Vedettiin nurin

Jep, sehän meni hienosti. Mä kuulemma katosin kokonaan lumihankeen ja meidät peitti hetkeksi jättimäinen, valkeasta pakkaslumesta muodostunut pölypilvi. Hevonen räpiköi nopeasti ylös ja oli aika hölmistyneen näköinen itsekin. Kaikesta huolimatta tämä oli varmaan vähiten kipua tuottanut "tippuminen", sillä puolen metrin puuterihanki oli mielettömän pehmeä. Kuin olisi untuvatyynyjen päälle lentänyt!

Joululomalla siis taiteiltiin Peetun kanssa nurin. Kentällä oli valtava hanki, johon sain hienon idean vähän lähteä köpöttelemään hetkeksi selästä käsin. Hevosella on kyllä noussut pakkanen pahasti päähän ja otettiin sitten pieni lähtö päädystä täysillä toiseen päähän. Eipä siinä, mutta kyseinen neropattiponi spurttasi vielä kulmankin "mutkat suoriksi" -periaatteella, meni vauhdissa lopulta jalkojensa kanssa solmuun ja liukui sitten kyljelleen paksuun hankeen. Itse ehdin vain sen sekunnin murto-osan ajan miettimään, että ei helvetti nyt kaadutaan oikeasti ja jäänkö ylilihavan suomenhevosen alle litistyksiin. Onneksi meillä oli tällä kertaa sen verran onnea matkassa, että vain toinen jalkani jäi täpärästi Peetun kyljen alle puristuksiin.

Peetu nousi kyllä näppärästi heti ylös ja jäi sitten seisoskelemaan mun viereen hölmistyneen näköisenä. "Ai hupsis sori, mites tässä näin kävikään" näyttivät sen silmät ja korvat sanovan, kun se tapitti mua kamalan kiinnostuneena ja pahoittelevana mun räpiköidessä takaisin tolpilleni. Peetu ei tainnut itse tajuta ollenkaan mitä kävi, mutta kävelytin sitä alkuun useamman kierroksen ja tsekkasin vielä liikkeet maasta huolellisen tarkistelun jälkeen. Lopuksi nousin vielä hetkeksi selkään, jonka jälkeen poni kulkikin aivan enkelinä ympäriinsä. Sen päähän olisi voinut oikein kuvitella sellaisen kultaisena kiiltelevän sädekehän - oltiin sitä niin osaavaa poikaa sitten!

Itse viattomuus

Kävin vielä samana iltana juoksuttamassa Peetun liinassa ja katsomassa liikkumista. Edelleen virtaa olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta päiväisestä ilmeisesti opiksi ottaneena ylimääräinen energia kohdistettiin ahkeraan työntekoon eikä omiin pönttöilyihin. Sieltä löytyikin hyvää liikettä, eikä mikään vaikuttanut onneksi epänormaalilta.

Tarkoituksena oli käydä selässä siinä lähipäivien aikana uudelleen, mutta odottelin vielä kentän aurausta, jotta voidaan mennä ilman raskasta hankea ja sen tuomaa vastusta. Peetulla ei hirveästi ole vielä hangessa menty, joten ne kerrat täytyy aina pitää tosi lyhyinä ja kevyinä.

Kenttä aurattiin, mutta heti perään tulivat plussakelit ja kaikki paikat menivät sohjoksi. Nuoska muljuaa ikävästi kavioiden alla, joten pohjat eivät olleet mitenkään parhaassa kunnossa. Peetu myös hierottiin, joten jatkoimme sen jälkeen lähinnä kävelytys- ja maastakäsittelylinjalla.

Hieronnassa ei löytynyt mitään huomautettavaa, joten kaatuminen ei aiheuttanut sen enempää ongelmia. Peetu viskasi vielä uutena vuotena kengän jalasta, mutta onneksi meidän huippu kengittäjä kävi heti viikon alussa nakuttelemassa sen takaisin paikalleen. Tänään sitten vihdoin päästiin ratsastamaan ja postauksen kuvat ovatkin tältä päivältä meidän hankikävelyhetkestä napattuja.

Mentiin vain hetki pellolla (iiks, ensimmäistä kertaa tänä talvena, mutta onneksi selvittiin siitä hengissä). Ratsastin tänään Peetun käynnissä hyvin avuille ja otettiin testimielessä yksi ravinosto. Peetu käyttäytyi tosi asiallisesti, joten ehkä sitä uskaltaa startata kunnon peltoilukaudenkin tässä tämän talven aikana. Ainakin nyt, kun kenttä on vieläkin epätasainen.

Kohta pitäisi onneksi pakastaa, jotta saadaan pitävä ja tasainen pohja alle. Sitten päälle saisi sataa pieni kerros pakkaslunta ja voisi olla ihan passeli. En muistanutkaan, että tämä pohjien kanssa pelaaminen on näin kamalaa, nyt kun kotoakin löytyy pitkästä aikaa ratsu jolla treenata kunnolla. Onneksi meillä on myös maneesireissut ja valmennukset tässä vireillä, joten eiköhän tässä kohta päästä kunnon töiden makuun!

Pellot ovat onneksi yleensä aika hyvässä kunnossa, mutta kuten jo sanoin, niin hankeen ei voi vielä kovin kauaksi aikaa mennä työskentelemään. Muutenkin semmoiset maksimissaan erittäin lyhyet 1-2 hankikertaa viikkoon ovat tässä alkuun ihan hyvät ja niilläkin lähinnä kävellään. Äkkiä etenkin tuossa nuoskassa homma käy liian raskaaksi hevoselle. Peetua ei voi päästää väsähtämään liikaa, koska sitten menee nuoren viimeinenkin keskittyminen ja ratsastuksesta ei tule enää mitään. Muutenkin lihakset joutuvat aikamoiseen työhön tuolla tarpoessa, joten ihan lihasjumejenkin ehkäisemiseksi pelto hankineen ei ole jatkuva vaihtoehto treenailussa, oli kyse mistä hevosesta tahansa.

Joku ei olisi malttanut taas millään seistä paikallaan...

Meidän muutaman metrin ravipätkä. Ponny oli vähän innoissaan!

Kiva kuitenkin aloittaa vihdoin kunnon treenit. Kuntoa toki pitää vielä kasvattaa ja kesäkiloja karistella, mutta tästä se lähtee. Olen niin innoissani tästä alkavasta vuodesta, niin paljon kivoja juttuja suunnitteilla! Alkavan kauden suunnitelmista ja vuoden tavoitteista on tulossa tässä lähipäivinä tarkempaa postausta.

Hassua, kun Peetu kääntyi nyt viisivuotiaaksi. Aika menee vaan niin nopeasti. Mulle se kyllä täyttää vasta keväällä sen viisi vaikka virallisesti on jo sen ikäinen, joten aion varmaan ikää kysyttäessä vaan vastata, että "kääntyy nyt viisivuotiaaksi". :D Onhan se nyt vielä hetken aikaa neljä!