Näppäriä poikia

Kirjoitin tämän tekstin viime viikolla, ennen viikonlopun epäonnisia tapahtumia. Ehkäpä laitan silti julkaisuun, vaikka tuntuu pahalta lukea ja koettaa käsittää sitä, että toinen on nyt poissa. Onneksi muistot jää. 

Tämän viikon ratsastukset ovat koostuneet lähinnä ruunien kanssa työskentelystä kotona. Lauantaina kiipesin Peetun selkään pitkästä aikaa ajatuksena hieman käydä pyörittelemässä sitä kentällä, lähinnä yksinkertaisia juttuja hioen. Niin, että hevonen vastaa heti avuille ja on motivoitunut työskentelemään.

Alku olikin yhtä tuskaa, kun toinen oli sitä mieltä, että tänään painetaan kovaa ja kiidetään kuin Vermon loppusuoralla. Mörköjä oli vaihteeksi joka kulmalla ja kunnon työskentely oli ihan mälsää. Mitään tuuppaushetkiä ei siis ruvettu hakemaan, vaan alkuperäisen suunnitelman mukaan  lähdettiin tuomaan esiin vastaanottavaista ja mahdollisimman nopeasti (=heti) reagoivaa ratsua.

Tehtiin pitkään työtä ihan käynnissä, jotta saatiin ylimääräinen hääsääminen jo siinä vaiheessa vähemmälle. Järjestin vähän jatkuvasti ajateltavaa ja pientä tehtävää Peetulle, jotta se hiljentyi kuuntelemaan tarkemmin mitä siltä oikein milloinkin pyydettiin. Ei mitään ennalta arvattavaa, jotta joka kerta ei voinut arvata mitä tulemaan pitää, mutta ei myöskään liian haastavaa viisivuotiaalle. Enemmän vain normaaleja asioita: huolellisia kulmia, pysähdyksiä, peruutuksia, suoristamista, kääntämistä, siirtymiä ja muita pieniä herättelyjä aina tilanteen mukaan. Rutkasti kiitosta hyvästä suorituksesta ja hevosen oman tohelluksen huomiotta jättämistä.

 

Käynti lähtikin sujumaan ihan hyvin, joten jatkoimme kevyessä ravissa samalla linjalla. Alkuun tuli taas työstämistä, mutta sieltä se lähti kuitenkin aina korjaamaan hyvin kunhan malttoi keskittyä riittävästi siihen mitä oltiin tekemässä.

Laukkaa emme ottaneet ollenkaan. Raviakin vain sen verran, että saatiin palauteltua kiva tuntuma työskentelyyn. Toheltamisesta ja pienestä epätasaisuudesta huolimatta Pedro oli ihan jees! Kyllä se siitä lähtee pikkuhiljaa sujumaan.

 

Seuraavana päivänä poju lomaili, mutta tiistaina suunnattiin kauniissa pakkassäässä maastoon. Pikkusen kuumotteli lähteä sen kanssa kaksin talven ensimmäiseen kunnon vauhtireissuun, enkä ilmeisesti ollut ainoa, joka hieman epäili Peetuponin luotettavuutta näillä keleillä. Äiti nimittäin vielä lähtiessä kysyi, että "mihin ootte menossa niin tietää sitte mistä tulee keräilemään sun luita kasaan?", mutta onneksi moisia keräilyeriä ei tarvinnut kuitenkaan suorittaa. Peetu käyttäytyi tosi hyvin!

Kyllähän se oli vähän kovan tuulen vuoksi lentoon lähdössä, mutta kuitenkin hirmu hienosti kuulolla ja hallinnassa. Päästiin ihan suunnitelmien mukaisesti ottamaan myös hieman reippaampia vetoja ravia ja laukkaa. Hienon maastopäivän kruunasi tietenkin ihana aurinko ja talvinen pakkassää!

Kävin illemmasta myös Torreksella maastoilemassa. Mentiin Turren kanssa samaa reittiä, jota jo Peetulla aamusta koluttiin. Tällä kertaa alla oli hieman luotettavampi tapaus, joten matkaan lähdettiin ilman satulaa. Oli aivan älyttömän hauskaa, sekä hevosella että ratsastajalla. Torres paahtoi menemään ihan korvat tötteröllä ja niin onnellisena! 😍

Keskiviikkona ratsastin Torreksen sileällä. Vedettiin pitkästä aikaa pojan kanssa kunnon koulutreeni ja huhhuh, se oli niin upea! En käsitä, kuinka tuo hevonen voi aina toimia ihan ajatuksella ja niin hyvällä työmotivaatiolla. Tehtiin vähän väistöjä, avoja, lisäyksiä ja kokoamista, eikä mikään tuottanut sen kanssa päänvaivaa vaan päinvastoin - kaikki tuntui sujuvan tanssin lailla.

Pitää saada joku päivä joku kuvaamaan, nyt kun olen itsekin löytänyt yhä paremmat nappulat sen kanssa touhuamiseen ja meno alkaa oikeasti näyttämään tosi kivalta. Torreksella on niin kiva mennä Peetun rinnalla, kun Peetu on aina vähän tenava, mutta Torres fiksu ja osaava, jonka kanssa työskentelystä ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle ja kokea joka kerta onnistumisia. Vähän harmittaa, etten nyt keskiviikkona patistanut ketään videoimaan, mutta ehtiihän tässä.

Loppuviikko on Peetulla ollut hieman löysempää ja ollaan tehty aika paljon maastakäsin kaikkea. Torstai oli hieman kiire päivä, enkä ennättänyt Turreakaan ratsastamaan, mutta tein myös sen kanssa maastakäsittelyä ja käytiin vähän kävelemässä jalan maastossa. Hienoja poikia molemmat, onnea on, että saa tuollaisten kanssa harrastaa!