Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsukoulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsukoulutus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Vuoden aikaansaannos


Peetu ensimmäistä päivää kotona 2.5.2015

Rivakka-Pehtoori ostettiin äitini hevoseksi maastopuksutteluun ja satunnaiseen kentällä hyörimiseen. Se tuli meille kaksivuotiaana, jonka jälkeen alkoi iso työrupeama yleisten käytöstapojen opettelun suhteen. Ihan vain sellaista, että kaikkea ei tarvitse potkia ja yhdellä taluttajalla voisi jatkossa pärjätä. Hiljalleen tämä vilkas suomenhevosvarsa kasvoi vähän fiksummaksi yksilöksi unohtamatta kuitenkaan sen persoonallisia kohelluksia.

Vuosi sitten teimme päätöksen, että Peetusta tulee Samban seuraaja. Säpäkän ratsuponin jälkeen siirryin tankkerimaiseen, tappikaulaiseen ja lyhytjalkaiseen suomenpienhevoseen. Ihastusta ei tuolloin alkuperäisrotuamme kohtaan löytynyt, sillä vähäisten puttekokemuksieni mukaan kaikki olivat olleet enemmän tai vähemmän oman makuni ulkopuolella.

Mutta muutakaan ei ollut tarjolla. Sara oli siirtynyt aiemmin kokonaan kevyeen käyttöön jalkatuomion jälkeen ja oma hinku tavoitteelliseen treenaamisen oli jälleen kova. 

Sain kyllä useita tarjouksia hevosista. Vanhemmat eivät kuitenkaan missään vaiheessa niille lämmenneet, mutta äiti alkoi puhumaan Peetulla ratsastamisesta. Siitä saisi kuulemma ihan kelpo ratsun vaikka kisailuun. Jotain lahjomistakin oli havaittavissa, sillä äiti myös lupautui ryhtymään henkilökohtaiseksi hovikuskiksi ja kuljettamaan talvella maneesille valmennuksiin, mikäli aloittaisin Peetun kanssa työskentelyn. Loppupeleissä hyväksyin diilin ja nyt olin vastuussa kolmivuotiaasta vauvahevosesta.

Nyt tuosta on vierähtänyt päälle vuosi ja voisi olla aika tarkastella mihin pisteeseen tässä on päädytty.

Peetu toissapäivänä 13.10.2017
Mulla ei alunperin ollut tarkoitus tehdä hevosta todellakaan itse. Sen oli määrä lähteä ratsutukseen keväällä, mutta kaikkien mutkien kautta suunnitelmat muuttuivat nykyiseen pisteeseen. Tällä hetkellä  ykkösprioriteettina olisi tarkoitus löytää sopiva ratsastaja kehittämään Peetua sisäänratsastuksen jälkeen yhä korkeammalle tasolle sen ohella, mitä sillä itse ratsastan. Tahdon ammattilaisen selkään vielä koulutusvaiheessa.

Haluan kuitenkin vielä muistuttaa, että en missään vaiheessa ollut sisäänratsastuksessakaan yksin. Minulla oli jatkuvasti ympärillä osaavia ihmisiä ja ammattilaisia, joilta tarpeen tullen olisin saanut apua.

Peetun kanssa etenin kuitenkin pitkälti oman harkintakykyni pohjalta mututuntumaa hyödyntäen. Hevonen oli tullut minulle tutuksi ahkeran touhuamisen ja maastakäsittelyn tuloksena, joten osasin melko hyvin päätellä milloin se oli mihinkin valmis, miten pitkiä harjoituksia tehtiin, millä aikavälillä ja kuinka usein. En edennyt juurikaan oppikirjojen tai ohjeiden mukaan, vaan hevosta kuunnellen. Se on mielestäni tärkeintä onnistuneen ratsukoulutuksen saavuttamiseksi: kaikki suunnitellaan, räätälöidään ja toteutetaan hevoskohtaisesti.

13.10.2017








SYKSY 2016

Syksyllä ideana oli vain jatkaa maastakäsittelyä ja tutustumista hevoseen. Teimme pitkiä maastokävelyitä, touhusimme kentällä vapaana ja kerran jopa irtohypytimme suomenponia. Peetu oli kesän jäljiltä, yllätys yllätys, paisunut kuin mikäkin pullataikina, joten käynnissä oli samanaikaisesti myös pienoinen laihdutusprojekti.

Peetun sisäänratsastusta ei tehty kolmivuotiaana, sillä se ei ollut siihen vielä todellakaan valmis käytöksen tai rakenteensa puolesta. Mielestäni muutenkin ihanteellinen aika nuoren hevosen sisäänratsastukselle on yleensä 3-4-vuotiskauden vaihde, joten sitä lähdimme tavoittelemaan myös Peetun kanssa.

Syksy kului pitkälti siis maastakäsittelyn parissa touhuten. Peetusta alkoi tulla ihan fiksu tenava, eikä se enää rykinyt käsistä tai harrastanut sen suurempia tuhmuuksia.

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu

TALVI 2016-2017

Talvella alkoi tapahtumaan enemmän. Maastakäsittelyyn otimme hiljalleen mukaan ohjasajon ja palauttelimme mieleen jo edellistalvena opetellun liinassa työskentelemisen. Peetusta kehkeytyi melko nopeasti hyvä juoksutettava: se kuunteli todella tarkasti ja reagoi moitteettomasti pienimpäänkin pyyntöön. Ohjasajoa pääsimme talven edetessä toteuttamaan myös maastolenkeillä.



Kaikki työ tehtiin monipuolista kaavaa noudattaen. Peetun viikko-ohjelma oli aika rento ja sen päätavoitteena oli pitää tekeminen mielekkäänä, jotta myöhemmin saataisiin ilolla hommiin lähtevä hevonen. Emme jankanneet useita kenttäkertoja tai säätäneet jatkuvasti samoja asioita, vain haimme onnistuneet suoritukset kultakin osa-alueelta ja jatkoimme taas seuraavalla kerralla muiden aihepiirien parissa. Peetu pysyi jatkuvasti tyytyväisenä ja yhä edelleen se tulee tarhassa vastaan korvat hörössä "jee töitä!" -ilmeellä.

Olennaista tietenkin oli myös lomien ja vapaapäivien oikea suhteuttaminen työskentelykokonaisuuteen. Ratkaisevaa ei ole toistojen, vaan onnistuneiden kokemusten määrä. Peetu parani aina pienten ajatuslomien jälkeen, jolloin sillä oli aikaa kerrata ja miettiä opittuja asioita.  Ilman niitä kakara olisi varmasti kyllästynyt paljon nopeammin ja koulutus ei olisi edennyt halutulla tavalla. Edelleen meillä on ratsastusjuttujen suhteen hyvä nyrkkisääntö käytössä: hommia tehdään viikossa hevosen iän verran. Neljävuotias Peetu treenaa ratsastajan kanssa siis maksimissaan neljänä päivänä seitsemästä.

Kuva: Suvi Nieminen, suvin.kuvat.fi

Tammikuussa lähdimme katselemaan ensimmäistä satulaa ja pian sellainen löytyikin. Selkäännousuharjoitukset olimme aloittaneet jo loppusyksystä, joten jakkaran kanssa temuaminen, kylkiin nojailu ja pomppiminen oli jo tuttua juttua, jota vain lähdimme muistelemaan uudelleen. Satulaan totuteltiin usein heinäkärryn edessä: penkki oli kiva juttu, kun samalla sai vähän herkutella.


28. tammikuuta nousin Peetun selkään ensimmäistä kertaa tallissa. Liuin vain kyytiin ilman satulaa, istuskelin siellä hetken rapsutellen ja jutellen hevoselle samalla kun se sai herkkuja äidiltä. Kaikki sujui hienosti ja seuraavalla kerralla satulakin tuli matkaan.

Siitä etenimme edelleen monipuolisen työskentelyn ja riittävien vapaiden vauhdittamana satunnaisiin selkäännousuharjoituksiin. Kävimme kentälläkin ihmettelemässä maailmaa ratsastajan kanssa. Huolellinen työ näkyi ehdottomasti Peetun käyttäytymisessä, sillä se oli joka kerta kuin vanha tekijä eikä stressannut tai jännittänyt laisinkaan.

Helmikuun seitsemäs päivä olimme taas jännän äärellä, kun Peetulta pyydettiin ensimmäistä kertaa liikettä ratsastajan kanssa. No mitäpä muutakaan hienolta juniorilta voi odottaa, kun täydellistä suoritusta? Taluttajan kanssa otimme molempiin suuntiin kierroksensa, treenasimme hieman pysähtymisiä ja liikkeellelähtöjä ja lopetimme erittäin onnistuneisiin fiiliksiin.


Maaliskuun 12. päivä otimme ensimmäiset ravit ratsastajan kanssa ja ne sujuivat jälleen hienosti. Taluttajaa tai liinan päässä olijaa ei oikeastaan edes kaivattu, vaan teimme lähes kaiken ensimmäisiä kertoja lukuunottamatta vapaana. Peetun kanssa missään ei ollut ongelmaa: hevonen osasi pysähtyä, liikkua ja kääntyä aina näin pyydettäessä. Täällä taustalla oli jälleen vahva pohjatyö maastakäsittelyn parissa.

Tutustuimme ratsain myös puomeihin. Maastakäsittely, kävelytykset, ohjasajo ym. olivat edelleen isossa roolissa, eikä ratsastuskertoja edes kertynyt montaa. Todella tärkeitä lomia unohtamatta etenimme hyvin varmasti, eikä takapakkeja tullut.

Kuva: Suvi Nieminen, suvin.kuvat.fi













KEVÄT 2017

Alkukeväästä jatkettiin samaa rataa. Peetu oli tosi hyvä! Ponin riiviöpuoli kyllä palasi hetkeksi maisemiin meidän lomareissun aikana, mutta ei onneksi jatkanut touhujaan sen pidempään. Ratsastusjutuista pidettiin vähän pidempää taukoa, mutta kentän pohjan ilmestyessä jään alta esiin käytiin taas palauttelemassa treenijuttuja mieleen.

Seitsemäs ratsastuskerta



















Peetu alkoi muistuttamaan ulkomuodoltaan mammutin sijaan hevosta ja se saikin kehuja sopusuhtaisudesta mm. kasvattajaltaan lähetettyäni hänelle kuulumisia kuvien kera.

Kentän sulettua poitsu pääsi taas irtohyppäämään ja tykkäsikin touhusta tosi paljon. Vaikka esteitä ei oltu juurikaan treenattu, Peetu hahmotti etäisyydet todella hienosti ja loikki muutenkin ihan jouset jaloissa menemään.

Otin myös juoksutukseen mukaan puomijumppia, joita treenattiin hyvään tahtiin.









Aloitimme myös maastoilutreenit. Toukokuun 2. päivä kävimme ensimmäistä kertaa ratsain maastossa. Mukana oli jalan kulkeva ihminen, jonka rinnalla tepastelimme tietä pitkin pienen lenkin. Kolmen päivän päästä olimme jo Disan mukana kunnon reissulla, joka sisälsi ravipätkiä, metsäkiipeilyä ja muuta mukavaa.

Ratsastusmaastossa jännittäväksi jutuksi muodostui autot, vaikka ne olivatkin aikaisemmin olleet ihan fine. Ensimmäisellä kerralla ne kuitenkin hieman jännittivät. Peetu turvautuu pelottavissa tilanteissa "pakene tai taistele" -periaatteeseen, joista se tuollaisessa hetkessä valitsee herkästi jälkimmäisen ja koettaa potkaista autoa.


Kentällä ratsastustreenit lähtivät aina kerta kerralta paranemaan. Peetu alkoi liikkumaan kivasti ja mukavan rennosti. Toukokuun 7. päivä otimme ensimmäiset laukat ratsastajan kanssa. Edellisiltana olin valmistellut sen liinassa pienellä puomijumpalla ja treenillä siitä, mitä sana "laukka" tarkoittikaan. Ei tuottanut ongelmaa yhdistää tämä käsky selästä oikeisiin apuihin, joten pian sitä mentiinkin jo reipasta kevyttä laukkaa kenttää ympäri.





Loppukuusta ryhdyttiin jälleen hurjiksi ja otettiin ensimmäiset pikkuhypyt ratsastajan kanssa. Jälkeenpäin mietittynä olisi pitänyt nostaa tuo puomikasa ennemmin ristikoksi, mutta menihän se noinkin kun on fiksu heppa alla. 

Hyppäsimme vielä seuraavalla viikolla toisen kerran pieniä ristikoita helpoilla teillä. Peetu tykkäsi älyttömästi, mutta nuoren tapaan oli silti vähän epävarma ja kaipasi paljon tukea. Peltoilimme myös useampaan otteeseen ja Peetu käyttäytyi tosi hienosti!




KESÄ 2017

Kesällä Peetun oli tarkoitus päästä pidemmälle laidunlomalle, joka ei kuitenkaan tehnyt hyvää ponin ulkomuodolle. Pääkopalle senkin edestä, mutta lihavuusluokitus nousi jälleen pilviin. Seuraavaksi kesäksi täytyy kehittää joku toinen suunnitelma, mahdollisesti sitten testataan metsäpalasta tai vain tylsästi tarhaillaan.

Kun vauvan loma oli lusittu, aloitin palauttelun treeniin hitaasti ja varmasti. Teimme kävelylenkkejä maastossa, joita pidennettiin aina vähän. Ohjasajoa, maastakäsittelyä jne. Kunnon kohentuessa mukaan otettiin jo vähän reippaampaa tahtia mm. juoksutuksen yhteydessä.


Peetun satula oli jäänyt epäsopivaksi jo keväällä, joten ratsastusta ei niinkään harrastettu. Kaksi kertaa kiipesin kyytiin paksun huovan ja karvaromaanin kera, eikä satulattomuus tuottanut ponin puolesta mitään ongelmaa. En kuitenkaan vielä hirveästi viitsinyt ilman penkkiä lähteä touhuilemaan, joten odottelimme pitkään satulansovittajan visiittiä.

Peti sai myös ensimmäiset kenkänsä ja käyttäytyi kengityksessä hyvin mallikelpoisesti. Kengittäjä kehui, että eipä olisi vielä pari vuotta sitten tästä hevosesta uskonut, että antaa laittaa ensimmäistä kertaa kenkään näin hienosti.


Ehdimme myös treenaamaan hieman lastausjuttuja ja kesän vaihtuessa syksyyn pyörähdimme maailmalla edustamassa suomenhevosia eräässä tapahtumassa. Peetu käyttäytyi todella fiksusti, ei olisi voinut paremmin edes mennä!


SYKSY 2017

Syksy toi taas uusia tuulia ja niiden mukana uusi satulamme, ihana Albion Legend kulkeutui tänne. Olin huolellisesti kohottanut Peetun kuntoa kesällä, joten nyt pystyimme ottamaan ohjelmaan mukaan myös ratsastusta. Loman jäljiltä hevosen työmotivaatio oli aivan todella korkealla ja kehitys tuntuu selkään, sekä näkyy myös sivustakatsojan silmiin kerta kerralta yhä suurempana piikkinä. Jos se harppoo etenemistään tähän tahtiin, siitä tulee aivan todella upea!



Olemme päässeet myös treenaamaan laukkoja hieman enemmän. Nyt olen istunut ensimmäisä kertoja syvälle satulaan, kun aikaisemmat kerrat keväällä tehtiin vielä enemmänkin aika kevyesti kyydissä istuen. Peetu uskaltaa rentoutua kivasti ja nyt kun se alkaa jälleen saamaan lisää voimaa ja tasapainoa, pystyy se jatkossa liikkumaan yhä paremmin ja paremmin.

Palkkasin pikkuveljen räpsimään kentän laidalle, joten kauheen montaa semmosta missä näkyi koko hevonen ei ollut (yleensä ne oli korva tai turpakuvia😂💗). Ne missä näkyi ratsuakin oli vähän tämmösestä kömpelöstä ravin tai laukan vaiheesta, jossa jalat ei ihan oo asettunut "ihanteellisesti". Mutta ei pidä valittaa, sain kuitenkin ees jotain kuvia! 😅 Ja Peetu oli joka tapauksessa tosi hyvä 😍 Tehtiin alkujumppaa puomeilla ja lopuksi otettiin ihan ensimmäiset laukat niin, että istun siellä satulassa enkä vain ollut kevyesti kyydissä. Peetu rentoutui yllättävän mukavasti, joten tästä on hyvä jatkaa kun tietää että pohjatyöt alkaa olla kunnossa 👌🏻 Annoin Peetun vaan venytellä kuvan mukasesti melko pitkänä, koska tää laukkatyöskentely on aika alkutaipaleella vasta. Tästä sitten päästään pikkuhiljaa työstämään! 💪🏻 #suomenpienhevonen #vauvaponi #finnhorse #younghorse #flatwork #playssonnet
Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu

Puomejakin ollaan menty ja hyppäämistouhut aloitellaan myöhemmin, kunhan vielä muutamat liikaläskit karisevat hevosen kropasta pois. Maastossa ollaan nyt taas käyty yksin ja hevoskavereiden kera, eikä kummassakaan ole ollut mitään ongelmaa. Autotkin on ihan ok juttu, eikä niitä enää edes säpsytä!

Vaikea edes kuvailla, kuinka upea ja hieno projekti tämä loppupeleissä on ollut. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Peetu tuntuu juuri sopivalle, vaikka alunperin en niitä suokki-ihmisiä ollutkaan. Mutta kun se on alusta asti itse tehty, se on juuri sellainen käytökseltään ja ratsastettavuudeltaan, kuin toivoinkin. Toki työtä on vielä mielettömän paljon, mutta mielestäni tämä on ollut hyvä alku ja uskallan jopa sanoa ääneen, että olen tyytyväinen.

❤


Lähettänyt klo 16 kommenttia:

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Pompputreeniä Peetun kanssa

Vaikka mulla ei nyt kyseisestä kerrasta mitään ajankohtaista hyvää materiaalia ole, täytynee kuitenkin tulla jakamaan tämä ratsastus teidän kanssanne. Nimittäin onhan nuoren hevosen toinen hyppykerta melko merkittävä juttu!

Tämän postauksen sisällön jälkeen ratsastin Peetulla seuraavana päivänä palauttelevan hölkän, jonka jälkeen se on saanut lomailla ihan kunnolla ja jälleen miettiä opittuja asioita. Ensi viikon maastakäsittelen sitä paljon ja vasta seuraavalla jatketaan ratsastusjutuista.

Uudet satulat (kouluun ja esteille) täytyisi saada pian, sillä tämä nykyinen yleispenkki on jäänyt jo epäsopivaksi. Olen joutunut tunkemaan alle edestä kohottavaa geeliä sun muuta, mutta eihän se sillä korjaannu vaikka paraneekin huomattavasti.  Vähän kyllä pelottaa tulevat satularumbat, sillä Peetun selkä tulee muuttumaan vielä niin paljon.

Joka tapauksessa, pidetään peukut pystyssä, että meidän luottosovittaja olisi tässä lähiviikkoina Mikkelissä. Hyvällä tuurilla saadaan selkä tsekattua mahdollisimman nopeasti, jonka jälkeen voidaan lähteä metsästämään parhaimpia ehdokkaita sovitukseen.


Mutta nyt satulalöpinöistä taas ratsastukseen. Kyseinen estekerta oli siis 28.5. eli viime lauantaina. Kasasin kentälle neljä erilaista ristikkoa, joiden avulla oli vain tarkoitus hakea hyvää tempoa ja tahtia suorittamiseen helpoilla teillä.

Peetu syttyi heti alkuverryttelyssä nähtyään esteet. Se pyrki jatkuvasti kiihdyttelemään ja kohelsi menemään. Varmaan ottanut Sambasta oppia! Onneksi kukaan ei voi yltää niin jäätävälle kuumumistasolle, kuin se poni.. :D






Peetu teki hyviä hyppyjä, vaikka sen tyyli onkin vielä aika mielenkiintoinen. Välillä se ponnisti kamalasti ilmaan ja lässäytti sitten itsensä tasajaloin maahan. Hieman haastavaa näin selässä keikkujan kannalta, mutta onneksi pysyimme hyvässä yhteisymmärryksessä ja tasapainossa jatkuvasti.

Ratsastettavuudeltaan voisin verrata Peetua ehdottomasti myös muihin nuoriin hevosiin, joilla olen päässyt hyppäämään. Järkyttävä kohellus ja tohellus, olisi hirveän kivaa, mutta samalla tosi jännää. Peetu vetää korvat tötteröllä ja selkeästi innoissaan, mutta epäröi ennen estettä ja tarvitsee paljon tukea hyppyyn. Jalka täytyy muistaa pitää lähellä, tarvittaessa rohkaista ja muuten olla mahdollisimman häiritsemättä.

Erittäin merkittävä seikka on myös pitää oma katse jatkuvasti esteen yli. Tein kerran sen virheen, että tuijotin itse puomeja. Voitte arvata, että hyppy ei ollut läheskään niin sujuva valtaosaan verrattuna.


Olen kuitenkin oikein tyytyväinen hevoseen. Se suorittaa hienosti ja tämähän oli vasta toinen kerta esteillä. Olette varmaan kuulleet tämän lauseen liian monta kertaa, mutta että nyt kellekään ei jää epäselväksi niin: Peetusta tulee super!

Viestittelin muuten tuossa meidän tulevan ratsuttajan kanssa pitkästä aikaa. Kesäkuun treenikerta Mikkelissä jää meiltä välistä aikataulujen mennessä pahasti ristiin, mutta heinäkuussa Anna kiipeää Puten kyytiin. En malta odottaa, että ammattilainen käy sen selässä. Saan varmasti hurjasti vinkkejä  omaan tekemiseen ja Peetu etenee kertaheitolla. Samalla tietty vielä kuulen mielipiteen hevosesta ja tähän asti tehdystä työstä, jaiks! 

Päivittelin muuten blogin ulkoasua, mitä pidätte?
Lähettänyt klo 12 kommenttia:

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Lapsiheppa treenaa

Me ei Peetun kanssa ihan maltettu odottaa kentän sulamista. Kiitos näiden ihanien pakkassäiden hiekkalaatikko on siis keskeltä vielä jäämöhkäreiden valtaama, mutta uralta todella hyvä. Siksipä tänään lähdettiin palauttelemaan ratsastusjuttuja hetkeksi mieleen ihan lyhyen käyntityöskentelyn muodossa.

Pieni palauttelu kuitenkin lähihistoriaan, näin etenimme tähän pisteeseen:

  • Tammikuun lopussa nousin ensimmäistä kertaa selkään istuskelemaan ilman varusteita. Avustaja rapsutteli ja antoi herkkuja, tätä toistettiin useina iltoina ja varusteet otettiin mukaan heti ensimmäisen kerran jälkeen (niihin oltiin totuteltu jo aiemmin).

  • Helmikuussa päästiin vihdoin ottamaan ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa (lisää fiiliksiä Ratsureima-postauksessa). Ensimmäinen kerta suoritettiin avustajan kävellessä vieressä, jonka jälkeen lähdettiin seuraavaksi tekemään töitä liinassa. 

  • Liinassa yhdistettiin apujen merkitys pyyntöön. Seis oli tietty jo tuttua kauraa mm. ohjasajosta, mutta liikkeelle lähtö vielä hieman vieraampaa. Kun olimme kuitenkin harjoitelleet avut maasta, oli ne helppo neuvoa liinan päässä hevoselle samalla kuin ratsastaja pyytää niitä myös selästä. Muutamia toistoja ja sen jälkeen hevonen ajatuslomalle.

  • Loma teki todella hyvää! Seuraavan kerran mentiin jo itsenäisesti: pysähdyttiin, liikuttiin, käännyttiin ja peruutettiin. Ihan vain, koska Peetu sai aikaisemmin rauhassa miettiä ja muistella apujen merkitystä ja nyt ne olivat hyvin mielessä.

  • Ravi mukaan samalla ajatuksella. Ensin avustajan varmistaessa vierellä ja ensimmäisten pätkien jälkeen jo itsenäisesti. Sitten taas ajatuslomaa: kaikki jää hyvin mieleen ja työmotivaatio hevosella pysyy mahdollisimman korkealla.



Laajaa aikaskaalaa etenemisessämme selittää kiireettömyys: meillä on työskentelyssä mukana välipäiviä tai sitten treenataan jotain muuta. Touhuilun täytyy olla monipuolista, sen lisäksi, että hevosen mielenkiinto pysyy yllä, on esimerkiksi maastakäsin tehtävissä harjoituksissa valtavasti hyötyä kaikkea myöhempää ajatellen. 

Nuorelle täytyy pitää myös riittävästi lomia ja vapaapäiviä. Ratkaisevaa työskentelyssä ei ole toistojen, vaan onnistuneiden kokemusten määrä. Tällä ajatuksella olemme päässeet melko hyvään pisteeseen: minulla on hevonen, joka toimii hyvin, on erittäin järkevä ja mikä parhainta - se lähtee aina suurella mielenkiinnolla ja hyvällä fiiliksellä töihin mukaan.


Tänään meillä ei ollut mitään sen suurempaa ohjelmassa. Käveltiin vain kenttää ympäri ja tehtiin pysähdyksiä sekä peruutuksia ahkerasti. Ideana oli lähinnä palautella Peetulle pidemmän loman jälkeen mieleen, että hei mikäs juttu tämä ratsastus olikaan. Hyvinhän se muisti, nyt vain toivotaan että kenttä sulaisi mahdollisimman nopeasti ja päästäisiin kunnolla töiden makuun!

Kokeilumielessä laitoin suitsiin tänään Samban Neue Schule Turtle Top with Flex -kuolaimen ja se tuntui melko hyvälle. Disan Visioninkin meinasin koeajaa tässä vähän myöhemmin. Peetulla oli siis ihan normaali nivel, mutta se ei oikein asetu hyvin sen suuhun ja jää aavistuksen nipistelemään. 






Poika oli jälleen hieno. Hirmu tyytyväisenä se pärski menemään, kun pääsi hieman näyttämään huikeaa osaamistasoaan pitkästä aikaa. Katsomassa ollut äiti nauroi ja sanoi, että sehän näyttää jo ratsulle. No tietysti näyttää! ;)
Lähettänyt klo 4 kommenttia:

tiistai 7. helmikuuta 2017

Ratsureima

Nyt muutaman päivän ajan ollaan saatu nauttia kimmeltävistä puuterilumihangista, kirkkaasta auringonpaisteesta ja narskuvista pakkasista. Maanantaina meillä oli valokuvaajan kanssa kunnon kuvaukset, en malta odottaa ensi viikkoon jolloin saan kuvia itselleni ja myös teille näytille. Niistä tuli niin upeita!

Mutta nyt itse aiheeseen: pieni ratsureima-Peetu on päässyt pikkuhiljaa työn makuun. Aloitettiin selkäännousuharjoittelut rauhassa ja ensimmäistä kertaa kyytiin nousin tammikuun 28. päivä. Siitä edeten monipuolista puuhastelua ja vapaa-päiviä hyödyntäen selässä on käyty aina silloin tällöin istuskelemassa ja ihmettelemässä maailmaa.


Tänään oli edessä ihan uusia juttuja, sillä Peetulta pyydettiin ensimmäistä kertaa liikettä selästäkäsin. Hieman hölmistyneenä poika lähti lontustelemaan eteenpäin suorittaen kaiken pyydetyn. Sen enempää ei oikeastaan tehtykään, kun kierrokset suuntaansa käveltiin ja otettiin matkan varrelle aina seis ja uusi liikkeellelähtö. Pysähdykset olivat tuttua kauraa ja hyvin nopeasti selväksi tuli myös milloin voidaan mennä eteenpäin. Peetu kuulosteli varovaisesti, mitä nyt haetaan ja toteutti kaiken hyvin mallikkaasti. Hieno poika sai jokaisen pienenkin suorituksen jälkeen kunnon kehut ja kiitokset. Päivän ratsastus oli hätäseen ehkä viiden minuutin mittainen ja siihen olikin oikein hyvä lopettaa, sillä tämän kanssa tulee muistaa ajoissa lopettaminen ja tarpeeksi lyhyet harjoittelukerrat etenkin näin alkuun.


Tarkoituksena olisi nyt ottaa muutamat toistot lähipäivinä alle, jonka jälkeen Peetu saa pienen loman. Sen aikana sillä on hieman aikaa miettiä opittuja asioita ja kerrata niitä tarkemmin mielessään samalla sisäistäen paremmin sen kaiken. Puuhailu pidetään mahdollisimman monipuolisina ja vapaapäiviä täytyy tässä vaiheessa olla vielä riittävästi. Tämän hevosen kanssa toimii kyllä aika näppärästi myös jaksotus: tehdään ensin töitä ja sitten pidetään väliin lomaa, jonka jälkeen jatketaan siitä mihin jäätiin. Fiiliksen ja tuntuman mukaan edetään eteenpäin, mikään kiirehän meillä ei todellakaan ole!

Olen tyytyväinen, että ei heti kolmivuotiaana höngätty näihin ratsastusjuttuihin vaan odotettiin 3-4 -vuotiskauden vaihteeseen. Nyt hevonen on sekä henkisesti, että fyysisesti kasvanut sille tasolle, että sille voi kuvitella jonkin sortin ratsunvirkaa tulevaisuuteen. Vajaa vuosi sitten poika oli vielä hyvin ruipelo ja kasvuvaiheessa, sekä ajatusmaailmaltaan erittäin kakaran tasolla. Nyt se alkaa rakenteensa puolesta muistuttaa hevosta ja näyttää hieman valmiimmalle. Toki se on edelleen myös lapsi ja sillä on lapsihevosen ajatukset ja omat sähellyksensä, mutta on se selkeästi kuitenkin tasoittunut myös käytökseltään ja käsiteltävyydeltään huomattavasti.

Lisäksi hyvä ja huolellinen valmistelu on mahdollistanut sen, että uudet jutut ovat aina ihan ok ja kaikki opitaan todella nopeasti. Ylimääräinen kyytiläinen ei paljon selässä haittaa ja kaikki työnteko on kivaa. Ihana pieni suomalaismies, tästä kasvaa vielä hieno hevonen!
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)