Katsaus huhtikuun treeneihin

Porkkanan voimalla on uinaillut kevätkoomassaan huhtikuun, jonka vuoksi kuulumiset ovat jääneet vähemmälle itse blogin puolella. Ajattelin tämän vuoksi kasata kuukauden touhuja pieneksi selvennyspläjäykseksi kokonaan yhteen postaukseen, jonka jälkeen tästä voidaan jatkaa taas aktiivista bloggaustahtia kohti ihanasti lähestyvää kesää.

Suurin osa kuluneesta kuukaudestahan meni kokonaan evakossa hiljalleen sulavalta kentältä, joten ratsastus oli melko maastopainotteista. Peetu on todella tarkka pohjista ja kentän hetkellinen nuoskavesimössö ei todellakaan tarjonnut ihanteellista treenialustaa, joten täytyi soveltaa normaalia enemmän liikutuksen suhteen. Maastakäsittely ja maastoilu joko ratsain tai taluttaen olivat melko kovassa huudossa pitkälle loppukuuhun.

Sulavat lumikinokset toivat esiin runsain määrin lätäkköjä, joita Peetuponi on aina pelännyt valtavasti. Nyt olikin hyvää aikaa tehdä pitkäjänteistä siedätystyötä. Ensin uskallauduttiin kastelemaan varpaita ja pikkuhiljaa jo laukattiin sujuvasti lammikoiden läpi. Roiskuva vesi ja kura eivät ole edelleenkään hienohelmapojun mieleen, mutta ainakaan nyt se ei enää kammoksu ja kierrä kaukaa jokaista nenän eteen sattuvaa kuralätäkköä ja vesipisaraa.

Peetu pelkäs yhessä vaiheessa vesilätäköitä eikä suostunut niihin menemään. Ollaan nyt keväällä tehty siedätystyötä ja tänään käytiin yhessä lätäkössä läträämässä. Ei se tosta vieläkään niin nauti, mutta nyt ainakin menee myös vedestä pyydettäessä 😌 Ehkäpä siitä vielä kesällä kuoriutuu vesipeto kun päästään järveen? #suomenpienhevonen #nuorihevonen #finnhorse #younghorse

Henkilön Veera Saarinen 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu Huhti 14, 2018 kello 7.28 PDT

Pientä äksöniä piti kehitellä myös maastoilukuurin piristeeksi. Kateellisena kyttäsin instasta muiden hyppyvidoita sulaneilla kentillä, mutta koska oma muistutti edelleen napapiiriä ja maneesille ei päästy kelirikon vuoksi, oli kehiteltävä jotain muuta korvaavaa tekemistä. Näinpä päädyin raahaamaan muutamat puomit tolppineen pehmeälle pikkutielle ja ottamaan siinä hevosen kolmannen hyppykerran ratsastajan kanssa. Moni homma olisi voinut mennä pieleen, mutta mulla oli sen verran vahva luotto Peetuun, että se osaa kyllä käyttäytyä riittävän asiallisesti vaikka nuori ja kokematon onkin. Se on ollut kaikessa niin ongelmaton ja fiksu, joten pikkupomppujen siirtäminen maastoympäristöön ei ollut meille mikään äärettömän iso juttu.

Peetu menikin todella hyvin, vaikka esteen jälkeen se vetikin pienet spurtit ja kadotti muutaman kerran hetkellisesti jarrunsa. Tämä annettakoon anteeksi ja pistettäköön tiellä hyppäämisen piikkiin, ja olihan edeltävistä kahdesta hyppykerrasta muutenkin jo lähes vuosi aikaa. 

Otimme vain muutaman onnistuneen pompun ensin ravilähestymisillä ja sitten laukassa. Peetun estekoulutus on kuitenkin vasta sen verran alkutaipaleellaan, että jatkettiin samoja vanhoja helppoja juttuja, joita viime kevään sisäänratsastuksen yhteydessä hieman jo kerettiin aloittelemaan. Se on saanut sieltä hyvän pohjustuksen ja nyt on helppo edetä esteiden pariin ja kenties myöhemmin kohti sitä kenttäratsun uraa. 

Henkilön Veera Saarinen 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu Huhti 15, 2018 kello 9.49 PDT

Kaikista positiivisin yllätys pikkuhyppyjen parissa oli se, että Peetu oli selkeästi aivan täpinöissään ja lähti aina itse imemään esteelle. Se on aikaisemmat kaksi ensimmäistä hyppykertaa ollut todella epävarma, mutta nyt moisesta kyttäilystä ja epäröinnistä ei ollut tietoakaan. Olin niin onnellinen, kun toinen suoritti mielellään ja todella rohkeasti jokaisella kerralla. 

Kenttä suli ja kuivui, jonka seurauksena päästiin vihdoin pyörimään hiekkalaatikolle. Nappulat olivat kivasti tallessa, mutta laukan kanssa sain alkuun vähän kiristellä hampaita. Vasen ei tahtonut nousta ollenkaan, vaan sinne tarjottiin jatkuvasti väärää. Tästä tulikin yhden ratsastuskerran mittainen projekti, josta useampien yritysten jälkeen sain vihdoin myötälaukan esiin käyttämällä asettamista enemmän hyödykseni. Hurjasti kehuja ja vielä uusi yritys, joka onnistui myös hienosti. 

Tämän jälkeen ei olekaan ollut minkään sortin ongelmaa oikeissa laukoissa saati sitten nostoissa, sillä nekin parantuivat valtavasti silloisen pitkäjänteisen työstämisen aikana. Tässä pikkuhiljaa ollaan päästy vielä enemmän paneutumaan itse laukkaan ja pikkuhiljaa sieltä alkaa löytyä jo oikein kehityskelpoista pätkää. 

Peetu sai myös alleen kesäkengät ja hokeista luopuminen on vaikuttanut positiivisesti liikkumiseen. Nyt hevosen luontainen liikerata pääsee toimimaan paremmin ja kavio aavistuksen liukumaan ilman, että se töksähtää liian nopeasti maahan. Tämän seurauksena Peetun tassut ovat alkaneet toimia selkeästi paremmin, kun niitä ei ole tahmattu kiinni pohjaan.

Kenttäfiilistelyn lisäksi olemme kuitenkin muistaneet pitää huolen monipuolisesta liikunnasta ja maastoilua ei ole edelleenkään painettu unholaan. Nyt on kiva, kun pikkuhiljaa metsät kuivuvat ja päästään taas rämpimään enemmän kunnon kiipeilymaastoissa. Mäkitreeni on monella tapaa aivan loistavaa harjoitusta ja toimii erinomaisesti mm. lihaskunnon kehittämiseksi.

Unohtamatta tietenkään pitkiä laukkasuoria! 

Ollaan käyty pitämässä hauskaa myös pelloilla baanailun, lätäkköleikkien ja hurjien ojahyppelyiden merkeissä. Täytyykö sitä nyt vielä todistella, mutta mun kohdalle on sattunut maailman fiksuin pikkuheppa! Vaikka se on ajoittain vähän sählä, se ei kuitenkaan vedä mitään överiksi ja käyttäytyy uusissakin tilanteissa todella hyvin. Super vauva!

 

Jeee! Ihanista ratsastuskuvista muuten kiitos Venlalle.

"Hyi vettä" t. Peke

Paras junnu ♥

Pöhköpeetun sydänsurut

Postauksen ihanista kuvista kiitos Ellille, Ponitytön pilvilinnat, @ellipolhophotography

Hiihtolomalla Peetu sai Ilon Pilkkeestä uuden suomenhevoskaverin. Poikien suhde muuttui heti ensisilmäyksellä rakkaudeksi (tai ainakin yksipuoliseksi sellaiseksi Peetun osalta), joten Ilon ja Olgan lähdettyä takaisin kotiinsa Peetulle luonnollisesti tuli pieni ikävä. Se reagoi muutokseen (sekä Samban, että Ilon katoamiseen) mahallaan ja oli sen lisäksi myös muutaman päivän ajan ihan sählääjä. Ratsastuksesta ei siis parina päivänä viikon lopulla ja seuraavan viikon alussa oikein tullut mitään.

Nämä kuvat on otettu kaksi viikkoa sitten sunnuntaina, jonka jälkeen maanantai oli vapaa. Tiistaina kuvattiin extempore Suvin kanssa jäällä, jolloin ponin järkytys kaverin katoamisesta oli kaikista pahimmillaan.

Laitan silloin otettuja kuvia seuraavaan postaukseen näytille. Onneksi oli nätti auringonlasku johon voi kiinnittää huomiota ja toivottavasti vähän samalla sivuuttaa meidän epäedustusta..

Torstaina sitten touhuttiin maasta ja perjantaina ajatuksena oli puomeilla. Peetu oli kuitenkin jo sileällä hieman haastavalla päällä, jonka vuoksi jouduin tekemään hirveän työn saadakseni sisäpohkeen kunnolla läpi.

Tätä ongelmaa työstettiin hyvä tovi ja puomeja tultiin vasta aivan lopussa, kun ratsu vastasi hyvin avuille ja toimi kuten pitikin. Mulla oli alkuperäisenäkin ideana pitkän talvitauon vuoksi aloittaa koko hevosen estekoulutus ns. alusta, joten päivän tehtävänä toimivat käynti- ja raviylitykset ensin yksittäisten ja myöhemmin puomisarjojen yli suorilla linjoilla.

Peetu aluksi hieman hypähteli puomien ylitse, mutta muutamien toistojen jälkeen rentoutui hyvin.

Perjantaina sai onneksi huomata edellispäivän huolellisen työn läpiratsastuksen parissa. Peetu oli alusta asti super ja teki mielettömän hyvin! Lähinnä sitten vain päädyttiin fiilistelemään hetkeksi ihanan helpon tuntuista hommaa ja jatkettiin sujuneen tuuppailuhetken päätteeksi vielä maastoon ottamaan laukat läpi. Olipa hauskaa: täydellinen, auringontäytteinen päivä ja intopinkeä, äärettömän iloinen hevonen. Kerta kaikkiaan onnistuneet treenit takana!

Sivuhuomautuksena ihana huomata, että Peetu alkaa saamaan jo kivasti voimaa yhä parempaan liikkumiseen! Sillä on kyllä luonnostaan kiva ja rytmikäs laukka, mutta nyt kun siihen alkaa löytyä yhä enemmän poweria ja aavistuksen jo jotain kokoamiskykyä muistuttavaa vibaa, alkavat fiilikset selässä olemaan tosi kivat. Eiköhän siitä vielä kelpo peli tule, vaikka vielä onkin tuollainen pullamahainen rääpäle-eläin.

"Ai minäkö pyöreä? Pyh."

Tällä viikolla Peetu sai maanantain vapaaksi ja tiistaina oli kävelytyspäivä. Keskiviikkona ratsastin illalla ponin kevyesti läpi. Lumimyräkän ja navakan tuulen vuoksi kenttä oli yhtä puuroa, joten työstettiin suurimmaksi osaksi käyntiä, täsmällisiä pysähdyksiä ja peruutuksia. Päivän raviosuudet jätettiin suosiolla muutamaan nostoon kohtalaisen raskaan pohjan vuoksi. 

Peetu oli muutenkin hyvin virkeällä päällä, joten oli ihan hyvä keskittyä ajatuksen kanssa käynnin ratsastamiseen ja läpikotaisin rentoon hevoseen. Hienosti se sitten alkoi keskittymään unohdettuaan ulkoiset häiriötekijät ja päästyään kunnolla töiden makuun.

Torstaina maastakäsittelin Peetun. Perusduunien jälkeen treenattiin hieman väistöjä kunnon ristiaskelein, sillä alan nyt pikkuhiljaa opettamaan sille pohkeenväistöjä käynnissä. Treenaamme liikkeen ensin maastakäsin huolella haltuun, jonka jälkeen kaikki on helppo yhdistää myös apuihin ratsastajan ollessa selässä. Peetu tajusi tosi kivasti ideaa ja lopetettiin onnistuneisiin väistöaskeleisiin!

Ajatus jätetään nyt hetkeksi muhimaan sen päähän ja jossain välissä harjoitellaan taas lisää. Peetun koulutuksessa tärkeintä on ollut aina muistaa antaa sille hetki aikaa käsitellä uusia opittuja asioita, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin vanhalla tekijällä.

Tää postaus venähti nyt aivan huomaamatta antamaan pientä kuvaa viime aikojen touhuista, vaikka alunperin piti mainita vain ponin mieshuolista (onneksi Peetu on tähän mennessä jo päässyt yli Ilon katoamisesta) ja jakaa nämä jo jokunen aika sitten räpsityt, kevättä ihanasti enteilevät poseerauskuvat tässä samalla. 

Koetin pitää muutaman viikon mittaisen treenikatsaukseni kuitenkin aika lyhykäisenä ja kertomaan asioista hyvin ympäripyöreästi. Myöhemmin on tulossa pitkästä aikaa vähän yksityiskohtaisempia ratsastuspostauksia, sillä näillä näkymin lähdetään seuraavana lauantaina ensimmäistä kertaa hallille ja heti perään sunnuntaina käydään pyörähtämässä kouluharkoissa.

Tulevista jutuista kuitenkin ehkä sitten myöhemmin lisää. Muistakaa myös, että päivitän instagramia @porkkananvoimalla hyvin tiheään tahtiin ja sieltä voi seurailla kätevästi meidän menoa melko reaaliajassa. Eipähän sitten välttämättä tarvitse lukea blogista tällaisia epämääräisiä sekametelisoppapostauksia jatkossa!

 

Suomenhevosten hauskanpitoa jäällä

Tai yksi suomenhevonen ja yksi suomenponi, miten sen nyt ottaa... :D

Hiihtolomalla nautittiin kauniista kevätpakkasista, helmikuun kimaltelevasta puuterihangesta ja tukevista järvenjäistä. Näiden loistavien kelien ansiosta jäälle on uskaltautunut hevosten kanssa muutamaan otteeseen, ja pienen houkuttelun päätteeksi myös kylässä olleet Olga ja Ilo päätyivät ottamaan osaa jääralleihin.

Mulla itsellä oli pieni pähkäileminen otanko ratsuksi tutun ja edes hieman turvallisemman Disan, vaiko korkataanko sittenkin vauva-Peetun baanailukausi ja toivotaan, että tenava ei innostu aivan liikaa aukeasta tilasta ja uudesta kaverihevosesta. Päätöksen ratkaisi fiksusti valokuvaajan paikalle tulo, sillä halusin Peetusta uusia ratsastuskuvia. 

Nämä ovatkin mielettömän kivoja ja näiden edestä kannatti jo vähän leikkiä hengellään, kiitos Marika Hellman!

Onneksi mistään hengellä leikkimisestä ei kuitenkaan ollut kyse. Peetu oli älyttömän fiksusti: toki reippaana menossa, mutta tuli heti takaisin pyydettäessä ja kuunteli upeasti ratsastajaa. Se vaan jaksaa joka kerta yllättää! Mahdottoman simppeli nuori, jonka tällainen amatöörikin on saanut koulutettua ihan kivaksi harrastelukaveriksi ilman minkään sortin takapakkeja. 

Toki ei sisäänratsastus mitään rakettitiedettä ole, mutta olen edelleen hämmästynyt onnistumisesta, kun homma olisi voinut mennä aivan yhtä hyvin myös kokonaan puihin. Innolla odotan mitä tästä vielä tulee, kunhan päästään pikkuhiljaa kunnolla ammattilaisten kanssa työstämään!

Ennen baanalle lähtöä käytiin pyörähtämässä pikaisesti kentällä hevoset läpi käynnissä ja ravissa. Peetullahan ei nyt talvella ole laukattu kuin maastossa teitä pitkin, sillä lumikasojen vuoksi meidän huomattavasti pienentyneeltä talvikentällä ei voi noin tasapainottomalta nuorelta vielä laukkaa pyytää. Verryteltiin ponit siis vain huolellisen käyntityöskentelyn ja pienen ravihölkkäilyn avulla, jonka jälkeen suunnattiin järveä kohden.

Jäällä jatkettiin vielä hetki ravaillen ja pian otettiin jo laukkaa. Peetu oli niin onnellisen ja iloisen oloinen, että mullakin unohtui hetkeksi kaikki murheet ja pääsin nauttimaan täysin siemauksin tästä hauskanpidosta!

 

 

Molemmat hevoset tuntuivat olevan hyvin lapasessa, joten pian viiletettiinkin jo samaa matkaa jäätä ympäri. Jätin Peetun kanssa aina reippaasti väliä ensimmäisinä lähteneisiin Iloon ja Olgaan, mutta pieni pullaponi ampaisi aina kovaa vierelle ja mieluusti myös ohi. Siitä huolimatta Peetu lähti  hienosti jarruttelemaan aina pyydettäessä, eikä missään välissä kadottanut kontrollia vaan vastasi mukisematta annettuihin ohjeisiin. Fiksu vauva!

 

 

 

Hevoset olisivat niiin mieluusti vielä jatkaneet rallittelua, mutta tyydyttiin vielä loppuun ravailemaan hangessa. Tuolla saikin lumipeitteen vuoksi tehdä ihan kunnolla hommia, joten pidettiin viimeiset dressagesessiot hyvin lyhyinä. Ei siinä, ei meidän olisi paljoa tarvinnutkaan työskennellä, sillä Peetu tuntui tosi hyvältä! Muutaman kerran se koetti vielä ehdotella josko laukattaisiin, mutta katsoi sitten Ilosta mallia ja alkoi näyttämään parastaan.

Oli kyllä hauskaa ja taas kerran sai todeta, kuinka hieno Pedroponi onkaan!

Huippu, kaikkensa antanut pikkuheppa! 💕

Näppäriä poikia

Kirjoitin tämän tekstin viime viikolla, ennen viikonlopun epäonnisia tapahtumia. Ehkäpä laitan silti julkaisuun, vaikka tuntuu pahalta lukea ja koettaa käsittää sitä, että toinen on nyt poissa. Onneksi muistot jää. 

Tämän viikon ratsastukset ovat koostuneet lähinnä ruunien kanssa työskentelystä kotona. Lauantaina kiipesin Peetun selkään pitkästä aikaa ajatuksena hieman käydä pyörittelemässä sitä kentällä, lähinnä yksinkertaisia juttuja hioen. Niin, että hevonen vastaa heti avuille ja on motivoitunut työskentelemään.

Alku olikin yhtä tuskaa, kun toinen oli sitä mieltä, että tänään painetaan kovaa ja kiidetään kuin Vermon loppusuoralla. Mörköjä oli vaihteeksi joka kulmalla ja kunnon työskentely oli ihan mälsää. Mitään tuuppaushetkiä ei siis ruvettu hakemaan, vaan alkuperäisen suunnitelman mukaan  lähdettiin tuomaan esiin vastaanottavaista ja mahdollisimman nopeasti (=heti) reagoivaa ratsua.

Tehtiin pitkään työtä ihan käynnissä, jotta saatiin ylimääräinen hääsääminen jo siinä vaiheessa vähemmälle. Järjestin vähän jatkuvasti ajateltavaa ja pientä tehtävää Peetulle, jotta se hiljentyi kuuntelemaan tarkemmin mitä siltä oikein milloinkin pyydettiin. Ei mitään ennalta arvattavaa, jotta joka kerta ei voinut arvata mitä tulemaan pitää, mutta ei myöskään liian haastavaa viisivuotiaalle. Enemmän vain normaaleja asioita: huolellisia kulmia, pysähdyksiä, peruutuksia, suoristamista, kääntämistä, siirtymiä ja muita pieniä herättelyjä aina tilanteen mukaan. Rutkasti kiitosta hyvästä suorituksesta ja hevosen oman tohelluksen huomiotta jättämistä.

 

Käynti lähtikin sujumaan ihan hyvin, joten jatkoimme kevyessä ravissa samalla linjalla. Alkuun tuli taas työstämistä, mutta sieltä se lähti kuitenkin aina korjaamaan hyvin kunhan malttoi keskittyä riittävästi siihen mitä oltiin tekemässä.

Laukkaa emme ottaneet ollenkaan. Raviakin vain sen verran, että saatiin palauteltua kiva tuntuma työskentelyyn. Toheltamisesta ja pienestä epätasaisuudesta huolimatta Pedro oli ihan jees! Kyllä se siitä lähtee pikkuhiljaa sujumaan.

 

Seuraavana päivänä poju lomaili, mutta tiistaina suunnattiin kauniissa pakkassäässä maastoon. Pikkusen kuumotteli lähteä sen kanssa kaksin talven ensimmäiseen kunnon vauhtireissuun, enkä ilmeisesti ollut ainoa, joka hieman epäili Peetuponin luotettavuutta näillä keleillä. Äiti nimittäin vielä lähtiessä kysyi, että "mihin ootte menossa niin tietää sitte mistä tulee keräilemään sun luita kasaan?", mutta onneksi moisia keräilyeriä ei tarvinnut kuitenkaan suorittaa. Peetu käyttäytyi tosi hyvin!

Kyllähän se oli vähän kovan tuulen vuoksi lentoon lähdössä, mutta kuitenkin hirmu hienosti kuulolla ja hallinnassa. Päästiin ihan suunnitelmien mukaisesti ottamaan myös hieman reippaampia vetoja ravia ja laukkaa. Hienon maastopäivän kruunasi tietenkin ihana aurinko ja talvinen pakkassää!

Kävin illemmasta myös Torreksella maastoilemassa. Mentiin Turren kanssa samaa reittiä, jota jo Peetulla aamusta koluttiin. Tällä kertaa alla oli hieman luotettavampi tapaus, joten matkaan lähdettiin ilman satulaa. Oli aivan älyttömän hauskaa, sekä hevosella että ratsastajalla. Torres paahtoi menemään ihan korvat tötteröllä ja niin onnellisena! 😍

Keskiviikkona ratsastin Torreksen sileällä. Vedettiin pitkästä aikaa pojan kanssa kunnon koulutreeni ja huhhuh, se oli niin upea! En käsitä, kuinka tuo hevonen voi aina toimia ihan ajatuksella ja niin hyvällä työmotivaatiolla. Tehtiin vähän väistöjä, avoja, lisäyksiä ja kokoamista, eikä mikään tuottanut sen kanssa päänvaivaa vaan päinvastoin - kaikki tuntui sujuvan tanssin lailla.

Pitää saada joku päivä joku kuvaamaan, nyt kun olen itsekin löytänyt yhä paremmat nappulat sen kanssa touhuamiseen ja meno alkaa oikeasti näyttämään tosi kivalta. Torreksella on niin kiva mennä Peetun rinnalla, kun Peetu on aina vähän tenava, mutta Torres fiksu ja osaava, jonka kanssa työskentelystä ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle ja kokea joka kerta onnistumisia. Vähän harmittaa, etten nyt keskiviikkona patistanut ketään videoimaan, mutta ehtiihän tässä.

Loppuviikko on Peetulla ollut hieman löysempää ja ollaan tehty aika paljon maastakäsin kaikkea. Torstai oli hieman kiire päivä, enkä ennättänyt Turreakaan ratsastamaan, mutta tein myös sen kanssa maastakäsittelyä ja käytiin vähän kävelemässä jalan maastossa. Hienoja poikia molemmat, onnea on, että saa tuollaisten kanssa harrastaa!