Porkkanan voimalla on uinaillut kevätkoomassaan huhtikuun, jonka vuoksi kuulumiset ovat jääneet vähemmälle itse blogin puolella. Ajattelin tämän vuoksi kasata kuukauden touhuja pieneksi selvennyspläjäykseksi kokonaan yhteen postaukseen, jonka jälkeen tästä voidaan jatkaa taas aktiivista bloggaustahtia kohti ihanasti lähestyvää kesää.
Suurin osa kuluneesta kuukaudestahan meni kokonaan evakossa hiljalleen sulavalta kentältä, joten ratsastus oli melko maastopainotteista. Peetu on todella tarkka pohjista ja kentän hetkellinen nuoskavesimössö ei todellakaan tarjonnut ihanteellista treenialustaa, joten täytyi soveltaa normaalia enemmän liikutuksen suhteen. Maastakäsittely ja maastoilu joko ratsain tai taluttaen olivat melko kovassa huudossa pitkälle loppukuuhun.
Sulavat lumikinokset toivat esiin runsain määrin lätäkköjä, joita Peetuponi on aina pelännyt valtavasti. Nyt olikin hyvää aikaa tehdä pitkäjänteistä siedätystyötä. Ensin uskallauduttiin kastelemaan varpaita ja pikkuhiljaa jo laukattiin sujuvasti lammikoiden läpi. Roiskuva vesi ja kura eivät ole edelleenkään hienohelmapojun mieleen, mutta ainakaan nyt se ei enää kammoksu ja kierrä kaukaa jokaista nenän eteen sattuvaa kuralätäkköä ja vesipisaraa.
Sulavat lumikinokset toivat esiin runsain määrin lätäkköjä, joita Peetuponi on aina pelännyt valtavasti. Nyt olikin hyvää aikaa tehdä pitkäjänteistä siedätystyötä. Ensin uskallauduttiin kastelemaan varpaita ja pikkuhiljaa jo laukattiin sujuvasti lammikoiden läpi. Roiskuva vesi ja kura eivät ole edelleenkään hienohelmapojun mieleen, mutta ainakaan nyt se ei enää kammoksu ja kierrä kaukaa jokaista nenän eteen sattuvaa kuralätäkköä ja vesipisaraa.
Pientä äksöniä piti kehitellä myös maastoilukuurin piristeeksi. Kateellisena kyttäsin instasta muiden hyppyvidoita sulaneilla kentillä, mutta koska oma muistutti edelleen napapiiriä ja maneesille ei päästy kelirikon vuoksi, oli kehiteltävä jotain muuta korvaavaa tekemistä. Näinpä päädyin raahaamaan muutamat puomit tolppineen pehmeälle pikkutielle ja ottamaan siinä hevosen kolmannen hyppykerran ratsastajan kanssa. Moni homma olisi voinut mennä pieleen, mutta mulla oli sen verran vahva luotto Peetuun, että se osaa kyllä käyttäytyä riittävän asiallisesti vaikka nuori ja kokematon onkin. Se on ollut kaikessa niin ongelmaton ja fiksu, joten pikkupomppujen siirtäminen maastoympäristöön ei ollut meille mikään äärettömän iso juttu.
Peetu menikin todella hyvin, vaikka esteen jälkeen se vetikin pienet spurtit ja kadotti muutaman kerran hetkellisesti jarrunsa. Tämä annettakoon anteeksi ja pistettäköön tiellä hyppäämisen piikkiin, ja olihan edeltävistä kahdesta hyppykerrasta muutenkin jo lähes vuosi aikaa.
Otimme vain muutaman onnistuneen pompun ensin ravilähestymisillä ja sitten laukassa. Peetun estekoulutus on kuitenkin vasta sen verran alkutaipaleellaan, että jatkettiin samoja vanhoja helppoja juttuja, joita viime kevään sisäänratsastuksen yhteydessä hieman jo kerettiin aloittelemaan. Se on saanut sieltä hyvän pohjustuksen ja nyt on helppo edetä esteiden pariin ja kenties myöhemmin kohti sitä kenttäratsun uraa.
Kaikista positiivisin yllätys pikkuhyppyjen parissa oli se, että Peetu oli selkeästi aivan täpinöissään ja lähti aina itse imemään esteelle. Se on aikaisemmat kaksi ensimmäistä hyppykertaa ollut todella epävarma, mutta nyt moisesta kyttäilystä ja epäröinnistä ei ollut tietoakaan. Olin niin onnellinen, kun toinen suoritti mielellään ja todella rohkeasti jokaisella kerralla.
Kenttä suli ja kuivui, jonka seurauksena päästiin vihdoin pyörimään hiekkalaatikolle. Nappulat olivat kivasti tallessa, mutta laukan kanssa sain alkuun vähän kiristellä hampaita. Vasen ei tahtonut nousta ollenkaan, vaan sinne tarjottiin jatkuvasti väärää. Tästä tulikin yhden ratsastuskerran mittainen projekti, josta useampien yritysten jälkeen sain vihdoin myötälaukan esiin käyttämällä asettamista enemmän hyödykseni. Hurjasti kehuja ja vielä uusi yritys, joka onnistui myös hienosti.
Tämän jälkeen ei olekaan ollut minkään sortin ongelmaa oikeissa laukoissa saati sitten nostoissa, sillä nekin parantuivat valtavasti silloisen pitkäjänteisen työstämisen aikana. Tässä pikkuhiljaa ollaan päästy vielä enemmän paneutumaan itse laukkaan ja pikkuhiljaa sieltä alkaa löytyä jo oikein kehityskelpoista pätkää.
Peetu sai myös alleen kesäkengät ja hokeista luopuminen on vaikuttanut positiivisesti liikkumiseen. Nyt hevosen luontainen liikerata pääsee toimimaan paremmin ja kavio aavistuksen liukumaan ilman, että se töksähtää liian nopeasti maahan. Tämän seurauksena Peetun tassut ovat alkaneet toimia selkeästi paremmin, kun niitä ei ole tahmattu kiinni pohjaan.
Kenttäfiilistelyn lisäksi olemme kuitenkin muistaneet pitää huolen monipuolisesta liikunnasta ja maastoilua ei ole edelleenkään painettu unholaan. Nyt on kiva, kun pikkuhiljaa metsät kuivuvat ja päästään taas rämpimään enemmän kunnon kiipeilymaastoissa. Mäkitreeni on monella tapaa aivan loistavaa harjoitusta ja toimii erinomaisesti mm. lihaskunnon kehittämiseksi.
 |
| Unohtamatta tietenkään pitkiä laukkasuoria! |
Ollaan käyty pitämässä hauskaa myös pelloilla baanailun, lätäkköleikkien ja hurjien ojahyppelyiden merkeissä. Täytyykö sitä nyt vielä todistella, mutta mun kohdalle on sattunut maailman fiksuin pikkuheppa! Vaikka se on ajoittain vähän sählä, se ei kuitenkaan vedä mitään överiksi ja käyttäytyy uusissakin tilanteissa todella hyvin. Super vauva!
 |
| Jeee! Ihanista ratsastuskuvista muuten kiitos Venlalle. |
 |
| "Hyi vettä" t. Peke |
 |
| Paras junnu ♥ |
