torstai 15. helmikuuta 2018

Tilanne vihdoin ok



Vuosi starttasi ilvesten hyökkäyksellä ja eteni sulavasti ähkyviikonloppuun, jonka jälkeen olin jo varma, että seuraavana viikonloppuna joku poneista (niin siis Samba...) kävelee vähintään pää kainalossa tai jalka irti vastaan. Ja nimenomaan kävelee vastaan, sillä Sambahan on nyt viimeistään todistanut sen, että se aikoo sitkuttaa täällä vielä pitkään ja selviää näköjään mistä vaan hengissä. Oli se sitten valtoimenaan vuotava polven haava, kolminkertaiseksi turvonnut silmän alue, kivulias exostoosi tai mikä tahansa näistä lukuisista sitä vaivanneista harmeista.

Kaikkien helpotukseksi tilanne on kuitenkin tasoittunut ja uusilta kaaostilanteilta vältytty. Valvotut yöt jatkuivat kyllä vielä viikolla eteenpäin, sillä kävin vainoharhaisesti tsekkaamassa ponien kunnon tallilla aina säännöllisin väliajoin läpi yön. Samba nimittäin aiheutti vielä vähän sydämentykytyksiä, sillä se oli potkaissut heti maanantaina oman karsinan seinästä lankun irti. Moista se ei ole aikaisemmin harrastanut (paitsi edellisenä lauantaina, jolloin se sai ähkyn), joten poikkeava käytös ja etenkin mahakipuihin viittaava potkiminen sai minut aika varpailleen.


Onneksi ähky ei kuitenkaan uusinut ja sen suhteen pääsi hieman hengähtämään helpotuksesta. Kirjaimellisesti sydän kyllä pomppasi kurkkuun ja epätoivon tunne valtasi minut ihan kokonaan, kun iltatalliin mennessä pala tukevaa seinää oli moukaroitu irti potkimisen seurauksena. Poni on nyt majoittunut toisessa boxissa, mutta siirtyy varmaan kohtapuoliin takaisin kunhan saadaan palaset rempattua paikalleen. 

Entäpä sitten tämä toinen sankari, joka toipuu naarmuistaan? Disa on voinut ihan hyvin, se söi antibioottikuurinsa loppuun ja haavatkin ovat parantuneet ilman takapakkeja. Se nyt on saanut ymmärrettävästi saikkuilla, enkä ole pitänyt kiirettä liikuntaan palaamisen suhteen, jotta pitkät viillot ovat saaneet umpeutua rauhassa. Kävelty on maastakäsin ja nyt pitäisi alkaa taas lisäämään liikunnan määrää rauhassa.




Samaa palauttelulinjaa mennään myös Peetun kanssa. Vauva oli pienellä tahattomalla lomalla kaiken muun sähläyksen keskellä, mutta pieni motivaation nostatus ja tauko treeneistä tähän väliin tekee varmasti vain hyvää. Kävelylinjalla mennään siis myös hetki sen kanssa, jotta saadaan sulavasti palauteltua sekin arkeen ilman ongelmia. Lähestyvälle hiihtolomalle onkin jo tosi kivoja suunnitelmia, joten toivotaan, että päästään jo sitä ennen vihdoin sinne hallille tutustumaan!

Ainoana porukasta aasit ovat siis liikkuneet normaaliin tapaan. Kuten jo viime postauksessa hieman avasin, ovat ne kyllä lenkkeilleet lähinnä pikkusiskojeni toimesta. Tässä nyt voisi kuitenkin kehitellä jotain hauskaa uutta ohjelmaa (ehkäpä pulkkailua?), jos vaikka itsekin ehtisin osallistumaan mukaan. Ovathan nuo kuitenkin niin hauskoja otuksia, että välillä on vain ihanan rentouttavaa touhuta pitkäkorvien parissa! Ihan erilaisia verrattuna poneihin.



Postauksen kuvat: @venlaauroraaphotos

4 kommenttia:

  1. Hyvä, että kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta kaikki on nyt hyvin. Toivottavasti loppu vuosi menisi nyt vähän paremmin, koko hevoskunnan osalta.

    VastaaPoista
  2. Toivotaan että teidän vastoinkäymiset oli tältä vuodelta tässä ja saisitte vaan nauttia hevosten kanssa! Ootteko vetänyt aaseilla pulkkaa aikasemmin? Olis hauska nähdä jotain materiaalia jos loman aikana touhuat pitläkorvienkin kanssa jotain erikoisempaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep! Ei olla, sehän tässä jänskättää.. :D Mutta aasit kyllä suhtautuu kaikkeen uuteen tosi fiksusti.

      Ehdottomasti jos pulkkailuun ryhdytään niin pakko saada joku kuvaamaan! Muutenkin niistä kaipailisin jo jotain uutta materiaalia, että saisi bloginkin puolelle vähän aasijuttuja. :)

      Poista