Ville Vaurion opissa

Me ollaan Peetun kanssa päästy vihdoin starttaamaan meidän valmentautuminen! Melko vaatimattomasti Vaurion silmän alla, mutta jostainhan se on aloitettava ja aloitetaan sitten nyt ihan nimekkään koutsin opastuksessa.

Alunperin ei ollut tarkoituksena ihan vielä lähteä uuden valmentajan tarkkailtavaksi, vaan ensin näyttäytyä ihan kotivalmentajille ja hioa heidän parissa perusjuttuja eteenpäin. Tarkoituksena oli myös käydä tutustumassa halliin ensin etukäteen, mutta peruutuspaikan auettua tarvittiin yksi ratsukko mukaan ja pienen pohdinnan päätteeksi päätin ilmoittaa meidät viime perjantain kouluvalmennukseen.

Toivottavasti oon tässä kuvassa just kehunut ponia taputuksin, enkä könötä noin pahasti oikeasti!

Olimme varanneet rutkasti aikaa ennen valmennuksen alkua, sillä tarkoituksena oli poimia matkan varrelta vielä yksi hevonen mukaaan. Puoli kahden maissa ruvettiin pakkailemaan Peetua meidän päässä kyytiin ja poni yllätti lastauksessa erittäin positiivisesti. Se on matkustanut viimeeksi kesällä isossa jännittävässä hevosrekassa ja muutenkin kokemus tältä saraa on todella vähäistä, joten olin enemmän kuin tyytyväinen pentuponin kävellessä pienen pohdinnan päätteeksi suoraan traileriin. Super!

Koukkasimme nappaamassa kyytiin myös hurmaavan Lady-hevosen Peetun seuraksi ja jatkoimme sitten yhtä matkaa Rouhialaan. Hepat tulivat hyvin juttuun traikussa ja matkustivat nätisti keskenään.

Peetu myös purkautui kopista hyvin rauhassa ja nätisti, vaikka uusi ilmapiiri ja vieraat hevoset olivatkin aika jännittävä juttu. Pienen ulkona kävelyttämisen jälkeen aloimme varustamaan ponia (kiitos avusta Annille ja Ellille) ja pian pääsimme jo maneesiin tutustumaan. Meidän ryhmän alkua ennen oli sopivasti vartin tauko, jonka aikana ajattelin käydä näyttämässä ponille vähän mörkönurkkia ja toisen lyhyen sivun pelottavia peilejä.

Peetuhan ei ole koskaan ollut minkään sortin maneesissa, joten pienet kuumottelut oli itselläkin mielessä, että mitä tästä oikein taas seuraa. Olihan se joo jännittynyt ja stressasi, mutta käyttäytyi oikeasti tosi fiksusti! Kävelytin sitä alkuun muutamat kierrokset maastakäsin ja kävimme yhdessä tuijottamassa peilejä. Peetu ensimmäistä kertaa nähdessään peilikuvansa alkoi hirnumaan ja hörisemään sille, fiksu elukka siis.. :D

Kapusin pikkuhiljaa selkään, jonka jälkeen vielä käveltiin ympäriinsä. Peetu oli tosi rauhassa, toki tuijotteli ja ihmetteli, mutta jännitys näkyi sillä selkeästi enemmän mahan löystymisenä kuin seinille hyppimisenä. Ehkä ihan hyvä niin.

"Kato tuolla toi toinen heppa taas on!!"

Me olimme Peetun kanssa Villelle täysin uusi ratsukko, joten aloitin hieman kertomalla tarkemmin hevosesta. "Tää nyt on tämmönen viisvee, ikäisiään jäljessä. Tehdään tänään vähän sen mukaan miltä näyttää ja miltä hevonen tuntuu. Ekaa kertaa ollaan poissa kotoa, joten haetaan vaan kivaa kokemusta ja työstetään aivan perusasioita. Laukkaa ei välttämättä tarvitse ottaa ollenkaan, kun ei olla sitä vielä päästy nyt hirveästi vielä menemään. Tunti on muutenkin luultavasti sille liikaa, joten katsotaan vähän hevosen mukaan milloin lopetetaan ettei tuu liikaa tehtyä. Mutta ihan fiksu nuori tää on!"

Jatkoimme alkuverkkoja ravissa. Ville kehoitti ottamaan ensin yhden tilan hallista haltuun huolella, jonka seurauksena jäimme Peetun kanssa pyörimään enemmän katsomopäätyyn. Peetu alkoi rauhoittumaan hyvin kun pääsimme liikkumaan enemmän, mutta toki siitä läpi tunnin paistoi pieni stressi, joka heijastui myös meidän päivän työskentelyyn.

Kerroin Villelle ravaillessa, että meillä on ollut vähän ongelmana sisäpohkeen saaminen läpi oikeassa kierroksessa. Sitä ollaan kotona jo päästy hyvin korjaamaan, mutta nyt uudessa ympäristössä kaikkien mörköjen keskellä tuntui, että oltiin taas aivan alkutekijöissään ja virheet korostuivat kaksinkertaisina. Vasempaan ei ole ongelmaa ja Ville sanoikin, että huomaa selkeästi puolieron jalan ympärille taipumisessa.

Ville sanoi näkevänsä mielellään kuitenkin kaikki askellajit, joten päädyimme ottamaan myös laukkaa sillä ajatuksella, että kasataan sitten taas pakkaa sen jälkeen kokoon, jos nyt homma levähtää. Oikeaan Peetu nosti hyvin, vasempaan ensin kaksi väärää mun mokista. Istuin vähän huonosti, mutta kun korjasin oman kropan asentoa saatiin myös myötälaukka esiin. Ville sanoi, että sillähän on oikein kiva laukka, tarvitaan vaan siihenkin lisää sitä asettumista ja taipumista.Laukkaillessa kerroin, että ei olla koko talvena oikein päästy itse askellajin parissa edes työstämään. Kentällä ei viitsi riskeerata tasapainottoman nuoren kanssa saati vaatia hevoselta epäreilusti vaikeita juttuja pienellä alueella talvipohjilla, joten laukka ollaan otettu aina vain läpi maastossa pitkillä suorilla. Jossain siinä yhteydessä Ville tokaisikin, että onkos meillä kotona hallia. "Eii", oli mun vastaus josta seurasi "Oho, ai onks se ekaa kertaa hallissa? Se on sitten fiksu, ei vois nimittäin paremmin hevonen ensimmäistä kertaa mennä!", ja siitä oon kyllä aivan samaa mieltä. Huippu poni!

Välikäyntien jälkeen aloimme syventymään hieman tarkemmin tuohon sisäpohkeen läpisaamiseen. Teimme yksinkertaista, mutta hyödyllistä harjoitusta, jossa ensinnäkin kulmat ratsastettiin huolellisesti mahdollisimman syviksi ja toiseksi kulmiin tehtiin aina voltti.

Peetu oli helppoon kierrokseen ok, vaikeaan ei niinkään. Teki ihan hyviä reagointeja ja korjauksia välillä, mutta olisin voinut pyytää vielä enemmän. Ravissa ja loppua kohden homma jo parani, mutta emme yltäneet läheskään meidän normaalille suoritustasolle. Toki ihan ymmärrettävää, että pieni jännitys ehkä tarttui molempiin ja sai nyt virheet korostumaan entistä enemmän.

Ville neuvoi, että voin tarvittaessa ihan rohkeasti irrottaa ulkokättä ja samalla sitten pyytää asettumaan ja taipumaan sisäpohkeen ympäri. Selkeä pyyntö jalalla, johon oikealla reagoinnilla poni saa heti myös kiitoksen ja näin alkaa pikkuhiljaa tajuamaan ideaa myös oikeassa kierroksessa.

Loppupalautteessa Ville kehui, mutta myös huomautti siitä, että saan yhä rohkeammin ratsastaa ja pyytää siltä hevoselta. Pitää muistaa, että se ei kuitenkaan rikki mene ja nyt on tärkeää, että saadaan tässä vaiheessa ongelmaa ratkottua. Kotiläksyksi siis paljon kulmia, voltteja ja muuta hyödyllistä, joiden avulla saadaan herkisteltyä se kaivattu sisäpohje esiin.

Valmennuksen jälkeen hyvä fiilis vielä kasvoi, sillä oikeasti usea ihminen tuli sanomaan, että olen tehnyt kyllä oikeasti todella hyvää työtä tämän hevosen kanssa. Tuli niin kiva mieli kuulla tämä monelta henkilöltä. Ehkä tässä ei ihan metsään olla menty!

Peetu sai tästä tosi hyvän kokemuksen, Ville otti hyvin huomioon hevosen tason ja sääti kaiken meille sopivaksi. Eiköhän me myös ensi kerralla eksytä mukaan, silloin toivottavasti jo päästään esittelemään hyvää kehitystä edelliseen verrattuna!

Nyt sitten toivotaan onnistuneita kotitreenejä ja päästään jatkamaan vihdoin meidän valmennusputkea kohti kevättä ja häämöttävää kesää. Ihan loistavaa, tästä tää vihdoin lähtee!

Kuvista suuri kiitos Ellille!

Ratsastelusta jälleen ratsastukseksi

Huh! Se fiilis, kun oikeasti lihakset ovat kipeinä torstaisen tehotunnin seurauksena. En ole ratsastanut ikuisuuksiin "kunnolla", jatkuvasti vain puksutellut itsenäisesti ja kevyesti omia poneja läpi ja edennyt Peetun sisäänratsastuksessa helppojen juttujen kautta. Tähän havahduttuani päätin varata oitis yksityistunnin laadukkaasta ratsastuskoulusta, jossa viime syksyn ja talven ratsastin omien hevosten saikkuillessa. 

Halusin kuitenkin tietyn opettajan tunnille ja sen puoleen tuli pientä säätöä suunnitelmiin. Lopulta homma päätyi siihen, että kyseinen opettaja tokaisi, että tahtoisinko tulla ratsastamaan hänen hevosellaan toiselle tallille. Hevosella, jolla kilpaillaan tällä hetkellä kansainvälisellä tasolla kenttäratsastuksessa. Kyllä kiitos, eipä tarvinnut tuota vastausta kauaa miettiä!

Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että kuvamateriaalia minulla ei ole. Harvemmin kirjoitan mistään mitään ilman ajankohtaisia kuvia, mutta tämän tunnin havainnot tulen mielellään jakamaan tänne, vaikka sitten vain itseni vuoksi.

Kuvituskuvina Suvin ottamia kuvia alkukesältä.

Täytyy myöntää, että en ole varmaan koskaan jännittänyt noin paljoa ratsastamaan menemistä. Oikeasti todella laadukas ja iso hevonen alla, joten suorituspaineetkin ehtivät kasvamaan sen mukaisiksi. Onneksi heti selkään istuttua jännitys laantui ja pääsinkin nauttimaan täysillä upeasta ratsusta ja hyvästä yksityisopetuksesta meitä varten varatussa maneesissa.

Hevosesta ei nyt sen enempää, vaan keskitytään enemmän tämän postauksen myötä omaan ratsastukseeni. Päivän ratsusta voin sanoa kuitenkin sen, että VAU, se oli ihan mielettömän upea! 😍

Vähän vähemmän upea ja karvainen ponini ;)

Verryttelin hevosen huolellisesti kaikissa askellajeissa. Heti alkuun otin puheeksi oman vinouteni vasemmassa kierroksessa ja jo täälläkin mainitut käsiongelmat. Kropan vinoutta lähdimme korjaamaan lähinnä mielikuvalla, jossa kurkistan oikean olkapään yli taakse. Se pyöräyttää ylävartaloni suoraksi, jonka jälkeen minun kuuluisi säilyttää tämä asento myös oman pään ollessa normaalisti menosuuntaan.

Kun istuin oikeasti suorassa, tuntui selkään, että istuisin aivan kallellaan ulospäin. Ihan hullua, mutta täytyy nyt vain alkaa hakemaan tätä jokaisella ratsastuskerralla! Ehkäpä se ruoto siitä joskus oikenee.

Kädet pääsivät taas syyniin peilien kautta, josta tarkistin aina niiden olevan samoissa kohdissa ja nyrkkien varmasti pystyssä. Maneesin peilit olivat muuten myös loistava apukeino niin oman, kuin myös hevosen suoruuden tarkasteluun. Kun unohdin ratsastaa riittävästi ja toisinaan jopa hieman "yli" ulkoavuilla, valui hevonenkin vinoksi ja asettui sisään. Tämän sain parhaiten korjattua ensin katsomalla peilistä vinouden suuruden, jonka jälkeen oli helppo suoristaa ratsu sekä koko ratsastaja jälleen tikkusuoraksi hyvään linjaan.

Peilit olivat loistava apukeino päivän varsinaisessa ensimmäisessä tehtävässä, eli pohkeenväistössä. Pitäisi alkaa varmaan investoimaan omia ulkopeilejä varten, sillä niistä olisi ihan mieletön hyöty myös itsenäisiä treenejä ajatellen!

Aloitimme ensin tekemällä useammat käyntiväistöt. Käänsin keskihalkaisijan jälkeen hevosen, suoristin sen ja otin kiintopisteen pitkältä sivulta. Pistettä kohden lähdimme tekemään loivaa väistöä, joka osoittautui siinä mielessä hankalaksi, että tein aivan liikaa. Viimeeksi olen ratsastanut hevosia, jotka tarvitsevat paljon apua väistöihin. Tälle hevoselle olisi riittänyt vain katse sivulle ja aavistuksen johtavaa ohjaa sekä herkkiä pohjeapuja, sillä se oli niin osaava ja taitava ennestään. Kun tein liikaa, väistöt lähtivät turhan jyrkiksi ja sivuttaisiksi. Pienellä fiksauksella ja aina välissä muutaman askeleen suoristuksella sain aikaiseksi ihan hyviäkin pätkiä, joissa samalla edettiin riittävästi, mutta myös jalat liikkuivat puhtaasti ristiaskelin.

Jatkoimme väistöjä laukassa, jossa tietenkään jyrkkyys ei ollut enää niin suuressa ongelmassa ja väistöt onnistuivat ihan hyvin. Tällä kertaa enemmän huomautuksia tuli käännöksistä, jossa olisi pitänyt pitää hevonen jatkuvasti suorana ja takajalkojen päällä. Tämänkin sain korjattua muistamalla ulko-ohjan olemassaolon, ratsastamalla rohkeammin ulkopohkeella ja unohtamalla hetkeksi kokonaan sisäpuolen ohjineen.

Väistöihin yhdistimme suunnanmuutosten kautta laukanvaihdot, jotka sujuivat hyvin. Pientä ongelmaa tuli vasta, kun saimmekin tehtäväksi tehdä vaihdon halkaisijalla kahden raviaskeleen kautta. Ensinnäkin hevonen lähti mielellään keskilaukkaa kohden heti radan leikkaavalle suoralle käännettyäni (toki ratsastajan virheistä johtuen, ei pitäisi päästää laukkaa leviämään) ja olisi edelleen tarjonnut puhtaita laukanvaihtoja ilman mitään ylimääräisiä raviaskelia.

Homma kuitenkin sujui, kun muistin myös siellä keskellä kenttää, kuinka hevonen siirretään raviin. Vitsi se on vaan niin hieno ja rehellinen ratsu, aina kun itse tein oikein, teki sekin juuri niin kuin kuuluu. Ihanteellinen tilanne, että ratsu opettaa ratsastajaa. Voisiko joku ostaa myös minulle tällaisen kultakimpaleen?

Onnistuneiden pätkien jälkeen saimme pienen huilitauon. Päivä oli kuuma ja maneesi varsinainen sauna, sekä tehotreenin seurauksena olimme aivan hiessä. Tuntia oli jäljellä kuitenkin vielä vajaa puolet, joten seuraavaksi lähdimme tekemään siirtymätreeniä, kokoamisia sekä lisäyksiä istuntaa tarkkaillen. Sain heittää jalustimet kaulalle ristiin ja suuntasimme peilipäätyyn ympyrälle.

Päädyssä työskentelimme ensin käynnin ja ravin parissa. Lähinnä painotimme etenkin ravi-käynti-siirtymiä istunnan avulla, jotka onnistuivatkin todella hyvin. Aikaiseksi saatiin pehmeitä ja tasaisia siirtymiä, jotka eivät kuulemma töksähtäneet yhtään. Tehtävään lisättiin ravissa kokoamista ja pieniä pätkiä keskiravia, joten viimeistään siinä vatsalihakset alkoivat olemaan kunnon maitohapoilla.

Kokoamista ja lisäämistä jatkoimme vielä laukan parissa, jossa ratsastettiin spiraalia opettajan ympärillä. Keskilaukkaa ulkona ja sisälle lähentyessä todella pientä ja koottua askellusta minivoltilla. Tässä sain ohjeeksi huolehtia jälleen sen, että hevonen ei kaadu liiaksi sisään. Kun ratsastin ulkopuolen hyvin, oli meillä tosi kiva ja tasapainoinen, hitaasti pientä ympyrää laukkaava ratsu ja ennen kaikkea suora ratsukko.

Sain vielä neuvoja siihen, että voin rohkeammin siirtää käsiä omille puolilleen ja tarvittaessa levittää niitä lisää. Tämä tuntui sille, kun olisin ratsastanut kädet aivan levällään (todellisuudessa siis en), mutta ei auta nyt muu kuin alkaa hakemaan samanlaista tuntumaa lisää.

Tunnilla koin vielä yhden ahaa-elämyksen, jonka myötä varmasti löytyy jälleen uusia ulottuvuuksia ratsastuksen suhteen. Niinkin yksinkertainen asia, kun keski- ja yläkropan työskentely. Heti kun pääsin jyvälle myös niiden hyödyntämisestä ja otin koko vartalon töihin mukaan, muuttui koko ratsukon ulkonäkö ja hevosen ratsastettavuus täysin. Tässäpä nyt taas hetkeksi aikaa mietittävää ja purettavaa omaan treeniin!

Pieni tiivistelmä tunnin huomioista itseäni ja omaa ratsastusta ajatellen, toivottavasti myös joku muu nappaa itselleen uusia vinkkejä ratsastukseen:

• Pidä hevonen suorana ja ratsasta reilummin ulko-ohjalla. Muista tämä myös käännöksissä ja ympyrällä liikkuessa.
• Vasemmassa kierroksessa käännä oikeaa olkapäätä taakse ja kurkkaa vaikka tarvittaessa sen yli. Hae fiilistä, jossa istut näin vinossa -> todellisuudessa olet juuri suoristunut koko vartalostasi.
• Älä unohda käsiä! Pidä nyrkit pystyssä ja ranteet suorina. Kädet omilla paikoillaan, uskalla jopa levittää niitä enemmän. Selkään tuntuu jälleen, että ratsastat aivan kädet levällään, vaikka todellisuudessa ne asettuvat oikeille paikoilleen ja luovat vakaamman tuntuman.
• Ratsasta pohkeenväistö katseella ja hyödynnä kiintopisteitä.
• Pidä koko vartalo työssä mukana: huomioi myös keski- ja ylävartalon tärkeys. Kun aloit työskentelemään riittävästi myös niiden avulla, parani hevonen heti kertaheitolla ja muodostitte yhtenäisemmän ratsukon.

Kun edustavat kuvat loppuvat kesken, täytyy alkaa
julkaisemaan niitä epäedustavia :D

Mitkä ovat olleet teidän viimeisimmät ahaa-elämykset ratsastuksen parissa?