maanantai 1. toukokuuta 2017

Perinteitä kunnioittaen - kolmas kesä putkeen saikkua?

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi
Kevät ei ole meille Saran kanssa koskaan hyvästä. Ensin näyttää sille, että kaikki lähtee vihdoin rullaamaan täydellisesti eteenpäin. Ongelmat ratkeavat, päästään jatkamaan hyvistä lähtöpisteistä. Mitä vielä, viimeistään siinä vaiheessa kun uskallan iloita jossain ääneen tästä, kaikki menee päin helvettiä! Suoraan sanottuna iskeytyy kivuliaasti kasvoille, kuten tässä jo muutaman vuoden ajan jokaisena keväänä on käynyt.

Oli vuoden 2015 iso onnettomuus ja heti perään 2016 toi tullessaan lisää jalkavaivoja - mahdollisesti kyseisestä äksidentistä seuranneen tai jopa ponin nuoruusvuosilta mukaan ja myöhemmin pahentuneen exostoosin kavioniveleen. Sen jälkeen oikeastaan hautasin jo pienessä mielessäni kaikki haaveet kunnon treeneistä, valmentautumisista ja kisoista. Mutta tarkoituksena oli, että poni pääsisi viettämään kevyttä elämää ja varhaiseläkettään ilman kivuliaita jalkaongelmiaan. 

Viimeisimmässä postauksessa hehkutin, kuinka hyvänä se kirottu oikea etujalka on kestänyt. Lähes kuiva kavionivel, tyytyväinen poni ja ennen kaikkea se onnellisuus. Onnellisuus siitä, että vihdoin kaikki on hyvin ja poni ei enää ole kipeä. Jalkavaivasta huolimatta se voisi viettää normaalia elämää, vaikka kunnon ratsastus jäisikin pois. Pian tulisi kesä, jolloin voisimme yhdessä polskutella lämpimässä järvivedessä, kirmailla laitumella muiden seassa, käydä yömaastoissa ja nauttia uudesta, rennosta elämäntyylistä täysillä. 

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi
Mutta eihän mikään mene koskaan niin, kuin sen ennalta suunnittelee. Sana onnellisuus muuttui jälleen huoleksi, murheeksi, pahaksi oloksi ja suruksi. Tuli kengityspäivä ja kaikki meni jälleen aivan pieleen. Kolmijalkainen poni, nesteestä tursuava kavionivel, tulikuumana hohkaava jalka. 

Glada vappen ja niin edelleen. Saimme onneksi haettua eläinlääkäriltä kipulääkekuurin ensihätään, jotta selvitään viikonlopun yli ja ensi viikolla ell tulee käymään tarkemmin. Tällaista reaktiota se oikea etujalka ei ole kengityksen yhteydessä koskaan aikaisemmin tehnyt, joten emme moista osanneet odottaa ollenkaan. Etenkin, kun kaikki on mennyt niin hyvin. Itse kengityksestä tämä ei johdu, vaan luultavasti nyt kavionivel kimpaantui ihan huolella ponin jouduttua varaamaan painoa liian pitkään oikean etujalan varaan.

Eilen Sara oli paremman näköinen ja käveli huomattavasti helpommin. Jalka oli kuitenkin vielä lämpimämpi, joten hetkellinen helpotus tilanteessa taitaa vain johtua niistä kipulääkkeistä. Aikamoinen annostus niitä saatiinkin. Kylmäsin sitten puoli päivää koipea, joten tänään se oli parempi. Lämpötilaltaan lähes normaali, nestettä jonkun verran. Käynti edelleen hieman töksähtelevää, etenkin kaarrokset ovat haastavia. 

Toivottavasti huomenna näyttää jo paremmalle. Ehkä tämä on ohimenevää ja tilanne raukeaa. Ehkä ei, jolloin joudun sen kiperän kysymyksen eteen, mikä on ponille tässä vaiheessa parasta tai reiluinta. Aivan liian monta iltaa olen jo sen suhteen itkenyt tässä viimeisimmän vuodenkin sisään, mutta sitten meille on taas ilmestynyt uusi toivonpilke jonka myötä elämä on lähtenyt jälleen sujumaan. Sattuisipa se valonsäde osumaan vielä tämän kerran tänne, tuon rakkaan pikkuponin luo.

Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

16 kommenttia:

  1. Ompas nättejä nuo kuvat! Tykkään kyllä kovasti, kun niissä on ihana tunnelma!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi ottaa aina tosi kivoja kuvia!

      Poista
  2. Tosi paljon tsemppiä teille, harmi, että toi meni taas niin kuin meni :( Toivottavasti kaikki huono menee ohi, valonsäteitä ja jaksamisia teille!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ❤️ Toivotaan, että tää vielä tästä!

      Poista
  3. Apua, ei kiva. :/ Mut ihan super paljon tsemppiä ja toivotaan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin!

    VastaaPoista
  4. Voi ei, toivottavasti Sara tulee taas kuntoon! Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  5. Kamalaa tuollainen :( Tsemppiä täältäkin ♥

    VastaaPoista
  6. Voi ei, toivotaan että jalka nyt paranee ja pääsette ponin kanssa nauttimaan tulevasta kesästä! Täällä pidetään peukut pystyssä... :)

    VastaaPoista
  7. Oi ei, harmi juttu! :( Paranemisia Saralle! <3

    VastaaPoista