keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Minimaastareita!







Kello on lähenee kahta ja pohdin tässä, tulenko kirjoittamaan blogiin (joka vie puoli yötä) vai pitäisikö suosiolla mennä nukkumaan. Nukkuminen olisi luultavasti paras vaihtoehto, sillä huomenna täytyy nousta ajoissa töihin ja sitä ennen tahdoisin enemmän kuin mielelläni saada edes hieman unta kaaliin. Mutta loman vuoksi unirytmi on kaikkea muuta kuin ajallaan, joten eipä tässä muu kai auta kuin alkaa hyötykäyttämään tätä yökukkumista.

Eilen ryhdyimme vallan hurjiksi ja kasasimme muutamat pikkuriikkiset maastoesteet nurmikujalle. Mulla oli apukäsiä ja kuvausorja matkassa, joten tämä oli hyvä päivä lähteä pelleilemään hengellään kyttääjäponin kanssa. Hyvistä kuvista kiitokset voi osoittaa jälleen Venlalle!

Disa on siis yleensä kova tuijottelemaan kaikkia hieman normaalista poikkeavampia juttuja. Sillä on joskus muinaisina vuosinaan ollut estekammoa sun muuta hyppyongelmaa, joita setvittiin ahkerasti meidän alkutaipaleellamme 2011 alkaen. Nykyään esteet ovat helppo nakki, mutta erikoisemmat saattavat silti olla hieman hurjia ja sisältää jos jonkin sortin mörkökuviointeja. Siksi kesän ensimmäiset maastoesteet ovat aina hieman kyseenalainen juttu ja korkeudet tahdotaan pitää melko matalina hyvän hyppyrutiinin saavuttamiseksi.

Näin ollen kasasimme Venlan kanssa kolme söpöä pientä estettä nurmikujalle ja tulevan tarhan pohjalle. Meidän maastoesterata on vielä valmistumassa ajatustasolla, joten tarpeet revittiin vähän sieltä sun täältä ulkonäöstä tällä kertaa niin piittaamatta.

Verryttelyt suoritimme kuitenkin kentällä, sillä halusin muutamat hypyt alle ihan normaaleilla rataesteillä. Poni tuntui sileällä alkuun hieman hassulle, kun se parit viimeisimmät päivät oli ollut muiden ratsastajien menopelinä. Hiljalleen askellajien sisäisten siirtymien ja huolellisten taivuttelujen  sekä kunnon kulmien avulla sain parempaa tuntumaa hevoseen.

"Mene kuule keskenäs"


Ensimmäinen yritys töksähti esteen eteen. Aivan oma vika, pitäisi vaan rohkeammin ratsastaa eikä jäädä himmailemaan silloinkaan, kun poni tuntuu pörheälle ja tuijottelee. Seuraavat hypyt olivat ihan sujuvia, mutta fiilis ei silti ollut kovinkaan luottavainen kummankaan kannalta katsottuna.

Homma alkoi luistaa normaaliin malliin vasta kun vaihdoin suuntaa. Mikä lie mahtanut olla sitten niin kamalaa aikaisemmassa kierroksessa. Kuulemma edellisenä päivänä Disa oli tuijotellut mörkökulmaa, joten ehkä sinne päin hyppääminen oli jotenkin järkyttävää? Tiedä sitten, mutta toiseen suuntaan se oli kuitenkin hyvä ja toimiva, vaikka aavistuksen pohjaan kerran tultiinkin. Napakalla ja terävällä hypyllä kuitenkin ihan hyvin yli, onneksi estekorkeudet eivät kamalasti päätä huimaa.



Seuraavaksi suuntasimme päivän varsinaisille "esteille". Esittelin ponille kaikki hurjan pelottavat muodostelmat ensin huolellisesti, jonka jälkeen otettiin jokaiselle muutamia hyppyjä. Nurmikujan esteet pystyi tulemaan hyvin putkeen, mutta puhelinpylväistä kyhätty tukkieste oli yksittäinen.

Disa oli maastossa tosi hyvän tuntuinen ja sillä oli hyvä imu jokaiselle esteelle. Välillä etenkin tukin jälkeen meinattiin lähteä kiihdyttelemään aika vauhdikkaasti, mutta eipä tuosta juurikaan ollut haittaa. Enemmän vaan tekee mieli hyppäämään kunnon maastoradalle, etenkin kun ponikin tykkäsi noin paljon!





Oletteko te päässeet jo tänä kesänä maastoesteille?

12 kommenttia:

  1. Hienon näköisiä maastareita teillä! Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hypätä ponin kanssa hiukan aktiivisemmin, se olis niin mahdottoman kivaa vaihtelua. Maastoesteille ei olla lähdetty muiden kuin vuohien kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavana tavoitteena sitten myös ponin kanssa maastareille! ;) Mutta ehdottomasti kannatan estesuunnitelmia, seuraavalla kerralla nappaat kuvaajan kameroineen mukaan ja ei muuta kuin esteitä kasailemaan!

      Poista
  2. Ompa kivoja kuvia maastoesteiltä! Milloinkas Peetuherra pääsee näitä hyppimään ;)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Peetuherran tarvii saada sopiva satula, kun entisestä on kasvettu ulos. Ehkä sitten uskallaudutaan! :D

      Poista
  3. Olisi kyllä niin mahtava päästä kokeilemaan maastoesteitä! Tai oikeastaan ihan normiesteetkin kelpaisivat :D Viimeksi taisin hypätä vuosi sitten.. :D Mutta hei, tää oli taas todella kiva postaus! Nää kuvatkin oli kivoja :) Teillä on muuten mahtavan oloiset puitteet harrastaa, kun esteet ovat noin hienoja ja maastoesteitäkin löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, toivottavasti pääset pian hyppäämään ja ne maastaritkin kokemaan!! Kiitos paljon, onnekas kyllä saa olla näistä puitteista ja harrastusmahdollisuuksista. :)

      Poista
  4. Kyllä issikatki osaa hypätä! 😍 Ihana postaus, kirjotat tosi hyvin! Sun blogisi on ihan mun lempi blogi tällä hetkellä ❤️ Itse en oo valitettavasti päässyt hyppimään minkään sortin esteitä tänä kesänä, joka on tietty harmi juttu, mutta toivottavasti kesän tuntitauon jälkeen hypättäisiin tunneilla enemmän! Itsekkin issikkratsastaja! 👌🏻

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Esteet on oikein Disan bravuuri. :) Kiitos tosi paljon, voi kun ihana kuulla. <3

      Höh, harmi. Toivottavasti sinäkin pääset pian nauttimaan esteistä! :) Issikat ovat kyllä mukavia ratsuja lajiin kuin lajiin, jos vaan itselle sopiva yksilö osuu kohdalle!

      Poista
  5. Oi vitsi, kivan näköistä menoa kyllä teillä Disankin kanssa! :) Meillä on Kuun kanssa suunnitelmissa mennä hyppäämään nyt heinäkuun aikana maastiksia, ja uskaltautua myös ihan maastoestekisoihinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Uu joo menkää ihmeessä! Mekin meinattiin, että jos noihin meidän kisoihin sovitetaan sellainen leikkimielinen maastoesteluokka. :D

      Poista
  6. Todella hieno tuo ensimmäinen kuva, vau!! Eipä kyllä noissa muissakaan ole yhtään moittimista.

    On se kyllä kiva päästä aina välillä hyppimään maastareita. Se on niin ihanaa mielen;virkistystä! Minun ratsastuskoulullani on tehty kentän viereiselle pelolle rata, jossa on mm. Muutama tukki, semmoinen jänskä lava ja täksi kesäksi valmistunut banketti. Siellä ollaan käyty kerran ihan kunnolla hyppimässä ja kerran käytiin yksityistunnilla siskoni kanssa testaamassa bankettia tunnin päätteeksi. Oli se kyllä huippu hauskaa! Mutta eipä nuo teidänkään maastoesteet sen hullummilta näytä, tosi kivoilta rakennelmilta ja tuo niiden hyppäys paikka näyttää kyllä tosi ihanalta ja metsäiseltä! Ja ainiin. Vedätte te kyllä Disan kanssa tosi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Venlalle kunniaa kuvaamisesta! :)

      Jep! Oi kuulostaapa kivalle, ja ne kuvat, joita olen sieltä nähnyt niin näyttävät kyllä tosi hienoille. Banketti kelpaisi myös mulle. Kiitos paljon!

      Poista