Mä oon odottanut niiin kauan, että pääsen taas joskus laukkaamaan estekentällä. Tuntemaan sen sanoinkuvaamattoman hienon fiiliksen radalla kaikkine pienine hetkineen. Keskittymisen, arvioimisen ja liikkeiden tarkan punnitsemisen. Alla kuumuvan ponin, joka jatkuavasti pyrkisi yhä suurempaan laukkaan. Pohjaa napakasti rummuttavat kaviot ja viheltävän tuulen. Jännityksen, adrenaliinin ja syttyvän kilpailuhengen.
Hevoset ovat vaihtuneet ja monta kautta on jäänyt välistä, mutta vihdoin tänä vuonna on mahdollisuus jälleen päästä kilpailemisen makuun. Toki nyt ykkösprojektina on pikku-Peetu, jonka kanssa tarkoituksena olisi debytoida sen ensimmäiset kisat ihan vauvaluokista aloitellen.
Tässä vuoden ensimmäisinä päivinä on hyvä asettaa kuitenkin tavoitteita: kilpailemista, Peetun ratsukoulutuksen etenemistä ja muita hevostouhuja ajatellen. Ehkä eniten innoissani olen kunnon treeni- ja kisakauden korkkaamisesta, sillä edellisestä, kokonaan ehyestä vastaavasta vuodesta on jo niin kauan aikaa. Pienet pahoittelut siis, jos tämä postaus on täynnä yhtä kisoihin hinkuamista, mutta olen vain niin innoissani! Toki edelleen meidän pääjuttuna on päästä kehittymään ja opettelemaan, mutta samalla pitää edelleen hauskaa ja nauttia yhteisistä hetkistä.
Tälle vuodelle on niin paljon luvassa kaikkea. Suunniteltu on jo vaikka mitä, mutta tarkemmat kuviot paljastuvat teille vasta vuoden myötä. Intoilun ja motivoinnin vuoksi listaan kuitenkin hieman joitain juttuja, jotka meillä on tavoitteena tälle 2018 vuodelle.
VALMENTAUTUMINEN PEETULLA
Aktiivinen valmentautuminen Peetun kanssa olisi nyt talven myötä lähdettävä käyntiin. Toki kuntoa täytyy vielä kasvattaa, mutta kotivalmentajien kanssa voimme aloitella hiljalleen työskentelyn nuoren hevosen tarpeet huomioon ottaen. Nyt talvella valmennusreissut vaativat hieman enemmän ponnistelua, sillä joka kerta täytyy matkata hallille treenaamaan. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole omaa vetoautoa, mutta onneksi tulevan vuoden kyytiasiatkin alkavat pikkuhiljaa setviytymään.
ESTERATSASTUKSEN PARIIN PÄÄSEMINEN
Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli esteisiin. Peetulla on hypätty neljä kertaa ratsastajan kanssa. Nyt syksyllä ei olla touhuja jatkettu hevosen ylipainon vuoksi, mutta tässä tammi/helmikuun aikana olisi hyvä aika lähteä taas palauttelemaan näitä juttuja mieleen. Ahkeraa puomi- ja kavalettitreeniä siis tiedossa! Toivottavasti keväällä ollaan jo siinä vaiheessa, että päästään hyppäämään kunnolla niin, että kesällä touhu olisi melko sujuvaa molempien osalta.
RATSUKOULUTUKSESSA ETENEMINEN JA
UUSIEN ASIOIDEN OPETTELEMINEN
No tietenkin tämä. Pitäisi raahata ponia ratsuttajalle, jotta se pääsee kehittymään vielä enemmän ja pidemmälle. Toki eteneminen on tavoitteena myös meillä yhdessä ratsukkona, mutta ensisijaisesti haluan Peetun nyt ratsutukseen vielä tässä vaiheessa. Toki mä luulen, että lähinnä käytän sitä siellä aina tarpeen mukaan pyörähtämässä, enkä vie ollenkaan esim. muutaman viikon jaksoksi muualle. Ratsuttaja, jota olen miettinyt, käy n. kerran kuukauteen Mikkelissä, joten siinä voisi olla aina hyvä aika varata vaikka parin päivän treeni osaavan kuskin kanssa.
Noin muuten Peetun koulutuksen kanssa hiotaan vielä hetki perusjuttuja ja sitten kun tuntuu siltä, että aika on oikea, aletaan opettelemaan vähän uusia asioita. Mikään kiirehän meillä ei ole ja teen mielummin ensin pohjan huolella, jotta sitten jatko on mahdollisimman sujuvaa ja helppoa jokaisen osapuolen kannalta.
SUJUVAT LAUKANNOSTOT
Tämä täytyy ottaa nyt heti treeniin! Jostain syystä tässä talven myötä Peetu on ottanut tavaksi aina vähän kiihdyttää nostoon ja muutenkin tuntuu, että se on hieman unohtanut jutun ideaa. Ylipäätänsä täytyy nyt päästä työstämään laukkaa enemmän ja huolella. Ensin aloitellaan vain hyvästä, tasapainoisesta askellajista ja lähdetään hevosen kunnon kohotessa aina vaatimaan hieman enemmän.
TASAPAINO, RYHTI, VOIMA, KANTOKYKY JA PAINO TAKAOSAAN
Erittäin olennaisia asioita jokainen. Näitä pyritään jatkuvasti kehittämään ja parantamaan sen mukaan, mikä hevosen kunto mahtaa milloinkin olla ja mitä se meille mahdollistaa. Peetusta olisi kuitenkin tarkoitus saada ryhdikäs, itsensä hyvin kantava ratsu, jolla on näyttävät ja voimakkaat askellajit. Kaikki tämä edellyttää pitkää työtä kunnon kehittämisen parissa ja jokainen on varmasti ikuisuusprojekti, mutta kerta kerralta edetään aina parempaan suuntaan.
KISAKAUSI
Peetun kanssa on tarkoitus aloittaa aivan vauvaluokista ja katsoa etenemistä sen mukaan, miltä tilanne näyttää. Kiire meillä ei ole ja kaikki tehdään edelleen hevosen ehdoilla, joten en aseta mitään tavotteita luokkien tai tasojen suhteen. Enemmänkin tarkoituksena olisi vain hakea hyviä kokemuksia nuorelle ja käydä hieman avartamassa sen maailmaa oman tallin ulkopuolella.
Ensi kaudella tarkoituksena on myös käydä muutamat kisat lainahevosilla. Onhan noita ratsuja aina ollut tarjolla, mutta missään vaiheessa sitten se ei ole kuitenkaan innostanut. Nyt diili on kuitenkin aika hyvä, joten mielelläni lähden jonkun kokeneemman konkarin kanssa kisakentille Peetun vastapainoksi.
OMIEN ISTUNTAVIRHEIDEN POISHIOMINEN
Joka vuosi sama tavoite ja aina jää silti korjattavaa. Nyt haluaisin keskittyä erityisesti keskivartalon työskentelyyn sekä tietenkin käsien kurissa pitämiseen. Onneksi tähän tulee heti helpotusta kunhan päästään meidän super kouluvalmentajan silmän alle jatkamaan treenejä, en malta odottaa!
MAASTOESTEILLÄ TREENAAMINEN
Peetun kanssa olisi mukava käydä näyttämässä sille myös maastareita. Ihan tässä oman tallin viime kesänä rakennetulla radalla, mutta myös joissain vieraissa paikoissa. Mikäli Peetusta kehittyy ihan fiksu ratsu ja päästään kisaamisen makuun, kiehtoisi myös kenttäratsastus lajinaan.
Viime talvena kun ratsastin hetken muiden hevosilla ja ratsastuskoulussa, sainkin kuulla uudelta opettajalta (kv-tason kenttäratsastaja), että mun pitäisi ehdottomasti ostaa hevonen ja ryhtyä tämän lajin pariin. Joten katsotaan, eihän sitä koskaan tiedä, mihin tässä päätyy!
PEETUN SIEDÄTTÄMINEN JÄRVEEN JA LÄTÄKÖIHIN
Liittyy oleellisesti myös edelliseen kohtaan. Sen lisäksi, että voitaisiin lätäköihin mennä ratsain, olisi myös hauska kesällä päästä uittamaan. Tämä täytyy siis ottaa projektiksi, jotta saadaan tästä vettä kammoksuvasta hienohelmastakin kuorittua jonkin sortin vesipetoponi esiin.
Rivakka-Pehtoori ostettiin äitini hevoseksi maastopuksutteluun ja satunnaiseen kentällä hyörimiseen. Se tuli meille kaksivuotiaana, jonka jälkeen alkoi iso työrupeama yleisten käytöstapojen opettelun suhteen. Ihan vain sellaista, että kaikkea ei tarvitse potkia ja yhdellä taluttajalla voisi jatkossa pärjätä. Hiljalleen tämä vilkas suomenhevosvarsa kasvoi vähän fiksummaksi yksilöksi unohtamatta kuitenkaan sen persoonallisia kohelluksia.
Vuosi sitten teimme päätöksen, että Peetusta tulee Samban seuraaja. Säpäkän ratsuponin jälkeen siirryin tankkerimaiseen, tappikaulaiseen ja lyhytjalkaiseen suomenpienhevoseen. Ihastusta ei tuolloin alkuperäisrotuamme kohtaan löytynyt, sillä vähäisten puttekokemuksieni mukaan kaikki olivat olleet enemmän tai vähemmän oman makuni ulkopuolella.
Mutta muutakaan ei ollut tarjolla. Sara oli siirtynyt aiemmin kokonaan kevyeen käyttöön jalkatuomion jälkeen ja oma hinku tavoitteelliseen treenaamisen oli jälleen kova.
Sain kyllä useita tarjouksia hevosista. Vanhemmat eivät kuitenkaan missään vaiheessa niille lämmenneet, mutta äiti alkoi puhumaan Peetulla ratsastamisesta. Siitä saisi kuulemma ihan kelpo ratsun vaikka kisailuun. Jotain lahjomistakin oli havaittavissa, sillä äiti myös lupautui ryhtymään henkilökohtaiseksi hovikuskiksi ja kuljettamaan talvella maneesille valmennuksiin, mikäli aloittaisin Peetun kanssa työskentelyn. Loppupeleissä hyväksyin diilin ja nyt olin vastuussa kolmivuotiaasta vauvahevosesta.
Nyt tuosta on vierähtänyt päälle vuosi ja voisi olla aika tarkastella mihin pisteeseen tässä on päädytty.
Peetu toissapäivänä 13.10.2017
Mulla ei alunperin ollut tarkoitus tehdä hevosta todellakaan itse. Sen oli määrä lähteä ratsutukseen keväällä, mutta kaikkien mutkien kautta suunnitelmat muuttuivat nykyiseen pisteeseen. Tällä hetkellä ykkösprioriteettina olisi tarkoitus löytää sopiva ratsastaja kehittämään Peetua sisäänratsastuksen jälkeen yhä korkeammalle tasolle sen ohella, mitä sillä itse ratsastan. Tahdon ammattilaisen selkään vielä koulutusvaiheessa.
Haluan kuitenkin vielä muistuttaa, että en missään vaiheessa ollut sisäänratsastuksessakaan yksin. Minulla oli jatkuvasti ympärillä osaavia ihmisiä ja ammattilaisia, joilta tarpeen tullen olisin saanut apua.
Peetun kanssa etenin kuitenkin pitkälti oman harkintakykyni pohjalta mututuntumaa hyödyntäen. Hevonen oli tullut minulle tutuksi ahkeran touhuamisen ja maastakäsittelyn tuloksena, joten osasin melko hyvin päätellä milloin se oli mihinkin valmis, miten pitkiä harjoituksia tehtiin, millä aikavälillä ja kuinka usein. En edennyt juurikaan oppikirjojen tai ohjeiden mukaan, vaan hevosta kuunnellen. Se on mielestäni tärkeintä onnistuneen ratsukoulutuksen saavuttamiseksi: kaikki suunnitellaan, räätälöidään ja toteutetaan hevoskohtaisesti.
13.10.2017
SYKSY 2016
Syksyllä ideana oli vain jatkaa maastakäsittelyä ja tutustumista hevoseen. Teimme pitkiä maastokävelyitä, touhusimme kentällä vapaana ja kerran jopa irtohypytimme suomenponia. Peetu oli kesän jäljiltä, yllätys yllätys, paisunut kuin mikäkin pullataikina, joten käynnissä oli samanaikaisesti myös pienoinen laihdutusprojekti.
Peetun sisäänratsastusta ei tehty kolmivuotiaana, sillä se ei ollut siihen vielä todellakaan valmis käytöksen tai rakenteensa puolesta. Mielestäni muutenkin ihanteellinen aika nuoren hevosen sisäänratsastukselle on yleensä 3-4-vuotiskauden vaihde, joten sitä lähdimme tavoittelemaan myös Peetun kanssa.
Syksy kului pitkälti siis maastakäsittelyn parissa touhuten. Peetusta alkoi tulla ihan fiksu tenava, eikä se enää rykinyt käsistä tai harrastanut sen suurempia tuhmuuksia.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
TALVI 2016-2017
Talvella alkoi tapahtumaan enemmän. Maastakäsittelyyn otimme hiljalleen mukaan ohjasajon ja palauttelimme mieleen jo edellistalvena opetellun liinassa työskentelemisen. Peetusta kehkeytyi melko nopeasti hyvä juoksutettava: se kuunteli todella tarkasti ja reagoi moitteettomasti pienimpäänkin pyyntöön. Ohjasajoa pääsimme talven edetessä toteuttamaan myös maastolenkeillä.
Kaikki työ tehtiin monipuolista kaavaa noudattaen. Peetun viikko-ohjelma oli aika rento ja sen päätavoitteena oli pitää tekeminen mielekkäänä, jotta myöhemmin saataisiin ilolla hommiin lähtevä hevonen. Emme jankanneet useita kenttäkertoja tai säätäneet jatkuvasti samoja asioita, vain haimme onnistuneet suoritukset kultakin osa-alueelta ja jatkoimme taas seuraavalla kerralla muiden aihepiirien parissa. Peetu pysyi jatkuvasti tyytyväisenä ja yhä edelleen se tulee tarhassa vastaan korvat hörössä "jee töitä!" -ilmeellä.
Olennaista tietenkin oli myös lomien ja vapaapäivien oikea suhteuttaminen työskentelykokonaisuuteen. Ratkaisevaa ei ole toistojen, vaan onnistuneiden kokemusten määrä. Peetu parani aina pienten ajatuslomien jälkeen, jolloin sillä oli aikaa kerrata ja miettiä opittuja asioita. Ilman niitä kakara olisi varmasti kyllästynyt paljon nopeammin ja koulutus ei olisi edennyt halutulla tavalla. Edelleen meillä on ratsastusjuttujen suhteen hyvä nyrkkisääntö käytössä: hommia tehdään viikossa hevosen iän verran. Neljävuotias Peetu treenaa ratsastajan kanssa siis maksimissaan neljänä päivänä seitsemästä.
Tammikuussa lähdimme katselemaan ensimmäistä satulaa ja pian sellainen löytyikin. Selkäännousuharjoitukset olimme aloittaneet jo loppusyksystä, joten jakkaran kanssa temuaminen, kylkiin nojailu ja pomppiminen oli jo tuttua juttua, jota vain lähdimme muistelemaan uudelleen. Satulaan totuteltiin usein heinäkärryn edessä: penkki oli kiva juttu, kun samalla sai vähän herkutella.
28. tammikuuta nousin Peetun selkään ensimmäistä kertaa tallissa. Liuin vain kyytiin ilman satulaa, istuskelin siellä hetken rapsutellen ja jutellen hevoselle samalla kun se sai herkkuja äidiltä. Kaikki sujui hienosti ja seuraavalla kerralla satulakin tuli matkaan.
Siitä etenimme edelleen monipuolisen työskentelyn ja riittävien vapaiden vauhdittamana satunnaisiin selkäännousuharjoituksiin. Kävimme kentälläkin ihmettelemässä maailmaa ratsastajan kanssa. Huolellinen työ näkyi ehdottomasti Peetun käyttäytymisessä, sillä se oli joka kerta kuin vanha tekijä eikä stressannut tai jännittänyt laisinkaan.
Helmikuun seitsemäs päivä olimme taas jännän äärellä, kun Peetulta pyydettiin ensimmäistä kertaa liikettä ratsastajan kanssa. No mitäpä muutakaan hienolta juniorilta voi odottaa, kun täydellistä suoritusta? Taluttajan kanssa otimme molempiin suuntiin kierroksensa, treenasimme hieman pysähtymisiä ja liikkeellelähtöjä ja lopetimme erittäin onnistuneisiin fiiliksiin.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Maaliskuun 12. päivä otimme ensimmäiset ravit ratsastajan kanssa ja ne sujuivat jälleen hienosti. Taluttajaa tai liinan päässä olijaa ei oikeastaan edes kaivattu, vaan teimme lähes kaiken ensimmäisiä kertoja lukuunottamatta vapaana. Peetun kanssa missään ei ollut ongelmaa: hevonen osasi pysähtyä, liikkua ja kääntyä aina näin pyydettäessä. Täällä taustalla oli jälleen vahva pohjatyö maastakäsittelyn parissa.
Tutustuimme ratsain myös puomeihin. Maastakäsittely, kävelytykset, ohjasajo ym. olivat edelleen isossa roolissa, eikä ratsastuskertoja edes kertynyt montaa. Todella tärkeitä lomia unohtamatta etenimme hyvin varmasti, eikä takapakkeja tullut.
Alkukeväästä jatkettiin samaa rataa. Peetu oli tosi hyvä! Ponin riiviöpuoli kyllä palasi hetkeksi maisemiin meidän lomareissun aikana, mutta ei onneksi jatkanut touhujaan sen pidempään. Ratsastusjutuista pidettiin vähän pidempää taukoa, mutta kentän pohjan ilmestyessä jään alta esiin käytiin taas palauttelemassa treenijuttuja mieleen.
Seitsemäs ratsastuskerta
Peetu alkoi muistuttamaan ulkomuodoltaan mammutin sijaan hevosta ja se saikin kehuja sopusuhtaisudesta mm. kasvattajaltaan lähetettyäni hänelle kuulumisia kuvien kera.
Kentän sulettua poitsu pääsi taas irtohyppäämään ja tykkäsikin touhusta tosi paljon. Vaikka esteitä ei oltu juurikaan treenattu, Peetu hahmotti etäisyydet todella hienosti ja loikki muutenkin ihan jouset jaloissa menemään.
Otin myös juoksutukseen mukaan puomijumppia, joita treenattiin hyvään tahtiin.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Aloitimme myös maastoilutreenit. Toukokuun 2. päivä kävimme ensimmäistä kertaa ratsain maastossa. Mukana oli jalan kulkeva ihminen, jonka rinnalla tepastelimme tietä pitkin pienen lenkin. Kolmen päivän päästä olimme jo Disan mukana kunnon reissulla, joka sisälsi ravipätkiä, metsäkiipeilyä ja muuta mukavaa.
Ratsastusmaastossa jännittäväksi jutuksi muodostui autot, vaikka ne olivatkin aikaisemmin olleet ihan fine. Ensimmäisellä kerralla ne kuitenkin hieman jännittivät. Peetu turvautuu pelottavissa tilanteissa "pakene tai taistele" -periaatteeseen, joista se tuollaisessa hetkessä valitsee herkästi jälkimmäisen ja koettaa potkaista autoa.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Kentällä ratsastustreenit lähtivät aina kerta kerralta paranemaan. Peetu alkoi liikkumaan kivasti ja mukavan rennosti. Toukokuun 7. päivä otimme ensimmäiset laukat ratsastajan kanssa. Edellisiltana olin valmistellut sen liinassa pienellä puomijumpalla ja treenillä siitä, mitä sana "laukka" tarkoittikaan. Ei tuottanut ongelmaa yhdistää tämä käsky selästä oikeisiin apuihin, joten pian sitä mentiinkin jo reipasta kevyttä laukkaa kenttää ympäri.
Loppukuusta ryhdyttiin jälleen hurjiksi ja otettiin ensimmäiset pikkuhypyt ratsastajan kanssa. Jälkeenpäin mietittynä olisi pitänyt nostaa tuo puomikasa ennemmin ristikoksi, mutta menihän se noinkin kun on fiksu heppa alla.
Hyppäsimme vielä seuraavalla viikolla toisen kerran pieniä ristikoita helpoilla teillä. Peetu tykkäsi älyttömästi, mutta nuoren tapaan oli silti vähän epävarma ja kaipasi paljon tukea. Peltoilimme myös useampaan otteeseen ja Peetu käyttäytyi tosi hienosti!
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
KESÄ 2017
Kesällä Peetun oli tarkoitus päästä pidemmälle laidunlomalle, joka ei kuitenkaan tehnyt hyvää ponin ulkomuodolle. Pääkopalle senkin edestä, mutta lihavuusluokitus nousi jälleen pilviin. Seuraavaksi kesäksi täytyy kehittää joku toinen suunnitelma, mahdollisesti sitten testataan metsäpalasta tai vain tylsästi tarhaillaan.
Kun vauvan loma oli lusittu, aloitin palauttelun treeniin hitaasti ja varmasti. Teimme kävelylenkkejä maastossa, joita pidennettiin aina vähän. Ohjasajoa, maastakäsittelyä jne. Kunnon kohentuessa mukaan otettiin jo vähän reippaampaa tahtia mm. juoksutuksen yhteydessä.
Peetun satula oli jäänyt epäsopivaksi jo keväällä, joten ratsastusta ei niinkään harrastettu. Kaksi kertaa kiipesin kyytiin paksun huovan ja karvaromaanin kera, eikä satulattomuus tuottanut ponin puolesta mitään ongelmaa. En kuitenkaan vielä hirveästi viitsinyt ilman penkkiä lähteä touhuilemaan, joten odottelimme pitkään satulansovittajan visiittiä.
Peti sai myös ensimmäiset kenkänsä ja käyttäytyi kengityksessä hyvin mallikelpoisesti. Kengittäjä kehui, että eipä olisi vielä pari vuotta sitten tästä hevosesta uskonut, että antaa laittaa ensimmäistä kertaa kenkään näin hienosti.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Ehdimme myös treenaamaan hieman lastausjuttuja ja kesän vaihtuessa syksyyn pyörähdimme maailmalla edustamassa suomenhevosia eräässä tapahtumassa. Peetu käyttäytyi todella fiksusti, ei olisi voinut paremmin edes mennä!
SYKSY 2017
Syksy toi taas uusia tuulia ja niiden mukana uusi satulamme, ihana Albion Legend kulkeutui tänne. Olin huolellisesti kohottanut Peetun kuntoa kesällä, joten nyt pystyimme ottamaan ohjelmaan mukaan myös ratsastusta. Loman jäljiltä hevosen työmotivaatio oli aivan todella korkealla ja kehitys tuntuu selkään, sekä näkyy myös sivustakatsojan silmiin kerta kerralta yhä suurempana piikkinä. Jos se harppoo etenemistään tähän tahtiin, siitä tulee aivan todella upea!
Olemme päässeet myös treenaamaan laukkoja hieman enemmän. Nyt olen istunut ensimmäisä kertoja syvälle satulaan, kun aikaisemmat kerrat keväällä tehtiin vielä enemmänkin aika kevyesti kyydissä istuen. Peetu uskaltaa rentoutua kivasti ja nyt kun se alkaa jälleen saamaan lisää voimaa ja tasapainoa, pystyy se jatkossa liikkumaan yhä paremmin ja paremmin.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Puomejakin ollaan menty ja hyppäämistouhut aloitellaan myöhemmin, kunhan vielä muutamat liikaläskit karisevat hevosen kropasta pois. Maastossa ollaan nyt taas käyty yksin ja hevoskavereiden kera, eikä kummassakaan ole ollut mitään ongelmaa. Autotkin on ihan ok juttu, eikä niitä enää edes säpsytä!
Vaikea edes kuvailla, kuinka upea ja hieno projekti tämä loppupeleissä on ollut. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Peetu tuntuu juuri sopivalle, vaikka alunperin en niitä suokki-ihmisiä ollutkaan. Mutta kun se on alusta asti itse tehty, se on juuri sellainen käytökseltään ja ratsastettavuudeltaan, kuin toivoinkin. Toki työtä on vielä mielettömän paljon, mutta mielestäni tämä on ollut hyvä alku ja uskallan jopa sanoa ääneen, että olen tyytyväinen.
Pakko tulla naputtelemaan jonkin sortin kuulumisia ennen kuin hautaudun koulukirjojen pariin miljoonan rästissä olevan kurssityön ja esseen, sekä ensi viikolla starttaavan koeviikon vuoksi. Syksy on lähtenyt käyntiin ja hiljalleen puut alkavat värjäytymään mitä ihanimpiin sävyihin. Kirpakan keltainen, pirteä oranssi ja tummanpunainen siirtyvät kesävihreän ylle. Pakko päästä joku päivä kuvailemaan kunnolla!
Heppahommiin alkaa tulla jälleen eloa, kun Peetu on saanut uuden satulan. Kirjoitan uutukaisesta hieman myöhemmin postausta, mutta nyt meillä on Albion K2 Legend -yleissatula. Ensivaikutelmiltaan penkki on aika passeli, mutta meidän satulansovittaja tulee vielä tsekkaamaan ja toppaamaan tulokkaan Peetun selkään täydelliseksi. Pientä haittaa tuo järkyttävä pallomaha, jonka vuoksi satula tuppaa hieman valumaan eteen, mutta ongelma korjautuu uskoakseni laihtumisen lähtiessä kunnolla käyntiin. Onneksi suurin osa tuosta kesälomalla kertyneestä tavarasta on nestettä, joten niistä päästään karisemaan nopeasti eroon.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Syksylle on kaikkia kivoja suunnitelmia ja tavoitteita kakaran kanssa. Pitäisi päästä käymään maneesilla tutustumassa, kunnon kohotessa valmennuksissa ja hyppytouhujakin taas harrastaa. Meillä on kotona ensi kuun 22. päivä kouluharkkarit ja kaavailin vähän josko ratsastaisin Peetulla luokan ulkopuolisena raviohjelman. En ole kuitenkaan mitään vielä lyönyt lukkoon, pitää katsella miten nää touhut tästä taas lähtee, mutta se olisi kokemuksena tosi hyvä. Päästäisin vähän treenaamaan "kisatilanteita" ja toki saataisiin myös pöytäkirjat tuomarilta.
Myös muille poneille ja aaseille kuuluu hyvää. Samba on tuttuun tapaan rentsuillut, yleensä käydään kävelemässä maastossa lenkkejä tai sitten se saa olla vapaana pihalla. Ehkä joku päivä touhutaan kentälläkin jotain. Jalka on ollut ihan ok, toki mietin että pitäisikö tässä ennen talvea taas piikittää kavionivel pakkasien kovettaman maan vuoksi. Lumen tulon varaan ei ihan voi laskea, joten voi olla että joudutaan pärjäilemään koppuramaalla pitkään. Toki peukut pystyssä, että valkea maa pehmeine puuterihankineen laskeutuisi tänne mahdollisimman pikaiseen tahtiin!
Disan kanssa olen touhuillut reippaasti, toki myös pikkusisko on sen kanssa puuhannut. Islantilainen on mennyt kivoja harppauksia eteenpäin ja sileällä kehittynyt taas entistä enemmän. Nyt kylmempien ilmojen saapuessa se on saanut taas mukavasti lisäboostia liikkumiseen, toki toisinaan vähän turhankin paljon, mutta itse henkilökohtaisesti pidän enemmän tästä talvi-Disasta. Tämä syys/talvi/kevätversio kun on ponin todellinen puoli ja oikea persoona. Kesällä se on ihottuman ja siitä johtuvien erinäisten ongelmien vuoksi hieman erilainen.
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu
Mua hirveästi ärsyttää, kun edelleen rästipostauksia on miljoona luonnoksissa. Kunhan mä nyt selviän hengissä näistä kouluprojekteista ja koeviikosta, palailen tänne tarkemmin uusien ja vähän vanhempien juttujen parissa. Joka tapauksessa syksy on kuitenkin startannut mukavasti käyntiin. Innolla odotan kaikkia kivoja ruskakuvauksia ja tietenkin Peetun kanssa treenien jatkamista.
Saimme vihdoin viime sunnuntaina kaverini Annin kanssa aikataulut yhteen ja pääsin testaamaan hänen hevosiaan hieman tarkemmin. Olen joskus aikaisemminkin käynyt poikia moikkaamassa, mutta tuolloin kävimme yhdessä maastossa ja ratsastin koko matkan Torreksella.
Annin hevoset asuvat nykyään pienellä yksityistallilla tässä samalla kylällä, jossa meidänkin talli sijaitsee. Kävin nyt itse kyseisessä paikassa ensimmäistä kertaa.
Lukuunottamatta kahta vesileimallista kuvaa, ovat nämä kaikki Annin ottamia - kiitos!
Päivän ensimmäinen poni oli Annin nuori, 5-vuotias suomenpienhevosruuna Raisu-Polkka. Raisu on siro rakenteeltaan ja pidin paljon sen sporttisesta ulkomuodosta. Hieno poni, josta varmasti kasvaa aivan loistava ratsu lajiin kuin lajiin!
Blogissa on viime aikoina pyörinyt paljon Peetun sisaruksia (tsekkaa tämä postaus) ja myös Raisu kuuluu Raperton jälkeläisiin.
Käytin ratsastusaikani lähinnä vain tutustuessa hevoseen, enkä vaatinut siltä juurikaan mitään ihmeitä vaan keskityin enemmän perusasioihin. Lähinnä hain aktiivista takapäätä ja annoin noin muuten ponin liikkua edestä hieman rennommin. Kentällä oli lisäksemme kolme muuta ratsukkoa, joten lähinnä taivuttelin Raisua käynnissä ja ravissa hölkötellen.
Raisu oli hyvin motivoitunut työntekoon, eikä sitä tuntunut juurikaan häiritsevän, vaikka kaverit paahtoivat ohi ja yksi jopa hyppäsi pientä ristikkoa. Se oli hirmu rauhallinen ja käyttäytyi tosi mallikelpoisesti noin nuoreksi ja etenkin tuollaisen tilanteen keskellä.
Kuva: Päivi Parkkinen
Koska Raisu on juniori ja muutenkin menin sillä ensimmäistä kertaa, annoin sen suurimmilta osin hölköttää menemään melko pitkällä kaulalla. Pieniä pätkiä kokosin sitä varovasti ryhdikkäämmäksi ja se tuntuikin todella kivalta selkään. Siitä kun olisi lähtenyt vielä vähän hiomaan, olisi alla ollut varsinainen kouluponi!
Suosiolla kuitenkin päätin jättää moiset tuuppailut tällä kertaa välistä. Tykkään ensin tutustua puolin ja toisin uuteen hevoseen hieman rennommin, jonka jälkeen on parempi aloittaa vankalta pohjalta kunnon työskentely.
Raisu jätti todella positiivisen fiiliksen. Se on todella yritteliäs ja muutenkin hyvin miellyttävä ratsastaa. Hieman tuollainen Peetumainen, mutta siitä jo askeleen pidemmällä oleva ja siitä vielä viisastuneempi versio. Tykkäsin kovasti, mahdottoman hieno ja mukava nuori!
Päivän lainaponeilut eivät loppuneet suinkaan siihen, vaan seuraavana vuorossa oli vielä eestinhevosruuna Tornaado. Lähestyvä ukkonen ja uhkaavan tumma taivas saivat hieman vauhtia nivusiin, joten pian olinkin jo verryttelemässä jälleen uuden ratsun kyydissä.
Anni kasasi kentälle pienen esteen ja extemporeideana pääsin jopa hieman tunnustelemaan tätä hevosta hypätessä. Jee! Tein melko reippaan verryttelyn, sillä Anni oli ratsastanut Torea jo aiemmin sillä välin, kun itse ravailin Raisun kanssa.
Tämän tyyppisen hevosen selkään en olekaan aikoihin istunut, joten täytyy myöntää, että olin alkuun melko pahasti hukassa. Annin käyttöohjeiden ja useampien kierrosten jälkeen aloin tajuamaan hieman enemmän, kuinka Torresta kuului ratsastaa.
Olen tosi pieni ja Toren tämänhetkinen satula on melko jättiläinen omalle takapuolelleni. Ajauduinkin jatkuvasti väärään kohtaan ja hassuun asentoon, joten se vaikeutti hieman lopputulokseen. Omat jalatkin ovat ilmeisesti niin pätkät, että en saanut jalustimia yhtään lyhyemmiksi reikien loppuessa kesken hihnoista. Jouduin siis hyppäämään aivan liian pitkillä jalustimilla, mutta onneksi hevonen hoiti homman loistavasti kotiin!
Aloitimme estetouhut suhteellisen pian ja suunnitelmana oli ottaa muutamia hyppyjä yksittäiselle esteelle pitkällä sivulla. Torreksella on rytmikäs, mutta hyvin miellyttävä esteponin laukka ja tykkäsin kovasti ratsastaa sitä. Hypyt sujuivat hyvin, vaikka pari kertaa töpättiin vähän pohjasta ratsastajan arviointivirheistä johtuen (aargh se hyppyrutiinin puute). Niitä lukuunottamatta esteen ylitys sujui aina kuin rasvattu, Torres oli tosi varma hyppääjä ja teki kerrassaan loistavia hyppyjä.
Muutamien toistojen jälkeen jatkoin loppuverryttelyä ravissa. Hiljalleen alkoi jo tulemaan sellainen fiilis, että hevonen tuntuu kotoisammalle ja yhteistyö pelaa paremmin. Mulla tunnetusti aina kestää hieman tutustua uusiin hevosiin, jonka jälkeen touhu alkaa sujumaan hyvin (jos on sujuakseen).
Loppuravipisteestä olisin voinut alkaa jo vaatimaan hevoselta huomattavasti enemmän, mutta koska tarkoituksena oli verrytellä ripeästi ukkosen alta pois, ravailimme vain rennosti fiilistellen. Kiinnitin lähinnä huomiota, että ratsu oli takaa aktiivinen ja liikkui sen puoleen moitteettomasti.
Myös Torres oli ihan mielettömän kiva! Etenkin hypätessä, mutta ehdottomasti myös sileällä. Se näyttää kuvissa ehkä hieman muhkummalle verrattuna omiin pikkuponeihini, mutta se oli todella kevyt ja hyvä ratsastaa. Ihana hevonen!
Oli tosi hauskaa käydä ratsastamassa, sekä tietenkin moikkaamassa Raisua ja Torresta omistajineen. Anni tulee varmasti tässä vastavierailulle pian ja pääseekin sitten pitkästä aikaa mun hevosten selkään!
Tämä keskikesän juhla on yksi mun lemppareista. Hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä, mökkeilyä ja saunomista, kesän juhlistamista, pelejä sekä hauskanpitoa - niistä on mun juhannus rakennettu.
Vähän jo ehdin haaveilemaan rentouttavasta juhannusyön maastosta vaaleaharjaksisella liinakollani. Olisi ollut niin ihanaa samoilla metsässä ilman satulaa kaksin hevosen kanssa ja kuunnella kesäyön ääniä. Lintujen laulua ja järven liplatusta. Kirjavat juhannuskukat korvan takana tunnelmaa luomassa.
Mutta koska Peetulla ei ole nyt ratsastettu ja satulakin täytyisi jättää talliin, päätin siirtää suunnitelmaa vasta ensi vuodelle näin turvallisuussyihin vedoten.
Toisena haaveena olivat kauniit juhannuskuvat, mutta niitäkään en ehtinyt assistenttien puutteen vuoksi ottamaan. Onneksi mulla on tältä kesältä jo useammat ihanat yhteiskuvat (tsekkaa mm. Kesäkukkaset-postaus), joten niiden uupuminen ei tällä kertaa jäänyt harmittamaan.
Peetun lomalta palailu sujuu varmaan tahtiin. Nyt olen vielä kävelyttänyt ja ohjasajanut maastolenkkejä, mutta ensi viikolla ajattelin ottaa mukaan jo hieman reippaampia askellajeja ja mahdollisesti vähän juoksutusta kentällä.
Muutama päivä takaperin meillä oli kengitys. Sinänsä jännittävä päivä, että pyylevä suomiponi sai ensimmäistä kertaa popot jalkaan.
Alkuperäinen plääni oli laittaa sille kengät nyt vain eteen ja vasta seuraavalla taakse, mutta päädyttiin kuitenkin kengittäjän kanssa yhteistuumin päätökseen nakutella uudet jalkineet jokaiseen neljään jalkaan.
Peetu sai kinttuihinsa kahden nollan kengät, mutta seuraavalla kerralla sille saa varmasti laittaa jo isommat. Nyt kaviotkin pääsevät kasvamaan nopeammin, kun ne eivät enää kulu samaan tahtiin kuin ennen.
Poitsu muuten yllätti kaikki aivan totaalisesti käyttäytymällä täysin mallikelpoisesti! Kyllähän sitä jännitti, mutta silti se antoi laittaa hienosti kengät paikoilleen ja vähät välitti naulaamisesta. Lahjoimme sitä parhaamme mukaan heinällä ja ahne putte keskittyi (tietysti) mielummin ruokailuun.
Kengittäjäkin tokaisi, että "ei olisi tuosta hevosesta uskonut, että antaa noin hienosti ensimmäistä kertaa laittaa kenkään". Tällä hän viittasi Peetun jo menneisyyteen jääneisiin ongelmiin. Hevosen meille tullessa vuoleminen ja kavioiden huolto oli hieman haasteellista, mutta onneksi nykyään kaikki sujuu vaivattomasti. On se edes hieman viisastunut ja kasvanut!
Muiden kengitykset sujuivat tuttuun tapaan hyvin. Sarallakaan ei jalka reagoinut nyt lähes millään tapaa, vaikka viimeeksi se oli lähes kolmijalkainen. Annoin sille kyllä varmuudeksi kevyen annoksen kipulääkettä ennen sen omaa vuoroa, ettei jalalle painon varaaminen olisi niin sietämättömän tuskaisaa.
Ei tuntunut olevan. Tietty se on ehdottomasti positiivista, nyt ei tarvitse miettiä toivottavasti enää tuotakaan ongelmaa! Mikäli jalka olisi myös nyt ärtynyt pahasti, olisi tietty jatkon kannalta ollut ehkä reiluinta päästää poni vihreämmille laitumille laukkailemaan ennen seuraavaa kengitystä ja vuolua. Koska ei hevosta, jonka kavioita ei saa huollettua ilman jäätäviä kipuja tai pitkäaikaisia seurauksia, ole millään tavalla armollista pitää.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja jussin viettoon päästiin levollisin mielin. Toivottavasti myös teillä on ollut ihana ja rentouttava juhannus!
