Suomenhevosten hauskanpitoa jäällä

Tai yksi suomenhevonen ja yksi suomenponi, miten sen nyt ottaa... :D

Hiihtolomalla nautittiin kauniista kevätpakkasista, helmikuun kimaltelevasta puuterihangesta ja tukevista järvenjäistä. Näiden loistavien kelien ansiosta jäälle on uskaltautunut hevosten kanssa muutamaan otteeseen, ja pienen houkuttelun päätteeksi myös kylässä olleet Olga ja Ilo päätyivät ottamaan osaa jääralleihin.

Mulla itsellä oli pieni pähkäileminen otanko ratsuksi tutun ja edes hieman turvallisemman Disan, vaiko korkataanko sittenkin vauva-Peetun baanailukausi ja toivotaan, että tenava ei innostu aivan liikaa aukeasta tilasta ja uudesta kaverihevosesta. Päätöksen ratkaisi fiksusti valokuvaajan paikalle tulo, sillä halusin Peetusta uusia ratsastuskuvia. 

Nämä ovatkin mielettömän kivoja ja näiden edestä kannatti jo vähän leikkiä hengellään, kiitos Marika Hellman!

Onneksi mistään hengellä leikkimisestä ei kuitenkaan ollut kyse. Peetu oli älyttömän fiksusti: toki reippaana menossa, mutta tuli heti takaisin pyydettäessä ja kuunteli upeasti ratsastajaa. Se vaan jaksaa joka kerta yllättää! Mahdottoman simppeli nuori, jonka tällainen amatöörikin on saanut koulutettua ihan kivaksi harrastelukaveriksi ilman minkään sortin takapakkeja. 

Toki ei sisäänratsastus mitään rakettitiedettä ole, mutta olen edelleen hämmästynyt onnistumisesta, kun homma olisi voinut mennä aivan yhtä hyvin myös kokonaan puihin. Innolla odotan mitä tästä vielä tulee, kunhan päästään pikkuhiljaa kunnolla ammattilaisten kanssa työstämään!

Ennen baanalle lähtöä käytiin pyörähtämässä pikaisesti kentällä hevoset läpi käynnissä ja ravissa. Peetullahan ei nyt talvella ole laukattu kuin maastossa teitä pitkin, sillä lumikasojen vuoksi meidän huomattavasti pienentyneeltä talvikentällä ei voi noin tasapainottomalta nuorelta vielä laukkaa pyytää. Verryteltiin ponit siis vain huolellisen käyntityöskentelyn ja pienen ravihölkkäilyn avulla, jonka jälkeen suunnattiin järveä kohden.

Jäällä jatkettiin vielä hetki ravaillen ja pian otettiin jo laukkaa. Peetu oli niin onnellisen ja iloisen oloinen, että mullakin unohtui hetkeksi kaikki murheet ja pääsin nauttimaan täysin siemauksin tästä hauskanpidosta!

 

 

Molemmat hevoset tuntuivat olevan hyvin lapasessa, joten pian viiletettiinkin jo samaa matkaa jäätä ympäri. Jätin Peetun kanssa aina reippaasti väliä ensimmäisinä lähteneisiin Iloon ja Olgaan, mutta pieni pullaponi ampaisi aina kovaa vierelle ja mieluusti myös ohi. Siitä huolimatta Peetu lähti  hienosti jarruttelemaan aina pyydettäessä, eikä missään välissä kadottanut kontrollia vaan vastasi mukisematta annettuihin ohjeisiin. Fiksu vauva!

 

 

 

Hevoset olisivat niiin mieluusti vielä jatkaneet rallittelua, mutta tyydyttiin vielä loppuun ravailemaan hangessa. Tuolla saikin lumipeitteen vuoksi tehdä ihan kunnolla hommia, joten pidettiin viimeiset dressagesessiot hyvin lyhyinä. Ei siinä, ei meidän olisi paljoa tarvinnutkaan työskennellä, sillä Peetu tuntui tosi hyvältä! Muutaman kerran se koetti vielä ehdotella josko laukattaisiin, mutta katsoi sitten Ilosta mallia ja alkoi näyttämään parastaan.

Oli kyllä hauskaa ja taas kerran sai todeta, kuinka hieno Pedroponi onkaan!

Huippu, kaikkensa antanut pikkuheppa! 💕

Pelastusoperaatio, metsään eksyminen ja muita hyviä kisavalmisteluja

Mulla on nyt tosi monta asiaa ja postausta julkaisematta. Aasileiri tuli ja meni ja onnistui, siitä on tulossa paljon postauksia. Vaikea valita mistä aloittaa, mutta ehkä koetan mennä melko aikajärjestyksessä. Siirtykäämme siis heinäkuun viimeiseen viikonloppuun.

Huh, mielettömän rankka ja kiireinen, mutta aivan äärettömän hauska ja onnistunut viikonloppu takana! Lauantaipäivästä alkaen kuvasin pientä videoa blogiin ja suunnitteilla oli jatkaa projekti aina sunnuntain (kisapäivä) aamuun saakka. Sunnuntaina aamupäivän kuvattuani tajusin kuitenkin, että ei helvetti, ennen kisojen alkua on vielä tsiljoona asiaa tekemättä (= maastoesteradalle viimeisetkin esteet paikalleen, kanttiiniin leipomiset ja hinnoittelut kohdilleen, kanslian papereiden järjestely jne.) ja päätin luovuttaa videon suhteen.

Jos joku hyppää blogiin vasta ensimmäistä kertaa, ovat nämä kisat siis järjestetty alusta alkaen itse hyvän ystäväni Venlan avustuksella minun tallillani.

Kuvat: Venla

Mitäpä ei kuitenkaan olisi moinen kisaviikonloppu ilman perinteistä säätämistä ja jotain pientä actionia. Tämän toteuttamiseksi hyvä aloitus on mm. neuvoa ratsain tallillesi tuleva kaveri umpimetsään ja lähteä sitten pelastamaan tätä Snapchatin Bitmoji-kartan avustuksella (creditit Venalle snäpin hyödyntämisestä ja muutenkin kompassina toimimisesta töistä käsin). Mukava useamman tunnin reissu siihen lauantaipäivän alkuun, joten kuinka mahtoivatkaan loppuvalmistelut sitten sujua? Tsekkaa alla olevat videot ja tiedät missä mennään, kun seuraavassa postauksessa päästään itse kisoihin!

Valitettavasti video ei toimi mobiililaitteilla, mutta voit katsoa sen tietokoneelta.

n

Lainahevostelua

Saimme vihdoin viime sunnuntaina kaverini Annin kanssa aikataulut yhteen ja pääsin testaamaan hänen hevosiaan hieman tarkemmin. Olen joskus aikaisemminkin käynyt poikia moikkaamassa, mutta tuolloin kävimme yhdessä maastossa ja ratsastin koko matkan Torreksella.

Annin hevoset asuvat nykyään pienellä yksityistallilla tässä samalla kylällä, jossa meidänkin talli sijaitsee. Kävin nyt itse kyseisessä paikassa ensimmäistä kertaa.

Lukuunottamatta kahta vesileimallista kuvaa, ovat nämä
kaikki Annin ottamia - kiitos!

Päivän ensimmäinen poni oli Annin nuori, 5-vuotias suomenpienhevosruuna Raisu-Polkka. Raisu on siro rakenteeltaan ja pidin paljon sen sporttisesta ulkomuodosta. Hieno poni, josta varmasti kasvaa aivan loistava ratsu lajiin kuin lajiin!

Blogissa on viime aikoina pyörinyt paljon Peetun sisaruksia (tsekkaa tämä postaus) ja myös Raisu kuuluu Raperton jälkeläisiin. 

Käytin ratsastusaikani lähinnä vain tutustuessa hevoseen, enkä vaatinut siltä juurikaan mitään ihmeitä vaan keskityin enemmän perusasioihin. Lähinnä hain aktiivista takapäätä ja annoin noin muuten ponin liikkua edestä hieman rennommin. Kentällä oli lisäksemme kolme muuta ratsukkoa, joten lähinnä taivuttelin  Raisua käynnissä ja ravissa hölkötellen. 

Raisu oli hyvin motivoitunut työntekoon, eikä sitä tuntunut juurikaan häiritsevän, vaikka kaverit paahtoivat ohi ja yksi jopa hyppäsi pientä ristikkoa. Se oli hirmu rauhallinen ja käyttäytyi tosi mallikelpoisesti noin nuoreksi ja etenkin tuollaisen tilanteen keskellä.

Kuva: Päivi Parkkinen

Koska Raisu on juniori ja muutenkin menin sillä ensimmäistä kertaa, annoin sen suurimmilta osin hölköttää menemään melko pitkällä kaulalla. Pieniä pätkiä kokosin sitä varovasti ryhdikkäämmäksi ja  se tuntuikin todella kivalta selkään. Siitä kun olisi lähtenyt vielä vähän hiomaan, olisi alla ollut varsinainen kouluponi!

Suosiolla kuitenkin päätin jättää moiset tuuppailut tällä kertaa välistä. Tykkään ensin tutustua puolin ja toisin uuteen hevoseen hieman rennommin, jonka jälkeen on parempi aloittaa vankalta pohjalta kunnon työskentely.

Raisu jätti todella positiivisen fiiliksen. Se on todella yritteliäs ja muutenkin hyvin miellyttävä ratsastaa. Hieman tuollainen Peetumainen, mutta siitä jo askeleen pidemmällä oleva ja siitä vielä viisastuneempi versio. Tykkäsin kovasti, mahdottoman hieno ja mukava nuori!

Päivän lainaponeilut eivät loppuneet suinkaan siihen, vaan seuraavana vuorossa oli vielä eestinhevosruuna Tornaado. Lähestyvä ukkonen ja uhkaavan tumma taivas saivat hieman vauhtia nivusiin, joten pian olinkin jo verryttelemässä jälleen uuden ratsun kyydissä.

Anni kasasi kentälle pienen esteen ja extemporeideana pääsin jopa hieman tunnustelemaan tätä hevosta hypätessä. Jee! Tein melko reippaan verryttelyn, sillä Anni oli ratsastanut Torea jo aiemmin sillä välin, kun itse ravailin Raisun kanssa.

Tämän tyyppisen hevosen selkään en olekaan aikoihin istunut, joten täytyy myöntää, että olin alkuun melko pahasti hukassa. Annin käyttöohjeiden ja useampien kierrosten jälkeen aloin tajuamaan hieman enemmän, kuinka Torresta kuului ratsastaa.

Olen tosi pieni ja Toren tämänhetkinen satula on melko jättiläinen omalle takapuolelleni. Ajauduinkin jatkuvasti väärään kohtaan ja hassuun asentoon, joten se vaikeutti hieman lopputulokseen. Omat jalatkin ovat ilmeisesti niin pätkät, että en saanut jalustimia yhtään lyhyemmiksi reikien loppuessa kesken hihnoista. Jouduin siis hyppäämään aivan liian pitkillä jalustimilla, mutta onneksi hevonen hoiti homman loistavasti kotiin!

Aloitimme estetouhut suhteellisen pian ja suunnitelmana oli ottaa muutamia hyppyjä yksittäiselle esteelle pitkällä sivulla. Torreksella on rytmikäs, mutta hyvin miellyttävä esteponin laukka ja tykkäsin kovasti ratsastaa sitä. Hypyt sujuivat hyvin, vaikka pari kertaa töpättiin vähän pohjasta ratsastajan arviointivirheistä johtuen (aargh se hyppyrutiinin puute). Niitä lukuunottamatta esteen ylitys sujui  aina kuin rasvattu, Torres oli tosi varma hyppääjä ja teki kerrassaan loistavia hyppyjä.

Muutamien toistojen jälkeen jatkoin loppuverryttelyä ravissa. Hiljalleen alkoi jo tulemaan sellainen fiilis, että hevonen tuntuu kotoisammalle ja yhteistyö pelaa paremmin. Mulla tunnetusti aina kestää hieman tutustua uusiin hevosiin, jonka jälkeen touhu alkaa sujumaan hyvin (jos on sujuakseen). 

Loppuravipisteestä olisin voinut alkaa jo vaatimaan hevoselta huomattavasti enemmän, mutta koska tarkoituksena oli verrytellä ripeästi ukkosen alta pois, ravailimme vain rennosti fiilistellen. Kiinnitin lähinnä huomiota, että ratsu oli takaa aktiivinen ja liikkui sen puoleen moitteettomasti.

Myös Torres oli ihan mielettömän kiva! Etenkin hypätessä, mutta ehdottomasti myös sileällä. Se näyttää kuvissa ehkä hieman muhkummalle verrattuna omiin pikkuponeihini, mutta se oli todella kevyt ja hyvä ratsastaa. Ihana hevonen!

Oli tosi hauskaa käydä ratsastamassa, sekä tietenkin moikkaamassa Raisua ja Torresta omistajineen. Anni tulee varmasti tässä vastavierailulle pian ja pääseekin sitten pitkästä aikaa mun hevosten selkään!

Kuva: Päivi Parkkinen

Sisarusten kohtaaminen

Tarkemmin ottaen puolisisarukset pääsivät tutustumaan eilen, kun Venlan hevonen Laulutar muutti meille muutaman yön ajaksi vierailemaan. Laululla ja Peetulla on sama isä Raperto (linkki vie sukupostin sivuille).

Laulu on korkeampi kuin Peetu, väritykseltään eri ja selkeästi pyöreään poikaan verrattuna hevosmaisempi rakenteeltaan. Peetu on vähän poni. Mutta noin niin kuin muuten ne muistuttavat melko paljon toisiaan, ainakin asennot on joka kuvassa lähestulkoon samat. Kuin kaksi marjaa!

Laulu on viiden, eli vain vuoden vanhempi kuin veljensä. Todella fiksuja nuoria molemmat!

Peetu ja Laulu tulivat heti hyvin juttuun ja ne laitettiinkin samaan tarhaan. Toki meidän tarha muistuttaa jo melkein laidunta, sillä nyt kesällä sitä kuluttavat lähinnä aasit, eivätkä ne kaksin kerkeä pitämään heinää pois isolta alueelta.

Daisy ja Lucia muuten saivat siirron metsän puolelle uuteen aitaukseen, joka on niille paljon parempi. 

Muihin poneihin Laulu tutustui aidan yli ja niissäkään ei tuntunut olevan ongelmaa. Disan kanssa tietty vähän inistiin, onhan se lauman pomo. Sulassa sovussa ne kuitenkin olivat ja seuraavana päivänä porukka oli päätynyt omatoimisesti samaan laitumeen. Jaahas, no ei siinä sitten mitään kerran langatkin olivat ehjinä. Mitähän limbousta tai korkeushyppyä siellä on harrastettu. 

 

Että joo, tällä hetkellä tallissa siis seisoo seitsemän elukkaa. :D

Tarkemmin postausta ja materiaalia tältä visiitiltä on tulossa pian!