maanantai 8. toukokuuta 2017

Kaikkea kivaa uutta tenavan kanssa

Peetun kanssa olemme puuhailleet mielettömästi kaikkia uusia juttuja: on ollut irtohypytystä, maastoja selästä käsin, eilen korkkasimme ensimmäiset laukat kentällä ratsastajan kanssa... Super, pieni kakara on ollut aivan mainio!

Löpinät kuitenkin pois ja palaillaan ensin niihin estetouhuihin, joista pääsemme etenemään sujuvasti aikajärjestyksessä aina tähän päivään saakka.

Viikko sitten ahersin ja rakensin irtohypytyskujan kentälle. Sivun alussa oli ristikko innarivälillä pienelle pystylle, 2 laukkaa, pysty, 2 laukkaa ja okseri. Välit meinasivat loppua kohden, ja homman lähtiessä pyörimään yhä paremmin, jäädä jopa aavistuksen ahtaiksi. Onneksi pojalla on näppärä estesilmä ja se osaa hahmoittaa hypyt melko hyvin.

Peetu pomppikin kokonaisuudessaan hurjan hienosti! Hieman vielä jalat menivät toisinaan solmuun, mutta muuten oli tosi hauskaa. Kunnon loikkiahan se veteli, ilmeisesti jaloista löytyy jonkin sortin jouset. Se on hyvä, ilmiselvästi esteponiaineista! ;)

Kuvaus päivältä oli hieman kehnonlaista, vain puhelimella videoituja klippejä ja niistä pysäyteltyjä kohtia. Sori, ehkä joku päivä saisi kunnon kuviakin! Joka tapauksessa, selaamalla nuolella oikeaan tästä instagram-upotuksesta tulee videoitakin nähtäville.


Estetouhujen lisäksi olemme ehtineet myös maastoilemaan. Alkuviikosta kävimme vain pienen, noin päälle viiden minuutin mittaisen kävelylenkin suorittamassa Emilian kävelessä vierellä jalan henkisenä turvana. Lungisti, mutta erittäin innokkaasti poika lompsi hiekkatietä pitkin menemään.

Perjantaina uskalsimme juniorin kanssa ihanan aurinkoiseen iltamaastoon Disan mukaan. Heti alkumatkasta kohtasimme  suuria järkytyksiä auton ajaessa ohi. Se hiljensi kyllä, mutta ei pysähtynyt, joten Peetu meinasi ensin potkaista moista mörköä. Onneksi hevonen kuitenkin tyytyi vaan kääntämään takapuolen tielle, josta se hypähti hätääntyneellä loikalla ylös ja kiritti kiinni Disan takapuoleen. Tilanne nollaantui lähes hetkessä, joten hengissä selvittiin.

Peetu ei ole maastakäsin pelännyt autoja, mutta nyt oli hieman jännää kun tuki ja turva ei seissytkään siinä vierellä. Katsotaan, tarvitseeko joku päivä tässä tehdä vaikka omalla tiellä pientä treeniä vastaisuuden varalle. Eiköhän se kuitenkin tuosta, onneksi meidän muut hevoset ovat liikenteen suhteen lähes pomminvarmoja, joten ne näyttävät nuorelle nopeasti hyvää esimerkkiä.

Loppumaasto sujui sitten paremmin kuin hyvin! Isommalta tieltä pääsimme kivoille metsäreiteille hieman kiipeilemään. Rantapolkuja pitkin kapusimme muutamalle hiekkatielle, josta pääsimme ravaamaan useita pätkiä. Että oli hauskaa, Peetu kohelsi aivan innoissaan menemään! Hyvin kuitenkin kesti hanskassa, vaikka intoa olikin aivan järjettömästi. 

Kotiin tulimme metsäteitä pitkin ja matkan varrelle sattui pieni oja. Disa rypi edeltä lätäkön pohjia myöten eteenpäin, mutta Peetu päätti loikata kunnon hypyllä yli. Vähän nauratti siellä selässä, kun toinen tosissaan pinkoi joitain metrin hyppyjä keskellä pusikkoa.



Viime viikon kolmas ratsastuskerta piti myös sisällään jotain aivan uutta. Olin edellisenä päivänä valmistellut Peetun liinassa pienellä puomijumpalla ja palautellut vielä tuoreeseen muistiin, mitä sana "laukka" oikein tarkoittikaan. Hyvin hevonen onneksi näin maastakäsin toimi, joten ei muuta kuin seuraavana päivänä mielenkiinnolla testaamaan samaa myös ratsain.

Aluksi teimme ihan käynnissä ja ravissa perusjuttuja: pysähdyksiä, kiemuroita, ympyröitä, suoria ja temponmuunnoksia. Peetu tuntui ensin hieman sählälle, vaikka kivojakin pätkiä tuli paljon. Se tuppaa kuitenkin alkuun olemaan vähän tohelo, kunnes malttaa keskittyä paremmin tehtävään ja siitä tulee mielettömän kiva.



Verryttelyiden jälkeen vuorossa oli päivän varsinainen juttu, eli laukka. Jännitin itse hieman etukäteen mitähän niistä oikein mahtaa tulla. Ajattelin, että näin ensimmäisellä kerralla on tärkeintä vain saada pyörivää ja etenevää laukkaa, niitä nostoja hiotaan myöhemmin. Toki nytkään ei mistään kiitoravista todellakaan lähdetä, mutta toistot jätetään vähemmälle ja kerta jätetään lyhyeksi. Lähinnä vain saadaan hevoselle ajatus, että "jee, nyt laukataan".

Peetu yllätti jälleen kerran. Nosto tapahtui helposti äänellä, johon tietty yhdistin huolelliset valmistelut ja mahdollisimman selkeät avut. Aivan ensimmäisellä kerralla se oli hieman hölmistyneenä ja tuntui ajattelevan, että "ai kovempaa, et kestä kuitenkaan kyydissä" mutta nosti kuitenkin näppärästi pienellä viiveellä. Älyttyään, että kyllä se taitaa kuitenkin kestää, jatkettiin hienosti tasapainoista tahtia ympäri kenttää. Toiseen suuntaan sama juttu, nyt nostot olivat jo lasten leikkiä. 




Positiivista oli, että Peetu rentoutui myös laukassa tosi kivasti. Vaikea kuvitella, että selässä oltiin vasta päälle kymmenettä kertaa, mutta silti se on jo noin hyvä. Putusta tulee aivan mahti!

Päivän kuvasaldo hiukan karsiutui, koska kameran takana äiti räpsi viis veisaamatta jalkojen asennoista, tarkennuksista, kuvakulmista tai muista melko olennaisista asioista. Jouduin aia rankalla kädellä näitä karsimaan, mutta ompahan edes jotakin! Ensi kerralla pyydän videoimaan, ellei joku kokeneempi valokuvaaja ehdi tulla taltioimaan tässä jonain päivänä lisää ratsastuskuvia.

Loppuravit hölkkäilimme isolla ympyrällä tai uraa hyödyntäen. Peetu tuntui tässä vaiheessa kokemukseen ja tasoon nähden mielettömän hyvälle. Se oli mukavan tasainen, kevyt ja rento. Ei voisi paljoa ylpeämpi olla!

Varsinainen hyvän mielen hevonen <3


























10 kommenttia:

  1. Näyttääpä se hienolta <3

    VastaaPoista
  2. Onpas Peetustakin tullut hieno ratsuna, upean näköistä menoa ❤

    VastaaPoista
  3. Aina vaan mahtavampaa menoa teillä😍Peetu menee kun vanha tekijä enkä malta oottaa, että nään teistä kuvia kun pääsette kisoihin👌🏼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ❤️ Joo, sitä odotellessa. Mutta eiköhän tän kanssa aika nopeasti etene! :)

      Poista
  4. Onpas muuten oikein mukavaa lukea nuoren hevosen touhuiluista! En olekaan pitkään aikaan törmännyt blogiin, jossa oikeasti käsiteltäisiin nuoren hevosen asioita. Vaikka nuo mainitsemat asiat ovatkin aika arkipäiväistä kokeneemman hevosen kanssa sait jälleen oikein hyvin kirjoitettua ja itsellekin nousi oikein hymy korviin. Hyvä työ! :) Peetuhan onkin oikein näppärän näköinen tenava ja sen kanssa onkin varmaan oikein mukava puuhailla, kun kaikki tuntuu sille sopivan oikein mainiosti <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kiitti! Joo hän on nykyään aika mutkaton poika, vaikka tietty vähän välillä vielä lapsettaakin. :)

      Poista