tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tajuttoman onnellinen

Vihdoin kaikki sujuu! Tässä viimeisimmät päivät ovat kuluneet hymyssä suin, tosin tunnelmaa ovat aavistuksen latistaneet koeviikolta rästiintyneet kokeet (kannattaa lähteä ulkomaille koeviikkoa karkuun, sitten kaikki kasaantuu samaan syssyyn myöhemmin). Onneksi enää yksi jäljellä, sen jälkeen pääsen nauttimaan täysillä naurettavan helposta vitosjaksostani! Vain neljä kurssia koulua, joka tarkoittaa lähes kaikkien koulupäivien pituudeksi muutamaa oppituntia. Kyllä kelpaa!

Henkilön Veera Saarinen, 16 🇫🇮 (@porkkananvoimalla) jakama julkaisu

En pidä maaliskuusta, mutta nyt huhtikuun loppupuolella ja kohta toukokuussa kevät on niin kivaa, kun kesään ei ole enää kauaa aikaa. Kaikkialla on kuivaa, suurimmilta osin lämmintä ja aurinko paistaa muulloinkin kuin kerran kuukaudessa. Hevoset alkavat olemaan karvanvaihdossa jo voiton puolella: joka vaate saati oma suu, silmät ja nenä ovat päivä päivältä yhä vähemmän pölyävien irtokarvojen peitossa.

Kesää kohden siirtyminen näkyy myös siinä, että lähes päivittäin bongailen hevosia tai aaseja ottamassa päiväunia makuultaan. Joskus jopa koko konkkaronkka saattaa olla yhdessä läjässä nukkumassa, mikä tietty on suloisinta ikinä! Sattuisipa vaan kantamaan joskus kameraa oikeaan aikaan mukana.


Yksi seikka, joka tietenkin on aivan parasta keväässä, on tietenkin ulkokenttien sulaminen. Viikonloppuna vietin iltapäivän pohjaa lanaillen ja talven jälkiä siivoillen. Eikö ala näyttämään jo aika hyvälle? Kunhan saan vielä estekaluston ojennukseen, viimeisetkin varastossa odottelevat puomit sekä aidan ulkosivut maalattua loppuun. 

Sula kenttä on täytynyt tietenkin päästä korkkaamaan. Peetun kanssa työskenneltiin lauantaina liinassa ja ai että kuinka voi hevonen oikeasti toimia lähes pelkällä ajatuksella! Se on nykyään niin fiksu, lukee taitavasti kaiken ja toteuttaa jokaisen asian pyydetyn mukaan. Yllätyin myös positiivisesti, kuinka hurjasti sen tasapaino ja voimakkuus ovat kehittyneet. Talvella teki tiukkaa laukata ympyrä, nyt se olisi tehnyt vaikka kuinka monta pienempää yhteen putkeen ja siistissä tasapainossa hyvää rytmiä hyödyntäen. Enää ei jalatkaan mene sekaisin, kyllä tuosta taitaa ihan ratsu tulla!

Samaisena iltana kävin Disankin kanssa pyörähtämässä hiekkalaatikolla. Täytyy taas sanoa, että vau! Kaikki hevoset toimii vihdoin. Tehtiin perusjuttuja käynnissä ja ravissa, mutta ne ottivat jonkun verran ponin olemattoman kunnon päälle. Tyytyväinen saa silti olla, lihis on aivan loistava!

Sunnuntaina oli pienen palauttelevan hölkkäilyn vuoro. Disa oli vähän väsyn tuntuinen ja jopa laiska, joten nyt se saakin väliin useamman kevyen maastopäivän pikkusiskon kanssa. Loppuviikosta pidän kaksikolle pienimuotoista tuntia ja ehkä jossain välissä ehdin itsekin käymään vielä selässä.

Sunnuntain rentoja hölkkäilyjä. Kuvista kiitos Emilia!



Aikajärjestys tässä postauksessa hyppii lahjakkaasti, mutta täytyy vielä mainita, että perjantaina kävimme pitkästä aikaa ohjasajamassa Peetulla maastossa loistavassa säässä. Kohdattiin hurjan pelottavia lehmiä ja postilaatikkoja, mutta päivän pahimpana mörkönä oli ojien pientareilla nököttävät lumikasat. Aivan kamalaa, onneksi loppujen lopuksi selvittiin kaikista järkytyksistä hengissä, eikä mikään sulava lumiukko hotkaissut suomenhevosta kitusiinsa!

Muuten olikin tosi hauskaa! Peetu oli ihan intsinä menossa aina pienillä ravipätkillä, voi jee jos joskus saan kärryt hankittua ja pääsee menemään vähän lujempaa.


Ja vielä olisi yksi positiivinen asia kerrottavana: Saran kavionivel on ollut muutamana päivänä harvinaisen kuiva! Olemme ottaneet aika rennosti ja näin mennään myös jatkossa, mutta ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta. Pitää vaan toivoa, että sama hyvä putki jatkuisi edelleen. 

Tähän loppuun vielä muutama julkaisemattomaksi jäänyt kuva ponien tarhariekkuloinneista. Jokohan tämä revittely alkaisi jossain vaiheessa väistymään? Tosin Anni kyllä kommentoi fiksusti "Ekasta vihreästä ruohotuposta se alkaa, ja loppuu ehkä, kun laidunkautta on reilu viikko takana? :D" taannoiseen Yleinen kevätvillitys -postaukseeni. Taitaa pitää paikkansa.

Poni on omasta mielestään kyllä elämänsä kunnossa, ei paljon jalkavaivat tunnu!
Ja sitten se höykyttää kaikkia muita tarhassa, no pysyyvätpähän pullamahatkin liikkeessä. :D
Peke <3
Rapsutteluhetket Disan kanssa. Maailman parhain!


Peetu ja Likka. Tai no Peetu ja Likan afrotukka, eihän tuosta juuri muuta näy.
Emilialle kiitos jälleen kuvista!
Kuinka teillä on lähtenyt kevät käyntiin?

8 kommenttia:

  1. Teidän touhut kuulostaa mukaville! olispa kiva jos meidän hepoilla pystyis ajamaan niin sais vähän erilaista puuhaa niillekkin. Nyt on kyllä meidän kevät ollut toistaiseksi aika kävelypainotteista kun joka puolella on tosi kova routa... jospa se tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan treenaamaan eka ohjasajolla ja sit myöhemmi kärryt perään! :)
      Höh, toivottavasti! Ainakin vapuks näyttää kunnon aurinkosäätä. :)

      Poista
  2. Ihanan positiivinen postaus! Kiva, että teillä on sujunut noin hyvin kaikki :) Olisipa meilläkin jo sulana toi isompi kenttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Nyt ei taas suju ton ponin jalan suhteen, mut jospa sekin asettuis tässä.
      Toivottavasti se sulais nopeesti! :)

      Poista
  3. Aivan mahtavia kuvia! Täällä on lähtenyt kevät hyvin käyntiin koiran kanssa leikkien ja retkeillen, sekä tietysti viettäen aikaa tallilla - kisakausikin on nyt korkattu kahdesti ;) Tunnelmaa latistavat melkein jokapäiväiset lumikuurot, mutta ehkä se kevät saapuu...
    Sulla on tosi kiva blogi, liityin lukijaksi :)

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuulostaa kivalle. :) Joo, ehkä se sieltä joskus tulee. :D
      Käyn kurkkaamassa sun blogin.

      Poista
  4. Teidän kenttä näyttää tosi hyvältä!

    VastaaPoista