Metsänpeikot

Vielä yksi satsi kesän yhteiskuvia! Näiden kanssa olen viivytellyt, koska en itse oikein edusta missään kuvassa vaan näytän kamalalle: auringossa palaneet kaula ja kädet, pörröttynyt tukka ja epäedustava naamapäivä. Mutta hei, kunnon röllimatskua siis! :D

Kuvat on joka tapauksessa tosi hienoja. Näistä suuri kiitos Idalle!

 

Ämpärilistan purkua

Kasasin kesän alussa varmaan kaikille tutun summer bucket listin, joka nousi nopeasti hyvin suosituksi postaukseksi. Toteutuksen voi käydä halutessaan tsekkaamassa täältä. Luulen että suurin houkutusmagneetti oli omaan tyyliini visuaalisesti toteutettu esittämistapa, joka keräsi kiitosta useissa blogeissa. Oli aina päivän piristys bongata oma postaus toisten blogeista, joten kiitos siitä!

Miten toteutuksessa sitten onnistuttiin? Osittain ihan jees ja osittain aika surkeasti. Jälkimmäiseen selityksenä suunnitelmien muutokset. Peetulla piti olla parin viikon laidunloma, joka venyi lähes koko kesän mittaiseksi. Vauvaponille toki ihan jees, mutta halu treenaamaan on nyt kova. Onneksi ongelmaan tulee pian helpotusta uuden satulan vihdoin löydyttyä.

Disa

Poikki meni myös yksi pitkäaikainen kaverisuhde ja sen on ehkä voinut blogistakin huomata jos on tarkkaan aikaisemmin seurannut, sillä draama vaikutti myös talleilukuvioihin. Aluksi olin harmistunut, mutta onneksi pian sain itseni muiden ihanien ystävien avustuksella tajuamaan, että kusipäitä on turha sietää elämässä ja nyt voin ilman surkutteluja jatkaa elämää niiden henkilöiden parissa, joihin voi oikeasti luottaa.

Kokonaisuudessaan kesä oli kyllä aivan huikea! Vielä olisin kaivannut rinnalle sen Peetun kanssa treenaamisen, mutta ensi vuoden lomasta tulee sitäkin parempi.

YÖMAASTO ✓

Yömaastosta suoriuduttiin jo heti alkukesästä. Aikaisemmin kaikki moiset reissut on tullut heitettyä loppukesän pimeyksissä kiiltomatoja tiiraillen, mutta tällä kertaa päästiin aamuöisiin tunnelmiin. Tosi kaunista kyllä oli: sumupeitteiset järvet ja se kesäyön kuuluisa rauhallisuus. Matkaseurana mulla ja Disalla oli Venla hevosineen, ja oli kyllä huippureissu!

Tästä kuvasin muuten myös gopro-videon ja se on joskus (kunhan laiskuuksissani jaksaisin editoida ja ladata sen) päätymässä blogiin. Samaan syssyyn sitten tulee myös postaus Venlan ja Laulun vierailuista meillä, mutta se jarruttaa edelleen noiden muutaman pienen ikuisuuden kestävien kypäräkameravideoiden vuoksi.

Vierailulla Venla ja Laulu laitettiin myös kunnon treeniin, hienosti Laulu puomeilla!

HEVOSTEN UITTOA VENEEN PERÄSSÄ

Well, tätäpä ei saatu toteen. Uitin kyllä kelien ja lämpötilojen salliessa alkukesästä jonkin verran taluttaen ja ratsain, mutta venettä ei koskaan keretty testaamaan. Sen jälkeen iski joku kylmyysrintama, jonka seurauksena vesi muuttui järkyttävän jäiseksi. 

PIKNIK TALLILLA ✓

Toteutettu erittäin onnistuneissa merkeissä! Nurtsille levitetty liina suorastaan notkui kesäisistä herkuista: oli mansikoita, kirsikoita, kermavaahtoa, croissanteja, suklaakeksejä, vesimeloneja... Mukana maistelemassa tietenkin myös Samba-poni. 

Postauksen täydeltä ihania fiilistelykuvia voit katsella täältä.

PÄIVÄN MITTAINEN VAELLUS

Hups, olen näköjään kamala alisuorittaja. Pitkiä vaelluksia tehtiin tahallisesti ja tahattomasti, mutta kokonaista päivää ei maastorymyilyyn saatu törsättyä. Haaveena olisi kuitenkin vielä napata tämä tähän alkusyksyn tavotteisiin jos seuralaisia löytyy! Mukaan tietty ynnätään eväät ja joku ihana laavuretkeily syysruskassa. 

RAVIRADALLE BAANAAMAAN

Eih.. No tämä ainakin on pakko toteuttaa vielä syksyn aikana! Löysin hyvän reitinkin hiittiradalle, joten päästään kätevästi ilman trailerireissuja ratsastamaan naapuritallille.

PEETULLA VALMENTAUTUMINEN

Punaista piisaa. Mutta tähän puolustukseksi laitettakoon satulaongelmat! Syksyn aikana ryhdytään kuitenkin treenaamaan ihan huolella, joten ainakin tämä saadaan vielä toteutettua mahdollisimman moneen kertaan.

VIERAILLA HEVOSILLA RATSASTAMINEN ✓

Wuhuu, jotain saatu aikaiseksi! Kesä 2017 oli kyllä mukavasti uusia hevostuttavuuksia täynnä. Erityisesti mieleen jäivät Annin Torres ja Raisu sekä mielettömän upea Calle.

OMALLA TALLILLA RATAHARKKAREIDEN JÄRJESTÄMINEN ✓

Heinäkuun lopulla hypättiin meidän kentällä iltakisat. Luokkia oli rataesteiltä aina maastoesteradalle saakka. Erittäin onnistunut ja kivan mielen tapahtuma jälleen kerran, joten sen vuoksi syksyllekin on vielä suunnitteilla yhdet karkelot. Tällä kertaa sitten kouluratsastuksen parissa.

Meidän tallin estekisoista kuvia voi katsella täältä.

MAASTOESTERADAN RAKENTAMINEN ✓

Tehty ja loistava rata tulikin! Koko lenkin korkkaamista olen kyllä itse odotellut edelleen, sillä tällä hetkellä vain kisaajat ovat siinä ratsastaneet. Radasta tuli kyllä tosi hyvä ja monipuolinen, etenkin kauhean työn ja vaivan takana ollut vesieste oli raatamisen arvoinen.

Vaikka koko rataa en ole vielä hypännytkään, ylitettiin me Disan kanssa kuitenkin kesän aikana pieniä kiinteitä maastiksia nurmikujalla ja hiekkapohjalla. Nyt alkusyksystä lähdetään kyllä ehdottomasti ponin kanssa vielä tuolle pitkälle maastoradalle ja jos Peetun satula saadaan sopivaan aikaan, täytynee senkin kanssa lähteä maastoesteille treenaamaan. 

LASTAUSTREENIT ✓

Checkcheck! Lastausjuttuja harjoiteltiin mm. aasileirillä pitkäkorvien kanssa ja Peetukin pääsi tutustumaan traileriin. Tästä on tulossa aivan oma postauksensa, joten ei paljastella sen suhteen sitten enempää. Muutama viikko sitten lastauduttiin suomipojan kanssa myös hyvin sujuvasti isoon hevosrekkaan, mutta tämä taitaa olla jo enemmän syksyn puolella suoritettuja harjoituksia. 

TEEMAKUVAUKSET VALOKUVAAJAN KANSSA ✓

Jep ja saatiin Suvin kanssa aivan mielettömän hienoja kuvia! En nyt sanoisi ihan teemakuviksi, mutta toisaalta näissä on sellainen villi luonnonlapsi- ja kesäkeijufiilis. Mallikansion kuvia voi katsella lisää Kuin suoraan satukirjasta -kuvapostauksesta.

Kesän aikana sain muutenkin aivan ennätysmäärän näitä hieman "parempia" yhteiskuvia. Lisää voit katsella postauksista Leijonaharjat kultaisessa auringonlaskussa, Tyttö ja tytön hurjan rakas poni, Hahtuvapallojen keskellä ja Kesäkukkaset.

MAASTO AIKAISIN AURINGON NOUSTESSA

Tämä on vähän siinä ja siinä. Yömaastosta tullessamme ensimmäiset auringonsäteet kurkottelivat puiden lomasta, mutta varsinaista maastokertaa auringonnousuun en ajoittanut. Toisaalta tämä olisi kyllä paljon helpompi ja mun mielestä paaaaljon kauniimpi talvella. Sattuu varmaan jokaisen kesäihmisen korviin, mutta talvi pakkasine ja lumitähtineen on omaa lempparivuodenaikaani. 

UUSIEN ESTEIDEN MAALAAMINEN ✓

Muutamat puomit maalasin Venlan kanssa, joten suoritettu. Kolme kappaletta tikkuja kesäisissä väreissä. Valkeat raidat vedettiin vapaalla kädellä ja sen ne ovat näköisetkin, mutta ei sitä onneksi niin kauempaa huomaa. 

AASEILLA KÄRRYTTELY ✓

Tätä olisin tahtonut tehdä useamminkin, mutta ehdittiin me onneksi Lucian kanssa muutamat pikkulenkit heittää. Nyt syksyn tullen pitää taas tsempata ajojuttujen kanssa, sillä se on tosi hauskaa ja mielummin sitä nyt tietty itse istuu kärryillä kun juoksee aasin vieressä lenkeillä.. ;)

PEETULLA PIKKUKISAILU (HARKKA, I-TASO)

Ei tietenkään onnistunut ymmärrettävistä syistä. Toivotaan nyt kuitenkin, että ehkä loppuvuodesta päästään jossain pyörähtämään sen kanssa! Olisi niin hauskaa ja samalla hyvää treeniä juniorille.

AASILEIRI MEILLÄ ✓

Kunnialla läpi! Postaukset ovat edelleen tulossa, mutta tähän mennessä olen julkaissut juttua vain torstailta ja perjantailta. Onnistunut ja kiva leiri takana, jonka kohokohtana oli ainakin omasta mielestäni tosi hauska ja iloinen Aasipäivä. 

MUIHIN HEVOSBLOGGAAJIIN TUTUSTUMINEN ✓

Tehty, tosin montaa en ole vielä päässyt kasvokkain näkemään. Ehkäpä tilanteeseen tulee kuitenkin korjausta jossain välissä. Tietty Kaisa (yksi omista lempparibloggaajistani) tuli paremmin tutuksi aasileirillä!

LÄHEISELLE KAUPALLE RATSASTAMINEN
JA SIELTÄ JÄTSKIEN OSTAMINEN

Harmittaa, että tätä en ennättänyt tekemään. Kyseessä olisi ollut jo puolen päivän mittainen reissu, joten siihen olisi saanut vaikka hyvin ynnättyä tuon päivän vaelluksen. Mutta tämä on kyllä sellainen kohta, joka pitää jossain välissä saada ennemmin tai myöhemmin toteen!

ILMAN VARUSTEITA RATSASTAMINEN ✓

Jep, aina toisinaan on hauskaa humputella Disan kanssa näin. Harva ehkä enää uskoisi, että sillä ei ole joskus voinut mennä ilman satulaa. Nyt se on niin luotto ja toimii moitteettomasti. Varusteitta onnistuu kaikki perusjutut siirtymistä temponvaihteluihin ja kääntymisistä peruutuksiin. Joskus voisi ryhtyä hurjaksi ja koittaa suorittaa jotain koulurataa näin!

Viimeisenä lisäyksenä listalla oli vielä kesästä nauttiminen, joka on onnistunut oikein hyvin! Koska mulla jäi kuitenkin useampi kohta uupumaan, saatte te ehdotella "rangaistuksia" joita lähden näistä rikkeistä suorittamaan. Jotain hauskoja hevosaiheisia tehtäviä siis: mielikuvitusta saa käyttää, mutta ei mitään typeriä älyttömyyksiä kuitenkaan.

Nyt siis ideoita kehiin!

Agilitykoulutusta sateisissa tunnelmissa

PERJANTAI 4.8. - AASILEIRI OSA 2/5

Perjantaina leiriläisillä oli agilitykouluttaja Riina Harisen oppitunteja. Itse toimin lähinnä hieman jokapaikanhöylänä ja touhusin välissä aina kaikkea muuta samalla lainaillen aaseja leiriläiselle, joten ihan kaikkea en aivan ennättänyt seuraamaan. Kokosin kuitenkin tähän alle nappaamiani pointteja koulutussessioissa opiskelluista asioista. 

Tarkemmin koko tuntien sisällöistä "oppilaan näkökulmasta" voi lukea Muuliprojektista tästä postauksesta.

AGILITYKOULUTUKSEN PERUSTEET

• Perusteellinen eteneminen yksinkertaisesta haasteelliseen. Tuttua kauraa kaikille, mutta aina toisinaan tämä tunnutaan unohtavan. Kaikki uusi kannattaa aloittaa hyvin simppelistä ja vaikeustasoa nostaa myöhemmin tilanteen ja eläimen mukaan. 

• Naksuttimen/äänimerkin käyttö. Luultavasti myös hyvin monelle tuttu juttu, eli kun eläin tekee jotain oikein tai koulutusvaiheessa jotain haluttuun asiaan viittaavaa, annetaan merkki ja merkistä seuraa palkinto. Eläin yhdistää äänen positiivisena asiana ja muodostaa sen "kehuksi", jonka käytön perusteella se pian ymmärtää, mitä ihminen sitä pyytää tekemään.

• Ketjuttaminen. Agilityratoja "totisemmin" suorittaessa melko olennainen asia. Tehtäviä voidaan yhdistellä niin, että eläin saa palkan vasta viimeisellä esteellä. Se oppii halutun reitin ja muodostaa ketjun, jonka se pyrkii suorittamaan päästäkseen radan läpi ja saadakseen palkinnon. Myös tätä harjoitellessa on hyvä muistaa kiireettömyys: heti ei kannata ahnehtia useita temppuja putkeen vaan edetä maltillisesti ja varmasti.

Herkkuhetki on monelle eläimelle motivoiva palkinto. 

Esimerkki tehtävien vaikeuttamisesta, näin selvitään vesiesteestä:
1. Tyhjä puomeista kasattu kuja
2. Hyvin kapeaksi taiteltu pressukasa
3. Pressua levitetään hiljalleen isommalle alalle
4. Lisätään pehmopuomit reunoihin
5. Vettä vähän kerrallaan lisää

Vaikeustasoa saa nostaa vasta kun eläin tuntuu siihen valmiille. Kaiken ei myöskään tarvitse tapahtua päivässä, vaan toisinaan on hyvä edetä esimerkiksi jaksoittain. 

Lucia ei ennättänyt treenaamaan perjantaina vettä ollenkaan, mutta Daisy kävi ihmettelemässä sitä. Se ei ollut kuitenkaan lopulta uskaltautunut veteen.

Riina opastaa Eikka mallinaan, kuinka hevonen voidaan opettaa esim. tökkimään
tai potkimaan palloa. 

Daisy vähän jekuttaa ja seisoo vain puoliksi renkaassa.. :D 

Kaisa ja Muuli pääsivät professional-aksaharrastajina treenaamaan ketjuttamista.

Riinan tehtävät vaikuttivat katsojan silmistä oikein fiksuille ja kaikki pääsivät toteuttamaan niitä omalla tasollaan. Lucia ja Daisykin osasivat jo käyttäytyä, mutta olin todella hämmästynyt kuinka tarkkoja ne oikeasti ovat omista ihmisistään, eivätkä toimi laisinkaan yhtä sujuvasti vierailla. Olen aina luullut, että ne ovat mallia "tyrkkää kenelle vaan, se tekee mitä vaan" mutta eheiii, koko oletus täysin väärin. Eiväthän ne välttämättä liikkuneet mihinkään tai tehneet aluksi mitään, mutta puskivat tilaisuuden tullen luokseni hengailemaan. Ja jos ne jumittivat vierailla ohjastajilla, riitti että tulin kävelemään mukaan tai otin aasin hetkeksi talutukseen eikä seisoskelusta ollut tietoakaan. Tässä se taas nähtiin: aasit ovat oikeasti mielettömän fiksuja ja herkkiä eläimiä!

 

Agilitytreenit kestivät koko päivän verran, sillä harjoituksia tehtiin useissa ryhmissä aamu- ja iltapäivällä. Välissä leiriläiset kävivät syömässä ja lopuksi pidettiin vielä teoriaa koko päivän kestäneen tihutuksen yllyttyä kaatosateeksi. 

Illan juonimme seuraavan päivän kuvioita, sillä lauantaina vietettiin yleisölle aviointa Aasipäivää, joka sisälsi mm. jännittäviä kilpailuluokkia. Päädyin extempore vielä itse esittämään Lucian, jossa siis ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta eihän se ollut kerennyt edes näkemään kaikkia seuraavan päivän kilpailuesteitä (mm. vesieste, sininen lötköpötköeste jne). Vähän siis haasteita touhuun, mutta siitä sitten enemmän seuraavassa leiripostauksessa!

Nättiin Muulikuvaan on hyvä päättää postaus!

Talli täynnä korvahirmuja

TORSTAI 3.8. - AASILEIRI OSA 1/5

Korvahirmut = pitkäkorvaisia hevoseläimiä, tässä tapauksessa useita kappaleita aaseja ja yksi Muuli

Muuli miettii mihin tässä on jouduttu, kuva Kaisa Määttänen / Teija Jokinen

Taannoisessa postauksessani Pitkäkorvaista touhua luvassa avasin jo hieman etukäteisfiiliksiä ja ohjelmaa alkavalta leiriviikonlopulta. Pienellä jännityksellä höystettynä touhuun lähdettiin kuitenkin suurella mielenkiinnolla ja innolla mukaan.

Torstaina pihaan kaartoivat ensimmäiset trailerit ja pikkuhiljaa porukkaa alkoi tipahtelemaan lisää paikalle. Aasit pääsivät kuljetuksen jälkeen talliin lepäämään ja saivat nenänsä eteen hieman heinää ja vettä.

Vieraita eläimiä oli yhteensä viisi kappaletta, vaikka alunperin määrän piti olla suurempi. Ihan hyvä kuitenkin, sillä nyt saimme lähes kaikki mahdutettua talliin. Peetu ja Likka siirrettiin ulkoruokintaan, ns. pihattomaiseen tarhaan, jossa ne pääsivät yöksi suojaan kuivitettuun latoon.

Muut saivat jäädä talliin: Disa, Daisy ja Lucia tungettiin samaan jättikarsinaan. Toiseen isoon karsinaan mahtuivat kaksi aasia, Patch ja Margareta. Samba oli omassa boxissaan ja naapuriin muutti Muuli. Islanninhevosruuna Eikka valtasi meidän aasien karsinan ja Peetun lukaaliin asettui pieni aasiruuna Buster.

Kaverukset Eikka ja Buster olisivat menneet käytännössä myös samaan tilavien karsinoiden johdosta, mutta koska pieni Buster oli kova pomottamaan isompiaan ruokailussa, oli fiksumpaa asetella ne erikseen.

Buster

Margareta

Patch kurkkii ja Margareta taustalla.
Kamalat muuten noi seinät, kerkeisipä vielä syksyllä kalkitsemaan ne valkeiksi!

Eikka

Muuliprojekti-blogistakin tuttu muulitamma Muuli

Pienen tutustumisen jälkeen leiriä jatkettiin aasiluennon parissa, jonka jälkeen lähdimme harjaamaan ja taluttelemaan aaseja kentälle. Epäilyksenäni oli, että Lucia on aika reippaalla tuulella uusien tulokkaiden johdosta ja otin sen siksi omaan talutukseen. Jep, olihan se reipas ja oikeasti ihan sekaisin. Hitto, eipä oo koskaan aikaisemmin aasi mennyt noin paljon yläpystyä ja yrittänyt ryysiä menemään sen muutaman sadan metrin kävelyn aikana!

Kentälle selvittiin haba maitohapoilla. Loistava ensivaikutelma kaikille, vieraat eläimet käyttäytyivät niin siivosti uudessa ympäristössä ja oma elukka riehuu kuin viimeistä päivää. Lurpan oma show, johon se sai vähän Daisyakin mukaan.

Kentällä tilanne hieman asettui, mutta Lucia oli kyllä silti erittäin menossa vieraiden perään. Muut vaikuttivat ihan kivoilta, mutta Busterin kanssa se oli heti alusta pitäen vähän napit vastakkain.

Muuli näyttää mallia kuinka kentälle kävellään!

Torstailta ei taida olla yhtään kuvaa, mutta teimme eläinten kanssa hieman agilityä. Varuilta taluttelin edelleen Luciaa itse. Daisy pääsi leirillä olevan tytön "vakkariaasiksi", joten Heta touhusi sen parissa.

Daisylla ja Lucialla oli motivaatio kentällä pyörimiseen täysi nolla. Tulipahan kuitenkin rauhoituttua ja molemmat osasivat tuon jälkeen käyttäytyä jo suht siivosti, kun tarpeeksi taaplattiin ja touhuttiin muiden seassa. Itse agilityjutuista ne eivät jaksaneet juurikaan innostua.

#Repost @rosamiii (@get_repost) ・・・ We are now in donkey camp with Muuli. Muuli gets to know @porkkananvoimalla's Sara.

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 4. 08ta 2017 klo 11.33 PDT

Kaisan instagramista @rosamiii varastettu kuva, jossa uudet naapurukset Samba ja Muuli tutustuvat.

Leiriläisten lähdettyä majoitukseen muualle kävin vielä itse liikuttamassa omat hevoset ja hoidin iltatallin normaalisti. Yöllä heräilin aina muutaman tunnin välein tsekkaaaman Peetun tilanteen ulkona, mutta kaikki tuntui olevan ihan ok. Peetu kyllä vähän pomotteli Likkaa, mutta muuten yhteiselo tuntui sujuvan rattoisasti.

Aasileirin ensimmäisestä päivästä suoriuduttiin kuitenkin ihan kunnialla ja leiri saatiin hyvin käyntiin. Harvemmin sitä tulee näin paljon pitkäkorvaisia samassa tallissa nähtyä. Ja oli muuten ihanat äänet, kun kaikki innostuivat hihkumaan ja vinkumaan yhtäaikaisesti! :D

Vauhdikkaat kisat

Valitettavasti kamalan aikapulan vuoksi videopostauksen korjaaminen kestää mahdollisesti vielä ensi viikkoon, mutta koska postauksia täytyy saada julkaistua reippaaseen tahtiin (mm. rästissä edelleen kesäkuulta juttuja sekä muuta mukavaa), joten mennään nyt itse kisapäivään ja palaillaan myöhemmin videon pariin.

30. heinäkuuta valkeni paahtavan aurinkoisena päivänä. Hyvä niin, mutta miinuksena tietenkin kenttä kerkesi kuivua läpikotaisin ja sen seurauksena pöllysi ärsyttävästi. Onneksi niitä on pahempiakin hiekkamyrskyjä nähty ihan isommissakin skaboissa, joten sen puoleen moinen oli vielä ihan siedettävää.

Toiseksi ongelmaksi ehtivät muodostua naapurin lehmät, jotka laidunsivat tuohon aikaan meidän pelloilla. Vaihtoehto ykkönen oli maastoradan seassa tai kakkonen kentän vieressä. Jälkimmäinen kuulostaa pienemmälle pahalle, joten lukitsimme sen.

Ensimmäisten hevosten saavuttua vieraat ratsut olivat kuitenkin aivan järkyttyneitä moisista kelloja kaulassaan kilisyttävistä sarvipäistä. Onneksi meillä on joustavat naapurit, joten elikot saatiin  lopulta vihelleltyä rantaniitylle pois näköpiiristä. Näin ollen kilpailut saatiin vihdoin aloitettua, vaikkakin alkuperäiseltä suunnitelmaltaan klo 18.00 starttaava ensimmäinen luokka venyi lähemmäs puolta seitsemää.

Itsehän sain siis viettää iltaa tuomaripöydän takana Venla sihteerinäni. Ihanan avuliaat Roosa ja Sonja olivat liputtamassa sekä tarpeen tullen myös nostelemassa puomeja suoritusten jälkeen. Kiitos mielettömästi kaikille avustaneille sekä tietenkin Venlalle valtavasta järjestysavusta! Yhdessä sitä ryömittiin mutaojissa ja kaivettiin maastoradan reittejä auki. Kamala vaiva, mutta järjettömän hieno ja hyvä rata saatiin aikaiseksi.

Kokonaisuudessaan päivä oli jälleen todella onnistunut. Vauhtia ja useampia selästä suistumisiakin sattui, mutta jokainen ratsastaja teki onnistuneita suorituksia omalla tasollaan.

Lähtöjä meillä oli muutaman peruutuksen vuoksi vain päälle parisenkymmentä lyhyen ilmoittautumisajan vuoksi. Näin puskatallin kisoiksi ja mikkeliskaalalla se on kuitenkin ihan ok tulos. Erittäin positiivisesti sai yllättyä pelkkien katsojien määrästä, sillä ilmeisen moni saapui paikalle ihmettelemään, vaikkei tuttuja edes hyppäämässä olisi ollutkaan. Tosi kiva juttu, ehkäpä loistava kesäsää ja hurja maastorata houkuttelivat porukkaa paikalle!

Anni muuten hyppäsi nappiradan Disan kanssa ja sijoittuikin ponilla luokkansa toiseksi. Menestystä tuli myös oman hevosen kanssa, kun Anni ja Torres nappasivat 60cm kakkossijan ja maastoesteluokan voittopokaalin sinivalkoisen ruusukkeen kera.

Nyt saatte valtavan kuvavyöryn Suvin ottamista kuvista, mutta nää on vaihteeksi taas niiin hyviä! Kaikki vesileimalliset kuvat ovat siis Suvi Niemisen ottamia ja kuvasivut löytyvät osoitteesta suvin.kuvat.fi. Tietenkään facebook-sivuja Hevoskuvagalleria Suvin.net ja instagramia @suvinnet unohtamatta!

Ja niin se maastoesteluokka, joka sujui hienosti kaikkien kolmen (hurja määrä) osallistuneen ratsukon toimesta! Harmi vaan valokuvaaja joutui 80cm:n jälkeen poistumaan, joten tämän vuoksi materiaalia ei ole kuin yhdeltä esteeltä Venlan ottamana. Tarkoituksena olisi kuitenkin ennen ensimmäisiä pakkasia päästä vielä itsekin hyppäämään kyseiselle lenkille, joten tulette näkemään radan vielä koko komeudessaan.

Rata kulkee kuitenkin seuraavanlaisesti: startin jälkeen pitkä nurmikuja sisältää heinäpaalipystyn, tikasesteen ja puupystyn. Nurtsilta kaarretaan metsään ja laskeudutaan ojan pengertä alas. Hiekalla täytetty pohja mahdollistaa virtaavan veden ylittämisen, jonka jälkeen noustaan vielä ylös voimakkaalla hypyllä tukkia apuna käyttäen. 

Vesiesteeltä tullaan metsäaukealle, jossa ratsukko ylittää pienemmistä tukeista kasatun puuläjän. Tämän jälkeen matka jatkuu peltoa pitkin puunrunko-, pensas- ja tynnyriesteiden yli. Niiltä käännytään hetkeksi hiekkatielle, josta jatketaan jälleen matkaa nurmipohjaiselle metsätielle. Siellä hypätään heinäseipäistä kasattu trippeli ja lähdetään baanaamaan ylös vanhaa kylätien pohjaa. 

Radan viimeinen este on vanhalla kylätiellä sijaitseva lavaeste, jonka jälkeen ratsukko kaartaa pellolle ja kirittää vielä viimeiset sadat metrit maaliin saapuen samalla tallipihaan.

Postauksen loput kuvat: Venla 

 

Kyllä jäi taas niin kiva fiilis, että eiköhän sitä pian aleta jo seuraavia suunnittelemaan. Jospa sitten tällä kertaa paljon toivotun kouluratsastuksen parissa? Ensin mun täytyy kuitenkin saada keväältä rästiin jättämäni matikan kolmoskurssin koe läpi, jonka jälkeen kisapläänit pääsevät jälleen hioutumaan!

Saimme jälleen kerran mielettömän kivaa palautetta kisaajilta ja huoltojoukoilta. Kuulemma pohja on loistava, puitteet hyvät, fiilis mukavaa ja järjestelyt pelaa. Näillä kommenteilla todellakin jaksaa taas uudelleen!