torstai 11. toukokuuta 2017

Kortisonia kavioniveleen ja lääkettä nassuun

Eilen oli eläinlääkäripäivä. Jouduin itse harmikseni olemaan koulussa, mutta juttelin onneksi jo aikaisemmin lääkärin kanssa ja selostin vielä paikalla olleen äidin välityksellä joitain seikkoja puhelimitse. Hieman ehkä kemian opettaja katsoi paheksuvasti, kun alkutunti kului puhelinta näpertäen, mutta ei mahda nyt minkään.

Itse toimenpide oli aivan tavallinen: normaali piikitys oikean etujalan kavioniveleen. Olisin tahtonut omin silmin nähdä, kuinka paljon sieltä tuli nestettä ulos, mutta ei auta nyt muu kuin tunnustella sormin ja vertailla entiseen. 


Epäilin, että koska jalka ärtyi ja turposi nesteestä nyt pahasti (tässä postauksessa pohjustin syytä), on siellä kerennyt alkaa pieni tulehdusreaktio. Toivottavasti se nyt asettuu tuolla hoidolla ja lääkekuurilla. Poni saa nyt viiden päivän ajan Metacamia (tulehduskipulääke) suun kautta oraalisuspensiona. Onneksi noin, sillä vihaan yli kaiken neulan laittamista ja lääkkeen ruiskuttamista suoraan lihakseen. Toissa kesänä tuli tehtyä sitä aivan tarpeeksi, joten otan nämä suun kautta annettavat lääkekuurit enemmän kuin mielelläni vastaan!

Eilisen ja vielä tämän päivän Sara on sisällä. Jalka ei saa kastua tai kuraantua, joten koska parhaillaankin sataa lunta, täytyy ponin pysyä tallissa. Vuorottelemme sille seuralaisiksi Disaa, Peetua tai aaseja, koska jos se on yksin niin siitä ei tule mitään. Lurppa ja Daisy ovat kyllä enemmän kuin mielellään näillä säillä tiiviisti sisätiloissa!


Samalla käydessään eläinlääkäri toi myös Peetulle matolääkkeen. Kevään kakkanäytteissä muilla oli normaaliin tapaan 0, mutta Putella 125. Toki nuorilla hevosilla tämä suurempi määrä on melko yleistä, mutta kysyimme silti ellin mielipidettä lääkkeen antamiseen. Tuo määrä on siis vielä alle rajan, jolloin kuuri täytyisi antaa, mutta tulimme kaikki siihen tulokseen, että fiksuinta on silti syöttää sille pasta nyt myös keväällä.

Peetuhan ei oikein arvosta moisia toimenpiteitä. Hitsin jäykkä ruisku ei tietenkään auttanut asiaa, kun yrität heiluvaa hevosta pidellä ja samalla tunkea lääkettä kurkusta alas. Ruoka jää syömättä, jos sinne on ylimääräistä piilotettu, joten näillä keinoin juttu oli kuitenkin hoidettava. Lopulta sain aika sujuvasti kaiken pastan menemään alas, vaikka maku ei tainut kuitenkaan olla aivan mieleinen.

Ilme kertoo kaiken!

Kuinka teillä uppoaa lääkkeet alas?

Meneekö aivan huomaamatta, vai joutuuko kenties hieman kikkailemaan? Meidän aasit ovat vähän hassuja: Daisy suorastaan vihaa ja kammoksuu matolääkettä (yökkii sitä ulos, raahaa nenää maassa juostessaan karsinaa ympäri, sylkee puolet pihalle), mutta Lucia syö erittäin mielellään kaiken ja kerjää vielä lisääkin... :D

18 kommenttia:

  1. Lobe ei oikein arvosta, joskus syleskelee ulos, mutta hetken neuvottelun jälkeen ok. Oona puolestaan söi kipulääkkeet kaviokuumeen aikaan enemmän kuin mielellään, nuoli tuubin ja kinusi lisää :D Hyvä, että niin päin.

    Piikeistä Lobe taas ei sano juuri mitään, mutta Oonasta ne on ehdoton ei. Viikko sitten sain taas vaihteeksi roikkui keulivan pikkuponin kaulalla, kun raspatukseen oli rauhotettava. Ei ole valkotakkinen tuon ponin paras ystävä!

    VastaaPoista
  2. Stina söisi muidenkin matolääkkeet :D Kipulääke ei maistu, mutta nöyränä tyttönä sekin enee kun mutsi käskee.

    VastaaPoista
  3. Minä annan kaikki mahdolliset lääkkeet suoraan truutalla suuhun, perään aina herkku. Ruusa suhtautuu hyvin epäluuloisesti mihinkään ylimääräiseen ruoassaan, joten haluan aina varmistaa, että lääke menee sinne, mihin pitääkin!

    Eihän poni siitä truutalla antamisestakaan kauheasti tykkää, mutta ei saa mitään kohtausta. Myös pistäminen on ok ja olenkin joutunut jonkin verran pistämään, kun Ruusalla oli siedätyshoito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä myös sama juttu - ruiskulla aina laitettava. Paitsi ne pienet pussit missä on niitä rakeita (yleensä kipulääkkeet) niin menee onneks ruuassa. :D

      Joo hyvä, se on kyllä kätevä kun on nää hommat sujuvasti hallussa!

      Poista
  4. Voihan Sara rukkaa :/ Kävin lukemassa aikaisemman postauksen, kun oli jostakin syystä mennyt kokonaan ohi. On se näiden kanssa vain kumma kun kerrankin alkaa tuntua siltä että kaikki oikeasti sujuu niin ilmenee sitten joku suurempikin ongelma... Mutta toivottavasti teillä olisi tässä nyt vastoinkäymisiä ihan tarpeeksi ja pääsisitte tämän hoidon voimin takaisin terveiden listoille ja nauttimaan tulevasta kesästä :) !

    Apua miten voi niin surullisen uutisen jälkeen vain postauksen loppu naurattaa ihan täysin. Onneksi olen yksin koulun rästipajassa odottamassa tunnin alkua niin kukaan ei näe, että hymyilen täällä ihan yksikseni :D Kuva, jossa Peetu on ihan kauhuissaan ja teksti sai niin hyvin kuvittelemaan koko tilanteen! Meilläkin yleensä matolääkkeet menee ihan taisteluksi ja siihen olenkin järjestänyt jo ihan oman taktiikan miten se sujuu "helpoiten". Hugo suuttuu miulle silti aina ja saan niin pahan katseen, kun lääke on annettu. Miksi ne ei vain voi ymmärtää, että tehdään tätä vain niiden hyväksi :D Ja voi Daisy, ett yhtään helpottanut tätä hymyilyä! Mikä päivän piristys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, mutta jos tuo kinttu nyt tuosta! Loppuelämänsä se joutuu kevyellä käytöllä olemaan, mutta olisihan se kiva jos jotain pystyisi rennosti humputtelemaan. :)

      Haha, voi ei, tosi ihana kyllä kuulla! :D Sai sunkin kommentti hymyn välittömästi huulille. Voi Hugo, hyvä kuitenkin että tepsivä taktiikka myös teille on löytynyt! :)

      Poista
  5. Toivottavasti tuo Saran jalka nyt lähtisi parantumaan hyvin! Pidetää peukkuja ;) Leenu ottaa meillä matolääkkeen oikein nätisti, mikä ihme sinänsä, koska Leenu :D Kuun suhtautumista noihin lääkkeisiin en oikein tiedä, kun en ole ollut itse ikinä paikalla.

    VastaaPoista
  6. Äh, voi harmi! Kylläpä teille nyt sattuu ja tapahtuu :/ Paranemisia Saralle! <3
    Minä en itse ole koskaan antanut mitään psylliumia kummempaa lääkettä hevoselle, mutta olen kyllä nähnyt noita taisteluita, kun jotakin mitä hevonen ei selkeästikään halua suuhunsa pistää pitäisi saada ängättyä siltä kurkusta alas.. :D Onneksi ei ole itse tarvinnut yrittää! :P Sen sijaan olen kyllä rokotuksien aikana ollut hevosia pitelemässä, ja ai että, kun osa pelkää eläinlääkäriä ja sitten ne loikkii kutakuinkin seinille- kaikille ne kuitenkin saatiin annettua, ja vaikka yksi hevonen tallasi vähän kipeästi varpaille, joten vähin vammoin selvittiin ja eläinlääkärikin sai hommansa tehtyä. Se on jännä, miten esimerkiksi tuo minun blogini päätähti, Pilleri, ei sano mitään kengittäjistä tai eläinlääkäreistä, vaikka selkeästi mm. vaistosi tilanteen, kun vein sitä pakkopilttuuseen ähkytutkimuksia varten, mutta sitten sellaiset, jotka saa eläinlääkäreiltä vain rokotuksia pelkää ihan kuollakseen? :D Kai se on sitten luottamuskysymys, ja Pilleri kyllä luottaa meihin kaksijalkaisiin ihan kyselemättä :) Olisi joskus hauska kyllä päästä seuraamaan ell tutkimuksia tarkemminkin, tähän mennessä olen ollut mukana vain muutamassa ontumatutkimuksessa ja termit ovat itsellä niin hakusessa, että varsinainen diagnoosi meni kyllä täysin ohi :D
    Mutta, tsemppiä vielä kerran teille ja toivottavasti vaivat ovat pian takanapäin! <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos paljon! <3

    Hah, joo se on aina välillä hieman haasteellista, onneksi kuitenkin jokaisella kerralla on jotenkin saatu lääkkeet uppoamaan.

    Nämäkin jännittävät jonkun verran, mutta onneksi kuitenkin kestävät käsissä rokottaessa. Auts, hyvä ettei tuon pahemmin teille käynyt, tosin varpaille tallominenkin tuntuu toisinaan aika kamalalle!

    Oi ihana Pilleri! Se on hyvä ominaisuus, niin erikoisemmatkin tilanteet ja toimenpiteet sujuvat vaivattomasti. :)

    Ne ovat kyllä tosi mielenkiintoisia! Vaikka eihän sitä hevosille tietty mitään ikävää toivo, mutta ainakin se hyvä puoli klinikkareissuissa ja eläinlääkärikäynneissä on, että jokaisella kerralla oppii hurjasti lisää vaikka mistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pillerin asiallista käyttäytymistä voi seurata vaikka Hevoskeskuksen koulutusvideoilta, se on aina esimerkkinä eläinlääkärin tarkastuksissa yms. muiden tutkimusten kohteena :D Onkin mielenkiintoista, kun ne on ihan oikeita tutkimuksia, niin voi kuunnella niitä analyysejä sitten useammankin kerran ja tutkia videolla näkyviä juttuja nykypäivään :)

      Poista
    2. Uu, noni! Kuulostaa kyllä tosi kätsyltä! :)

      Poista
  8. Siiina suhtautuu nykyään kaikkeen vähän varayksella( tiedä sitten mistä johtuu), mutta hetken "tisteltuaan" luovuttaa ja tajuaa, että eihän tästä mihinkään pääse. Luottamusta olen kyllä joutunut rakentamaan aika kauan ja nykyään luottaa 110% muhun mutta muihin suhtautuu varauksella. Matolääkkeen kanssa ei kauheammin tarvitse miettiä, että laitetanko vai ei, tietysti joskus ei huvittaisi matolääkettä ottaa. Rauhoitusaineet menevät myöskin vähän varauksella, mutta menevät alas, toki pienellä herkkuavustuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on hyvä jos nää hommat sujuu. :)

      Poista
  9. Noppa erittäin ahneena syö mielellään kaiken mitä sille tarjoaa, myös lääkkeet, onneksi! Just muutama päivä sitten meinasi syödä koko kipulääkeruiskun ja nuoli sitä ties kuinka kauan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo toi Lucia on just samanlainen! :D

      Poista