Lapsiheppa treenaa

Me ei Peetun kanssa ihan maltettu odottaa kentän sulamista. Kiitos näiden ihanien pakkassäiden hiekkalaatikko on siis keskeltä vielä jäämöhkäreiden valtaama, mutta uralta todella hyvä. Siksipä tänään lähdettiin palauttelemaan ratsastusjuttuja hetkeksi mieleen ihan lyhyen käyntityöskentelyn muodossa.

Pieni palauttelu kuitenkin lähihistoriaan, näin etenimme tähän pisteeseen:

• Tammikuun lopussa nousin ensimmäistä kertaa selkään istuskelemaan ilman varusteita. Avustaja rapsutteli ja antoi herkkuja, tätä toistettiin useina iltoina ja varusteet otettiin mukaan heti ensimmäisen kerran jälkeen (niihin oltiin totuteltu jo aiemmin).

• Helmikuussa päästiin vihdoin ottamaan ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa (lisää fiiliksiä Ratsureima-postauksessa). Ensimmäinen kerta suoritettiin avustajan kävellessä vieressä, jonka jälkeen lähdettiin seuraavaksi tekemään töitä liinassa. 

• Liinassa yhdistettiin apujen merkitys pyyntöön. Seis oli tietty jo tuttua kauraa mm. ohjasajosta, mutta liikkeelle lähtö vielä hieman vieraampaa. Kun olimme kuitenkin harjoitelleet avut maasta, oli ne helppo neuvoa liinan päässä hevoselle samalla kuin ratsastaja pyytää niitä myös selästä. Muutamia toistoja ja sen jälkeen hevonen ajatuslomalle.

• Loma teki todella hyvää! Seuraavan kerran mentiin jo itsenäisesti: pysähdyttiin, liikuttiin, käännyttiin ja peruutettiin. Ihan vain, koska Peetu sai aikaisemmin rauhassa miettiä ja muistella apujen merkitystä ja nyt ne olivat hyvin mielessä.

• Ravi mukaan samalla ajatuksella. Ensin avustajan varmistaessa vierellä ja ensimmäisten pätkien jälkeen jo itsenäisesti. Sitten taas ajatuslomaa: kaikki jää hyvin mieleen ja työmotivaatio hevosella pysyy mahdollisimman korkealla.

Laajaa aikaskaalaa etenemisessämme selittää kiireettömyys: meillä on työskentelyssä mukana välipäiviä tai sitten treenataan jotain muuta. Touhuilun täytyy olla monipuolista, sen lisäksi, että hevosen mielenkiinto pysyy yllä, on esimerkiksi maastakäsin tehtävissä harjoituksissa valtavasti hyötyä kaikkea myöhempää ajatellen. 

Nuorelle täytyy pitää myös riittävästi lomia ja vapaapäiviä. Ratkaisevaa työskentelyssä ei ole toistojen, vaan onnistuneiden kokemusten määrä. Tällä ajatuksella olemme päässeet melko hyvään pisteeseen: minulla on hevonen, joka toimii hyvin, on erittäin järkevä ja mikä parhainta - se lähtee aina suurella mielenkiinnolla ja hyvällä fiiliksellä töihin mukaan.

Tänään meillä ei ollut mitään sen suurempaa ohjelmassa. Käveltiin vain kenttää ympäri ja tehtiin pysähdyksiä sekä peruutuksia ahkerasti. Ideana oli lähinnä palautella Peetulle pidemmän loman jälkeen mieleen, että hei mikäs juttu tämä ratsastus olikaan. Hyvinhän se muisti, nyt vain toivotaan että kenttä sulaisi mahdollisimman nopeasti ja päästäisiin kunnolla töiden makuun!

Kokeilumielessä laitoin suitsiin tänään Samban Neue Schule Turtle Top with Flex -kuolaimen ja se tuntui melko hyvälle. Disan Visioninkin meinasin koeajaa tässä vähän myöhemmin. Peetulla oli siis ihan normaali nivel, mutta se ei oikein asetu hyvin sen suuhun ja jää aavistuksen nipistelemään. 

Poika oli jälleen hieno. Hirmu tyytyväisenä se pärski menemään, kun pääsi hieman näyttämään huikeaa osaamistasoaan pitkästä aikaa. Katsomassa ollut äiti nauroi ja sanoi, että sehän näyttää jo ratsulle. No tietysti näyttää! ;)

Parhaimmat vinkit hyvään blogitekstiin

Usein tässä vaiheessa aloitetaan meuhkaamaan oikeinkirjoituksesta. Kyllä, se on tietenkin tärkeä seikka ja sen täytyy olla kunnossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kuinka kirjoittaisit Särmän kielioppien mukaan, et välttämättä silti osaa juurikaan kirjoittaa, ellei tekstisi ole luovaa, sanarikasta ja elävää.

Tässä muutama tärppi, jotka kannattaa pitää mielessä aina tekstejä työstäessä:

1. Synonyymien käyttö

Mikään ei ole mielestäni inhottavampaa, kuin itseään toistavan ja samoja sanoja hokevan tekstin lukeminen. Vältä tätä, hae synonyymeja ja kiertoilmauksia mukaan.

2. Hauskat sanavalinnat

Voit tehdä kirjoituksestasi poikkeavan monella tapaa. Käytä erikoisia sanoja tai kehittele kokonaan omia yhdistelmiä. Poikkeukset herättävät lukijan mielenkiinnon ja saavat ihmiset kiinnostumaan enemmän postauksen sisällöstä.

3. Adjektiivien runsaus

Tunge näitä joka väliin! Kuvaile rohkeasti kaikkea. Jo normaalit pienet kuvaavat lisät alkuperäisten sanojen eteen saattavat vaikuttaa suuresti lopputulokseen. 

4. Kaikki aistit peliin

Tietenkin tekstisi tyyliä mukaillen voit joskus miettiä myös muita aisteja näkökykysi lisäksi. Miltä se kuulosti, tuoksui/haisi, tuntui? Koeta havainnollistaa kertomaasi mahdollisimman elävästi, näin saat lukijan uppoutumaan yhä tarkemmin mukaan.

5. Ilmaise luovasti

Pohdi, kuinka saat jonkun yksinkertaisen asian tai tapahtuman selitettyä mielenkiintoisemmin. Voit hyödyntää tässä aikaisemmin vinkkaamiani neuvoja ja koettaa kehitellä nerokkaita, hauskoja, hienoja tai kauniita yhdistelmiä. Näin tekstisi rikastuu kummasti.

6. Löydä oma tyylisi

Tekstistä tulisi paistaa aina läpi kirjoittajan oma persoona. Voit alkaa höystää postauksiasi huumorilla, turvautua upeisiin ja johdatteleviin kuvauksiin tai vaihtoehtoisesti vaikkapa niihin erikoisiin sanavalintoihin.

Yleinen kevätvillitys

Monelle hevosihmiselle tämä aina keväisin ilmestyvä ilmiö on hyvin tuttu käsite. Meidän tallille kyseinen ponien hepuliaalto rantautuu lähes poikkeuksetta melko voimakkaasti ja saa jokaisen karvakorvan enemmän tai vähemmän sekaisin (yleensä enemmän). 

Disa oli eilen kävelytyksessä aivan mahdoton! No, tänään mentiin sitten pellolle ajatuksena taltioida muutama pomppu kameralle. Kyllähän niitä riekkumisia tuli vaikka kuinka, mutta onneksi ei niin riehakkaita pukkeja enää sadellut vaan loppuun oltiin jo melko rauhassa. 

En ottanut ponia liinaan, koska luultavasti tuolloin se olisi päässyt liikaa rallittamisen makuun. Nyt kun se on kuitenkin lomaillut kaksi viikkoa, haluamme aloittaa melko rauhassa arkeen palaamisen ja päätimme jättää ylimääräiset spurttailut ympyrällä tällä kertaa välistä. Sen sijaan se oli normaalia pidemmässä narussa ja näin sain pidettyä lennokkaat kaviot tarpeeksi kaukana omasta naamastani, mutta kuitenkin vaikutettua sen verran hevoseen, että se juoksi tasan sen matkan mitä minäkin hölkkäsin ja sitten pysähdyttiin loikkimaan paikalleen.

Julkaisen tähän vain murto-osan näistä kuvista, sillä muuten tästä postauksesta tulisi aivan järkyttävän pitkä. Emilialle iso kiitos kameramiehenä heilumisesta!

Tässä kyllä saatettiin vähän yrittää lähteä omille teille.. :D Oli niin kivaa!

Villiponi ykkösen "kävelytyksen" jälkeen kuvasin villiponi kakkosta, joka pääsi jopa ihan liinan päähän ja sai näin hieman enemmän vapauksia riekkumisille. Sain mielestäni aika kivoja kuvia, mutta Emilia lähetti vain muutaman. Ette nyt siis nää niitä kaikkein tyylikkäimpiä otoksia, mutta ehkä joskus.. ;)

Meillä ei ole kenttä vielä sula, mutta onneksi on peltoja. Tässä vielä varmaan tämä viikko kuitenkin kävellään rauhassa omien hevosten kanssa ja seuraavalla aletaan kevyesti hölkkäilemään.

Muut vaikuttavat hyvälle, mutta ponista onkin vähän huonompia uutisia ja luultavasti saikkua jälleen luvassa. Jalka oli ollut muutamana päivänä lämmin meidän ollessa matkoilla ja eilen katsoin, että Sara arkoo sitä etenkin jos oikea on kääntyessä ulkojalkana. Eläinlääkäri tulee piikittämään sen ensi viikolla (loistavat kurakelit, eli valitettavasti joudutaan varmaan seisomaan sisällä) ja samalla tsekkaamaan tilanteen tarkemmin.

Sulaa ja kuivaa kenttää kaivattaisiin kuitenkin lapsihevosen kannalta. Sen kanssa kun ei ole mitään ideaa lähteä pellolle seikkailemaan. Kevät + pieni vapaa + suuri pelto + reipas nuori poni -yhtälöllä tuskin saadaan aikaiseksi mitään järkevää. 

Mutta katsokaa kun se kasvaa ja siitä tulee vielä joskus niin hieno! Nyt kun päästäis vielä tuosta kamalasta talvikarvasta eroon, niin sehän näyttäis jo melkeen hevoselle! 

Onko teidän kevät lähtenyt yhtä vauhdikkaasti käyntiin?

Riiviöponin hetkellinen paluu

Peetu on ollut meidän lomamatkan ajan vähän tuhma. Sain torstaina viestin, että se oli huitaissut lomittajaa takajalalla. Muutenkin poika oli ollut viime päivinä vähän epänormaali: maha aavistuksen löysällä, pientä testailua ja muuta vastaavaa vänkäämistä oli kuulemma havaittavissa.

Tämä nyt ei tietenkään tullut kovin yllätyksenä, sillä Pena on poikkeuksellisen herkkäsieluinen hevonen. Kun tutut ihmiset poistuvat hetkeksi kuvioista ja vieraat hoitajat tulevat tilalle, se stressaantuu paljon. Myös edeltävillä kerroilla, kun ollaan oltu itse ulkomailla ja muut hoitamassa, on poika mojauttanut lomittajia takakaviolla.

Tämä takapuolen kääntäminen ja tarvittaessa jalan huitominen oli yleinen ilmiö silloin, kun varsa meille tuli kaksivuotiaana. Se kuitenkin jäi pois, eikä se ole sen koomin sitä harrastanut vaikka vielä kolmivuotiaanakin oli muuten aavistuksen hankala käsitellä etenkin taluttaessa. Viime kesästä lähtien se on kuitenkin ollut jo normaalin hevosen tavoin käyttäytyvä kelpo suomenhevonen, mutta nyt sitten jälleen kun tutut ihmiset ympärillä katosivat kokonaan ja tilalle tuli vieraampia kasvoja, meni pojan ajatusmaailma täysin sekaisin.

Itse riiviö!

Onneksi lomittajaa ei kuitenkaan sattunut pahemmin ja loppuviestissä lukikin, että "kivaa oli, vaikka Peetun ja kukon kanssa pieniä erimielisyyksiä olikin!". Kyseinen lomittaja kävi aikaisemmin muutamat aamut harjoittelemassa töitä ja on erittäin ammattitaitoinen ja osaava ihminen. Onneksi myös huumorintajuinen ja mukava, sillä nämä meidän elukat osaavat välillä olla varsinaisia riiviöitä! (ja vielä tuohon viestiin viitaten, meidän kukko on varsinainen ihmistenvihaaja)

Järjestelyhän meillä oli koko kahden viikon ajan sellainen, että lomittaja hoiti aina aamutallit. Meidän mummo heitti päivä-, iltapäivä- ja yöheinät ja Likka-ponin omistajat ottivat hevoset illalla sisään (+ ruokkivat ne). Emilia kävi myös välillä harjailemassa ja tsekkaamassa kaviot, sekä muutaman kerran Disaa ja Saraa kävelyttämässä.

Emilian lähettämä kuva päivän kuulumisten yhteydessä.

Tulimme takaisin Suomeen perjantai-lauantai välisenä yönä. Muutaman tunnin unien ja aikaeron sekoittamin aivoin lähdin heti seuraavana aamuna aikaisin Tampereelle hevosmessuja kohden. Omia hevosia en kerennyt siis näkemään ennen kuin illalla kotiin tullessa, jolloin kävin moikkaamassa jokaista karvakorvaa ja samalla heittämässä vielä poneille yöheinät. 

Harjasin ja nostelin illalla tarkoituksella myös Peetulta karsinassa kaviot, sillä halusin tietää mitä se siitä sanoo sillä se oli aavistuksen sitäkin testannut. Poika oli kuitenkin kiltisti ja ainakin perustoimet sujuivat ongelmitta. Se olikin hauska, kun lopuksi viskasin ruuat naaman eteen ja aloin sammuttelemaan valoja tallista ja laittamaan karsinoita kiinni. Penan ovea sulkiessani poika alkoi pärskimään tyytyväisenä ja rentoutuneena: nyt näköjään jälleen tutut ihmiset palvelemassa ja vihdoin valtakunnassa kaikki hyvin.

Palvelijoiden paluu oli koko laumalle ilmeisesti mieluinen juttu. Tänään lähdin hakemaan ensimmäistä nelijalkaa kävelylenkille ja koko porukka juoksi vauhdilla vastaan kun hieman huutelin portilta. Peetu kiritti ensimmäisenä paikalle ja nappasin sen naruun.

Tallissa huuhdeltiin kurakintut ja pidettiin kunnon harjaustuokio, jonka jälkeen arvoin pitäisikö laittaa suitset vai uskallanko lähteä taluttamaan sitä vain päitsistä. Laiskuus kuitenkin voitti ja suitset jäivät talliin. Onhan se mukavaa juosta hevosen perässä, jos se päättää jatkaa pöllöilyjään yhtään pidempää.

Kevätvillivauva 💚🐴 Jotain tasajalkapomppuja se innoissaan esitteli ja tohelsi menemään niin tärkeänä, mutta ei kuitenkaan riiviöponi (blogissa tänään lisää) tehnyt paluuta vaan sädekehä oikein kiilteli korvien välissä! Nyt alkaakin kunnon kävelytysoperaatio kun aletaan palauttelemaan hevosia lomalta, kohta pitäis lähteä tammojenkin kanssa taluttelemaan, saa nähdä mitä riekkumisia ne sitten keksii.. 😅 #finnhorse #younghorse #playssonnet

Henkilön Veera Saarinen, 16 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu 9. 04ta 2017 klo 5.18 PDT

Ja meillähän meni oikein hyvin! Tuohon instagram-kuvaan olenkin jo sopivan tiiviisti runoillut metsäretken tapahtumat. Peetu oli todella innoissaan, korvat tötteröllä ja reipasta tahtia painettiin menemään. Riekkumisia esitettiin, mutta käsistä ei yritetty lähteä. Palkinnoksi poni saikin sitten  muumeilla kuusenoksia maistellen.

NAMNAM!

Nyt on taas kivaa ja poju on palannut riiviöstä jälleen kiltiksi, kun
arki palasi vihdoin normaaliksi. Voi pientä hevosta!

Ponikuvia puhelimesta

1. Disa jo malttamattomana odottamassa aamun pöperöitä. / 2. Käväisin pitkästä aikaa Likan kyydissä, oikeastaan ensimmäistä kertaa ratsastin sillä "kunnolla" Emilian ohjeistuksessa. Poni oli aika kiva! / 3. Likka tallissa. / 4. Samba varsin järkyttyneenä korvahupusta. Harmi kun mulla ei ole sitä videoa ilmeisesti tallessa, mutta poni hirnui ja hörisi kun kaveri pisti hevosten korvahupun päähän.. :D

1. & 2. & 3. Laidunfiiliksiä syksyltä / 4. Ratsastin Likalla muutaman kerran Emilian reissun ajan, tässä ollaan maastoilemassa äidin ja Disan mukana. Oli hauskaa pitkästä aikaa mennä näin kahden hevosen voimin maastoon tällä kokoonpanolla.

1. Pimu kivasti menneen koulutunnin jälkeen, poni oli oikein hyvä alkuverryttelyjen jälkeen. / 2. Sara ja Likka iltakävelyllä. / 3. Hevoset siirtyivät tarhaan, mutta niiden onneksi sielläkin vielä vähän vihersi. / 4. Likan kanssa kevyt koulutreeni Emilian ollessa reissussa.

1. Karvalakki! Oikeasti toin siis lampaankarvan talliin ja koska se on Disan mielestä niin järkyttävän pelottava, oli meidän tehtävä pientä siedätyshoitoa sen suhteen. / 2. Riinaa ja ponia kuvaamassa. / 3. Putte aamupalan jälkeen ryystämässä vettä. Tämä hevonen on muuten ihan kunnon juoppo, siis harvemmin tulee vastaan suomenhevosta joka juo näin järkyttävän paljon! :D / 4. Aamutalli puolessa välissä!

1. Pikkusisko lähdössä maastoilemaan Disalla. / 2. Onko tuttua? / 3. Irtohypytyspäivä, jee! / 4. Ruma videokaappaus, mutta vauvan ensimmäiset esteet. Siitä oli ihan superkivaa, vaikka meno olikin vielä vähän hassua räpeltämistä. Pääasia kuitenkin, että homma pysyi lapselle hauskana.

 

1. Daisy rallittaa tarhassa. / 2. Ja sitten satoikin ensilumi, syyskuussa! Tässä mulla lainasuokki alla, Venlan ihana Laulu-poni. / 3. Venla ja Laulu talvimetsässä. / 4. Peetun kanssa 5km maastokävelyllä. Lumetkin suli jo pois.

1. Foni, hassu pieni vauvaheppa jolla ratsastin Rouhialassa paljon. / 2. Samban kanssa pyörähdettiin pitkästä aikaa vähän kentällä taivuttelemassa käyntiä. / 3. Mukavia nämä tällaiset yllätykset, kun tulee iltatallia tekemään. Ponilla hammas katki ja ei muuta kun päivystykseen soittoa kun veren tulo jatkui kylmäämisestä huolimatta. Päivystävä oli kuitenkin yli tunnin ajomatkan päässä, joten lopulta onneksi saatiin vuoto tyrehtymään ja voitiin odotella seuraavaan päivään, jolloin oma eläinlääkärimme pääsi paikalle. / 4. Lunta taas!

1. Kaverukset Likka ja Peetu. / 2. Tämä on ihana kuva aaseista! / 3. Käytiin klinikalla hakemassa ponille vähän tulehduslääkkeitä eläinlääkärin antamien kipulääkkeiden lisäksi. / 4. Samba tarhassa. Nämä muutamat kuvat on oikeastaan otettu kameralla, mutta en ole vain koskaan täällä julkaissut, joten menköön nyt tässä samassa kun ne puhelimestakin löytyivät.

1. Lumiukkoponi! Ja Disan ihanat nallekorvat. / 2. Samban kanssa pellolla ja ensimmäistä kertaa ravia. Fiilikset huipussa! Ratsastajan vaatetus ei kyllä ollut edustava, ponin iltapuurossa oleva takki ja kollarit.. No, jos sitä joskus ottaisi vähän hienompia kuvia. / 3. Emilian ja Likan mukana maastokävelyllä. / 4. Jeejee!

1. Nakitin pitkästä aikaa Emiliankin ponin kyytiin. / 2. Tonttufiiliksissä jo! Otettiin Venlan kanssa paljon hienoja joulukuvia ponista. / 3. Vuokraponi Toffee päiväheinillä. / 4. Hieno pieni ponikaveri!

1. Ihana aurinkoinen pikkupakkaspäivä! / 2. Porukka sai uusia kuusia tarhaan. Ihan paras viihdyke näille, tosin tällä laumalla ja näiden jyrsimistaidoilla tuollaiset risut on alta aikayksikön tuhottu aivan kauttaaltaan. / 3. & 4. Saran kanssa maastoilemassa, upea sää!

1. Poni lähdössä kävelylle. / 2. Nätti auringonlasku ja melkein koko porukka samassa kuvassa. / 3. Aamutallin yhteydessä näpsäisty kuva, ihana aurinko! / 4. Tämä on muistaakseni jouluaattona otettu. Mukava talvisää ja sen sellaista. :D

1. Peetu ja sen ensimmäinen oma satula. / 2. Ohjasajamassa maastossa, Putte toimi oikein hyvin. / 3. Toffee treenailujen jälkeen. / 4. Samba ja jäiset nenukarvat. Se ei tykkää kun viikset jäätyy ja yleensä hankaa niitä aitatolppiin tai käy sulattamassa vesiastioissa (sieltä tulevassa lämpimässä höyryssä). :D

1. Vauva hierontatuokion jälkeen lähdössä vielä iltakävelylle. / 2. Haha, näin usein meillä yöheinien jako, kun ei jaksa enää pukeutua kunnolla myöhään illasta.. :D / 3. Emilian nappaama kuva Oskun selästä. Ponikavereilla maastossa! / 4. Talvipäivää tarhassa.

1. Peetun selässä ensimmäistä kertaa näin kentällä. Hieno poika! / 2. Jengi ulkoilemassa. / 3. Kukkuu! / 4. Kiva, kun on päässyt tässä lapsihevosen ja suurimmaksi osaksi kevyellä käytöllä olevan Samban lisäksi ratsastamaan kunnolla hienolla Toffeella!

1. Vauva opetellut taas uusia juttuja: ensimmäistä kertaa ravia! Ja hän menee kuin vanha tekijä. Super poika! / 2. Peetu töiden jälkeen. / 3. Hiihtoratsastamassa jäällä, oli hauskaa! Ja pitkästä aikaa myös maailman parhaan Disan selässä. / 4. Superputte!

1. Kouluputte ;) Ei vaan, testailtiin vähän lettejä yhteen Junnutiimin postaukseen. / 2. Niin ihana hevonen, Likums. Harmi, ettei siitä tämän parempia kuvia ole, kuin pikainen snäppiräpsy ennen tunnin alkua. / 3. Näitä ikuisia ongelmia! / 4. Maastoilemassa, itse Disan selässä ja Samba vapaana. Kaiken lisäksi ihana pakkassää ja pöllyävä hanki. Parasta!

1. Jeaa, hiihtoratsastus ja tällä kertaa meikä suksilla! / 2. Oikeesti ihan sika kiva hevonen, oltaisko nyt toista kertaa ravattu itekseen ja tämä kääntyy, pysähtyy, liikkuu ym. tekee aivan kaiken mitä pyytää vaikkei juuri olla mitään treenattu. Tasapainoa ja varmuuttahan se vielä vaatii, mutta siitä tulee hieno! / 3. & 4. Messutunnelmia Helsingistä.

1. Kuvauspäivä! / 2. Saatiin tiimipaidat ja Tampereella meitä odottaa myös uudet hupparit. / 3. Hieno vauva! Ei voi vaan tarpeeksi hehkuttaa, kuinka fiksu se on. En malta odottaa, että ollaan jälleen Suomessa ja saataisiin ihan järkkärillä ajankohtaisia kuvia. Nyt se on ravannut ehkä kolmesti ratsastajan kanssa kentällä ja ennen lähtöä käytiin myös maastossa kävelemässä. / 4. Tallipäivä alussa!

Kerran näin puhelinkuvalinjalla mennään, niin jaan tähän loppuun muutamat videot näiltä ajoilta, jotka olen instassa julkaissut:

Pullavaponikin pääs pomppimaan, vähän tais jalat mennä sikinsokin välillä mutta hauskaa oli silti! 😂

Käyttäjän @porkkananvoimalla jakama julkaisu 22. 10ta 2016 klo 11.39 PDT

Ja kakara toista kertaa ikinä hyppäämässä! Tyyli ei ehkä vielä niin hiottu, mutta tärkeitä oli pitää homma kokoajan kivana lapselle. 🙊👌🏻

Käyttäjän @porkkananvoimalla jakama julkaisu 22. 10ta 2016 klo 11.44 PDT

Tänään vähän ravattiin, ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen! 😍 Poni oli aluks vähän lentoon lähdössä isolla pellolla, mutta yllättävän hyvin se malttoi käyttäytyä! ☃💗

Käyttäjän @porkkananvoimalla jakama julkaisu 12. 11ta 2016 klo 10.47 PST

Aamun talliapulainen🙈❣

Käyttäjän @porkkananvoimalla jakama julkaisu 5. 01ta 2017 klo 5.09 PST

Toffeen kanssa pikkupomppuja maneesilla päälle viikko sitten 😊💗 Kiitos videosta @tisku__ ja ponin lainasta @emmiimmii 🙊

Käyttäjän @porkkananvoimalla jakama julkaisu 5. 03ta 2017 klo 12.38 PST

Pikkutuholainen 🙃 Hyvää huomenta kaikille!

Käyttäjän @porkkananvoimalla jakama julkaisu 18. 02ta 2017 klo 23.52 PST