Vauhdikkaat kisat

Valitettavasti kamalan aikapulan vuoksi videopostauksen korjaaminen kestää mahdollisesti vielä ensi viikkoon, mutta koska postauksia täytyy saada julkaistua reippaaseen tahtiin (mm. rästissä edelleen kesäkuulta juttuja sekä muuta mukavaa), joten mennään nyt itse kisapäivään ja palaillaan myöhemmin videon pariin.

30. heinäkuuta valkeni paahtavan aurinkoisena päivänä. Hyvä niin, mutta miinuksena tietenkin kenttä kerkesi kuivua läpikotaisin ja sen seurauksena pöllysi ärsyttävästi. Onneksi niitä on pahempiakin hiekkamyrskyjä nähty ihan isommissakin skaboissa, joten sen puoleen moinen oli vielä ihan siedettävää.

Toiseksi ongelmaksi ehtivät muodostua naapurin lehmät, jotka laidunsivat tuohon aikaan meidän pelloilla. Vaihtoehto ykkönen oli maastoradan seassa tai kakkonen kentän vieressä. Jälkimmäinen kuulostaa pienemmälle pahalle, joten lukitsimme sen.

Ensimmäisten hevosten saavuttua vieraat ratsut olivat kuitenkin aivan järkyttyneitä moisista kelloja kaulassaan kilisyttävistä sarvipäistä. Onneksi meillä on joustavat naapurit, joten elikot saatiin  lopulta vihelleltyä rantaniitylle pois näköpiiristä. Näin ollen kilpailut saatiin vihdoin aloitettua, vaikkakin alkuperäiseltä suunnitelmaltaan klo 18.00 starttaava ensimmäinen luokka venyi lähemmäs puolta seitsemää.

Itsehän sain siis viettää iltaa tuomaripöydän takana Venla sihteerinäni. Ihanan avuliaat Roosa ja Sonja olivat liputtamassa sekä tarpeen tullen myös nostelemassa puomeja suoritusten jälkeen. Kiitos mielettömästi kaikille avustaneille sekä tietenkin Venlalle valtavasta järjestysavusta! Yhdessä sitä ryömittiin mutaojissa ja kaivettiin maastoradan reittejä auki. Kamala vaiva, mutta järjettömän hieno ja hyvä rata saatiin aikaiseksi.

Kokonaisuudessaan päivä oli jälleen todella onnistunut. Vauhtia ja useampia selästä suistumisiakin sattui, mutta jokainen ratsastaja teki onnistuneita suorituksia omalla tasollaan.

Lähtöjä meillä oli muutaman peruutuksen vuoksi vain päälle parisenkymmentä lyhyen ilmoittautumisajan vuoksi. Näin puskatallin kisoiksi ja mikkeliskaalalla se on kuitenkin ihan ok tulos. Erittäin positiivisesti sai yllättyä pelkkien katsojien määrästä, sillä ilmeisen moni saapui paikalle ihmettelemään, vaikkei tuttuja edes hyppäämässä olisi ollutkaan. Tosi kiva juttu, ehkäpä loistava kesäsää ja hurja maastorata houkuttelivat porukkaa paikalle!

Anni muuten hyppäsi nappiradan Disan kanssa ja sijoittuikin ponilla luokkansa toiseksi. Menestystä tuli myös oman hevosen kanssa, kun Anni ja Torres nappasivat 60cm kakkossijan ja maastoesteluokan voittopokaalin sinivalkoisen ruusukkeen kera.

Nyt saatte valtavan kuvavyöryn Suvin ottamista kuvista, mutta nää on vaihteeksi taas niiin hyviä! Kaikki vesileimalliset kuvat ovat siis Suvi Niemisen ottamia ja kuvasivut löytyvät osoitteesta suvin.kuvat.fi. Tietenkään facebook-sivuja Hevoskuvagalleria Suvin.net ja instagramia @suvinnet unohtamatta!

Ja niin se maastoesteluokka, joka sujui hienosti kaikkien kolmen (hurja määrä) osallistuneen ratsukon toimesta! Harmi vaan valokuvaaja joutui 80cm:n jälkeen poistumaan, joten tämän vuoksi materiaalia ei ole kuin yhdeltä esteeltä Venlan ottamana. Tarkoituksena olisi kuitenkin ennen ensimmäisiä pakkasia päästä vielä itsekin hyppäämään kyseiselle lenkille, joten tulette näkemään radan vielä koko komeudessaan.

Rata kulkee kuitenkin seuraavanlaisesti: startin jälkeen pitkä nurmikuja sisältää heinäpaalipystyn, tikasesteen ja puupystyn. Nurtsilta kaarretaan metsään ja laskeudutaan ojan pengertä alas. Hiekalla täytetty pohja mahdollistaa virtaavan veden ylittämisen, jonka jälkeen noustaan vielä ylös voimakkaalla hypyllä tukkia apuna käyttäen. 

Vesiesteeltä tullaan metsäaukealle, jossa ratsukko ylittää pienemmistä tukeista kasatun puuläjän. Tämän jälkeen matka jatkuu peltoa pitkin puunrunko-, pensas- ja tynnyriesteiden yli. Niiltä käännytään hetkeksi hiekkatielle, josta jatketaan jälleen matkaa nurmipohjaiselle metsätielle. Siellä hypätään heinäseipäistä kasattu trippeli ja lähdetään baanaamaan ylös vanhaa kylätien pohjaa. 

Radan viimeinen este on vanhalla kylätiellä sijaitseva lavaeste, jonka jälkeen ratsukko kaartaa pellolle ja kirittää vielä viimeiset sadat metrit maaliin saapuen samalla tallipihaan.

Postauksen loput kuvat: Venla 

 

Kyllä jäi taas niin kiva fiilis, että eiköhän sitä pian aleta jo seuraavia suunnittelemaan. Jospa sitten tällä kertaa paljon toivotun kouluratsastuksen parissa? Ensin mun täytyy kuitenkin saada keväältä rästiin jättämäni matikan kolmoskurssin koe läpi, jonka jälkeen kisapläänit pääsevät jälleen hioutumaan!

Saimme jälleen kerran mielettömän kivaa palautetta kisaajilta ja huoltojoukoilta. Kuulemma pohja on loistava, puitteet hyvät, fiilis mukavaa ja järjestelyt pelaa. Näillä kommenteilla todellakin jaksaa taas uudelleen!

Pelastusoperaatio, metsään eksyminen ja muita hyviä kisavalmisteluja

Mulla on nyt tosi monta asiaa ja postausta julkaisematta. Aasileiri tuli ja meni ja onnistui, siitä on tulossa paljon postauksia. Vaikea valita mistä aloittaa, mutta ehkä koetan mennä melko aikajärjestyksessä. Siirtykäämme siis heinäkuun viimeiseen viikonloppuun.

Huh, mielettömän rankka ja kiireinen, mutta aivan äärettömän hauska ja onnistunut viikonloppu takana! Lauantaipäivästä alkaen kuvasin pientä videoa blogiin ja suunnitteilla oli jatkaa projekti aina sunnuntain (kisapäivä) aamuun saakka. Sunnuntaina aamupäivän kuvattuani tajusin kuitenkin, että ei helvetti, ennen kisojen alkua on vielä tsiljoona asiaa tekemättä (= maastoesteradalle viimeisetkin esteet paikalleen, kanttiiniin leipomiset ja hinnoittelut kohdilleen, kanslian papereiden järjestely jne.) ja päätin luovuttaa videon suhteen.

Jos joku hyppää blogiin vasta ensimmäistä kertaa, ovat nämä kisat siis järjestetty alusta alkaen itse hyvän ystäväni Venlan avustuksella minun tallillani.

Kuvat: Venla

Mitäpä ei kuitenkaan olisi moinen kisaviikonloppu ilman perinteistä säätämistä ja jotain pientä actionia. Tämän toteuttamiseksi hyvä aloitus on mm. neuvoa ratsain tallillesi tuleva kaveri umpimetsään ja lähteä sitten pelastamaan tätä Snapchatin Bitmoji-kartan avustuksella (creditit Venalle snäpin hyödyntämisestä ja muutenkin kompassina toimimisesta töistä käsin). Mukava useamman tunnin reissu siihen lauantaipäivän alkuun, joten kuinka mahtoivatkaan loppuvalmistelut sitten sujua? Tsekkaa alla olevat videot ja tiedät missä mennään, kun seuraavassa postauksessa päästään itse kisoihin!

Valitettavasti video ei toimi mobiililaitteilla, mutta voit katsoa sen tietokoneelta.

n

Selän tsekkausta ja satulan toppausta

Heinäkuun 28. päivä meillä oli vihdoin satulansovittajan kanssa sovitut treffit meidän tallilla. Koko kesähän siinä meni sitä venaillessa, mutta hyvää kannattaa odottaa!

Ensimmäisenä käsittelyvuorossa oli Disa satulansa kera. Sen penkki on siis ihan passeli, mutta uusien toppauksien sekä pienen hienosäädön tarpeessa. Mallailtiin satulaa selkään auki ja kiinni ja tarkasteltiin huovan jälkiä. Elsa oli sitä mieltä, että hyvältä näyttää.

Otin kuvan turhan huolimattomasti oikea puoli "koholla", joten tässä se puoli korostuu enemmän. Oikeasti jäljet ovat tasaiset ja symmetriset. Ihanan likainen huopa muuten, nam!

Hyvä ei kuitenkaan riitä, joten tehtiin istuvuudesta vielä täydellinen. Elsa lisäsi aavistuksen villoja eteen ja taakse: voilá, nyt satula istuu ponin selkään kuin nenä päähän. Myös liikkeessä ja ratsastaessa näyttää tosi hyvälle, joten ainakin poni nro1 on satulajuttujensa osalta vihdoin kunnossa!

Henkilön Veera Saarinen, 17 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 28. 07ta 2017 klo 13.19 PDT

Seuraavaksi olikin vähän ongelmaselkäisempi tapaus luvassa. Peetu, ehkä tutummin näin laidunloman jälkeen Pulla/Tankkeri/Pyörylä/Lihis kaipailee siis uutta satulaa. Elsa on luonnollisesti paras katsomaan tätä Peetun piknik-pöydäksikin verrattua selkää hieman sillä silmällä, joka selvittäisi mitä lähdetään siihen sovittelemaan ja testaamaan.

Todella leveähän poika tulee aina olemaan, mutta nyt se on ihan extraleveä kesämasunsa kanssa. Elsa naureskeli, että on tullut nähtyä vielä pahempiakin, mutta kyllä Peetu alkaa jo melkein siellä ykkösluokassa painimaan. Great.. :D

Elsa myös arveli, että Peetu tulee kasvamaan ainakin kaksi vuotta ja toivottavasti kolmekin. Tämän pohjalta aloimme siis miettimään kaikista fiksuinta vaihtoehtoa ja lopulta ykköseksi valikoitui Wintec Wide cair. Yhh, en tykkää henkilökohtaisesti juuri yhtään, mutta pakko kai tottua siihen ajatukseen, että se tulee tällä hetkellä olemaan viisain vaihtoehto.

Kuulemma kuitenkin myös Albion Legend on aika passeli ehdokas (kuulostaa jo huomattavasti paremmalle, t. varusteurheilija). Legendin koulumalli houkuttaa suuresti ja sen tulen luultavasti sitten hankkimaan. En kuitenkaan ihan heti, vaan sitten kun mulla on taas hieman sporttisempi poni.

Estetouhut voidaan hoitaa tuolla Wintecillä alkuun, mutta tulevaisuudessa mulla on edelleen tarkoituksena hommata se kunnon estesatula koulupenkin ohelle. Itken edelleen verta, kun toi mun Prestige Versailles ei istu yhdellekään näistä.

Ensi kerralla lähden hevoskaupoille se satula kainalossa ja etsin siihen penkkiin sopivan kopukan!

First time tag with Aino

Toteutettu bloggaajayhteistyönä Ainon kanssa.

Kai te kaikki olette katselleet youtubesta first time tag -nimeä kantavia videoita, joissa pointtina on avata jotain ensimmäistä kertaansa? Heppaversioksi muunneltuna toteutimme tämän haasteen Eläimet sydämessä -blogin kirjoittajan Ainon kanssa.

Postaus on jaettu kahteen osaan, ensimmäiset viisi kohtaa voit lukea täältä porkkanablogista ja loput viisi löytyvät Ainolta tästä postauksesta.

TIPPUMINEN

Aino: Elämäni ensimmäisen kerran pääsin maistelemaan kentän jäistä hiekkaa 21.12.2012, eli samana syksynä jolloin aloitin ratsastuksenkin. Sillä tunnilla menin shetlanninponi Jasulla ja meillä oli tasapainoharjoituksia, siten että vieressämme kulkivat taluttajat, jotka pitivät huolen poneistamme. 

Ensimmäisenä meillä oli ravia, jonka jälkeen kävi käsky, että täytyy päästää toinen käsi irti. Teimme saman myös toisinpäin. Sen jälkeen otimme molemmat kädet irti ja menimme ilman käsiä. Tietenkin olimme niin hyviä, että ratsastuksenopettajani sanoi "laittakaahan kädet kypärän päälle". Noh, liukkaiden toppahousujen ja tasapainon menetyksen vuoksi tipahdin Jasun selästä alas. Se ei onneksi sattunut, eikä käynyt pahasti. Jos oikein muistan, niin taisin pikemminkin nauraa siellä maassa. 

Meinasin vielä tämän tippumisen jälkeen luiskahtaa sieltä selästä alas, mutta taluttajani sai kiinni ennen kuin tipuin lopullisesti.

Ensimmäisestä tippumisestani ei ole kuvaa, mutta ei anneta sen nyt haitata. Tässä kuvassa menen Jasulla, eli sillä ponilta jolta tipuin ja tämä kuva on otettu vuoden 2016 kesällä.

Veera: Ensimmäisen ilmalentoni ponin selästä olen suorittanut muistaakseni talvella 2008. Harjoittelimme jatkokurssilla laukannostoja ja ratsunani oli veikeä shetlanninponiruuna Mellow. Mellow oli ylikorkea ja melko näppärä niin koulu- kuin esteratsastuksen parissa, mutta näin aloittelijoiden kesken tunnettu myös hienoista jättipukeistaan.

Ja toki poni otti tuolloin tilaisuuden irti ja pisti ranttaliksi ihan huolella. Ratsastaja maneesin tomuun ja pakkasen sekoittamien virtapiikkien vuoksi kunnon rodeota ympäriinsä. 

Mellow sekä moinen samantapainen shettisveijari Tomppa toimivat usein tuon talven aikana ratsuinani. Useamman kerran on samasta syystä tullut molempien kyydistä lenneltyä, mutta silti positiiviset muistot molemmista karvakorvista!

Tämä ei liity kyseiseen tapahtumaan, koska olen vain kerran onnistunut tippumaan kameran edessä. Saatte kuitenkin nauttia tästä kuvasta! Koko loistava kuvasarja löytyy myös mun instasta (kannattaa tsekata se, sillä ette oo hetkeen nähneet niin tyylipuhdasta suoritusta.. :D)!

RATSASTUSKUVA

Aino: Olettaisin, ettei ihan ensimmäiseltä ratsastuskerralta löydy edes kuvaa, mutta kaivoin kaapinkätköissä olevasta valokuva-albumista yhden ensimmäisistä ratsastuskuvistani. Tässä kuvassa menen suomenhevosella, jota kutsutaan Turoksi. Kuvan oton päivämäärää en kyllä osaa sanoa, mutta sen tiedän, että siitä on monta vuotta aikaa.

Veera: Ensimmäinen ratsastuskuva tuskin on enää tallessa tai en ainakaan löydä sitä tähän hätään, joten korvaan tämän kohdan julkaisemalla ensimmäisen ratsastuskuvan Disasta ja minusta. Kyseessä on koeratsastus ja ensimmäinen kerta kun ponilla menen, 15.8.2011.

VUOKRAUS

Aino: Vuoden 2013 heinäkuussa saimme Kiviojalta vuokraksi kolmeksi viikoksi dartmoorponi Jasonin.

Niiden kolmen viikon aikana siivosimme jokaisena päivänä Jasonin karsinan ja puuhailimme Jasonin kanssa kaikenlaista: esimerkiksi kävimme useasti maastoilemassa. Sain vähän tuntumaa siihen, miltä tuntuu laukata maastossa, ja se oli itseasiassa aika hupaisaa! 

Kerran tai kaksi taisimme hypätä esteitä sekä menimme puomeja. Lisäksi menimme kentällä koulua satulalla ja ehkä myös ilman satulaa. Kaiken ratsastuksen lisäksi Jasonia juoksutettiin kerran pyörössä ja silloin totesimme sen olevan paljon jäykempi toiseen suuntaan. 

Puunasimme Jasonin myös useasti ja kerran kävimme ottamassa poseerauskuvia sen kanssa. Muistan sen, että nämä kolme viikkoa olivat ikimuistoiset viikot kesälomastani ja oli hyvin haikeaa palauttaa Jason takaisin Kiviojalle, mutta ainakin jotain positiivista oli, ettei jouduttu olemaan ilman ratsastusta heinäkuussa.

Tässä kuvassa menen Jasonilla ja tämä kuva on otettu vuokrausviikkojen aikana!

Veera: Mulla on ollut vain kerran "virallinen" vuokraponi, toki sitä aikaisemmin olen vuokrannut ratsuja esim. tunneille ja valmennuksiin. Kerron nyt kuitenkin hieman Toffeesta, jota vuokrasin viime marraskuusta toukokuuhun.

Toffee on pieni risteytysponiruuna hauskalla värityksellä ja suloisella luonteella varustettuna. Kiltti, mutta toisinaan aika ponimainen tapaus. Tosi kiva ratsastaa, 130cm korkeaksi hieno ja näyttävä poni isolla osaamistasolla.

Touhusin Toffeen kanssa paljon itsenäisesti, mutta osallistuin myös omistajan tunnille ja muutaman kerran myös ulkopuolisiin valmennuksiin, ennen kuin lopetin ruunan vuokraamisen aikapulan vuoksi. Nään ponia kuitenkin melko usein ja joskus olisi kiva käydä moikkaamassa sitä ihan kunnolla!

RATSASTUSLEIRI

Aino: Ensimmäinen ratsastusleirini oli päiväleiri toukokuussa neljäntenä ja viidentenä päivänä vuonna 2013. Se leiri oli kyllä omalta osaltani varsin opettavainen, sillä siellä opin keventämään ja sain myös vähän testata esteiden hyppäämistä yhdessä Jasu-shettiksen kanssa. Tosin silloin esteet olivat pystyjä ja ristikoita, eikä niiden korkeus ollut mikään päätä huimaava.

Ensimmäinen leiripäivämme alkoi ratsastustunnilla, jonka menin Ikea-shetlanninponilla. Sen tunnin jälkeen menimme syömään perunamuusia ja lihapullia, ja sitten olikin kioski ja vapaa-aikaa, jonka hyödynsimme ottamalla kuvia poneista. Puolessa välissä päivää pääsimme koittamaan juoksutusta, joka osoittautui hyvin haasteelliseksi puuhaksi, vielä päivän päätteeksi oli välipalan jälkeen ratsastustunti, jonka menin Jasonilla.

Toisena päivänä ohjelmamme oli aikalailla samanlainen. Aamusta ratsastustunti, jolloin pääsimme ottamaan makua esteiden hyppäämisestä, sen tunnin menin tosiaan Jasulla. Sitten oli taas ruoka, jolloin ruokana oli kalakeittoa. Tämän jälkeen vapaa-aikaa, joka taisi mennä vähän riehumiseksi, toisin sanoen isompien tallityttöjen kiusaamiseksi. Teoriassa meillä oli pinteleiden ja suojien laittoa, jonka jälkeen oli tuttuun tapaan välipala. Iltapäivästä oli taas ratsastustunti, jonka menin Sunshinella.

Reipas esteratsuni Jasu ottamassa arskaa ennen tunnille lähtöä.

Veera: Olisinkohan ollut ratsastusleirillä ensimmäisen kerran vuonna 2007. Aloitin tosiaan ratsastuksen säännöllisesti kerran viikkoon tunneilla vasta sen jälkeen, kun olin parin kesän ajan käynyt alkeisleireillä Relanderin ponitallilla.

Alkeisleirit olivat normaaliin tapaan viikon mittaisia, mutta yöt vietettiin kotosalla ja seuraavana aamuna siirryttiin varhain tallille. Päivät sisälsivät teoriatunteja, ohjelmaa, ruokailun, kaksi ratsastustuntia ja hieman päivittäin vaihtelevia lisukkeita. 

Viikon aikana opin hyvin käsittelemään hevosia ja näppärästi myös ratsastuksen alkeet. Suoritin SRL:n minimerkin (wuhuu!!) ja meillä oli viikon ajan kaverin kanssa yhteinen hoitohevonen Piccolo. Täytyy sanoa, että näiden leirien ansiosta olen saanut loistavan alun hevosharrastukselleni ja samalla ihania muistoja lapsuudesta.

Samban kanssa useampia vuosi myöhemmin
 Rellun esteleirillä vuonna 2014, vakkari leiripaikka!

MAASTOESTEKERTA

Aino: Ensimmäisen kerran pääsin hyppäämään maastoesteitä syksyllä 2015. Tosin maastoesteemme eivät olleet varsinaisesti maastossa, vaan pellolla jolla ponit ovat aina joskus kesäisin. Maastoestetunnin menin Jasonilla, eli luotto esteponilla. 

Tunnilla teimme ensin verryttelyn ja otimme kentällä muutamat hypyt ennen pellolle siirtymistä. Ne hyppelyt menivät ihan hyvin. Sitten oli aika siirtyä pellolle ja kävimme esteet läpi. Ensimmäisenä tulimme vain yksittäisen tukin, jonka jälkeen tulimme toisen tukin ja sen jälkeen vähän isomman 50cm kokoisen tukin. Nämä kaikki kolme estettä menivät ihan hyvin. Radan viimeinen este oli pienen mäen huipulla oleva matala kahden tukin "okseri", joka meni siihen asti sujuvasti, kunnes Jason päätti tehdä pari isoa pukkia esteen jälkeen ja heittää minut sieltä selästä kohti korkeuksia ja suoraa tietä pehvalleni maahan. Eipä se sattunut sen pahemmin, vähän täräytti, mutta ei muuta, kun uudelleen selkään ja esteen yli. Tämän jälkeen menimme vielä kentälle vähän loppu hölkkäilemään.

Ei lisättävää... Kyseiseltä maastoestetunnilta.

Veera: Pellolla oli tullut hypättyä jo aikaisemminkin, mutta ensimmäiset kiinteät maastoesteet pääsin suorittamaan kesällä 2012. Ratsastin silloin Disalla ja se oli ollut omistuksessani tuolloin vuoden verran.

Esteet sujuivat moitteetta, vaikka jännitin niitä itse jonkun verran. Olihan Disa aikaisemmin ollut vaikeasti estekammoinen ja kamala projekti hyppäämisen suhteen, joten takaraivossa kummitteli hetken verran ajatukset huonosta lopputuloksesta. Disa oli kuitenkin tosi kiva ja imi hyvin tukeille suorittaen radanpätkät hyvällä fiiliksellä loppuun. Tästä eteenpäin maastoesteet ovatkin olleet lähes parasta mitä tiedän!

Tämä kuva ei ole kyseiseltä maastoestekerralta, mutta samalta
vuodelta kuitenkin! Ja jotain säälittävää lätäkköä tässä kai hypätään.. :D

Näitä postauskaksikkoja oli ilo rakennella ja päästä samalla muistelemaan menneitä. Vanhoja kuvia tuli etsittyä ja naurettua hauskoille sattumuksille. Kiitos Ainolle yhteistyöstä, tätä oli tosi kiva toteuttaa!

Pitkäkorvaista touhua luvassa

Ennen kisakuulumisten päivittelyä pakko tulla infoamaan aasileiristä, aasitilojen avoimista ovista ja lauantain aasipäivästä. Varmaan vähän joo hullun hommaa (mutta sairaan hauskaa) ryhtyä tällaiseen, mutta niin siinä on vaan käynyt, että Aasiyhdistys järjestää pienen tauon jälkeen leirin meidän tiluksilla. Ja moinen sessio starttaa heti huomenissa!

Mitä mahtaakaan olla sitten viikonloppuna luvassa leirin osilta? Alustavan ohjelman mukaan torstaina tietenkin tutustumme kukin toisiimme ja majoitamme aasit tallille, jonka jälkeen kokoonnumme kuuntelemaan ensimmäisen osan Kaisan aasiluentoa. Myöhemmin vielä touhutaan elikoiden kanssa, jonka jälkeen leiriläiset siirtyvät muualle majoitukseen.

Perjantaina on luvassa agilitykoulutusta Riina Harisen opissa. Teoriaa ja tehtäviä aivan käytännössä, näin aasitkin pääsevät pitkin päivää touhuamaan ihmisten kanssa. Kaisan luento jatkuu iltapäivällä ja illasta lähdemme vielä talleilemaan. Hieman säätiloista riippuen luvassa on joko uittorannalla vierailua, mukavaa maastoilua tai muuta kevyttä pikkupuuhaa.

Lauantaina vietetään Aasipäivää, josta kohta hieman myöhemmin lisää. Yleisölle avoimen tapahtuman ja lounastauon jälkeen taputellaan aasiluento loppuun. Illalla aasit pääsevät irtohyppäämään kentälle, joten luvassa on varmasti vauhdikkaita tilanteita ainakin meidän estemaistereiden osalta. Päivän kruunaa rentouttava rantasauna toivottavasti aurinkoisessa kesäillassa.

Sunnuntaina jatkamme treenien parissa ja tällä kertaa leiriläisiä ohjeistaa Mia Jurvala. Maastakäsittelyyn saa varmasti paljon uusia vinkkejä ja näkökulmia tämän leirin aikana!

Yksityiskohtaisia sepustuksia ja valtavaa kuvavirtaa pitkin leiriä on ehdottomasti tulossa myöhemmin, mutta ehkäpä tähän väliin oli ihan paikallaan pieni infopläjäys tulevasta. Entä mikä sitten mahtaa olla jo aikaisemmin sivuutettu Aasipäivä?

Aasipäivää vietetään täällä meillä Heikkilässä (Huhtisaarentie 3a, Mikkeli) lauantaina 5.8. ja tapahtuma on avoin yleisölle klo 11-14. Päivän aikana aasit, muuli ja hevoset kilpailevat erilaisissa luokissa ja esiintyvät monipuolisesti lajissa kuin lajissa.

Kaavailtu on mm. maastakäsittely-, ohjasajo-, agility ja esteluokkia sekä mätsäreitä. Ohjelmassa on myös paljon muuta: talutusratsastusta, tilanmyyntiä, kepparijuttuja lapsille, pienimuotoista kahvilaa ja muita kotieläimiä (ylituttavallisia lampaita, ADHD-vuohia, potpottavia siivekkäitä, leikkisiä kissoja, muutama pyöreä lemmikkilehmä sekä pieni laumallinen poneja). Tapahtuma sopii erinomaisesti koko perheelle.

Paikalla on myös Lansarin tallipuoti autoineen, jonka loistavasta valikoimasta löytyvät mm. laadukkaat Blue Chip ja St. Hippolyt -rehut sekä muut laatutuotteet kuten mm. Neue Schulen huippuhyvät kuolaimet, FairPlayn ihanat ratsastusvaatteet, Solhedsin hoitosarjat, LeMieuxin herkulliset satulahuovat suojineen, Catagon korkealuokkaiset varusteet ja paljon muuta. Tule tutustumaan!

Ja jep, kunkkariviikonloppu - tiedetään. Kaisa on kuitenkin tehnyt hyvän listauksen blogiinsa, miksi massiivisten ravejen sijaan Aasipäivä on paljon nappaavampi vaihtoehto. Kukapa sitä tahtoo edes tuollaisia hevosten pikkuskaboja seurata, kun tarjolla on paljon laadukkaampaa ja jännittävämpää ohjelmaa omaperäisten aasimusten parissa. ;) Ja niin, onhan paikalla myös kaikkien tuntema feimimuuli Muuli!

Jos Mikkeli on turhan kaukana, vietetään aasitilojen avoimia ovia ympäri Suomen, vaikka varsinainen päätapahtuma onkin tällä kertaa täällä. Lähimmän tilasi voit kätevästi tarkistaa Aasiyhdistyksen aasikartasta. Tervetuloa!