torstai 30. maaliskuuta 2017

Aasijuttuja pitkästä aikaa

Aaseille kuuluu oikein hyvää! Pulskastihan ne voivat, mutta se tuntuu olevan kaikkien suomalaisten aasien heikkous. Daisylla on onneksi niin paksu karva, että sen pyöreys voidaan pistää muhkean turkin piikkiin.. Lulu onkin sitten jo toinen juttu, mutta noh. Onneksi keväällä valmistuu meidän hiekka+metsätarha joka tungetaan täyteen erilaisia aktiviteetteja. Sen avulla voitaisiin toivottavasti ensi laidunkaudella välttää järkyttävät kesäkilot ja pysytellä vielä näissä "vain vähän pyöreissä" muodoissa.

Karvamammutti kiitää!
Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Kaisan blogista ja vähän muualtakin olen lukenut hyviä juttuja oljen käytöstä heinän rinnalla. Vitsi, kun se olisi myös noille erittäin mainio vaihtoehto! Ongelmaksi tässä kuitenkin muodostuu se, että täältä ei tunnu mistään löytyvän tarpeeksi hyvälaatuista olkea vaan kaikki on lähinnä epämääräistä homesilttua. Ehkä vaan pitää vielä jatkaa etsintöjä, sillä sen avulla saataisiin kuitenkin korjattua näiden ruokintaa huomattavasti parempaan suuntaan.

Niin mikä pyöreä?
Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi


Ja heti on naamat mutturalla, kun ei saatukkaan ruokaa!
Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi



Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi




Muutenhan aasien ruokinta on meillä hyvin simppeli. Ne saavat tällä hetkellä (ja varmasti myös jatkossakin) Blue Chipin Lami-Lightia. Kuppiin eksyy tarpeen mukaan vitamiinit ja muut vastaavat kuuriluontoisesti syötettävät pöperöt, mutta sitä kuuluisaa kymmenien purkkien taktiikkaa ei olla näiden kohdalla ruvettu toteuttamaan. 

Liikuntaa kaksikko on saanut talven aikana useimmiten talutuslenkkien muodossa, mutta toisinaan ne pääsevät myös vapaaksi tai keksitään jotain muuta jännää. Porukan lempparijuttuja ovat tietty myös tarhassa riekkuminen (etenkin jos sinne eksyy ihminen joukkoon juoksemaan). Silloin Lucia ja Daisy saattavat innostua ihan älyttömästi ja juosta pukitellen ja huutaen ihan järkyttävän kovaa vauhtia jopa 10 minuuttia aluetta ympäriinsä kaikkia muita nelijalkaisia leikkiin mukaan yllyttäen.

Hevoset lähtevät usein myös aasien villityksiin mukaan ja etenkin Peetu on siitä syystä erittäin hyvä tarhakaveri pitkäkorville. Se on vielä niin kakara, että mielellään leikkii ja pelaa vaikka koko päivän. Tämähän sopii Daisylle ja myös Lucialle vallan mainiosti, joten usein ikkunasta tarhaan katsellessa näkee kun kaksi pikkuaasia pompottelee ja härnää oikein antaumuksella tätä hönttiä suomenhevosruunaa.

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Daisy väijyy ja valmistautuu hyökkäykseen.
Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi
Päivän parhaimmat naurut saa kuitenkin ehdottomasti siitä, jos lähdetään pitkäkorvien kanssa metsään niin, että molemmat saavat juosta vapaana ympäriinsä. Tässä kohtaa lähes tuplataan tämä aidatuissa tiloissa innostumisen aiheuttama juoksunopeus ja vedetään niiiiin kovaa polkuja ja ryteikköjä pitkin menemään. Usein mukaan kuuluvat myös epämääräiset ilopukkihypyt, huutaminen ja matkalle sattuneiden puunrunkojen yli loikkiminen. 

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Nyt kun kevät taas tulee ja päivät alkavat pitenemään, jää myös mulle aikaa enemmän touhuta pitkäkorvien parissa. Lähes koko talven liikuttelut ovat hoitaneet pääsääntöisesti (poikkeukset toki erikseen) aasien "viralliset" omistajat, eli mun nuoremmat sisarukset, mutta nyt vapaa-ajan lisääntyessä olisi tarkoitus itsekin osallistua yhä enemmän touhuun mukaan.

Ensimmäisenä haaveena on tietenkin kärryprojektin suorittaminen loppuun. Esittelin viime syksynä Lucialle muutamia kertoja meidän varta vasten hankittuja aasikärryjä, mutta ne olivat aavistuksen pelottavat joten tuolloin touhu jätettiin vain tutustumiseen. 

Toinen juttu on tietenkin kohta sulan kentän hyödyntäminen: agilityä ja esteitä. Keväällä järkätään meidän tallilla irtohypytyspäivä, johon tietty myös aasit osallistuvat ja pääsevät näyttämään kyntensä. 

Vielä on vähän auki, jätänkö tilaisuuden avonaiseksi myös muille kyläläisille vai pidetäänkö homma ihan oman tallin porukalla. 

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi
Joka tapauksessa, näiden kahden kohdalla kevättä odotetaan innolla! Tietty kesällä onkin sitten vielä hauskempia juttuja luvassa: meillä järjestettävä aasileiri tulee olemaan yksi kesän odotetuimmista kohokohdista. Tuolloin aasimäärä Heikkilässä vahvistuu huimasti yhden viikonlopun ajaksi ja uskon, että omat aasit varmasti innostuvat uusista järjestelyistä aivan valtavasti.

Leiristä ja ohjelmasta voit käydä lukemassa lisää tarkemmin täältä. Leiristä tulee kuitenkin varmasti myöhemmin kaikkea kivaa postausta myös blogin puolelle ja toki lauantain 5.8. kilpailupäivä on avoin myös yleisölle.

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi
Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi
Näin ihan aiheeseen liittymättä, kaikki naispuoliset vieraat kehuvat aina Lulun kajaaleita. :D
Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi



3 kommenttia:

  1. En kestä noita korvia! Aivan ihania vauhtiaaseja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ne on kyllä aika symppiksiä :D

      Poista
  2. On ne vaan söppäniä! Oli ihana törmätä pimeän illan keskellä tällaiseen vanhahkoon kuvapostaukseen aaseista :D

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista