keskiviikko 9. elokuuta 2017

First time tag with Aino

Toteutettu bloggaajayhteistyönä Ainon kanssa.

Kai te kaikki olette katselleet youtubesta first time tag -nimeä kantavia videoita, joissa pointtina on avata jotain ensimmäistä kertaansa? Heppaversioksi muunneltuna toteutimme tämän haasteen Eläimet sydämessä -blogin kirjoittajan Ainon kanssa.

Postaus on jaettu kahteen osaan, ensimmäiset viisi kohtaa voit lukea täältä porkkanablogista ja loput viisi löytyvät Ainolta tästä postauksesta.







TIPPUMINEN


Aino: Elämäni ensimmäisen kerran pääsin maistelemaan kentän jäistä hiekkaa 21.12.2012, eli samana syksynä jolloin aloitin ratsastuksenkin. Sillä tunnilla menin shetlanninponi Jasulla ja meillä oli tasapainoharjoituksia, siten että vieressämme kulkivat taluttajat, jotka pitivät huolen poneistamme. 

Ensimmäisenä meillä oli ravia, jonka jälkeen kävi käsky, että täytyy päästää toinen käsi irti. Teimme saman myös toisinpäin. Sen jälkeen otimme molemmat kädet irti ja menimme ilman käsiä. Tietenkin olimme niin hyviä, että ratsastuksenopettajani sanoi "laittakaahan kädet kypärän päälle". Noh, liukkaiden toppahousujen ja tasapainon menetyksen vuoksi tipahdin Jasun selästä alas. Se ei onneksi sattunut, eikä käynyt pahasti. Jos oikein muistan, niin taisin pikemminkin nauraa siellä maassa. 

Meinasin vielä tämän tippumisen jälkeen luiskahtaa sieltä selästä alas, mutta taluttajani sai kiinni ennen kuin tipuin lopullisesti.

Ensimmäisestä tippumisestani ei ole kuvaa, mutta ei anneta sen nyt haitata. Tässä kuvassa menen Jasulla, eli sillä ponilta jolta tipuin ja tämä kuva on otettu vuoden 2016 kesällä.








Veera: Ensimmäisen ilmalentoni ponin selästä olen suorittanut muistaakseni talvella 2008. Harjoittelimme jatkokurssilla laukannostoja ja ratsunani oli veikeä shetlanninponiruuna Mellow. Mellow oli ylikorkea ja melko näppärä niin koulu- kuin esteratsastuksen parissa, mutta näin aloittelijoiden kesken tunnettu myös hienoista jättipukeistaan.

Ja toki poni otti tuolloin tilaisuuden irti ja pisti ranttaliksi ihan huolella. Ratsastaja maneesin tomuun ja pakkasen sekoittamien virtapiikkien vuoksi kunnon rodeota ympäriinsä. 

Mellow sekä moinen samantapainen shettisveijari Tomppa toimivat usein tuon talven aikana ratsuinani. Useamman kerran on samasta syystä tullut molempien kyydistä lenneltyä, mutta silti positiiviset muistot molemmista karvakorvista!

Tämä ei liity kyseiseen tapahtumaan, koska olen vain kerran onnistunut tippumaan kameran edessä. Saatte kuitenkin nauttia tästä kuvasta! Koko loistava kuvasarja löytyy myös mun instasta (kannattaa tsekata se, sillä ette oo hetkeen nähneet niin tyylipuhdasta suoritusta.. :D)!


RATSASTUSKUVA

Aino: Olettaisin, ettei ihan ensimmäiseltä ratsastuskerralta löydy edes kuvaa, mutta kaivoin kaapinkätköissä olevasta valokuva-albumista yhden ensimmäisistä ratsastuskuvistani. Tässä kuvassa menen suomenhevosella, jota kutsutaan Turoksi. Kuvan oton päivämäärää en kyllä osaa sanoa, mutta sen tiedän, että siitä on monta vuotta aikaa.


Veera: Ensimmäinen ratsastuskuva tuskin on enää tallessa tai en ainakaan löydä sitä tähän hätään, joten korvaan tämän kohdan julkaisemalla ensimmäisen ratsastuskuvan Disasta ja minusta. Kyseessä on koeratsastus ja ensimmäinen kerta kun ponilla menen, 15.8.2011.


VUOKRAUS

Aino: Vuoden 2013 heinäkuussa saimme Kiviojalta vuokraksi kolmeksi viikoksi dartmoorponi Jasonin.

Niiden kolmen viikon aikana siivosimme jokaisena päivänä Jasonin karsinan ja puuhailimme Jasonin kanssa kaikenlaista: esimerkiksi kävimme useasti maastoilemassa. Sain vähän tuntumaa siihen, miltä tuntuu laukata maastossa, ja se oli itseasiassa aika hupaisaa! 

Kerran tai kaksi taisimme hypätä esteitä sekä menimme puomeja. Lisäksi menimme kentällä koulua satulalla ja ehkä myös ilman satulaa. Kaiken ratsastuksen lisäksi Jasonia juoksutettiin kerran pyörössä ja silloin totesimme sen olevan paljon jäykempi toiseen suuntaan. 

Puunasimme Jasonin myös useasti ja kerran kävimme ottamassa poseerauskuvia sen kanssa. Muistan sen, että nämä kolme viikkoa olivat ikimuistoiset viikot kesälomastani ja oli hyvin haikeaa palauttaa Jason takaisin Kiviojalle, mutta ainakin jotain positiivista oli, ettei jouduttu olemaan ilman ratsastusta heinäkuussa.

Tässä kuvassa menen Jasonilla ja tämä kuva on otettu vuokrausviikkojen aikana!




Veera: Mulla on ollut vain kerran "virallinen" vuokraponi, toki sitä aikaisemmin olen vuokrannut ratsuja esim. tunneille ja valmennuksiin. Kerron nyt kuitenkin hieman Toffeesta, jota vuokrasin viime marraskuusta toukokuuhun.

Toffee on pieni risteytysponiruuna hauskalla värityksellä ja suloisella luonteella varustettuna. Kiltti, mutta toisinaan aika ponimainen tapaus. Tosi kiva ratsastaa, 130cm korkeaksi hieno ja näyttävä poni isolla osaamistasolla.

Touhusin Toffeen kanssa paljon itsenäisesti, mutta osallistuin myös omistajan tunnille ja muutaman kerran myös ulkopuolisiin valmennuksiin, ennen kuin lopetin ruunan vuokraamisen aikapulan vuoksi. Nään ponia kuitenkin melko usein ja joskus olisi kiva käydä moikkaamassa sitä ihan kunnolla!


RATSASTUSLEIRI

Aino: Ensimmäinen ratsastusleirini oli päiväleiri toukokuussa neljäntenä ja viidentenä päivänä vuonna 2013. Se leiri oli kyllä omalta osaltani varsin opettavainen, sillä siellä opin keventämään ja sain myös vähän testata esteiden hyppäämistä yhdessä Jasu-shettiksen kanssa. Tosin silloin esteet olivat pystyjä ja ristikoita, eikä niiden korkeus ollut mikään päätä huimaava.


Ensimmäinen leiripäivämme alkoi ratsastustunnilla, jonka menin Ikea-shetlanninponilla. Sen tunnin jälkeen menimme syömään perunamuusia ja lihapullia, ja sitten olikin kioski ja vapaa-aikaa, jonka hyödynsimme ottamalla kuvia poneista. Puolessa välissä päivää pääsimme koittamaan juoksutusta, joka osoittautui hyvin haasteelliseksi puuhaksi, vielä päivän päätteeksi oli välipalan jälkeen ratsastustunti, jonka menin Jasonilla.

Toisena päivänä ohjelmamme oli aikalailla samanlainen. Aamusta ratsastustunti, jolloin pääsimme ottamaan makua esteiden hyppäämisestä, sen tunnin menin tosiaan Jasulla. Sitten oli taas ruoka, jolloin ruokana oli kalakeittoa. Tämän jälkeen vapaa-aikaa, joka taisi mennä vähän riehumiseksi, toisin sanoen isompien tallityttöjen kiusaamiseksi. Teoriassa meillä oli pinteleiden ja suojien laittoa, jonka jälkeen oli tuttuun tapaan välipala. Iltapäivästä oli taas ratsastustunti, jonka menin Sunshinella.

Reipas esteratsuni Jasu ottamassa arskaa ennen tunnille lähtöä.

Veera: Olisinkohan ollut ratsastusleirillä ensimmäisen kerran vuonna 2007. Aloitin tosiaan ratsastuksen säännöllisesti kerran viikkoon tunneilla vasta sen jälkeen, kun olin parin kesän ajan käynyt alkeisleireillä Relanderin ponitallilla.

Alkeisleirit olivat normaaliin tapaan viikon mittaisia, mutta yöt vietettiin kotosalla ja seuraavana aamuna siirryttiin varhain tallille. Päivät sisälsivät teoriatunteja, ohjelmaa, ruokailun, kaksi ratsastustuntia ja hieman päivittäin vaihtelevia lisukkeita. 

Viikon aikana opin hyvin käsittelemään hevosia ja näppärästi myös ratsastuksen alkeet. Suoritin SRL:n minimerkin (wuhuu!!) ja meillä oli viikon ajan kaverin kanssa yhteinen hoitohevonen Piccolo. Täytyy sanoa, että näiden leirien ansiosta olen saanut loistavan alun hevosharrastukselleni ja samalla ihania muistoja lapsuudesta.

Samban kanssa useampia vuosi myöhemmin
 Rellun esteleirillä vuonna 2014, vakkari leiripaikka!

MAASTOESTEKERTA

Aino: Ensimmäisen kerran pääsin hyppäämään maastoesteitä syksyllä 2015. Tosin maastoesteemme eivät olleet varsinaisesti maastossa, vaan pellolla jolla ponit ovat aina joskus kesäisin. Maastoestetunnin menin Jasonilla, eli luotto esteponilla. 

Tunnilla teimme ensin verryttelyn ja otimme kentällä muutamat hypyt ennen pellolle siirtymistä. Ne hyppelyt menivät ihan hyvin. Sitten oli aika siirtyä pellolle ja kävimme esteet läpi. Ensimmäisenä tulimme vain yksittäisen tukin, jonka jälkeen tulimme toisen tukin ja sen jälkeen vähän isomman 50cm kokoisen tukin. Nämä kaikki kolme estettä menivät ihan hyvin. Radan viimeinen este oli pienen mäen huipulla oleva matala kahden tukin "okseri", joka meni siihen asti sujuvasti, kunnes Jason päätti tehdä pari isoa pukkia esteen jälkeen ja heittää minut sieltä selästä kohti korkeuksia ja suoraa tietä pehvalleni maahan. Eipä se sattunut sen pahemmin, vähän täräytti, mutta ei muuta, kun uudelleen selkään ja esteen yli. Tämän jälkeen menimme vielä kentälle vähän loppu hölkkäilemään.

Ei lisättävää... Kyseiseltä maastoestetunnilta.




Veera: Pellolla oli tullut hypättyä jo aikaisemminkin, mutta ensimmäiset kiinteät maastoesteet pääsin suorittamaan kesällä 2012. Ratsastin silloin Disalla ja se oli ollut omistuksessani tuolloin vuoden verran.

Esteet sujuivat moitteetta, vaikka jännitin niitä itse jonkun verran. Olihan Disa aikaisemmin ollut vaikeasti estekammoinen ja kamala projekti hyppäämisen suhteen, joten takaraivossa kummitteli hetken verran ajatukset huonosta lopputuloksesta. Disa oli kuitenkin tosi kiva ja imi hyvin tukeille suorittaen radanpätkät hyvällä fiiliksellä loppuun. Tästä eteenpäin maastoesteet ovatkin olleet lähes parasta mitä tiedän!

Tämä kuva ei ole kyseiseltä maastoestekerralta, mutta samalta
vuodelta kuitenkin! Ja jotain säälittävää lätäkköä tässä kai hypätään.. :D
Näitä postauskaksikkoja oli ilo rakennella ja päästä samalla muistelemaan menneitä. Vanhoja kuvia tuli etsittyä ja naurettua hauskoille sattumuksille. Kiitos Ainolle yhteistyöstä, tätä oli tosi kiva toteuttaa!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hah kiitti, niitä oli kyllä kiva katsella! Pitää jossain vaiheessa tehdä joku postaus mihin saa enemmänkin niitä tungettua. :)

      Poista
  2. Kiva idea toteuttaa tää yhteistyöpostaus näin! Oli kiva lukea näitä mieleenpainuvia juttuja ihan alkuajoilta :)!

    VastaaPoista