Lainahevostelua

Saimme vihdoin viime sunnuntaina kaverini Annin kanssa aikataulut yhteen ja pääsin testaamaan hänen hevosiaan hieman tarkemmin. Olen joskus aikaisemminkin käynyt poikia moikkaamassa, mutta tuolloin kävimme yhdessä maastossa ja ratsastin koko matkan Torreksella.

Annin hevoset asuvat nykyään pienellä yksityistallilla tässä samalla kylällä, jossa meidänkin talli sijaitsee. Kävin nyt itse kyseisessä paikassa ensimmäistä kertaa.

Lukuunottamatta kahta vesileimallista kuvaa, ovat nämä
kaikki Annin ottamia - kiitos!

Päivän ensimmäinen poni oli Annin nuori, 5-vuotias suomenpienhevosruuna Raisu-Polkka. Raisu on siro rakenteeltaan ja pidin paljon sen sporttisesta ulkomuodosta. Hieno poni, josta varmasti kasvaa aivan loistava ratsu lajiin kuin lajiin!

Blogissa on viime aikoina pyörinyt paljon Peetun sisaruksia (tsekkaa tämä postaus) ja myös Raisu kuuluu Raperton jälkeläisiin. 

Käytin ratsastusaikani lähinnä vain tutustuessa hevoseen, enkä vaatinut siltä juurikaan mitään ihmeitä vaan keskityin enemmän perusasioihin. Lähinnä hain aktiivista takapäätä ja annoin noin muuten ponin liikkua edestä hieman rennommin. Kentällä oli lisäksemme kolme muuta ratsukkoa, joten lähinnä taivuttelin  Raisua käynnissä ja ravissa hölkötellen. 

Raisu oli hyvin motivoitunut työntekoon, eikä sitä tuntunut juurikaan häiritsevän, vaikka kaverit paahtoivat ohi ja yksi jopa hyppäsi pientä ristikkoa. Se oli hirmu rauhallinen ja käyttäytyi tosi mallikelpoisesti noin nuoreksi ja etenkin tuollaisen tilanteen keskellä.

Kuva: Päivi Parkkinen

Koska Raisu on juniori ja muutenkin menin sillä ensimmäistä kertaa, annoin sen suurimmilta osin hölköttää menemään melko pitkällä kaulalla. Pieniä pätkiä kokosin sitä varovasti ryhdikkäämmäksi ja  se tuntuikin todella kivalta selkään. Siitä kun olisi lähtenyt vielä vähän hiomaan, olisi alla ollut varsinainen kouluponi!

Suosiolla kuitenkin päätin jättää moiset tuuppailut tällä kertaa välistä. Tykkään ensin tutustua puolin ja toisin uuteen hevoseen hieman rennommin, jonka jälkeen on parempi aloittaa vankalta pohjalta kunnon työskentely.

Raisu jätti todella positiivisen fiiliksen. Se on todella yritteliäs ja muutenkin hyvin miellyttävä ratsastaa. Hieman tuollainen Peetumainen, mutta siitä jo askeleen pidemmällä oleva ja siitä vielä viisastuneempi versio. Tykkäsin kovasti, mahdottoman hieno ja mukava nuori!

Päivän lainaponeilut eivät loppuneet suinkaan siihen, vaan seuraavana vuorossa oli vielä eestinhevosruuna Tornaado. Lähestyvä ukkonen ja uhkaavan tumma taivas saivat hieman vauhtia nivusiin, joten pian olinkin jo verryttelemässä jälleen uuden ratsun kyydissä.

Anni kasasi kentälle pienen esteen ja extemporeideana pääsin jopa hieman tunnustelemaan tätä hevosta hypätessä. Jee! Tein melko reippaan verryttelyn, sillä Anni oli ratsastanut Torea jo aiemmin sillä välin, kun itse ravailin Raisun kanssa.

Tämän tyyppisen hevosen selkään en olekaan aikoihin istunut, joten täytyy myöntää, että olin alkuun melko pahasti hukassa. Annin käyttöohjeiden ja useampien kierrosten jälkeen aloin tajuamaan hieman enemmän, kuinka Torresta kuului ratsastaa.

Olen tosi pieni ja Toren tämänhetkinen satula on melko jättiläinen omalle takapuolelleni. Ajauduinkin jatkuvasti väärään kohtaan ja hassuun asentoon, joten se vaikeutti hieman lopputulokseen. Omat jalatkin ovat ilmeisesti niin pätkät, että en saanut jalustimia yhtään lyhyemmiksi reikien loppuessa kesken hihnoista. Jouduin siis hyppäämään aivan liian pitkillä jalustimilla, mutta onneksi hevonen hoiti homman loistavasti kotiin!

Aloitimme estetouhut suhteellisen pian ja suunnitelmana oli ottaa muutamia hyppyjä yksittäiselle esteelle pitkällä sivulla. Torreksella on rytmikäs, mutta hyvin miellyttävä esteponin laukka ja tykkäsin kovasti ratsastaa sitä. Hypyt sujuivat hyvin, vaikka pari kertaa töpättiin vähän pohjasta ratsastajan arviointivirheistä johtuen (aargh se hyppyrutiinin puute). Niitä lukuunottamatta esteen ylitys sujui  aina kuin rasvattu, Torres oli tosi varma hyppääjä ja teki kerrassaan loistavia hyppyjä.

Muutamien toistojen jälkeen jatkoin loppuverryttelyä ravissa. Hiljalleen alkoi jo tulemaan sellainen fiilis, että hevonen tuntuu kotoisammalle ja yhteistyö pelaa paremmin. Mulla tunnetusti aina kestää hieman tutustua uusiin hevosiin, jonka jälkeen touhu alkaa sujumaan hyvin (jos on sujuakseen). 

Loppuravipisteestä olisin voinut alkaa jo vaatimaan hevoselta huomattavasti enemmän, mutta koska tarkoituksena oli verrytellä ripeästi ukkosen alta pois, ravailimme vain rennosti fiilistellen. Kiinnitin lähinnä huomiota, että ratsu oli takaa aktiivinen ja liikkui sen puoleen moitteettomasti.

Myös Torres oli ihan mielettömän kiva! Etenkin hypätessä, mutta ehdottomasti myös sileällä. Se näyttää kuvissa ehkä hieman muhkummalle verrattuna omiin pikkuponeihini, mutta se oli todella kevyt ja hyvä ratsastaa. Ihana hevonen!

Oli tosi hauskaa käydä ratsastamassa, sekä tietenkin moikkaamassa Raisua ja Torresta omistajineen. Anni tulee varmasti tässä vastavierailulle pian ja pääseekin sitten pitkästä aikaa mun hevosten selkään!

Kuva: Päivi Parkkinen