Agilitykoulutusta sateisissa tunnelmissa

PERJANTAI 4.8. - AASILEIRI OSA 2/5

Perjantaina leiriläisillä oli agilitykouluttaja Riina Harisen oppitunteja. Itse toimin lähinnä hieman jokapaikanhöylänä ja touhusin välissä aina kaikkea muuta samalla lainaillen aaseja leiriläiselle, joten ihan kaikkea en aivan ennättänyt seuraamaan. Kokosin kuitenkin tähän alle nappaamiani pointteja koulutussessioissa opiskelluista asioista. 

Tarkemmin koko tuntien sisällöistä "oppilaan näkökulmasta" voi lukea Muuliprojektista tästä postauksesta.

AGILITYKOULUTUKSEN PERUSTEET

• Perusteellinen eteneminen yksinkertaisesta haasteelliseen. Tuttua kauraa kaikille, mutta aina toisinaan tämä tunnutaan unohtavan. Kaikki uusi kannattaa aloittaa hyvin simppelistä ja vaikeustasoa nostaa myöhemmin tilanteen ja eläimen mukaan. 

• Naksuttimen/äänimerkin käyttö. Luultavasti myös hyvin monelle tuttu juttu, eli kun eläin tekee jotain oikein tai koulutusvaiheessa jotain haluttuun asiaan viittaavaa, annetaan merkki ja merkistä seuraa palkinto. Eläin yhdistää äänen positiivisena asiana ja muodostaa sen "kehuksi", jonka käytön perusteella se pian ymmärtää, mitä ihminen sitä pyytää tekemään.

• Ketjuttaminen. Agilityratoja "totisemmin" suorittaessa melko olennainen asia. Tehtäviä voidaan yhdistellä niin, että eläin saa palkan vasta viimeisellä esteellä. Se oppii halutun reitin ja muodostaa ketjun, jonka se pyrkii suorittamaan päästäkseen radan läpi ja saadakseen palkinnon. Myös tätä harjoitellessa on hyvä muistaa kiireettömyys: heti ei kannata ahnehtia useita temppuja putkeen vaan edetä maltillisesti ja varmasti.

Herkkuhetki on monelle eläimelle motivoiva palkinto. 

Esimerkki tehtävien vaikeuttamisesta, näin selvitään vesiesteestä:
1. Tyhjä puomeista kasattu kuja
2. Hyvin kapeaksi taiteltu pressukasa
3. Pressua levitetään hiljalleen isommalle alalle
4. Lisätään pehmopuomit reunoihin
5. Vettä vähän kerrallaan lisää

Vaikeustasoa saa nostaa vasta kun eläin tuntuu siihen valmiille. Kaiken ei myöskään tarvitse tapahtua päivässä, vaan toisinaan on hyvä edetä esimerkiksi jaksoittain. 

Lucia ei ennättänyt treenaamaan perjantaina vettä ollenkaan, mutta Daisy kävi ihmettelemässä sitä. Se ei ollut kuitenkaan lopulta uskaltautunut veteen.

Riina opastaa Eikka mallinaan, kuinka hevonen voidaan opettaa esim. tökkimään
tai potkimaan palloa. 

Daisy vähän jekuttaa ja seisoo vain puoliksi renkaassa.. :D 

Kaisa ja Muuli pääsivät professional-aksaharrastajina treenaamaan ketjuttamista.

Riinan tehtävät vaikuttivat katsojan silmistä oikein fiksuille ja kaikki pääsivät toteuttamaan niitä omalla tasollaan. Lucia ja Daisykin osasivat jo käyttäytyä, mutta olin todella hämmästynyt kuinka tarkkoja ne oikeasti ovat omista ihmisistään, eivätkä toimi laisinkaan yhtä sujuvasti vierailla. Olen aina luullut, että ne ovat mallia "tyrkkää kenelle vaan, se tekee mitä vaan" mutta eheiii, koko oletus täysin väärin. Eiväthän ne välttämättä liikkuneet mihinkään tai tehneet aluksi mitään, mutta puskivat tilaisuuden tullen luokseni hengailemaan. Ja jos ne jumittivat vierailla ohjastajilla, riitti että tulin kävelemään mukaan tai otin aasin hetkeksi talutukseen eikä seisoskelusta ollut tietoakaan. Tässä se taas nähtiin: aasit ovat oikeasti mielettömän fiksuja ja herkkiä eläimiä!

 

Agilitytreenit kestivät koko päivän verran, sillä harjoituksia tehtiin useissa ryhmissä aamu- ja iltapäivällä. Välissä leiriläiset kävivät syömässä ja lopuksi pidettiin vielä teoriaa koko päivän kestäneen tihutuksen yllyttyä kaatosateeksi. 

Illan juonimme seuraavan päivän kuvioita, sillä lauantaina vietettiin yleisölle aviointa Aasipäivää, joka sisälsi mm. jännittäviä kilpailuluokkia. Päädyin extempore vielä itse esittämään Lucian, jossa siis ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta eihän se ollut kerennyt edes näkemään kaikkia seuraavan päivän kilpailuesteitä (mm. vesieste, sininen lötköpötköeste jne). Vähän siis haasteita touhuun, mutta siitä sitten enemmän seuraavassa leiripostauksessa!

Nättiin Muulikuvaan on hyvä päättää postaus!

Talli täynnä korvahirmuja

TORSTAI 3.8. - AASILEIRI OSA 1/5

Korvahirmut = pitkäkorvaisia hevoseläimiä, tässä tapauksessa useita kappaleita aaseja ja yksi Muuli

Muuli miettii mihin tässä on jouduttu, kuva Kaisa Määttänen / Teija Jokinen

Taannoisessa postauksessani Pitkäkorvaista touhua luvassa avasin jo hieman etukäteisfiiliksiä ja ohjelmaa alkavalta leiriviikonlopulta. Pienellä jännityksellä höystettynä touhuun lähdettiin kuitenkin suurella mielenkiinnolla ja innolla mukaan.

Torstaina pihaan kaartoivat ensimmäiset trailerit ja pikkuhiljaa porukkaa alkoi tipahtelemaan lisää paikalle. Aasit pääsivät kuljetuksen jälkeen talliin lepäämään ja saivat nenänsä eteen hieman heinää ja vettä.

Vieraita eläimiä oli yhteensä viisi kappaletta, vaikka alunperin määrän piti olla suurempi. Ihan hyvä kuitenkin, sillä nyt saimme lähes kaikki mahdutettua talliin. Peetu ja Likka siirrettiin ulkoruokintaan, ns. pihattomaiseen tarhaan, jossa ne pääsivät yöksi suojaan kuivitettuun latoon.

Muut saivat jäädä talliin: Disa, Daisy ja Lucia tungettiin samaan jättikarsinaan. Toiseen isoon karsinaan mahtuivat kaksi aasia, Patch ja Margareta. Samba oli omassa boxissaan ja naapuriin muutti Muuli. Islanninhevosruuna Eikka valtasi meidän aasien karsinan ja Peetun lukaaliin asettui pieni aasiruuna Buster.

Kaverukset Eikka ja Buster olisivat menneet käytännössä myös samaan tilavien karsinoiden johdosta, mutta koska pieni Buster oli kova pomottamaan isompiaan ruokailussa, oli fiksumpaa asetella ne erikseen.

Buster

Margareta

Patch kurkkii ja Margareta taustalla.
Kamalat muuten noi seinät, kerkeisipä vielä syksyllä kalkitsemaan ne valkeiksi!

Eikka

Muuliprojekti-blogistakin tuttu muulitamma Muuli

Pienen tutustumisen jälkeen leiriä jatkettiin aasiluennon parissa, jonka jälkeen lähdimme harjaamaan ja taluttelemaan aaseja kentälle. Epäilyksenäni oli, että Lucia on aika reippaalla tuulella uusien tulokkaiden johdosta ja otin sen siksi omaan talutukseen. Jep, olihan se reipas ja oikeasti ihan sekaisin. Hitto, eipä oo koskaan aikaisemmin aasi mennyt noin paljon yläpystyä ja yrittänyt ryysiä menemään sen muutaman sadan metrin kävelyn aikana!

Kentälle selvittiin haba maitohapoilla. Loistava ensivaikutelma kaikille, vieraat eläimet käyttäytyivät niin siivosti uudessa ympäristössä ja oma elukka riehuu kuin viimeistä päivää. Lurpan oma show, johon se sai vähän Daisyakin mukaan.

Kentällä tilanne hieman asettui, mutta Lucia oli kyllä silti erittäin menossa vieraiden perään. Muut vaikuttivat ihan kivoilta, mutta Busterin kanssa se oli heti alusta pitäen vähän napit vastakkain.

Muuli näyttää mallia kuinka kentälle kävellään!

Torstailta ei taida olla yhtään kuvaa, mutta teimme eläinten kanssa hieman agilityä. Varuilta taluttelin edelleen Luciaa itse. Daisy pääsi leirillä olevan tytön "vakkariaasiksi", joten Heta touhusi sen parissa.

Daisylla ja Lucialla oli motivaatio kentällä pyörimiseen täysi nolla. Tulipahan kuitenkin rauhoituttua ja molemmat osasivat tuon jälkeen käyttäytyä jo suht siivosti, kun tarpeeksi taaplattiin ja touhuttiin muiden seassa. Itse agilityjutuista ne eivät jaksaneet juurikaan innostua.

#Repost @rosamiii (@get_repost) ・・・ We are now in donkey camp with Muuli. Muuli gets to know @porkkananvoimalla's Sara.

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 4. 08ta 2017 klo 11.33 PDT

Kaisan instagramista @rosamiii varastettu kuva, jossa uudet naapurukset Samba ja Muuli tutustuvat.

Leiriläisten lähdettyä majoitukseen muualle kävin vielä itse liikuttamassa omat hevoset ja hoidin iltatallin normaalisti. Yöllä heräilin aina muutaman tunnin välein tsekkaaaman Peetun tilanteen ulkona, mutta kaikki tuntui olevan ihan ok. Peetu kyllä vähän pomotteli Likkaa, mutta muuten yhteiselo tuntui sujuvan rattoisasti.

Aasileirin ensimmäisestä päivästä suoriuduttiin kuitenkin ihan kunnialla ja leiri saatiin hyvin käyntiin. Harvemmin sitä tulee näin paljon pitkäkorvaisia samassa tallissa nähtyä. Ja oli muuten ihanat äänet, kun kaikki innostuivat hihkumaan ja vinkumaan yhtäaikaisesti! :D

Pitkäkorvaista touhua luvassa

Ennen kisakuulumisten päivittelyä pakko tulla infoamaan aasileiristä, aasitilojen avoimista ovista ja lauantain aasipäivästä. Varmaan vähän joo hullun hommaa (mutta sairaan hauskaa) ryhtyä tällaiseen, mutta niin siinä on vaan käynyt, että Aasiyhdistys järjestää pienen tauon jälkeen leirin meidän tiluksilla. Ja moinen sessio starttaa heti huomenissa!

Mitä mahtaakaan olla sitten viikonloppuna luvassa leirin osilta? Alustavan ohjelman mukaan torstaina tietenkin tutustumme kukin toisiimme ja majoitamme aasit tallille, jonka jälkeen kokoonnumme kuuntelemaan ensimmäisen osan Kaisan aasiluentoa. Myöhemmin vielä touhutaan elikoiden kanssa, jonka jälkeen leiriläiset siirtyvät muualle majoitukseen.

Perjantaina on luvassa agilitykoulutusta Riina Harisen opissa. Teoriaa ja tehtäviä aivan käytännössä, näin aasitkin pääsevät pitkin päivää touhuamaan ihmisten kanssa. Kaisan luento jatkuu iltapäivällä ja illasta lähdemme vielä talleilemaan. Hieman säätiloista riippuen luvassa on joko uittorannalla vierailua, mukavaa maastoilua tai muuta kevyttä pikkupuuhaa.

Lauantaina vietetään Aasipäivää, josta kohta hieman myöhemmin lisää. Yleisölle avoimen tapahtuman ja lounastauon jälkeen taputellaan aasiluento loppuun. Illalla aasit pääsevät irtohyppäämään kentälle, joten luvassa on varmasti vauhdikkaita tilanteita ainakin meidän estemaistereiden osalta. Päivän kruunaa rentouttava rantasauna toivottavasti aurinkoisessa kesäillassa.

Sunnuntaina jatkamme treenien parissa ja tällä kertaa leiriläisiä ohjeistaa Mia Jurvala. Maastakäsittelyyn saa varmasti paljon uusia vinkkejä ja näkökulmia tämän leirin aikana!

Yksityiskohtaisia sepustuksia ja valtavaa kuvavirtaa pitkin leiriä on ehdottomasti tulossa myöhemmin, mutta ehkäpä tähän väliin oli ihan paikallaan pieni infopläjäys tulevasta. Entä mikä sitten mahtaa olla jo aikaisemmin sivuutettu Aasipäivä?

Aasipäivää vietetään täällä meillä Heikkilässä (Huhtisaarentie 3a, Mikkeli) lauantaina 5.8. ja tapahtuma on avoin yleisölle klo 11-14. Päivän aikana aasit, muuli ja hevoset kilpailevat erilaisissa luokissa ja esiintyvät monipuolisesti lajissa kuin lajissa.

Kaavailtu on mm. maastakäsittely-, ohjasajo-, agility ja esteluokkia sekä mätsäreitä. Ohjelmassa on myös paljon muuta: talutusratsastusta, tilanmyyntiä, kepparijuttuja lapsille, pienimuotoista kahvilaa ja muita kotieläimiä (ylituttavallisia lampaita, ADHD-vuohia, potpottavia siivekkäitä, leikkisiä kissoja, muutama pyöreä lemmikkilehmä sekä pieni laumallinen poneja). Tapahtuma sopii erinomaisesti koko perheelle.

Paikalla on myös Lansarin tallipuoti autoineen, jonka loistavasta valikoimasta löytyvät mm. laadukkaat Blue Chip ja St. Hippolyt -rehut sekä muut laatutuotteet kuten mm. Neue Schulen huippuhyvät kuolaimet, FairPlayn ihanat ratsastusvaatteet, Solhedsin hoitosarjat, LeMieuxin herkulliset satulahuovat suojineen, Catagon korkealuokkaiset varusteet ja paljon muuta. Tule tutustumaan!

Ja jep, kunkkariviikonloppu - tiedetään. Kaisa on kuitenkin tehnyt hyvän listauksen blogiinsa, miksi massiivisten ravejen sijaan Aasipäivä on paljon nappaavampi vaihtoehto. Kukapa sitä tahtoo edes tuollaisia hevosten pikkuskaboja seurata, kun tarjolla on paljon laadukkaampaa ja jännittävämpää ohjelmaa omaperäisten aasimusten parissa. ;) Ja niin, onhan paikalla myös kaikkien tuntema feimimuuli Muuli!

Jos Mikkeli on turhan kaukana, vietetään aasitilojen avoimia ovia ympäri Suomen, vaikka varsinainen päätapahtuma onkin tällä kertaa täällä. Lähimmän tilasi voit kätevästi tarkistaa Aasiyhdistyksen aasikartasta. Tervetuloa!