Sisarusten kohtaaminen

Tarkemmin ottaen puolisisarukset pääsivät tutustumaan eilen, kun Venlan hevonen Laulutar muutti meille muutaman yön ajaksi vierailemaan. Laululla ja Peetulla on sama isä Raperto (linkki vie sukupostin sivuille).

Laulu on korkeampi kuin Peetu, väritykseltään eri ja selkeästi pyöreään poikaan verrattuna hevosmaisempi rakenteeltaan. Peetu on vähän poni. Mutta noin niin kuin muuten ne muistuttavat melko paljon toisiaan, ainakin asennot on joka kuvassa lähestulkoon samat. Kuin kaksi marjaa!

Laulu on viiden, eli vain vuoden vanhempi kuin veljensä. Todella fiksuja nuoria molemmat!

Peetu ja Laulu tulivat heti hyvin juttuun ja ne laitettiinkin samaan tarhaan. Toki meidän tarha muistuttaa jo melkein laidunta, sillä nyt kesällä sitä kuluttavat lähinnä aasit, eivätkä ne kaksin kerkeä pitämään heinää pois isolta alueelta.

Daisy ja Lucia muuten saivat siirron metsän puolelle uuteen aitaukseen, joka on niille paljon parempi. 

Muihin poneihin Laulu tutustui aidan yli ja niissäkään ei tuntunut olevan ongelmaa. Disan kanssa tietty vähän inistiin, onhan se lauman pomo. Sulassa sovussa ne kuitenkin olivat ja seuraavana päivänä porukka oli päätynyt omatoimisesti samaan laitumeen. Jaahas, no ei siinä sitten mitään kerran langatkin olivat ehjinä. Mitähän limbousta tai korkeushyppyä siellä on harrastettu. 

 

Että joo, tällä hetkellä tallissa siis seisoo seitsemän elukkaa. :D

Tarkemmin postausta ja materiaalia tältä visiitiltä on tulossa pian!

Maailman suloisin aasi

Mun on ihan pakko vielä julkaista oman postauksen verran näitä puolivahingossa napsittuja kuvia, koska ovathan ne vaan niin söpöjä! Venla poseeraa näissä Daisyn kanssa. Niin ihania molemmat!

Aasit ovat hyvin uteliaita ja kaikesta kiinnostuneita eläimiä. Tämä meidän laikukas karvakasa on ihan rakastunut kaikkiin ihmisiin. Toki Lurppakin tulee aina luokse ja hakeutuu seuraan, mutta se on toisinaan vähän semmoinen röyhkeä. Ei todellakaan ilkeä tai hyökkäävä, mutta Daisyyn verrattuna paljon rajumpi otteissaan. Tutuille se ei tee mitään, mutta vieraita saattaa joskus napata sormista tai kulkea hyvin läheltä ohi "tönäisten". Tätä se tekee myös muille hevosille, mutta ihan hyvä, että osaa pomottaa ja pitää puolensa. Etenkin kun on porukan pienin!

Daisy on sitten aivan vastakohta ihmisten kanssa. Se on todella varovainen, haistelee ja tutkii huolella. Sen turpa nuohoaa ihan joka paikassa ja se on sellainen hyvin hempeä tapaus. Tarpeeksi pitkään tutkittuaan Daisy yleensä koettaa napata jostain kiinni (yleensä hihasta, takin reunasta tai kengännauhoista), joihin se mielellään jää roikkumaan. Joskus se myös taluttaa narusta itseään tai jopa Luciaa, sillä se tosiaan mielellään pitää suussa jotain, missä voi riippua mukana. Kunnon takiainen!

Sekä Daisy, että myös Lucia ovat kummatkin kuitenkin todella kilttejä. Toisinaan niiltä vain löytyy sitä kuuluisaa pilkettä silmäkulmasta, mutta se taitaa kuulua asiaan!

Ihan vertailun vuoksi Daisysta vielä karvaton kuva. Se näyttää aina loppukesästä tuolle, koska aasit vaihtavat karvan vain kerran vuodessa. Vaihdon aikana pitkä turrukkaturkki häviää ja tilalla on hetken ajan solakka Daisy, kunnes uusi talvitakki kasvaa entisiin kilometrimittoihinsa. 

Tänä kesänä kuitenkin suunnittelin klippaavani koko aasin. Meinasin ensin ajaa sen pienellä trimmerillä, mutta hoksasin, ettei se ole yhtään järkevää. Mikäli edes pieni terä tuohon pystyy, kuumenee se hyvin nopeasti koko elukan klippauksessa ja ei näin ole mitenkään mukavaa. Täytynee siis alkaa totuttamaan poloista isomman koneen ääneen, se nimittäin kuulostaa aivan moottorisahalle. Mutta ehkä me vielä saadaan aasistakin nakupelle! Söpöys siltä ehkä katoaa, mutta toisaalta siitä voisi tulla ihan nätti. 

Daisyn ulkomuoto loppukesästä. Mahakarvat sillä on aina, mutta jospa nyt siistisi nekin pois.

Ihana loma

Olen nauttinut tästä vapaudesta pian viikon. Niin jees, kun ei tarvitse edes ajatella koulujuttuja tai stressata siitä, kuinka tunnit riittävät vuorokaudessa. Lukion ensimmäinen vuosi on saatu pakettiin ja nyt on aika nauttia kesästä.

Hevos- ja aasijengi on päässyt laitumelle. Tuttuun tapaan köyhähkömmälle, metsiä ja rantaniittyjä sisältävälle palaselle. Kiemurtelevat polut, puut, ojat ja muut virikkeet pitävät lauman kiireisinä. Päiväunia ja torkkuhetkiä lukuunottamatta ne puuhaavatkin jatkuvasti jotain ja liikkuvat paljon.

Hyvä niin, sillä kesämasut alkavat uhkaavasti muodostumaan otusten ympärille. Kaikista pyöreimmät yksilöt (eli aasit, Disa ja Peetu) pitävät toisinaan välipäiviä tarhassa. Kunhan aasien uusi lukaali ja touhutarha valmistuvat, ne siirretään sinne ja kokonaan pois laitumesta.

Vaikka meidän laidun olisi varmasti monen hevosen unelma sen monipuolisuuden vuoksi, ei mikään tunnu riittävän näille prinsessoille. Reilu viikko sitten Disa ja aasit luikertelivat salakavalasti langoista ja lähtivät lampsimaan muualle.

Ihmettelin vain illalla, kun Sara paahtaa yhtä päätyä ympäri ja stoppaa aina nurkkaan huutamaan. Hain kohelon sisään, hyvä että malttoi kävellä, kun piti esitellä vaihteeksi arabipuoliskoaan. Kunnon liitoravia ja steppailua häntä pystyssä - kuinkas muutenkaan.

Peetu ja Likka talliin myös, jonka jälkeen aloin tihrustamaan missä tämä yhden islanninhevosen ja kahden aasin vahvuinen tihulaistrio mahtaa möngerrellä. Kävelin ensin koko perkuleen ison laidunpalasen läpi ja kolusin kaikki metsiköt. No ei näy ristin sielua ja syykin löytyi melko nopeasti.

Lanka oli laitettu katki ja kavionjäljet lähtivät johdattelemaan ryteikön kautta yhdelle maastoreitille. Siellä menee hiljainen tie, jonka päässä on mökki. Useamman kilometrin mittaisen jäljitysreissun päätteeksi ja pienen viheltelyn jälkeen pusikosta ravasi vastaan niin itseensä tyytyväisen näköisiä karkulaisia. Ensimmäisenä Lurppa ilkikurinen virne naamallaan, toisena tepsutteli Daisy viattomasti ja söpöyteensä vedoten ja viimeisenä rymisteli ufoasuinen (sillä on ihottumaloimi) ja kovasti hörisevä Disa.

Tutkimusmatkan fyysiset vammat jäivät onneksi vähäisiksi: vain yksi vekki vuohisessa. Se oli kuitenkin melko mittava, joten jouduin pitämään Disaa viikon verran kävelytyksellä. Nyt olemme alkaneet taas hiljalleen lisäämään vauhdin määrää ja ratsastus on tullut jälleen kuvioihin.

Maastopuksuttelua sun muuta enimmikseen, mutta pari kertaa olen ratsastanut itse kentällä. Tiistain ilman satulaa kevyt humputtelu sujui mielettömän hyvin ja poni oli tosi kiva!

Entäs sitten Peetun kanssa?

Peetu on viettänyt kaksi viikkoa täyttä lomaa. Kahdesta syystä:

1) Lomat nuorelle tekevät vain hyvää ja niitä on pakko pitää joissain väleissä. Tämä osoittautui hyväksi kohdaksi antaa pieni kesäbreikki kaikesta touhuilusta. Sen aikana työmotivaatio kohoaa pilviin ja samalla kaikki vanhat asiat kertautuvat mielessä.

2) Selkä on muuttunut nyt lyhyessä ajassa niin paljon, että satula on epäsopiva. En näe enää järkeä ratsastaa sillä, turhaan kipeytän hevosta ja luon sitä kautta sille huonoja kokemuksia ratsastuksesta. Voi olla, että muutamat kerrat joudun vielä sillä menemään, mutta sitten saadaan onneksi satulansovittaja paikalle ja toivottavasti uutta penkkiä alle.

Nyt olisi tarkoitus jatkaa maastakäsittelyllä ja kaikilla mielenkiintoisilla touhuilla. Tai katsoo nyt, jos joku päivä uskallaudun menemään ilman satulaa. Johan tuossa tuli harjoiteltua yksi päivä kukkakuvauksissa.

Pääpiirteittäin kuitenkin maastakäsittelyä, kahlaamista ja ehkä lämpötilojen niin salliessa myös uimista, irtohypytystä, ohjasajoa, juoksutusta, maastokävelyitä sun muuta. Katsotaan mitä kaikkea tässä oikein keksitään!

Meillähän tunnetusti Emilian (kaverini, jonka Likka-poni asuu meillä) kanssa loma pehmentää aivot ja yhdessä keksitään kaikkea typerää, johon molemmat lähdetään sitten ihan täysillä ja intoa puhkuen mukaan. Vaikka idea olisikin täyskatastrofi, saa siitä varmasti hauskan ja unohtumattoman kokemuksen! Näihin voitaisiin luokitella kaikki maastoesteet, hiihtoratsastukset, laukkabaanailut, yömaastot, omien kisojen järkkäämiset ja mitä näitä nyt on tullut tehtyä. Uskallan luvata aika varmasti, että tänä kesänä keksitään taas jotain loistokasta.. :D

Mutta mitäs muita kuulumisia meillä nyt vielä on? Rentsua lomaa ollaan vietetty, hiljalleen palataan treeniin. Sählä-Samban silmästä ja muusta tulee ihan oma postauksensa jossain vaiheessa. Parempaan päin kuitenkin senkin suhteen. Jes jes, ehkä tästä kesästä vielä hengissä selvitään!

Ötökät ovat kuitenkin aloittaneet suurhyökkäyksensä lämpimien säiden saavuttua. Loimi suojaa tehokkaasti Disaa, mutta muut tuntuvat olevan ahkerasti paukamilla. Onneksi Solhedsin hoitoseerumi ja muut tuotteet pelastavat kivasti, joten uskallan toivoa, että näitä lentäviä paholaisiakin vastaan pystytään taistelemaan melko toimivasti.

Samsamin syöty kaula ja ryntäät, onneksi patit on saatu jo häviämään.
Tästä muuten näkee myös tuota silmän siristelyä. Mutta saa olla tyytyväinen,
että ylipäätänsä mokoma toimii!

Kesäputtis!

Toivottavasti kaikilla on alkanut loma hyvin!

Kesäkukkaset

Seppele ja keltainen voikukkameri. 

Näiden kahden elementin varaan lähdimme tänään Venlan kanssa rakentelemaan kuvauspäivää. Pieni pohtiminen oli, minkä hevosen nappaisimme malliksi. Sara on hyvin kuvauksellinen ja elegantti, mutta tällä hetkellä se siristelee toista silmää. Enkä tiedä kuinka sen kynitty pottatukka olisi istunut näihin villeihin "luonnonlapsi" -kuviin.

Valinta päätyi pieneen pyöreään. Onhan se pirun nätti ja jotenkin juuri passeli tähän teemaan! Peetun maha on kyllä kasvanut ihan luvattoman suureksi, sillä pienen pariviikkoisen kesälomansa aikana se on saanut tehokkaasti tuhottua hieman sutjakkaamman ulkomuotonsa. Älkää siis antako pienen kesämasun häiritä, vaan keskittykää enemmän sen komeaan läsiin ja nättiin liinaharjaan.

Mullahan on paksu, punainen ja luonnonkihara hiuspehko, joka pääsi tänään oikeuksiinsa. Mitään sille ei tehty, iskettiin vain seppele päähän. Oikeastaan tykkään kovasti näiden kuvien tunnelmasta ja tuosta lookista. Se on juuri sitä "minua".

Kuvausolosuhteet olivat vaihtelevan auringon takia hieman haasteellisia, mutta onneksi Venla on taitava kameroiden käsittelijä ja onnistui tuttuun tapaan mielettömän hyvin! Peetulla oli hieman vaikeuksia pysyä paikallaan. Ötökät kiusasivat ja heinä houkutteli. Hampaat sillä vaihtuvat parhaillaan ja yksi oli hyvin lähellä irtoamispistettä, joten se mukelsi kamalasti kuolaimiin (esim. ensimmäisessä kuvassa). 

Joka tapauksessa kyllä sinne kortille muutama edustava kuvakin tallentui. Mitäs te pidätte näistä?

Pompputreeniä Peetun kanssa

Vaikka mulla ei nyt kyseisestä kerrasta mitään ajankohtaista hyvää materiaalia ole, täytynee kuitenkin tulla jakamaan tämä ratsastus teidän kanssanne. Nimittäin onhan nuoren hevosen toinen hyppykerta melko merkittävä juttu!

Tämän postauksen sisällön jälkeen ratsastin Peetulla seuraavana päivänä palauttelevan hölkän, jonka jälkeen se on saanut lomailla ihan kunnolla ja jälleen miettiä opittuja asioita. Ensi viikon maastakäsittelen sitä paljon ja vasta seuraavalla jatketaan ratsastusjutuista.

Uudet satulat (kouluun ja esteille) täytyisi saada pian, sillä tämä nykyinen yleispenkki on jäänyt jo epäsopivaksi. Olen joutunut tunkemaan alle edestä kohottavaa geeliä sun muuta, mutta eihän se sillä korjaannu vaikka paraneekin huomattavasti.  Vähän kyllä pelottaa tulevat satularumbat, sillä Peetun selkä tulee muuttumaan vielä niin paljon.

Joka tapauksessa, pidetään peukut pystyssä, että meidän luottosovittaja olisi tässä lähiviikkoina Mikkelissä. Hyvällä tuurilla saadaan selkä tsekattua mahdollisimman nopeasti, jonka jälkeen voidaan lähteä metsästämään parhaimpia ehdokkaita sovitukseen.

Mutta nyt satulalöpinöistä taas ratsastukseen. Kyseinen estekerta oli siis 28.5. eli viime lauantaina. Kasasin kentälle neljä erilaista ristikkoa, joiden avulla oli vain tarkoitus hakea hyvää tempoa ja tahtia suorittamiseen helpoilla teillä.

Peetu syttyi heti alkuverryttelyssä nähtyään esteet. Se pyrki jatkuvasti kiihdyttelemään ja kohelsi menemään. Varmaan ottanut Sambasta oppia! Onneksi kukaan ei voi yltää niin jäätävälle kuumumistasolle, kuin se poni.. :D

Peetu teki hyviä hyppyjä, vaikka sen tyyli onkin vielä aika mielenkiintoinen. Välillä se ponnisti kamalasti ilmaan ja lässäytti sitten itsensä tasajaloin maahan. Hieman haastavaa näin selässä keikkujan kannalta, mutta onneksi pysyimme hyvässä yhteisymmärryksessä ja tasapainossa jatkuvasti.

Ratsastettavuudeltaan voisin verrata Peetua ehdottomasti myös muihin nuoriin hevosiin, joilla olen päässyt hyppäämään. Järkyttävä kohellus ja tohellus, olisi hirveän kivaa, mutta samalla tosi jännää. Peetu vetää korvat tötteröllä ja selkeästi innoissaan, mutta epäröi ennen estettä ja tarvitsee paljon tukea hyppyyn. Jalka täytyy muistaa pitää lähellä, tarvittaessa rohkaista ja muuten olla mahdollisimman häiritsemättä.

Erittäin merkittävä seikka on myös pitää oma katse jatkuvasti esteen yli. Tein kerran sen virheen, että tuijotin itse puomeja. Voitte arvata, että hyppy ei ollut läheskään niin sujuva valtaosaan verrattuna.

Tänää meinas mennä iltahommiks, kun Disa ja aasit aiheutti vähä häslinkiä. Peetun kanssa tutustuttiin taas estepuuhiin pikkuristikoilla ja pojalla oli hurjan kivaa! Se on aika samantapanen kun muutkin nuoret millä oon hypänny: kauheen innokas kohellus ja kovat menohalut, mutta tarvii kuitenki paljon tukea, jalan lähelle ja pientä rohkasua. Kyllä siitä vielä hyvä tulee! 😊 #finnhorse #younghorse #suomenpienhevonen #playssonnet

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 28. 05ta 2017 klo 13.36 PDT

Olen kuitenkin oikein tyytyväinen hevoseen. Se suorittaa hienosti ja tämähän oli vasta toinen kerta esteillä. Olette varmaan kuulleet tämän lauseen liian monta kertaa, mutta että nyt kellekään ei jää epäselväksi niin: Peetusta tulee super!

Viestittelin muuten tuossa meidän tulevan ratsuttajan kanssa pitkästä aikaa. Kesäkuun treenikerta Mikkelissä jää meiltä välistä aikataulujen mennessä pahasti ristiin, mutta heinäkuussa Anna kiipeää Puten kyytiin. En malta odottaa, että ammattilainen käy sen selässä. Saan varmasti hurjasti vinkkejä  omaan tekemiseen ja Peetu etenee kertaheitolla. Samalla tietty vielä kuulen mielipiteen hevosesta ja tähän asti tehdystä työstä, jaiks! 

Päivittelin muuten blogin ulkoasua, mitä pidätte?