottumaloimi) ja kovasti hörisevä Disa.

Tutkimusmatkan fyysiset vammat jäivät onneksi vähäisiksi: vain yksi vekki vuohisessa. Se oli kuitenkin melko mittava, joten jouduin pitämään Disaa viikon verran kävelytyksellä. Nyt olemme alkaneet taas hiljalleen lisäämään vauhdin määrää ja ratsastus on tullut jälleen kuvioihin.

Maastopuksuttelua sun muuta enimmikseen, mutta pari kertaa olen ratsastanut itse kentällä. Tiistain ilman satulaa kevyt humputtelu sujui mielettömän hyvin ja poni oli tosi kiva!

Entäs sitten Peetun kanssa?

Peetu on viettänyt kaksi viikkoa täyttä lomaa. Kahdesta syystä:

1) Lomat nuorelle tekevät vain hyvää ja niitä on pakko pitää joissain väleissä. Tämä osoittautui hyväksi kohdaksi antaa pieni kesäbreikki kaikesta touhuilusta. Sen aikana työmotivaatio kohoaa pilviin ja samalla kaikki vanhat asiat kertautuvat mielessä.

2) Selkä on muuttunut nyt lyhyessä ajassa niin paljon, että satula on epäsopiva. En näe enää järkeä ratsastaa sillä, turhaan kipeytän hevosta ja luon sitä kautta sille huonoja kokemuksia ratsastuksesta. Voi olla, että muutamat kerrat joudun vielä sillä menemään, mutta sitten saadaan onneksi satulansovittaja paikalle ja toivottavasti uutta penkkiä alle.

Nyt olisi tarkoitus jatkaa maastakäsittelyllä ja kaikilla mielenkiintoisilla touhuilla. Tai katsoo nyt, jos joku päivä uskallaudun menemään ilman satulaa. Johan tuossa tuli harjoiteltua yksi päivä kukkakuvauksissa.

Pääpiirteittäin kuitenkin maastakäsittelyä, kahlaamista ja ehkä lämpötilojen niin salliessa myös uimista, irtohypytystä, ohjasajoa, juoksutusta, maastokävelyitä sun muuta. Katsotaan mitä kaikkea tässä oikein keksitään!

Meillähän tunnetusti Emilian (kaverini, jonka Likka-poni asuu meillä) kanssa loma pehmentää aivot ja yhdessä keksitään kaikkea typerää, johon molemmat lähdetään sitten ihan täysillä ja intoa puhkuen mukaan. Vaikka idea olisikin täyskatastrofi, saa siitä varmasti hauskan ja unohtumattoman kokemuksen! Näihin voitaisiin luokitella kaikki maastoesteet, hiihtoratsastukset, laukkabaanailut, yömaastot, omien kisojen järkkäämiset ja mitä näitä nyt on tullut tehtyä. Uskallan luvata aika varmasti, että tänä kesänä keksitään taas jotain loistokasta.. :D

Mutta mitäs muita kuulumisia meillä nyt vielä on? Rentsua lomaa ollaan vietetty, hiljalleen palataan treeniin. Sählä-Samban silmästä ja muusta tulee ihan oma postauksensa jossain vaiheessa. Parempaan päin kuitenkin senkin suhteen. Jes jes, ehkä tästä kesästä vielä hengissä selvitään!

Ötökät ovat kuitenkin aloittaneet suurhyökkäyksensä lämpimien säiden saavuttua. Loimi suojaa tehokkaasti Disaa, mutta muut tuntuvat olevan ahkerasti paukamilla. Onneksi Solhedsin hoitoseerumi ja muut tuotteet pelastavat kivasti, joten uskallan toivoa, että näitä lentäviä paholaisiakin vastaan pystytään taistelemaan melko toimivasti.

Samsamin syöty kaula ja ryntäät, onneksi patit on saatu jo häviämään.
Tästä muuten näkee myös tuota silmän siristelyä. Mutta saa olla tyytyväinen,
että ylipäätänsä mokoma toimii!

Kesäputtis!

Toivottavasti kaikilla on alkanut loma hyvin!